Finland 292 points !!

Helvetti lienee jäätynyt mutta viimeistän nyt lienee jauhot suussa niillä nyypiöillä joiden mielestä Lordia ei olisi pitänyt lähettää Ateenaan edustamaan Suomea Euroviisuissa !! Historiallinen hetki suorastaan.

Mr Murphy

Arvon herra murphy muistuttaa itsestään tuon tuostakin työmaalla ja nyt taas näemmä myös kotosallakin näin vaihteeksi. Illan lepäily muuttuikin kuin itsestään PC-huolloksi kun pöytäkoneen virtalähde otti ja sanoi itsensä irti ja käyttäjän ei auttanut muuta kuin piipahtaa lähimmän kaupan kautta ruuvaamaan uutta poweria kopan sisään.

Diagnoosi sinänsä oli vian osalta helppo kiitos powerin sisältä kuuluneen poksahduksen ja sinisen välähdyksen ja onnea oli matkassa siltäosin ettei yksikkö hajotessaan aiheuttanut mitään ainakaan tähän mennessä ilmenneitä kerrannaisvaikutuksia vaan kaikki näyttäisi pelittävän kuin ennenkin. Mysteerinä asiassa vain on se että oliko kyseessä ainoastaan heikosta komponentista vai kuormittiko jokin muu vikatila poweria liiaksi..

Vaan olisi tämän illan voinut muutenkin käyttää..

Venäjä on Venäjä on Venäjä

YLE: Mari-johtajan Suomen-matka katkesi

Syyksi ilmoitettiin viallinen passi. Rajaviranomaiset väittivät, että oppositiojohtajan passin parilliset sivut olivat kadonneet, raportoi Helsingin Sanomat.

Niinpä niin.. että oikein parilliset sivut kadonneet. Tälläiset uutiset kummasti pitävät aina mielessä sen faktan että loppujenlopuksi Venäjä on Venäjä vaikka voissa paistaisi ja siihen on Venäjänä syytä aina suhtautua eikä hairahtua siihen illuusioon että maa olisi jotenkin muuttunut kuin taikaiskusta viimeisen reilun vuosikymmenen aikana.

Se mikä tässäkin pistää ihmetyttämään on YLE:n tekemät otsikkovalinnat. Ei tässä matka mihinkään neutraalisti "katkennut" vaan lienee jokaiselle harvaisen selvää se että matka tietoisesti katkaistiin ja estettiin Venäjän rajaviranomaisten toimesta. Ilmeisemmin tälläisen ääneensanominen on kuitenkin edelleen kovin vaikeaa vuosikymmenien ajan itään päin kumartelemaan oppineelle organisaatiolle.

Osataan sitä meilläkin..

Digitoday: IT-ala ei sovellu heikkohermoisille

Asiallinen ja nykytilaa hyvin kuvaava artikkeli mutta näinköhän hieman liioitteleva tai tutkimustuloksia hieman värittäen kuvaava sellainen:

Arki on erityisen ankaraa tietotekniikan ammattilaisille, viestii Britanniassa julkaistu kyselytutkimus.

Mitenkään väheksymättä nimenomaisen IT-alan haasteita ja koetteluksia voisin pers-tuntumalta todeta ettei se aina niin ruusuista ole täällä uudemman ajan savupiipputeollisuudenkaan piirissä. Haasteisiin ja stressinlähteisiin voidaan lukea aina tilaus-toimitus-ketjun hallinnan mukanaan tuomat ongelmat, minimoitujen välivarastojen riittävyyden varmistelut kysynnän vaihdellessa, fyysisten valmistettavien kappaleiden haasteet ja kaikki muut mahdolliset pikkupikkuseikat...
.

Elämää vai elokuvaa

Kohtaus kliseisestä elokuvasta:

Vanha japanilainen sedan kiertää kerros kerrokselta alaspäin urbaanissa parkkihallissa, etsien sovittua paikkaa ja aikaa etsien kontaktihenkilöä jonka kanssa apukuskin paikalla istuva mies on puhunut puhelimessa mutta jota kumpikaan heistä ei ole ennestään tavannut. Alimmassa kerroksessa auto kaartaa kiireellä ruutuun hieman vinottain ja matkustajat nousevat ulos. Kuljettaja nostaa aurinkolasit silmiltään ja he marssivat hissiaulaan joka on sovittu 5 minuuttia aikaisemmin tarkaksi paikaksi.

Aulassa katseet poimivat odottavan miehen joka istuu yksin penkillä musta lääkärinlaukku vierellään. Vaihdetaan tervehdykset. Kätellään. Kontakti selittää hieman skandivaavisesti murtavalla Suomellaan tuotteen speksit. Laukku avataan, tavara varmistetaan ja miesten tiet eroavat. Miehet nostavat lääkärinlaukun vanhan japanilaisen sedanin takapenkille, hyppäävät autoon ja pienellä kiireellä pakittat ulos ruudusta.

Kevään pölyn likamaan vihreä auto lähtee kiertämään parkkihallin ramppia kohti ulkoilmaa ja kaupungin kaduilla matelevaa ruuhkaa.

Paitsi että kohtaus ei ole kliseisestä elokuvasta vaan todellisesta elämästä ja tästä kuluvasta työpäivästä ja toinen noista vanhan japanilaisen sedanin miehistä olin minä. Ja lääkärinlaukulla ei ole mitään tekemistä hiihtovalmennuksen kanssa vaan laukku itsessään oli puhdasta sattumaa. Totuus on joskus käsikirjoitusta ihmeellisempi ja kliseisempi paikka.

Mietityttää vain se miltä tuo on näyttänyt kauppakeskuksen valvontakameroissa...

Hyvin huono-onninen nainen

Sarjassa historian kuriositeetteja:

Yle:n Britannic-dokumentin eräs sivujuonteista sattui olemaan viittaus Violet Jessopiin jota voisi hyvällä syyllä nimittään hyvin, hyvin huono-onniseksi naiseksi ilman että nimitykseen tälläkertaa sisältyy mitään viktoriaanista kaksoismerkitystä. Jo yksistään merihätään joutumisessa on aina osaltaan huonoa onnea mutta mitä voisi sanoa siitä että onnistuu palvelemaan peräkkäin 3:lla saman sarjan matkustajalaivalla ja jokaisella joutuu merihätään:

Ensin kokee Olympicilla vakavan törmäyksen HMS Hawken kanssa, sitten on Titanicilla törmäämässä jäävuoreen ja kaiken huipuksi kokee Britannicilla miinaräjähdyksen ja likimain joutuu aluksen upotessa aluksen potkureiden silpomaksi...

Sanoisin huonojen tähtien alla syntyneeksi...

Tau.. Tau.. Tautologiaa

Yle: Kiehtova maailma: Laivayhtiön kirous

Kiinnostava dokumentti mutta ah niin äärettömän tuskallinen seurattava. Ilmeisemmin lyhytjänteiselle MTV-sukupolvelle suunnattua brittituotantoa tai jotain vastaavaa mutta toistossaan alkaa mennä pahasti yli sietokyvyn.

Ei siinä mitään että dokumentissa jossain vaiheessa summataan yhteen alkupuolella selvennettyjä faktoja siltä varalta että informaatioähky saa input-bufferin hetkelliseen ylivuotoon tai uusi katsoja liittyy ohjelmaan vasta vartin myöhässä mutta liika on liikaa tässäkin lajissa.

Jos dokumentti tuo esiin oikeastaan vain kourallisen faktoja: Olympic-Titanic-Britannic perheeseen kuului kolme epäonnista laivaa, potkurit aiheuttivat imua, laivat olivat vanhanaikaisia, sisälsivät laipioita, upposivat jos konehuoneisiin pääsi liikaa vettä ja että Britannicin upotti miina + avonaiset laipioiden ovet niin ei ole enää kovinkaan katsottavaa jos lievästi karrikoiden yhtä faktaa kerrotaan 5 minuuttia, siirrytään seuraavaan ja 2,5 minuutin päästä jo kerrataan edellisen 5 minuutin asiat siltä varalta että unohdus on iskenyt..

