Mediafarssi

Digitoday: Onko tekijänoikeus todella vaikea asia

Lex Karpelaan liittyvä farssi poikii aina vain uusia sivujuonteita ja saa yhä koomisempia piirteitä. Tämä digitodayn dokumentoima juonne kuvaa hyvin ensinnä sitä miten väärin lakia kohtaan esitetty kritiikki edelleen ymmärretään ja toiseksi sitä miten heikosti Mediaviikon tyyppiset julkaisut kestävät itseenä kohdistuvaa kritiikkiä..

Kuvittelevatko arvon toimittajat että asia-argumenteiltaan liki naurettava pääkirjoitus mitätöityy jos sen siivoaa netistä pois näkyvistä ja kaikki kriittiset kommentoinnit moderoidaan bittiavaruuteen pois muiden lukijoiden silmistä..

Suomalaiset lampaat

HS: Valtionjohto voi taivuttaa kansan Naton taakse

Siis.. ei.. prkl.. Ovatko suomalaiset noin tilastollisena enemmistönä käsittäen todellakin tälläisia selkärangattomia lampaita joita valtiojohdon mielipiteellä voi viedä kuin pässiä narussa ilman että ihmisillä on oikeasti omia mielipiteitä ja ajatuksia korviensa välissä.

Vain 21 prosenttia suomalaisista kannattaa Nato-jäsenyyttä, kertoo Ylen tv-uutisten teettämä mielipidemittaus.

Tilanne muuttuu kuitenkin päinvastaiseksi, jos valtionjohto päättää hakea Naton jäsenyyttä. Kyselyn mukaan 49 prosenttia suomalaisista antaa tukensa tasavallan presidentille ja pääministerille, jos Naton jäsenyyttä haetaan perustelluista syistä.

Ajattelevatko ihmiset todellakaan mitään muuta kuin seiskan otsikoita turhisjulkkiksista, iltiksen lööppejä Matista ja Mervistä ja sitä että kuka seuraavaksi putoaa jostain täysin turhasta tositeevee-eritteestä. Pressa sanoo yhtä niin kansa määkii yhtä ja sävel vaihtuu heti jos pressan sävel vaihtuu.

Kansanäänestyksiä aina voivat monet vaatia mutta tälläiset tuuliviiritilastot ovat mielestäni mitä parhaimpia osoituksia siitä että kansanäänestykset tulisi kategorisesti kieltää tunteita herättävistä asioista. Miksi kysyä kansan omaa mielipidettä jos suurella osalla kansaa ei sellaista selvästi ole edes olemassa ja äänestymiskäyttäytyminen riippuu suoraan siitä millaisen kuvan asiasta valtionjohto ja roskalehdistö sattuu antamaan ja ymmärrys kaikista aiheeseen liittyvistä todellisista syy-seuraussuhteista lähenee nollaa.

Alkaa vahvasti tuntumaan siltä että puolustustrategiset päätöksenteot pitäisi jättää mahdollisimman laaja-alaiselle valiokunnalle joka tulisi koostaa historiantutkijoista, yhteiskuntatieteilijöistä, kansantalouden viisaista, itänaapuriamme tuntevista politiikantutkijoista ja maanpuolustuskorkean läpikäyneistä oppineista ja pitää kansan mielipide asiasta mahdollisimman kaukana.

Jotenkin tuntuu että tuollaisissa gallupeissa "Ei" äänestävät muunumassa kaikki suomettuneet ex-SNS-seuralaiset änkyrät ja lööppilehtien pelottelemat vapisijat, "Kyllä" kaikenmoiset hurahtaneet ryssänpelkoiset & kepulaiset ksenofobit ja "en tiedä" he jotka asiasta tietävät edes jotain faktoja...

Koukussa

Noloa mutta totta

Syyseuraussuhteet alkavat vaikuttamaan hyvin vahvasti siltä että olen liittynyt siihen suureen suomalaisten joukkoon joille on kehittynyt sekä hyvin tehokas tapariippuvuus että jonkinasteinen fysiologinen riippuvuussuhde tuohon papupensaiden mustaan kultaan.. Kahviin..

Työpäivää on hyvin vaikea saada käyntiin ilman että raahustaa kahvinkeittimen kautta koneelleen lukemaan saapuneita sähköposteja ja kotimaan reissupäivinä viiden kieppeillä heräillessä on usein vähintään 4 kupin annostus täyttynyt jo ennen aamuyhdeksää kentällä, koneessa ja neukkarissa nautiskellen.

Lopputulemana se että viihde-illoista riippumatta on aina silloin tällöin näin sunnuntai-aamuisin vaivannut lievä päänsärkyisys ja hiljalleen syyseuraussuhteita kelaillessani useimmiten juuri silloin kun lauantai on mennyt vallan kahvitta korkeintaan teetä keitellen ja haudutellen. Aihetodisteet alkavat näyttämään ikävän yksiselitteisiltä:

Koukussa..

Kiinalaista laatua

Jotenkin en ole yllättynyt:

McLaren-tallin mahdollisuudet tallimestaruuteen menivät Juan Pablo Montoyan auton renkaan rikkouduttua viemärikanteen.

Kiina on hyvä ja halpa maa valmistaa yhtä ja toista ja järjen kanssa sinne kannattaa siirtää tuotantoa, etenkin jos myynti suuntautuu APAC:n alueelle mutta tarkkana siellä täytyy olla sen suhteen mitä tekee ja miten teettää. Ja miten tuotantoa valvoo.

Ensinnäkin kannattaa muistaa että kiinalaisille ystävillemme sanan EI käyttö on kovin vaikeaa ja on se viimeinen virhe kysyä ohjeistuksen jälkeen sitä onko kaikki nyt selvää. Tuohon tuotannon kaveri ei voi kuin nyökytellä jees jees mutta annas olla kun kysymyksen muovaa muotoon "onko vielä jotain kysyttävää". Hyvin äkkiä sitä kysyttävää löytyykin lisää...

Jos taas kyseessä on pelkkä alihankinta oman tuotantoyksikön perustamisen sijasta niin tuolloin hyväksi taktiikaksi on osoittautunut se että tuotantomiehityksen lisäksi pestaa yhden vähän skarpimman natiivin yksinomaan valvomaan sitä että kaikki sujuu ok ja nimenomaisesti etsimään virheitä ja vikoja.

Maksaa hieman lisää palkkaa mutta palkkaus maksaa itsensä takaisin hyvin nopeasti parantuneen ladun ja kurantin tavaran muodossa. Tuossakun toteutuu se että virheitä peittelevä kasvojensäilyttämiskulttuuri kääntyy päälaelleen ja vian löytämisestä tulee työntekijän hyve sensijaan että se olisi vika.

Ja ei kaikkea kannata Kiinassa tehdä. Silloinkun osaaminen ja muut kustannukset merkitsevät huomattavasti enemmän kuin työntekijästä johtuvat kustannukset on työ järkevää tehdä siellä missä on osaamista. Tiedänpä esimerkiksi tapauksia joissa monimutkaisempia komponentteja valmistetaan Tanskassa, laivataan kontissa Kiinaan kokoonpanoon ja tuotteina ympäri maailmaa myytäviksi. Ja hyvinkin kannattavasti.

Budjettiratkaisu

Totuus on sarjakuvaa ihmeellisempi

Onneksi itselläni ei nykyisessä toimessani ole suoranaista budjetointivastuuta eikä korporaatiobudjetoinnin lainalaisuudet aivan 1:1 kosketa minua mutta senverran sitä joutuu tulevaa vuotta aina suunnittelemaan ja määrittämään tarpeita että asiasta ei pääse kokonaan irtikään. Pienyrityksessä tietenkin joutuisi elämään kädestä suuhun-periaatteella mutta näin suuremmassa puljussa tilanne ei ole aina mitenkään yksiselitteinen.

Hyvin usein tulee mieleen Dilbert-strippi jossa tunnollisen ja 20% budjettinsa alittaneen Dilbertin budjettia leikataan 30% seuraavalle vuodelle koska vähemmälläkin ilmeisesti pärjää kun taas budjettinsa ylittänyt Catbert saa 50% lisää ja käskyn yrittää pysyä budjetissaan. Todellisuus kun on vähän samankaltainen. Jos koko yhteenlaskettu budjetti ylittää sallitut rajat iskee prosentuaalinen leikkuri yleensä tasaisesti kaikkiin osastoihin riippumatta siitä onko budjetissa todella ollut ilmaa vai ei.

Herää kysymys mitä järkeä tälläisessä sitten on. Tarkka ja pedanttinen budjetoija joutuu pahimmillaan nesteeseen kun jokaiselle eurolle on perusteltua tarvetta kun taas sinnepäin ja sopivatsi ylöspäin budjetoinut kollega pääsee vielä helpolla kun todellisuudessa budjetista vain katosivat löysät pois...

Millaiseen moraaliin tämäkin arkitodellisuus sitten opettaa, kysyn vain..

Kvarkkeja ja galakseja blogistanin kiertoradalla

HS:n tiedetoimituksen blogi

Kuukausiliite ehti Erkkobladetin osalta matkaan ensimmäisenä mutta näistä uusista tulokkaista tämä tiedetoimituksen tuoreehko blogi vaikuttaa kaikista mielenkiintoisimmalta. Ehkä siksi että oikeastaan minua ei ole blogistanissa koskaan niinkään kiinnostanut se mitä joku aina on ajatellut tänään vaan se että eri ihmisten blogeja sopivalla sekoitussuhteella seuraillessa pysyy hyvin kuulolla siitä mitä maailmalla tapahtuu ja missä mennään, oli kyseessä sitten oikeudet ja lait tai ravintoloiden palvelut. Tiedepuolella on sensijaan ollut ainakin minun vinkkelistäni aukkopaikkoja ja niitä tämä uutukainen paikkaa hyvin. Ei täydellisesti mutta hyvin.

Toki kotiinkannossa on Tiede ja National Geographics ja mm. New Sciencen nettisivut kuuluvat vakiolukemistoon Wiredin ja Slashdotin antaman näkökulman lisänä mutta tuollainen vartavasten olemassaolevan tiedetoimituksen antama uutisia koostava näkökulma antaa kenttään taas uuden ulottuvuuden.

Vieläkun löytäisi blogeista samaa näkökulmaa bisnekseen mitä Harward Business Review antaa niin paletti alkaisi olla jo hyvin kasassa.

Ajatuksia masinoinnista

Kansa masinoi

Toisaalla kerätään addressia mutta tässä itse tulevan lain järjettömyyttä pohtiessani mieleen on juolahtanut sellainen "mitä jos" skenaario jossa me kaikki lainkuuliaiset tietoyhteiskunnan jäsenet kokisimmekin äkillisen tunnontuskan suurista rikoksistamme ja lain kirjainta tarkasti tulkiten ryntäisimme kilvan tunnustamaan tekojamme poliisille ja vaatimaan asianmukaista käsittelyä rikolliselle teolle. Mitenhän oikeusjärjestelmämme mahtaisi selvitä vaikkapa n. 50 000 yksittäisestä tekijänoikeusrikoksesta..

Järjetönhän tuollainen protesti olisi siksi että se saattaisi tukkia koko systeemin ja haitata ensisijaisesti heitä jotka oikeasti oikeutta kaipaavat mutta saattaisi ainakin kiinnittää päättäjien huomion aivan uudella tavalla..

Toinen vaihtoehto tietenkin olisi löytää esiin mahdollisimman monta lakiin liittyvää paradoksia ja haastaa oikeuden viisaat lyömään päätään Lex Karpelan tiiliseinään kunnolla ja ajan kanssa, Pinserin Samin esiinnostama ajatus kopiosuojatun mediatiedoston viruspuhdistuksesta kuulostaa tässä suhteessa jo hyvältä alulta.

Katsaus viikonloppuun

Still alive

Viikonloppu sitten oli ja meni. Olisi mennyt lauantain osalta paljon, paljon pirteämmin jos perjantai EI olisi venähtänyt Mollyssa yli kolmeen ja yöunet eivät olisi rajoittuneet n. 4 tuntiin unennäön yritystä. Sitä sitten saattoi kirota mökillä puuhommissa rahtaillessaan pulssi tapissa pöllejä hakkuuaukealla ja kasaillen tavaraa kuivumaan talven varalle mutta tehtävä se tuokin homma oli ja viikonloppu oli sovittuna jo ennenkuin tuosta perjantaisesta tiesi.

Onneksi sentään sai palauduttua olosta oman saunan lauteilla lepäillen ja tulevia mökkiprojekteja fundeeraillen. Pitäisi joskus tuo rantasaunakin rakentaa, etenkin kun paikkakunnan vesiosuuskuntaprojekti on jo sillä tolalla että viemäri + raakavesilinja tulee jo pihapiiriin saakka ja järvi + lähdeveden rinnalle olisi tarjolla vedenpuhdistamon puhdistamaa pohjavettä 6 bar:n paineella perilletarjoiltuna. Niin se urbanisoituminen leviää maailmassa.

Jos nyt enää mökin suhteenkaan voi täysin puhua maaseudun rauhasta kun siinä missä mökkitien varrella vielä jokinaika sitten oli umpimetsää, puskee nyt järvenrantaan nostatettuja 300 neliön omakotitaloja Nykäskylän esikapunkiasutuksen levitessä yhä laajemmalle ja pikitien tullessa kohta melkein perille asti. Vastarannallekin on entinen suurempi vuokramökki varusteltu talviasuttavaksi ja pihaa plaanattu nurmikentäksi eikä edes niin pienellä rahalla jäljestä päätellen, pihalamppujakin päälle 30 äkkiseltään laskien.

Tarvitsee varmaan itselleen ostaa yhdenverran enempi ja pistää piuhanpäähän..

Armoa

ei, Siperiaan.. www.armo.fi

Onkohan tuota seurakuntien armo-kampanjaa ja sen taivasoperaattorivertauksia mietitty sittenkään riittävän pitkälle. Kaikkihan kuitenkin tietävät sen että operaattorilta kuin operaattorilta saa kyllä halpaa puhetta mutta palvelu on usein ontuvaa ja etenkään helpdesk ei koskaan vastaa.

Tosin kyseisenkaltaiset ennakko-odotukset todennäköisemmin myös vastaavat palvelun todellista sisältöä melkoisen hyvin...

Perjantai taas jälleen kerran

Taas perjantai.

Työpöydälle jää taas kasa mielessäpyöriviä probleemia maanantaita & parempaa aikaa odottamaan mutta nyt lienee taas aika iskeä läppärinkansi kiinni, logata itsensä ulos verkosta ja ulkoistaa itsensä saunaosastolle saunailtaan rentoutumaan ja lataamaan akkujansa. Ja huomenna heti aamusta keskisuomeen pistämään mökkiä talvikuntoon ennen edessä häämöttävää pakkaskautta. ( no worries, minun EI tarvitse ajaa..)

Pitää syödä että jaksaa

Talouselämä: Varo puuronarkoosia

Ja taas murtuvat myytit syömisestä ja jaksamisesta. Ainakin osittain. Mutta kukapa tähän ilmiöön ei olisi itse törmännyt iltapäivällä heti lounastunnin jälkeen kun silmä alkaa monitorin edessä väistämättä painumaan ja se toinenkaan kahvikuppi ei riitä pelastamaan tilannetta:

Raskaan ruoan jälkeen ajatukset kulkevat raskaammin, eikä ihmiselle synny uusia ideoita. Luovuus vaatii vireää tilaa. Eikä ruokatauko ole myöskään pelkkä syömishetki. Se on irrottautumista päivän rutiineista. Uudet ideat vaativat sitä, että pääsee keskustelemaan muiden kanssa.

Pitää syödä että jaksaa on ollut ehkä hyvä elämänohje aikakaudelle jolloin työ oli fyysistä ja ruokaa rajoitetusti mutta pienen päivityksen tuokin sanonta vaatisi. Ehkä se muhevasti täytetty patonki olisi sittenkin sopiva lounaspala tai nuo veikeät smörrebrödit mitä tanskanmaalla harrastetaan ja lounaaksi, ainakin vieraille, tarjoillaan.

Kaikkea sitä kuuleekin

Radio helsinki 95,2

Radio Helsingistä kuulee onneksi muutakin musiikkia kuin sitä ainaista samaa kuulijaa aliarvioivaa soittolistahittihuttua mitä muilta kanavilta mutta nyt olen kyllä kuullut yhden omituisimmista kappaleista aikoihin: Paul Ankan ( Kyllä.. sen 60-luvun idolin..) featuroiman versio Nirvanan Smells like teen spiritistä..

Load up on guns..

Miksi bloggaan kesken työpäivän hyvällä omallatunnolla

Julkisuudessa on sillointällöin keskustelua siitä mikä on hyväksyttävää netinkäyttöä töissä, mikä ei. Tilanne tietenkin riippuu työstä ja toimenkuvasta, kahdeksasta neljään kellokorttiduunissa sitä tietenkin työtunti on työtunti mutta ainakaan itse en koe sitten niin tippaakaan omantunnonpistoksia siitä että joskus heitän jonkun kirjoituksen verkkoon kesken työpäivän tai vilkaisen joltain vakiofoorumiltani uusimmat otsikot.

Ai miksikö..

Kello on vähän yli puolenyön, kirjoittelen sohvallani puhtaaksi yhtä muistiota ja sain tässä vielä kaiken lisäksi ahaa-elämyksen siitä miten testaussoftassa kannattaa eräs rutiini järjestellä jotta systeemin jousto maksimoidaan ja helpotetaan taas osaltaan mahdollisia tulevia muutostarpeita siten että testiä pystytään tarvittaessa editoimaan lennosta ilman että käyttäjä tietää erään listauksen muuttuneen..

