Rankkaa elämää

Näin vanhemmiten viikonlopunvietoista on tullut todella rankkaa viihdettä. Eilenkin oli ohjelmassa peräti piparkakkutalkoot ja saunomista vanhemmilla, vai pitäisikö sanoa nykyään äidin luona, ja sitten kiltisti kotio nukkumaan. Tosin aamulla kyllä riitti väsymystä siihenmalliin että uni oli myös taas tarpeen.

Muutoin ei paljoa raportoitavaa viikonlopusta, sitä samaa kuin ennenkin ja samanlaisin fiiliksin. Ei kummempia mutkia mihinkään suuntaan eikä liikaa energiaa oikeastaan mihinkään. Kämppää taas tuli järjesteltyä ja ostettua keittiönpöytää koristamaan sähkökynttelikkö ja kynttilälyhty makuuhuoneen pöydälle valaisemaan kaamosta.

Yksi vastuu vähemmän

Jos oloa voi jollain keventää niin ainakin keskiviikkoinen lippukunnan vaalikokous sitä osaltaan teki ja syksyn ajan puheissa ollut lippukunnan sukupolvenvaihdos saatiin luotsattua luovasti lävitse. Nyt ei sillä sektorilla ole minulla ainakaan virasta riippuvaa vastuuta vaan voi keskittyä hieman kevyemmin harrastamiseen vapaana johtajana. No.. olisi siellä tulossa yksi Lapin vaellusleiri järjestettäväksi ja muuta pientä sensellaista mutta sehän on jo aivan eri asia..

Eipähän tuo vielä ihmeitä ole tehnyt mutta tämän kaiken kaamoksen keskellä ainakin vähän jeesaa oloa ja fiilistä ja selkeyttää ajatuksia kun ei tarvitse yrittää kantaa ihan kaikesta vastuuta tai potea huonoa omaatuntoa siitä kun kaikesta ei ehdi kunnolla kantaa vastuuta.

Kuinkahan oli

Sarjassa huomioita maailmanmenosta:

Lyhyen uutisen perusteella ohjaaja Oliver Stone on antanut kunniaa Kuuban Fidel Castrolle siitä ettei hän ollut iästään huolimatta valinnut leikkauksen ajaksi nukutusta vaan oli antanut itsensä operoida paikallispuudutuksessa. "Et levännyt vaan halusit silloinkin tehdä töitä" oli Stonen sanoma Castrolle mutta olikohan tuossa sittekään koko totuus..

Ettei vain Fidelillä ole jo vähän pelkoa persiissä siitä että aika on ajanut talousjärjestelmästä ohitse ja olisi pian käynyt nukutuksen aikana kuin entiselle kosmonautille jolta katosi kotimaa lennon aikana ja vallankahvassa olisivatkin olleet jo toiset miehet jos diktaattori olisi hetkeksi hellittänyt...

Russofobiaa

Otteet naapurimme retoriikassa senkun vain kovenevat. Nyt olemme ilmeisemmin jo russofobisia jos emme heti niele kaikkinen karvoinemme Putinin juntan virallisia totuuksia ja hyväksy ehdottomasti Vladimir suuren isällistä ohjausta.

Ilmeisemmin ystävämme idässä olettavat että kauppapolitiikan nimissä me sulkisimme vain kiltisti silmämme ja korvamme sille mitä venäläiset puuhaavat oman etupiirinsä sisällä, Ukraina mukaan lukien, emmekä edes kritisoisi pieniä presidenttiehdokkaiden myrkytysoperaatioita tai muita vastaavia kulissientakaisia operaatioita. Vainoharhaahan tuollaisesta puhuminen luonnollisesti on..

Ikävä kyllä Vladimir, me emme ole sittenkään unohtaneet sitä millaista on joutua venäjän etupiiriin ilman omaa tahtoamme. Siitä on nyt 65 vuotta.

