Syvän hiljaisuuden katketessa..
Ei.. ei tässä ole oikein ollut muuta taustalla kuin se ettei ole ollut oikein mitään päivänpolttavaa sanottavaa sekä se ettei myös ole ollut liikaa virtaakaan muun sanomiseen. Koko kevät mennyt ohitse ikäänkuin huomaamatta työkuorman ja muiden ahnehdintojen alla tapellessa eikä pakollisten suoritteiden alla ole oikein ollut energiaa tahi pitkäjänteisyyttä kovinkaan paljon muuhun. Stressireaktioksi joku voisi jopa oloa nimittää ja ehkä oikeassa olisikin.
Ajateltavaa ja tehtävää ollut senverran moneksi ettei ajatus ole aina pysynyt koossa kovinkaan pitkään yhdessä aiheessa ja taklattavia langanpäitä ollut käsissä senverran monia ettei aina kaikista ole saanut kunnolla otetta mikä entisestään on lisännyt stressintynkää jonka johdosta kotosalla ei ole tullut ajateltua enään yhtään ylimäärää vaan sitä on mielummin keskittynyt lepoon ja lähimpiinsä.
Tilanne ollut ehkä osin omaa vikaa huonon työnsuunnittelun kautta mutta ehkä enemmän olosuhteiden summaa muutamien kiusallisten työproggisten kautta ehkä taas on vähäsen valoa tunnelinpäässä. Töissä on ollut mahdollisuuksia jo vähäsen jakaa työkuormaa toisten kontolle, keskikesä tuo mukanaan hiljaisemman ajan jonka aikana on hyvä tehdä rästitöitä ja nollata tilannetta ennenkuin oma 4 viikon lomarupeama koittaa elokuussa ja Juhannus jo itsessään oli melkoinen hermolevon tiivistelmä.
Hyvä ruokaa hyvien ystävien kesken hyvässä tunnelmassa on resepti jolla harmaat pienet solut eivät voi kertakaikkiaan muuta kuin levätä ja hengähtää..
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment