Dear diary, you make me sick

Article: Dear diary, you make me sick | New Scientist

No niin. Olisihan tämä pitänyt arvata että jokin koukku tässä kirjoittelussa on. Viimeisempien tutkimusten mukaan päiväkirjanpitäjät kärsivät kirjoittamattomia todennäköisemmin päänsärystä, unettomuudesta ja kaikesta muustakin ikävästä.. Ei ole helppoa tämä elämä :-)

Tosin tuon tutkimuksen arvoa latistaa se että syy-seuraussuhteista tuossa ei pystytty onneksi sanomaan mitään ja arvellaankin että tuollaiset oireet saavat ihmisen helpommin kirjoittelemaan päiväkirjaansa jolloin ollaankin saatu aikaan taas yksi jäätelönmyynti-hukkumiskuolema korrelaatio tilastoihin..

Kirpeän kuulasta

Auringon paisteessa 13 astetta lämmintä, aamulla kirpeän kuulasta. Se on syksy nyt.

Negatiivisesti ajatellen syksy tullut melkeimpä liian nopeaan koska kesä ei ehtinyt kunnolla alkaa. Realistisesti ajatellen syksy tullut aivan liian nopeaan sillä se merkitsee sitä että kesäkuukaudet ovat diplomityön osalta käytettyjä ja takanapäin. Yltiöpositiivisesti ajatellen valmistuminen taas pari kuukautta lähempänä (tietäisi vain sen kuinka pitkää periodia nyt on lyhennetty...)

Toinen puoli minusta katselee kalenteria pikkuisen stressin alla kun mitään paljoa varsinaista ei ole vielä kasassa. Intrassa dippatyön julkiskansiossa tietenkin aikalailla memoa ja muistiinpanoa ja pöydällä printtiä, lippusta lappusta ja marginaalimerkintöjä mutta tuntuu siltä että pitäisi olla enemmän. Kirjapino lähdemateriaalia jossain, lähdeviitteitä, referaatteja, teoriaosa kauniilla alulla.. jotain enemmän akateemista otetta

Toisaalta sitten toinen puoli on aikalailla rauhallinen kun sentään tuntuu siltä että tietää mitä tekee ja minne suuntaan projektia on luotsattava. Tai raahattava hampaat irvessä jos muutokselle löytyy vastavoimia. Tietenkin se että testijärjestelmän koodin ydin on käytännössä vielä koestamatta ja mittaustarkkuus analysoimatta hieman voisi tietyllätapaa ajatellen ahistaa mutta jostain syystä se ei huoleta.. Tärkeintä että on VISIO :-) (+ pari powerpoint-kalvoa niin voisi IT-firmojen tapaan jo listautua pörssiin..)

Tuollaisilla asioilla on tapana ratketa ja toisaalta lohtua antoi myös eilinen NASA:n dokkari Mars-luotaimista joiden osalta kehitystiimillä ei ollut vielä täyttä varmuutta siitä miten kallis ja monimutkainen mönkijä saadaan oikeasti ehjänä planeetanpinnalle laskuvarjo-ongelmien aiheuttaessa harmaita hiuksia ja laukaisu-ikkunan lähetessä vääjäämättä ja seuraavan optimaalisen ikkunan ollessa n. 2 vuoden päässä. Asioilla on onneksi tapana ratketa deadlineen mennessä.. Hope so.. *koputtaa päätään*

Rajansa ylisanoilla

Yleensä jaksaa mainoksille vain hymyillä mutta nyt taas joku mainosveijari on kyllä saanut aikaan aika vastenmielisen mainoslauseen: Nissan Primera 2005, tekee hyvistä kuljettajista entistä parempia.

Ei helvetti.. miten ihmeessä joku edes yrittää vakuuttaa että auto tekee ajajan. Muutenkin maassa ja asenneympäristössä jossa valtaosa kuljettajista on mielestään keskivertoa parempia kuskeja asennevammoineen päivineen. Tarvitaanko tosiaan vielä tuollaisia mainoksia provosoimaan..

Niin.. minähän tietenkin olen senverran hyvä kuski etten suinkaan tarvitse tuollaista auton tuomaa lisää ;-)

Laatua

Osittain masentava päivä. Sitä yrittää keittää prosesseja paremmiksi ja pystyttää mahdollisimman soveliaita mittareita seuraamaan tuotannon tilaa ja omalta osiltaan vaikuttaa positiivisesti siihen millaista tavaraa me ulos päästämme asiakkaalle asti ja että kaikki olisi sellaista kuin luvataan mutta siltikin homma menee välistä puihin.

Mikään prosessi eikä mikään mittari ei viimekädessä korvaa sitä ihmistä tuotantoprosessin osana ja ihmisen osaamista mutta toisaalta tässä on myös se heikko lenkki jos ihminen luottaa tehdessään liikaa tekniikkaan ja siihen että kyllähän se testauslaite kertoo onko hyvä vai huono. Kun ei se kerro sitä, se kertoo vain sen että läpäiseekö kappale ennaltamääritellyt testit mutta on paljon sellaista mitä ei voi ennalta nähdä ja sitämyöten joskus toivoisi oma-alotteisuutta ja inhimillisen havaintokyvyn hyödyntämistä siellä missä tehdään.

Paljon sitä onneksi onkin mutta millähän viisasten kivellä sen lopunkin saisi käyttöön ?

Tämä päivä mennyt pitkälti parin virheen analysoinnissa ja yhden prosessin mallintamisessa sekä satunnaisissa tukitoimissa, onneksi taas jotain aikaankin saaden, mutta tälläkertaa noiden virheiden setviminen vähän saa synkeän olon. Miksi kenellekään ei soita mitään kelloja jos osa pitää voimalla pakottaa paikoilleen jos se normaalisti menee paikalleen laittamalla.. olisikohan jossain jotain vikaa. *sigh* *prkl*

Mutta nyt kotiinpäin ja leikkauttamaan päätään. Tosin onneksi vain tuon hiuspehkon osalta :-)

SHGb02+14a

Kaukopuhelu vai väärä numero ?

Täytyy heti ensialkuun todeta että mitä varmimmin tämä uutinen on bugi tai sitten sille löytyy luonnollinen selitys jostain ennalta tuntemattomasta astronomisesta ilmiöstä, samaan tapaan kuin tapahtui pulsarien löytymisen yhteydessä 60-luvulla, mutta aina tälläiset pistää mielikuvituksenkin liikkeelle ja ei voi olla ajattelematta että onkohan tämä nyt SE signaali..

Signaalin löytyminen nimenomaiselta vedyn aallonpituudelta kieltämättä pistää mielikuvituksen liikkeelle lähteen suhteen mutta tuokin voi olla syy seurassuhteen tuotosta ja syy miksi tuollainen ilmiö löydetään on vain se että tuota taajuusaluetta on älykkkäiden signaalien toivossa kammattu tavallista tarkemmin.

Mutta vaikka asiaa ajatteleekin maltilla ja järjellä ei silti voi mitään että pikkuisen jopa toivoo että tuo olisi keinotekoinen radiosignaali tuolta jostain :-)

Kylmää kyytiä

Ei voi taas kuin ihmetellä ja miettiä hiljaa mielessään mikä maa meillä oikeastaan onkaan naapurinamme ja mitä siellä todella tapahtuu. Mikä on totta, mikä huolella viritettyä propagandaa sillä niin ristiriitaisia ovat uutiset ja uutiskuvat mitä korviin säännöllisesti kantautuu.

Venäjä on Venäjä eikä sille ilmeisemmin voi mitään. Mikään historiallinen vääryys ei voi legitimoida terroria, saatika sitten lasten käyttämistä terrorin välikappaleena mutta omalla pelottavalla tavalla viimepäivien tapahtumat kertovat omaa kieltään myös siitä että jotain on naapurissamme pahasti vialla ja että näinä rauhan vuosina ei kannata tuudittautua siihen uskoon että naapurillamme olisi aina vain kauniita tarkoitusperiä teoisaan ja toimissaan.

Milloin viimeksi on Venäjän mediasta saanut ulos yhdenmukaisia tietoja vähättelyn ja valehtelun sijaan ja mihin enää voi uskoa. Uhrien määrää vähätellään, mittasuhteita vääristellään, kukaan ei virallisesti tiedä mistään mitään. Lasten käyttäminen koston välineenä on raukkamaista mutta en ainakaan enää tiedä kuinka paljon taas tänään uutisoiduista suoranaisista raakuuksista on taas totta vai onko joukossa silkkaa propagandaa jolla lietsotaan vihaa ja lakaistaan omat räikeät ihmisoikeusrikkomukset, joihin verrattuna abu graibin vankila kalpenee, hiljaa pois silmistä, pois mielestä.

Sisäinen kyynikkoni ei voi kuin ihmetellä sitä että tiedostavien nuorten viha kohdistuu jenkkien öljysotaan Irakissa mutta naapurimaamme sota öljyalueiden ja öljyputken hallinnasta on siivottu puheissa ja ajatuksissa maton alle.

Jos aikaa on niin silmien avaamiseksi voisin suositella Erkki Nordbergin analyysiä Arvio ja Ennuste iltalukemistoksi ja kurkistukseksi kulisseihin.

Sähköinen kulovalkea

Sytytä oma kulovalkeasi, lähetä se 5 hyvälle ystävällesi, käske heitä toimimaan samoin ja jää tyytyväisenä katsomaan kuinka viesti leviää kuin kulo kuivassa kaislikkorannassa kuulaana kevätaamuna.

Eilinen todisti esimerkillään taas kerran kuinka nopeasti epävirallinen viesti voi kulkea suusta suuhun sähköisessä yhteiskunnassa kovinkin nopeaan. Ystävältä saatuun viestiin on helppo uskoa, sen mukaan helppo toimia ja voipi olla että tuntea jopa huonoa omaatuntoa jos siihen ei reagoi koska sehän on minun ystäväni viesti!

Mutta kenen viesti se oikeastaan onkaan. Ei ystävän, ei edes ystävän ystävän vaan mitä varmimmin noissa viesteissä lähettäjä on joku jossain korkealla verkostossa. Joku josta emme todellakaan tiedä kuka hän on, mitä hän ajattelee ja mikä hänen ajatusmaailmansa on. Levitessään verkostossa ovat ajatusmaailmalliset hyppäyksen yhden ystävyyden ylitse kovin lyhyitä mutta laajentuessaan viesti voi olla jo kovin kaukana lähtöpisteestään ja edelleen hyin uskottava koska hei, sehän on minun ystäväni joka minulle viesteilee !

Tähän mennessä levinneet sähköhuhut ovat olleet onneksi harmittomia mutta sisäinen kriitikkoni on pakotettu pohtimaan sitä mitä olisi voinut tapahtua jos takavuosien kriisien yhteydessä olisi ollut olemassa jo samanlainen viestikulttuuri. Millaisia huhuja olisi singahdellut Tshernobylin palaesa ja säteilyfoobisen kansakunnan säikkyessä jopa varjojaan, olisiko joku onneton laukaissut joukkupaniikin Janajenvin juntan yrittäessä vallankaappaustaan Moskovassa 1991 aikana jolloin suomenttuneet onnettomat poliitikkomme eivät uskaltaneet sanoa sanaakaaan.. Mitä viestejä me vielä uskoisimme kun ne tulisivat luotetulta ystävältä ?

Ikääntymisen oireitako

Eilen taas huomasi jossainmäärin konkreettisesti sen että on näitä vuosia kertynyt mittariin jo jokunen kappale ja joihinkin paikkoihin sitä alkaa olla ikärajansa puolesta aivan liian vanha :-)

Sinänsä kesälerin kaatajaiset parin lippukunnan johtajaporukalla oli varsin onnistunut tilaisuus kaikenkaikkiaan ja hauskaakin oli mutta jatkopaikka oli, noh, koominen. Sitä kun tuli sitten käveltyä läpi öisen Kallion sellaiseen paikkaan kuin Nite Train ja vieläpä jonotettua sisään niin samalla oli oikeastaan hauska tarkkailla ympäristöään. Jonossa kiilailevia myöhäisteinejä, kavereilta lainattuja pahveja ynnä muuta jota näki viimeksi ehken sellaiset 10 vuotta sitten. Ja paikkahan oli täysi teinihelvetti mutta tulipahan sielläkin käytyä :-)

Tilastollisesti huolestuttavaa

Perjantai-iltapäivä kääntymässä loppuun, istuskelen töissä ja tutkin jopa innokkaasti Excel-taulukoita ja käppyröitä ja laskeskelen keskiarvoja ja muita mahdollisia tunnuslukuja sensijaan että olisin jo jossain muualla. Pitäisiköhän tosissaan ottaa ja huolestua itsestään :-)

No, onneksi totuus ei ole ihan toisenlainen ja olen sopinut pienen partiopalaverin Kaislaan kuudeksi ja tästä duunista ei kannata lähteä käymään kotosalla tässä välissä joten näin loppuiltapäivästäkin voi olla hyödyllinen. Ja toisaalta nuo satunnaiset käppyrät ovat itseasiassa tavallaan mielenkiintoisia sillä testausten tunnusluvuista voi oikeastaan nähdä tuotteen ja tuotannon tilasta aika paljonkin.

Jokainen äkillinen muutos trendissä kertoo omaa kieltään siitä että joko jotain hyvää tai huonoa on tehty tai tapahtunut ja hidas mutta väistämätön suuntaus taas yleensä merkitsee jonkinsortin kulumaa tai muuta aikaan sidoksissaolevaa muutosta jonka tätäkautta näkee yleensä jo hyvissäajoin ennenkuin sen suoranaiset vaikutukset alkavat näkyä käytännössä.

Hauskaa tästä tulee tietenkin siinä vaiheessa kun tilastollisille muutoksille alkaa etsimään niitä perimmäisiä syitä ja selvittämään miksi mitäkin on milloinkin tapahtunut ja mistä syy-seuraussuhteesta kaikki oikeastaan juontaa juurensa. Väistämättä tulee sitten myös mieleen sekin että mihinkähän kaikkeen vastaavia tilastollisia menetelmiä voisikaan elämässä soveltaa mutta viimeistään tälläisiä ajatellessa minä kai jo alan leimautumaan oudoksi.

No, onneksi viikonloppu edessä ja voi sitämyöten taas ottaa ja unohtaa työasiat aivan tuossa tuokiossa ja vaihtaa vapaammalle ja ottaa aikaa itselleen muun muassa. Lauantaina pitäisi kaataa kesäleiri ja sitten sunnuntaina voikin lepäillä rauhassa.

Kamut :-)

Kamut

Vaikka olisikin otsa rypyssä ja ryppy otsassa työnteon tiimellyksessä niin näistä ainakin tulee aina hyvä mieli kun lukaisee :-)

Yhteistyötä ja huutelua vieraisiin pöytiin

Isossa firmassa tieto liikkuu väliin vitkaan ja tietyissä asiossa järjestelmät alkavat hiljalleen elää omaa elämäänsä ja tuskin kukaan enää täysin hallitsee kaikkea. Vaikka olenkin näissä hommissa ollut jo kolmatta vuotta tulee vastaan aina uusia ja uusia tietokantoja ja tapoja hallinnoida asiakastietoa ja tiedän hyvin itsenkin ylläpitäväni paria sellaista joista tietää vain rajallinen porukka jos ei edes lasketa mukaan henkilökohtaiseen ja tiimiviestintään tarkoitettuja sovelluksia.

Mutta miten sitten oikeasti ihmiset kommunikoivat keskenään. Asiaa on tietenkin tutkittu ja tulokset etenkin epämuodollisen kommunikaation osalta ovat olleet mielenkiintoisia. Yhdessä analyysissä on todettu että jos työntekijöiden huoneet sijaitsevat samalla käytävällä, on vapaamuotoisen kommunikaation todennäköisyys 5 kertaa suurempi kuin jutustelu muiden samassa kerroksessa työskentelevien kollegojen kanssa ja taas epämuodollinen kommunikaatio kerroksesta toiseen on jo enemmän kuin epätodennäköistä.

Samoin on havaittu että epämuodollisen tiedonkulun todennäköisyys korreloi myös vahvasti työpisteiden "maantieteellisen" etäisyyden mukaan siten että naapuripöytiin huudellaan hyvinkin todennäköisesti mutta siinä n. 100 metrin kieppeillä (siis samassa rakennuksessa, ulkoseinä talosta toiseen on vieläkin tehokkaampi este) kulkee maaginen raja jonka jälkeen on oikeastaan aikalailla sama onko välimatkaa 100 metriä vaiko 100 kilometriä.

Virheenkorjaus 2004-09-03: Se välimatka on 90 jalkaa eli n. 30 metriä, ei 100 metriä

Ja ikävästihän se on niin että itsekin saman on huomannut. Eipä meille kantautuisi huollon puolelta paljoakaan kenttätietoa laitteiden toiminnasta (ja toisinpäin..) ellei huollon konttori olisi periaatteessa samassa maisemassa vain pienen välikäytävän päässä ja kahvipöytä juuri siinä rajavyöhykkeen kieppeillä. Ja sama oikeastaan kommunikoinnissa tuotannonkehityksen ja tuotekehityksen kanssa. Yläkertaan on piiiitkä matka mutta kummasti R&D:n labran sijainti tuossa nurkilla ja yhteinen kahviautomaatti helpottaa tiedon liikkumista puolelta toiselle.

Nyt vain pitäisi löytää virtuaalityöhön samanlaisia rupattelufoorumeita kuin mitä kahvipöydät ja automaatit ovat konkreettisessa työssä.

Spotlight on Virtual Teams

Product Development Best Practices Report - Spotlight on Virtual Teams

3 hyvää artikkelia virtuaalitiimeistä ja virtuaalityöstä. Kannattaa ainakin selailla lävitse jos aihe vähänkään kiinnostaa ja mielessä pyörii se millaiseksi työnteko lähitulevaisuudessa voi muuttua.

Ahdistussovite

Korkeajännityksen lailla iskee kuin miljoona volttia suoraan tajuntaan sen tajuaminen että tänään on jo melkein lopussa syyskuun 1. päivä ja kesän hoitojen jälkeen sovin itseni kanssa varaavani ajan viisaudenhampaiden operointiin syyskuun alussa. Nyt pitäisi siis tarttua toimeen ja alkaa hankkiutumaan eroon rahoistansa taas kerran. Siis minähän en enää kuulu YTHS:n prioriteettilistalle lojuttuani turhankin kauan korkeakoulun käytävillä ja kunnalliselle puolelle en aio ihan heti lähteä.

Senverran hammaslääkärikammoinen olen edelleen vaikka ystäväni avulla olenkin pahimmasta yli päässyt että mielummin sitten koko rahalla kunnollista hoitoa ja suuntaus yksityiselle sektorille. Iskee suonta kipeästi lopakon puolella mutta on se hoitokin kyllä senmukaista. Sopivasti rauhoittavaa suoraan suoneen ja korvalapuista rentouttavaa suomalaista metallia niin kumman mukavaa on olla porattavana :)

Mutta eipähän tässä muutakuin että kohtapuolin pikapuolin aikaa varaamaan.

Niin.. ja otsikosta ei kannata huolestua. Ei minua ahdista vaan ahdistussovite on oikeasti tekninen mitoitustermi tietyllä toleranssilla mitoitetulle liitokselle mutta oli pakko lainata se otsikkoon :-)

Bloggausta valtsikassa

Weblogit - Uusimmat merkinnät

Näyttää näemmä saaneen tämä touhu jopa pienen instituution aseman tuolla valtiotieteellisen suunnassa kun ovat menneet ja perustaneet oman palvelunsa jossa valtsikkalaiset voivat perustaa omia blogejaan. Tosin näkökulma lienee hieman journalistisempi kuin mitä minulla paikkapaikoin :-)

Ahaa-elämyksiä

Työnteko näissä hommissa on joskus aika aaltoilevaa. Joskus tuntuu siltä ettei saa päivän aikana oikeastaan mitään varsinaista aikaan, joskus taas osuu kohdalle sellaisia päiviä että tuntuu että etenee oikein kunnolla. Tänään oli kummallista kyllä tuollainen jälkimmäinen päivä vaikka alkuviikko ollutkin vähän takkua.

Oikeastaan kummaa miten pienestä joskus pääseekin ideaan kiinni ja keksittyä ihan uuden tavan ajatella asiaa ja samalla huomata miten takaperoisesti on asiaa ensiksi ajatellut ja liian orjallisesti toteuttanut uutta vanhan pohjalta vanhaa imitoiden sensijaan että rohkeasti pistäisi kaiken ensin palasiksi ja miettisi hyvää järjestelmää paljaalta pöydältä mutta onneksi joskus tulee näitä ahaa-elämyksiä jolloin tietokantaa analysoidessa tajuaa että koko kantahakusekvenssi on oikeastaan täysin tarpeeton ja että tarvittavan datan voi koostaa aivan toisella portaalla ja vähentää siten oleellisesti loppukäyttäjän naputtelutarvetta. Sitten vielä pitänee markkinoida ajatusmalli myös muille sidosryhmille oikeasti Hyvänä Ideana :-)

Kylläkin hankalaa tämä bloggaaminen kun väliin meinaa ajatukset pyöriä työasioissa ja silti ei viitsi ihan kaikkialle kertoa siitä mitä ja mihin tarkoitukseen tekee ja kehittää vaan täytyy yrittää aina malttaa puhua asian vierestä vaikka miten tekisikin mieli hehkuttaa ideaansa :-)