Kuvatulva

Entisaikain ongelma on se ettei kovinkaan paljoa valokuvia ole olemassa menneestä ja entistä elämää on tähystettävä harvoista perhepotreteista joiden lavastuksellisuus heikentää aikalaiskuvaa. Tämän päivän ongelma lienee se että kuvamateriaalia tuotetaan niin kovin paljon että hyvät otokset hukkuvat harmaaseen massaan ja kenelläkään ei ole enää aikaa käydä kaikkea lävitse.

Digikameran muistikortille saa napsittua parisataa korkealaatuista otosta tai useita satojan heikkolaatuisempia ja sitä sitten tulee myös kuvattua enemmän. Hyvänä referenssinä kehityksestä lienee se tieto minkä partiokaverini itsenäisyyspäivän juhlassa mainitsi. Yksistään viime kesän kesäleirin viralliseen arkistoon kertyi leirin kuvaajilta 22000 valokuvaa ja sitä kuinka paljon koko leiriä kuvattiin ei edes saata arvella. Itse näpsin vajaat 160 ruutua diaa tapahtumista joten ei ole ollenkaan ylilyötyä arvella että puhutaan yksintein sadoista tuhansista kuvista..

Tämä tarkoittaa taas sitä että kuvien arkistointi on aihe johon itse kukin joutuu jatkossa panostamaan aina vain enemmän ja enemmän ja itsekin tässä juuri olen katsellut eri ohjelmavaihtoehtoja kuva-arkistonsa tueksi.

(sivumennen sanottuna pikkuläppäri + wlan-verkko kotona on kiva asia, voi vielä ennen nukkumaanmenoa päivittää asiota sängystäkäsin )

Informaatioähkyä: newsmap

newsmap

Viestinnän kehittyminen tuottaa aina vain uudenlaisia tapoja jäsentää uutisivirtaa, Google News oli yksi välivaihe mutta nyt tuon päälle on rakennettu visuaalinen käyttöliittymä newsmap joka mappaa otsikot väri- ja värisävykoodatuksi pinnaksi näytölle.

Mutta mitä noilla otsikoilla ja reaaliaikaisuudella sitten välttämättä tekee. Uutisia tuotetaan jokatapauksessa enemmän kuin yksilö ehtii sisäistämään jolloin voidaan kysyä että kannattaako keskittyä raakadatan jatkuvaan prosessointiin vaiko kenties nauttia jatkojalosteista rajallisen aikansa puitteissa..

Mieleen tulee vain kohta Viivi ja Wagner jossa yhdessä stripissä Wagner pää turvonneena kärsi informaatioähkystä ja lääkäri ehdotti hänelle että hakisi aiheesta lisää tietoa netistä..

Newsmapiin törmäsin tätäkautta

Suomalainen suhteellisuudentaju

Okei. Suuret suomalaiset oli toki leikkimielinen kilpailu eikä vakavamielinen kansanäänestys mutta sen tulokset kyllä taas kertovat omaa kieltään siitä että kansanäänestykset ylipäätään ovat perin vaarallisia ja riskialttiita päätöksentekoprosesseja.

Tarkastellaampas hieman tarkemmin noita tuloksia. Top 3 lista nyt on vielä tietyllätapaa perusteltu. Mannerheim oli sotien ajan ennenkaikkea kansallinen ikoni ja elämää suurempi esikuva jonka henkinen vaikutus oli varmasti poikkeuksellinen. Rytin 2. sija taas ennenkaikkea loistava näpäytys Yle:n esiraadille joka jätti hänet pois alkuperäiseltä listalta valiten tilalle mm. Hertta Kuusisen kaltaisia todellisia "isänmaanystäviä" ja vaikka miehestä voikin olla montaa mieltä on Kekkonen totisesti vaikuttanut Suomen historiaan.

Mutta sitten tuo loppulista. Vaikka Ehnroot onkin ollut viimevuosien ajan kansallinen ikoni ja veteraanisukupolven henkilöitymä ei hänenkään saavutuksensa nyt niin erikoisia ole olleet että hän kuuluisi kaikenkaikkiaan kaikista kirkkaimpaan kärkeen ja tuon lippalakkipäisen muumimamman 5. sija on jo lähinnä surkuhupaisia. Mitä ihmettä T. Halonen on oikeasti saanut aikaan ja miten hän eroaa kenestäkään muusta rivipoliitikosta.