Kokoustekniikan aakkosia

Matkalla: Käytettävyyttä kokoushuoneessa

Käsiteltäessä palavereita ja palavereiden pitoa löytyy eri lähteistä paljon erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä asiasta. On näkemyksiä joiden mukaan suurin osa palavereista on turhia, on näkemyksiä joiden mukaan palavereissa on usein liian väljä agenda ja liikaa metakeskustelua ja on näkemyksiä että palavereita on liikaa. Itse voisin kerettiläisesti väittää että usein liian vapaita palavereita on liian vähän mutta ehkä tämä näkemys pohjautuu tämän mainion viitatun artikkelin ehkä mielestäni parhaimpaan asian tiivistykseen:

Mitä sitten pitäisi tehdä? Ainakin päätöksentekopalaverin ja työriihen (workshop) välillä pitäisi olla kaikille selvä ero. Työriihissä voidaan yhdessä käsitellä ja iteroida (ei luoda!) ennalta käyttäjätutkimuksissa koottua tietoa, ja päätökset tehdään työn pohjalta toisessa yhteydessä.

Ehkä tässä on myös sitäkin että eri ihmiset joutuvat erilaisissa ammateissa ja organisaatioissa tekemisiin erilaisten palavereiden ja palaverikäytäntöjen kanssa ja eri tavoitteet vaativat erilaisia lähestymistapoja. Softafirman haasteet ovat varmasti aivan erilaisia kuin mihin me valmistavassa ja nimenomaan omia tuotteitamme valmistavassa teollisuudessa kohtaamme.

Päätöksentekoa on luonnollisesti paljon mutta toisaalta nykyisellään on liian vähän sellaista aikaa jossa sekä tuotekehityksen, tuotannon että myös asiakasrajapinnan edustajat ehtisivät vain istumaan saman pöydän ääressä vaihtamaan rauhassa tietoa omien alueidensa ongelmista sekä mahdollisuuksista ja sitäkautta vuorovaikutuksella hakemaan parempia tapoja toimia ja etsimään uusia ideoita vanhoille ratkaisuille.

Ainakaan ennenkuin asialle tulee kiire..

Ota näistä ministereistä sitten selvää

HS: Karpela: Koulun opetettava nuorille vaikuttamiskeinoja

Kuinka kertakaikkisen lyhyt kananmuisti tällä meidän kuriin piestyn cockerspanielin missihymyä naamallaan kantavalla kulttuuriministrillä on ja onko hänellä päässään mitään mutta kuin lyhytjänteistäkin lyhytjänteisempää populismia jolla yrittää ratsastaa jokaisella aallolla ja repiä ääniä jokaisesta kauhisteltavuudesta:

Kulttuuriministeri Tanja Karpela (kesk) patistaa kouluja tutustuttamaan nuoria erilaisiin vaikuttamistapoihin ja -kanaviin. Karpelan mielestä nykynuorilta puuttuu käsitys siitä, miten asioita hoidetaan politiikan avulla.

Hän uskoo, että VR:n makasiinien kaltaisten tuhotöiden toistuminen voitaisiin estää, jos nuorilla olisi tietoa muunlaisesta vaikuttamisesta.

Aivan oikein Ministeri Karpela. Koulun pitäisi opettaa nuorille oikean vaikuttamisen kanavia.

Mutta arvon ministeri, te olitte juuri itse se pääpiru ja perkele joka opetti viime syksynä taas jälleen sen että kabineteissaan kähmiville poliitikoille kansan äänet ovat pelkkää olankohautuksella ohitettavaa masinointia silloin kun ne eivät satukaan olemaan sulosoinnussa teidän agendojenne kanssa vaikka ne suunnattaisiinkin täydessä edustuksellisen demokratian hengessä sinne minne ne kuuluukin ohjata eli omille kansanedustajillemme.

Te olette toimillanne juuri yksi tämän hetken suurimmista syntisistä joiden toimien ja ennenkaikkea joidenka ylimielisten asenteiden ja kaikkine piraatti-prada-tekopyhyykisen johdosta nuorista yhä useammalta ja useammalta on mennyt se viimeinenkin usko edustuksellisen edustuksen toimivuuteen.

Juuri te niitätte nyt sitä mitä kylvätte.

Ylikasvaneita lapsia

Hyvää keskustelua aiheesta Haltian Vaaliyössä

Mitä pahaa ovat pätkätyöläiset oikein elämässään tehneet ansaitakseen työolojensa lisäksi "edunvalvojikseen" tälläisten ylikasvaneiden lapsien lauman mitä nämä ns. "prekariaatiksi" itseään kutsuvat pikku herrantertut oikein ovat...

Mitä tarkemmin tuon rajamäen rykmentin julistusta lueskelee sitä tragikoomisemmalta noiden sankareiden ajatukset alkavat vaikuttamaan ja alkaa vaikuttamaan että tuo "aktivisti" porukka koostuu tosiasiallisesti ainoastaan ylikasvaneista kakaroista joille kukaan ei ole kotona tai edes koulussakaan osannut sanoa sanaa EI ja jotka ovat päässeet aikuistumaan saaden tahtonsa aina vain lävitse työtä ja vastuuta vältellen ja jotka nyt kuvittelevat että maailman pitäisi edelleen taipua heidän laiskotteluunsa samaan tapaan ja että he ovat oikeutettuja työhön joka olisi hauskaa hupailua 24/7 ja jos moista ei ole tarjolla niin muut vaihtoehdot voisi kiertää ns paskaduunina:

Emme halua lisää paskaduuneja eikä muutakaan työtä pääoman orjuudessa, sillä osallistumme yhteiskunnalliseen tuotantoon 24 tuntia vuorokaudessa.

Todellisuudessa nämä prekariaattiviikarit ovat keksineet taas jälleen uuden ikiliikkujan idean:

Kansalaispalkkaa kaikille jotka haluavat viettää elämäänsä "sosiaalisesti tuottaen" mutta ilman edes pienintäkään ajatusta siitä mistä tuo kansalaispalkka sitten syntyisi jos kaikki yhtäkkiä ryhtyisivät opettelemaan kanssakäymistä reilillä hengaten ja pizzaa syöden ilman huolta huomisesta. Mitään mystistä yritysmaailmaa ja pääomaa kun ei ole tuolla ulkona elämässä omaa ja ihmisistä riippumatonta elämäänsä vaan tuon resursseja synnyttävän tuottavan työn teemme me kaikki yhdessä ja vain tuosta työstä syntyy niitä resursseja joita voisi kansalaispalkkana jaella.

Paskaduunien sijaan me haluamme rahaa: taattu toimeentulo kaikille, palkka elämästä! Kutsutaan sitä sitten perustuloksi, kansalaispalkaksi tai universaaliksi tulonsiirroksi.

Taattu toimeentulo tarjoaa reittejä, joita pitkin paeta palkkatyön helvetistä sekä mahdollisuuksia ja oikeuksia olla tyytyväinen, iloinen ja riittävän hyvä sellaisena kuin on.

Jos työ poistetaan tuosta todellisuuden kierrosta niin ennenpitkää istuskelemme kuusen alla kaatosateessa etsien sieniä ja marjoja vatsantäytteeksemme, nuo mainitut luonnonantimet kun ovat ainoata elantoa jotka syntyvät itsekseen... Linkolan hengenheimolaiset voivat toki tuolloin olla edelleen tyytyväisiä ja iloisia mutta jotenkin en usko että nämä heti-mulle-kaikki-nyt ahnehtijat osaisivat tyytyä tuonverran askeettiseen elintasoon ja elämänmenoon kovinkaan iloisina..

(by the way: pizzakuskin työ kyllä muistetaan julistuksessa tyrmätä ikävänä paskaduunina mutta ilmeisemmin tuo visionäärinen krapulapizzakin sitten syntyy prekariaattiteinin kouraan suoraan tyhjästä nyhjäisten aina tilaisuuden niin vaatiessa )

Välähdykset ja keksinnöt syntyvät yhdessä toisten kanssa: yhtä hyvin krapulassa pizzaa syödessä kuin tuotekehittelytiimin miitingeissä, koulussa ja tv:tä katsellessa.