Ylen sivistynyttä

Mutta.. mikä mies oli Robespierre

Tuota wanhan oppikouluajan historianopettajan sitaattia, jota sekä edesmennyt isäni että setäni ovat väliin muistaneet viljellä, ei todennäköisesti enää kukaan pidä 2000-luvulla yleissivistyksen mittarina, mutta mitäpä tuo yleissivistys sitten oikeastaan on ja miksi se on, ainakin minun mielestäni tärkeää.

Aihe muistui mieleen ensinnä viimeviikon Metron eräästä kolumnista jossa pohdittiin sitä pitäisikö tietää mitä McCarthyismi tarkoittaa ja kuka mies oli Joseph McCarthy ja heti perään lokakuun kuukausiliitteestä joka myös sattui pohtimaan artikkelissaan yleissivistystä ja sen tarpeellisuutta.

Usein sitä kuuleekin mielipiteitä joissa keskivertoa laajemoaa koulusivistystä vähätellään ja sitä pidetään elämästävieraantuneena turhan tiedon hallintana. Kyseenalaistetaan se mitä hyötyä on siitä että tietää sen mikä mies oli Robespierre ja mitä tekee sillä että tietää sen että pähkinäsaaren rauha solmittiin 1323.

Eipä noilla yksittäisillä tiedoilla teekkään mitään ja oikeastaan on täysin hyödytöntä tietää pelkästään se kuka Joseph McCarthy oli. tuollaiset yksityiskohdat ovat asiayhteydestään irroitettuna oikeastaan merkityksetöntä sanakirjatietoa jonka ulkoaoppiminen ei tee vielä kenestäkään sivistynyttä. Oleellisempaa onkin se että tietää suurinpiirtein sen mitä tapahtui Ranskan vallankumouksen jälkeen ja että II-maailmansodan jälkeisessä kommunisminpelossa jenkeissä syntyi ylilyövä hysteria ja sen mitä suoranaisia oikeusmurhia tuosta hysteriasta syntyi. Ja tärkeintä se että ymmärtää asioihin johtaneet syyt ja seuraukset.

Tässä vaiheessa historian tuntemus muuttuukin yleissivistykseksi joka ei enää ole käyttökelvotonta knoppologiaa vaan työkalu jolla voi suhteuttaa uutisia ja lööppejä oikeisiin mittakaavoihin, oppia näkemään asioiden taakse ja tunnistamaan nykypäivästä ilmiöitä joissa historia uhkaa toistaa itseään.

Näkemään miten tuolla ulkomaailmassa terroristijahti saa yhä enemmän synkempiä ja synkempiä piirteitä ja miten pienemmässä mittakaavassa kotimaassa julkisuudessa, sanoisinko, karpeloitu nettisensuuri- ja ennakkosensuurikeskustelu henkii aitoa McCarthyismin vainoharhaa ja siten kenties sovittamaan käyttäytymistään seuraavissa vaaleissa tai vaikuttamaan muilla välineillä.

Valitettavasti vain tuntuu väliin lööppejä katsellessa siltä että lähinnä yleissivistymättömyydestä on tehty hyve tässä maassa jossa etusivun uutiseksi riittää se että
kaksi taloon suljettua nuorta ovat sattuneet petipuuhiin peiton alle..

Kotini, linnani

Jos koti on linnani niin sen linnoituksen viimeinen puolustusasema on sen olohuoneen sohva jonne voi työpäivän jälkeen rojahtaa pohtimaan päivää tai muutoin vain katselemaan illan elokuvaa. Sen merkitystä ei huomaa välttämättä silloin kun se on siinä ja pysyy mutta auta armias jos muutaman viikon joutuu viettämään ilman sohvaa pelkkään tuoliin turvautuen, huomaa puutteen hyvin. Jotain selvästi puuttuu ja uupuu.

Itse jouduin tässä remontin jälkeen viettämään jokusen viikon ilman sohvaa odotellen uuden tilauksen toimitusta ja puutteen huomasi enemmän kuin hyvin joten nyt tässä on vietetty viikonloppua fiilistellen ja sohvaa valloittaen kun se kuljetusliike Hakosen toimesta tänne viimein perjantaina roudattiin. Sivumennen sanottuna Askolta hyvää palvelua toimitusten suhteen. Jo edellisenä päivänä oli kuljetuslista netissä nähtävänä ja sieltä sai katsottua sen milloin piti olla kotosalla tavaraa vastaaottamaan. Ei tarvinnut arpoa sitä milloin ja mihin aikaan.

Mutta hyvä sohva ja wlan ovat kyllä ehdoton yhdistelmä näin kotikäytössä !