Mitä niin merkityksellistä että Sibelius tai Lönnrot jäävät taakse vaikka heidän nimensä ja perintönsä tulevat varmuudella kantamaan vielä vuosikymmenten ja satojen päähän. Suosittu presidentti hän voi olla mutta tämänkaltaiset äänestykset paljastavat armotta sen että suurella kansanosalla on hyvin puutteelliset kyvyt objektiiviseen harkintaan tunnepohjaisen fiiliksen sijaan ja päätöksentekoa ohjaavat ennemmin juorulehtien lööpit kuin asialliset faktat.

Kuka oikeasti olisi halunnut sitä että Euroalueesta, yhteisvaluutasta joka on ennenkaikkea talousjärjestelmän pohja ja peruskivi eikä niinkään nimellinen hypisteltävä maksuväline, olisi päätetty sillä fiiliksellä että se markka on niin kauhean kiva ja tuttu ja unohdettu että viime vuosikymmenen alussa maailmantalous heitteli "itsenäistä" markkaa kuin tiskirättiä ja maa oli pelottavan lähellä maailmanpankin holhousta ja lopullista luottokelvottomuutta.

Itsenäinen itsenäisyyspäivä..

Viikonloppu sitten ohitse. Reissu keskisuomeen tehtynä ja Isä saatettuna viimeiseen lepoon kotiin ja sukuhaudan suojaan.

Uurnanlasku minulle ensimmäinen laatuaan kun aina ennen sukulaiset ja tuttavat saatettu maan suojiin arkussa mutta kerta se näinkin ensimmäinen. Nyt ovat sitten kaikki varsinaiset muodollisuuden suoritettuna ja edessä alkaa olla uudenlaiseen arkeen sopeutuminen ja kaikki rutiinit.

Huomaa hyvin sen että hiljalleen tunnetilat alkavat tipoittain palailla pintaan kaikissa muodoissaan ja elo kaiketi sitäkautta hakeutumassa omiin uomiinsa. Vielä pitkä matka kuljettavana mutta eteenpäin päivä kerrallaan. Ainakin oli hyvä taas olla lippukunnan itsenäisyyspäivän juhlassa ystävien keskuudessa ja päästä vetämään lippukunnanjohtajan linjapuhetta lävitse ja sitäkautta taas palata normaaliin arkeen.

Hyvää syntymäpäivää Suomineito 

Harmaata viikonloppua.

Työviikko taas paketissa ja viikonloppu edessä oikein peräti 3 päivän annoksena. Tosin viikonloppua kummasti varjostaa tietoisuus siitä että huomenna pitäisi istua autonrattiin ja matkata keskisuomeen Isän uurnanlaskuun. Siitä on jo kohta kuukausi kun Isä nukkui pois mutta olo on edelleen outo. Harmaa kuten ystäväni olotilaa onnistuneesti on kuvannut.

Mikään ei aiheuta sen suurempia tunnetiloja vaan kaikki on loppujenlopuksi tasaista harmaata. Sisällä pysyttelevä ja oloa painava haikea surumielisyys ja ikävä ei useinkaan nouse pintaan mutta yhtälailla ei töissä onnistumisistakaan saa niin paljon irti kuin ehkä voisi. Sellainen tietynlainen hyvä fiilis kyllä tulee kun näkee suunnitelmiensa alkavan hiljalleen toteutumaan käytännössä ja realisoitumaan entistä tehokkaammiksi toteutuksiksi mutta kai sitä siitäkin voisi olla iloisempi.

No, kaiketi tälläinen olotila kuuluu asiaan.

Hyvä päivä

Kummallista ihmiselossa on se että kun normaalin työpäivän jälkeen raahautuu kotiin on normaalisti väsähtänyt loppuillan. Mutta kun normaalin työpäivän jälkeen juoksee tunnin pallon perässä huonon kuntonsa puitteissa niin sitten sitä on loppuillan energinen olo. Jotenkin ristiriitaista..