Kotiäidit, työttömät, pizzakuskit, tutkijat ja soittoäänien koodaajat pakotetaan kaikki kilpailemaan liian vähistä työpaikoista, joissa työtä on aina liikaa.

Ettei tässä nyt vain olla haaveilemassa taas jälleen kerran siitä eläinten farmista jossa kaikki ovat ah niin tasa-arvoisia mutta toiset eläimet tasa-arvoisempia kuin toiset ja suunnitella maailmaa jossa "prekariaattikakarat" kuvittelevat olevansa niitä ainoita tasa-arvoisempia joita muiden olisi työllään palveltava.

Surullisintahan tässä on se että siinä missä nykyisestä työelämän kentästä ja kehitysten suunnasta olisi hyvä käydä vakavaa ja realistista keskustelua ja miettiä sitä onko vallitsevassa lyhytjänteisessä kvartaalisuunnittelussa edes omistajienkaan kannalta todellista järkeä hukkaantuu aikaa ja huomiota tälläiseen suoranaiseen pelleilyyn.

Lukko.. Lepo! Lukko.. irroita!

Iltis:

Se mitä näytetään propagandavideolla ei ole koko totuus..

Al-Zarqawin aseessa on jotain selvästi vialla. Hän katsoo alas eikä ymmärrä mitä se on. Sitten hän huutaa toveriaan avuksi saadakseen aseen taas toimimaan, Lynch jatkoi

Yksi heistä tarraa kiinni ampumisen jäljiltä tulikuumasta aseen piipusta, ja selvästi polttaa kätensä. Videolle miehen rimpuilu ei tallennu koska kuvaaja kääntää kameran osoittamaan häveliäästi kohti maata.

Ei taas saisi nauraa vakavalle asialle mutta jotenkin Irakin "vastarintasähläreiden" toilailut tuovat tässä mieleen kummasti Life of brianissa esiintyneet itsemurha
yksiköt..

Ettäs kehtasivat

HS Kuvakooste: Makasiini palaa

Pitääkö kaiken aina tapahtua silloin kun itse on matkalla muualle eikä ole edes mahdollisuutta napata kameraa naulasta ja lähteä ikuistamaan kaupungin tapahtumia ja tunnelmia ihan noin omaksi iloksi ajatellen. Onneksi sentään muutamat muut kuvaajat ovat olleet liikenteessä viran tai huvin merkeissä. Jos nyt sanaa hupi voi tässä tapauksessa käyttää..

Taas Junassa eli ajatuksia jossain Jämsän ja Mansen välisillä sydänmailla

Vaikka joskus junakyydissä jokin aina väliin mättää ja tulee avauduttua VR:n palvelusta niin täytyy todeta että toisaalta junassa on puolensa. Mukavan väljää ja hiljaista verrattuna esimerkiksi Aeron ATR-72 kyytiin tai Golden Airin:n Saab 340:n matkustusmukavuuteen ja toisin kuin omalla autolla ajellessa voi matkaansa siivittää oluella ja näpräillä samalla läppärillään joko rentouttavia turhuuksia tai tarttua tuottavaan työhön jos siltä tuntuu.

Takana on taas siis viikonloppu Keski-Suomessa ja sukulointia vuosittaisen sukulounaan merkeissä. En tiedä olemmeko me jotenkin poikkeuksellisia tai olenko minä sitten jotenkin poikkeuksellinen mutta toisinkuin monilla ei itselläni sukulounaisiin ja muihin säännöllisen epäsäännöllisiin näkemisiin liity mitään negaatioita vaan lähintä sukua on aina mukava nähdä ja vaihtaa kuulumisia serkkujen ja setien kanssa. ( myös tädin ja muidenkin..)

Vaikka porukkaan mahtuukin monenlaista luonnetta ja ja katsantokantaa ja ammatinharjoittajaa aina sukutilan isäntämiehestä alkaen ja erään rannikkokaupungin kaupunginjohtajaan päätyen on tunnelma aina kerrasta toiseen läheinen ja luonteva eikä kenelläkään ole mitään tarvetta olemiseen tai pätemiseen.