Mutta muutoinkin tänään oli töissä hyvä päivä. Aamupäivän palaverissa saatiin linjattua tuotetiedon hallintaa taas muutaman askeleen eteenpäin haluttuun suuntaan ja iltapäivällä ehdin rakentamaan testausjärjestelmän tietokantalinkitykset toimintakuntoon ja tilauksenmukaisuustarkistukset toimimaan. Väliin on päiviä jolloin tuntuu ettei saa aikaan sitten niin mitään ja väliin sitten projekti ottaa eteenpäin kunnon harppauksia.

On tämä nyt kiva lelu

Aktiivinen säätäminen ja hermojenkiristyminen lienee vihdoin palkittu ja tämä bloggaus kirjoitellaan istuskellen makuuhuoneen nurkan lepotuolissa kone sylissä langattoman kotiverkon piirissä.

Eihän tämä pikkunäppärä läppäri tietenkään millään tuota pöytätyöasemaa korvaa mutta kovin paljon helpompi pitää mukanaan tai muuten vain vaihtaa hieman luovempaan ympäristöön kirjoittelemaan hommiaan tai muutoin vain rentoutumaan.

Blogi - vuoden sana

Merriam-Webster Online

Vuoden lopun lähestyessä alkaa julkisuuteen putkahtelemaan erilaisia tilastoja menneestä vuodesta ja tämä on yksi niistä. Sanakirjafirma Merriam-Webster on listannut vuoden hakusanat ja listan kärjessä paistattelee mikäpä muukaan kuin Blog.

Tulos on noteerattu niin lukuisissa blogeissa kuin myös maailmalla valtamedian piirissä ja uskoisin että johonkin ajankohtaisohjelmaan tuo varmaan Suomessakin vielä päätyy lähiaikoina. Erilaisen niche- ja elämäntapamediat ovat jo suomessakin asiaan tarttuneet ( mm. Ylioppilaslehti, Trendi sekä muutamat muut ) mutta valtamediassa ilmiöstä näkynyt vasta pieniä marginaalimerkintöjä tai sitten puhuttu vain noista perinteisemmistä juorupäiväkirjapäiväkirjoista ja unohdettu kehitys jonka myötä ainakin tuolla rapakon takana spesifisemmistä Blogeista on tullut jo osa mediaa.

pinseri: Jekku pikkujoulujen iloksi

pinseri: Jekku pikkujoulujen iloksi

Jos sinulla on tylsää ja ystäviä joilla ei ainakaan kovin vakavaa sydänvikaa.. :-)

Tapa mutta älä vain kiroile

Metromatka menee usein vielä torkkuessa ja silmiä availlessa sanan konkreettisessa mielessä mutta aamun Metro-lehdestä luettu artikkeli taas omalta osaltaan availi silmiä sen suhteen mitä tuolla rapakon takana on meneillään ja millainen asenneilmasto ainakin osassa maata vallalla.

Artikkeli käsitteli yleisellä tasolla jenkkien mediassa esiinnoussutta uusmoralismia ja konservatiivisuutta jota GB-tyhmemmän vaalivoitto on ennestään ruokkinut ja tehnyt umpijämähtäneestä asennenmaailmasta astetta salonkikelpoisemman ja nostanut raamattuvyöhykkeen punaniskojen asemaa ainakin muutamia askelmia ylöspäin.

Tämähän on tunnettua ja ei sinänsä ihmetytä maassa jossa erään satukirjan luomisopin 7 päivän ihmeellä on enemmän kannattajia kuin ties kuinka useasti todeksi todistetulla evoluutioteorialla mutta mielenkiintoisen värin artikkeliin antoi tieto siitä että lukuisat kanavat olivat jättäneet kiitospäivän ohjelmistosta pois Spielbergin juuri Suomessakin esitetyn elokuvan Pelastakaa sotamies Ryan.

Ei siksi että elokuva olisi väkivaltainen tai että siinä ammutaan ihmisiä hengiltä. Ei edes siksi että siinä ammutaan antautuvia sotavankeja. Vaan siksi että elokuvassa satutaan kiroilemaan..

Fubar..