Mökillä sensijaan riittäisi tekemistä useammaksikin viikonvaihteeksi ja viikoksi ihan jo rutiinitoimien puitteissa suuremmista projekteista nyt puhumattakaan. Puuhuolto on jo yksistään jäänyt ikävästi jälkeen kulutuksesta ja pinot kaipaisivat täydennyksiä ja pihamaa näyttää edelleen hivenenverran rujolta viimevuotisen vesi- ja viemärityömaan jäljiltä. Joku voisi sanoa että mökinomistaminen on tietynlainen hulluuden ilmentymä ollen asiassa tietyllätapaa jopa oikeassa.

Onneksi nyt edessä elämäni ensimmäinen kesä jolloin joku maksaa palkkaa siitä että minä vedän tavalla tai toisella lonkkaa 4 viikon verran lomaillen poissa kustannuspaikaltani ja eiköhän noiden viikkojen puitteissa ehdi hyvinkin myös mökille nollaamaan työstressiänsä kirveenvarteen.

Tosin mitä menneisiin sukupolviin vertaa niin yhden eron tunnistan jo hetimiten verratessani itseäni isääni. Siinä missä hänelle oli eräänlaisena kunniakysymyksenä tehdä kaikki mökkityöt itse niinn itse tulee aina väliin mietittyä sitä miten joitain työteliäämpiä työvaiheita saisi ehkä sittenkin ulkoistettua ja josko sitä mielummin keskittyisi saunanlämmitykseen ja tilaisi pihaan muutaman motin kuivaa halkoa joltain paikalliselta yrittäjältä.

Tosin vielä nykyisellään on puiden sijaan ostoslistalla uusi sytytystulppa moottorisahaan...

Surreal

Ruygyong hotel (via killinki)

Vaikka maa ei taida kuulua niihin houkuttelevimpiin turistiloukkuihin mitä tarjolla on niin silti Pohjois Koreassa on jotain niin kovin kiehtovaa vetovoimaa jonka ansiosta olisi toisaalta kovin mielenkiintoista päästä käymään paikanpäällä kokemassa tuon epätodellisuuden kaikki ilmentymät.

Niinkuin tämänkin keskeneräisen ja hylätyn hotellin jota ei enää piirretä karttaan ja jonka olemassaolosta kukaan ei tiedä mutta joka massiivisen kokonsa ansiosta näkyy Pjongjangissa oikeastaan kaikkialle ja jota kukaan ei voi oikeasti olla huomaamatta tai tietämättä sen olemassaolosta tai sijainnista.

Mieleen oikeastaan tulee Lovecraftin novelli The haunter of the Dark jossa huono-onninen Blake kiinnostuu ikkunastaan siintävästä Federal hill:n hylätystä kirkosta mutta josta kukaan ei paikanpäällä ole tietävinäänkään..

Vappua ja vanhenemisen oireita

Pitkästä aikaa sää suosi suomalaista vappukansaa niin aattona kuin päivänäkin mutta eilen kaupungilla sitä huomasi taas sen että sitä vanhenee vuosi vuodelta vääjäämättömästi.

Mantan lakitus vielä tuli katsottua mutta muutoin itse vapunajan juhlistaminen on siirtynyt yhä enemmän ja enemmän vappupäivän piknikin puolelle ja itse aaton merkitys on siinä samalla vähentynyt. Ennen sitä jaksoi jo aloitella hyvissäajoin aatonaattona ja jatkaa aina päivän iltaan asti mutta nyt ei oikeastaan moinen jaksa enää edes kiinnostaa. Suotakoon monipäiväset riennot nuoremmille jotka vielä jaksavat ja eivät ole heti seuraavana päivänä täysin kuolleita tai kuolleen oloisia kuten eräät joiden turnauskestävyys on päässyt rapistumaan pahemman kerran.

Mielummin sitä satsaa nykyään siihen että saa kehiteltyä Ullikselle mukaan mukavasti purtavaa ja juotavaa palanpainikkeen tueksi sekä tietenkin kuohuvaa jolla aloitella aamupäivän viettoa mukavissa merkeissä ja hyvässä seurassa. Hyvässä seurassa ja porukassa on sitten mukavaa nauttia kiireettömästi kevätauringon säteistä ja vaihdella kuulumisia.