Venäläinen moraali

HS: Maailma tuomitsi Israelin sotatoimet Libanonissa

Israelin vastatoimista voi olla montaa mieltä ja katsella asiaa monesta eri näkökulmasta mutta jotenkin venäläisten suhtautuminen kuulostaa käsittämättömän kaksinaismoralistiselta:

"Ei ole olemassa mitään oikeutusta sille, että Israel tuhoaa siviilien infrastruktuuria niin Libanonissa kuin palestiinalaisalueillakin ja aiheuttaa siviileille kärsimystä suhteettomalla voimankäytöllä", Venäjän ulkoministeriö sanoi lausunnossaan.

Ovat nyt niiiin siviileistä huolissaan mutta missä oli huoli siviilien kärsimyksistä kun Venäjän sotavoimat murskasivat asuintalo asuintalolta Grosnyin kaupungin:

During the early phase of the Russian siege on Grozny in October 25, 1999, Russian forces launched five SS-21 ballistic missiles at the crowded central bazaar and a maternity ward, killing more than 140 people and injuring hundreds in the Grozny marketplace.

Most of the city's infrastructure is completely destroyed and many continue to live in ruined buildings without heating and running water. Only some 200,000 Chechens, along with several hundreds of Russian civilians remain in the city's debris, most of them lacking employment, electricity, and running water.

Näin meidän naapurimaamme...

IC 82: Kuopio - Hki

Taas matkalla

Junassa kun on liikaa aikaa istua paikallaan, kirjoitella muistiin merkintöjään ja pohdiskella asioita mielessään huomaa hyvin myös sen miten viimevuodet ovat muokanneet myös matkustamista ja ennenkaikkea matkustamisen aikaista viihtymistä niissä tilanteissa joissa itse ei osallistu aktiivisesti liikkeen edistämiseen vaan ennemmin asettautuu matkatavaran passiiviseen rooliin.

Lapsena kun hiissautui paikasta toiseen auton takapenkillä milloin Satakuntaan, milloin Keski-suomeen viihteenä olivat lähinnä kirjat ja lehdet sikäli kun niitä aina jaksoi (motivaatio) tai pystyi (pimeys talvella) lukemaan ja muuta ei ollut juuri tarjolla. Vastaantulevia autoja saattoi tietenkin laskea tai leikkiä erilaisia rekisterikilpi johdannaisia leikkejä mutta siinä kaikki suunnilleen. Autoradiosta kuului kasetilta yleensä sitä mikä miellytti kaikkia ( lue useimmiten vanhempia, ei minua..) ja kaikki kuuntelivat aina sitä samaa.

Nyt sitä saattaa istuskella plugit korvassa kuunnellen koko levyhyllystönsä kirjoa sopivien soittolistojen muodossa, kirjoitella muistiin ajatelmiaan blogimerkintöjensä pohjaksi koneellansa ja vaikkapa pistää pyörimään parit elokuvat jos ei intoa ja virtaa ole mihinkään sen aktiivisempaan. Tarjolla siis käytännössä kaikki samat viihde-elementit mistä kotosallakin saattaa nauttia ilman sen suurempia rajotteita. Akusto kestää jokusen tunnin verran ja aikaiselle varaajalle löytyy junasta likimain aina 230v akkujen lataukseen jos sikseen tulee.

Tästä väistänmättä tulee mieleen se että viimeistään nyt on itse ajautunut siihen asemaan missä omat vanhemmat olivat silloin kun minä olin nuori ja voin alkaa ihmettelemään sitä että ei tuollaisia ollut silloin kun minä olin nuori. Oli vain TV, radio ja sitten tulivat ihmeelliset CD-levyt ja VHS videot laajempaan tietoisuuteen. Ja että se oli ihmeiden ihme kun isä kotiin Sinclair Spectrumin osti..

Lapsena oli ehkä vaikeaa hahmottaa heidän kokemaansa kuilua mikä erotti 40-50- lukujen Suomen 80-luvusta mutta nytten tilanne alkaa tuntumaan varsin ymmärrettävältä kun katselee viereisen looshin lapsiperhettä jossa lapset katselevat pienen Powerbookn:n näytöltä kiltisti piirrettyjä aivan niinkuin aina olisi niin tehty.

Satu pikkunäppärästä kolumnistista eli ajatuksia tulonsiirtoyhteiskunnasta & "julkisesta rahasta"

Suomen Kuvalehti 23/2006: Satu nettomaksajasta

OK. Kolumnistien perimmäinen tehtävä lienee tässä maailmassa keskustelun provosoiminen pikkunäppärillä kirjoitelmillaan mutta jotenkin Jertta Blomstedin taannoisesta ( mökilläå on aikaa lueskella..) kolumnista ei oikein tiedä mitä ajatella ja ennenkaikkea ei tiedä mitä kolumnisti kirjoitelmassaan on oikein halunnut sanoa vai onko halunnut yhtään mitään.

Kolumnissa luodaan heti aluksi elämään fiktiivinen henkilöhahmo Paavo Pääkirjoituystoimittaja jonka teesinä on se että (alunperin HS 20.4.2006) hän ei käytä niin paljoa yhteiskunnan palveluja mitä hän niistä maksaa ja että hän on loppujenlopuksi tämän yhteiskunnan nettomaksaja. Tämän jälkeen kolumnisti kuvaa Paavon elämää seuraavinja ajanhetkinä jolloin häneltä epäytyvät yksi kerrallaan useimmat yhteiskunnan palvelut sillä moneen niistä on, hui kauhistus, kytkeytynyt julkista rahaa.

Kirjoitelma on siis selkeää provokaatiota mutta en ymmärrä mitä sillä halutaan sanoa. Kertoako siitä mihin kaikkeen nettomaksajan rahat valuvat muiden iloksi vaiko kenties antaa ymmärtää että nettomaksajan käsite on satua koska julkiseen rahaan törmää monessa paikassa.

Jos sanoma on ensiksi mainittua ja missiona arvokeskuselun pohjustaminen sillä mihin kaikkiin vaihtoehtoisiin kohteisiin yhteistärahaa sijoitetaan myös nettomaksajia palvelevassa muodossa niin silloin ymmärrän kolumnin tarkoitusperät vielä jotenkuten mutta jos jälkimmäistä niin silloin kirjoittaja menee nähdäkseni metäsään niin että lepikko raikaa.

Nettomaksajia on aina. Koska maassamme on onneksi tuloeroja ja lujasti työskentelemällä on siten mahdollista edetä tavoitteissaan on myös selvää että eri kansalaisten kantama verotaakka on erilainen ja koska osa meistä on kyllästynyt esimerkiksi terveydenhoidon saralla kunnallisiin palveluihin ja ostaa mielummin kunnollista hoitoa yksityiseltä sektorilta ( esim nuivat hammaslääkärijonot vs kutsut vuositarkastuksiin jotka alkava sanoilla Milloin teille sopisi & reikäkontrolli mukavasti röntgenillä leipääntyneen piikilläraaputtelun sijaan) on myös selvää että me rasitamme yhteiskuntaa eritavoin. Tämä ei ole satua millään mittakaavalla ja tätä tuskin on syytä llähteä kieltämään tai antamaan rivienvälissä ymmärtää sitä että nettomaksajuus on jotain höpöhöpöä.

Nettomaksajia on siis aina ja tämä on syytä ottaa huomioon kaikissa keskusteluissa ja tämän pohjalta lähteä miettimään sitä millaisia tulonsiirtorakenteita yhteiskuntaan kannattaa rakentaa. Mihin asti nettomaksajat mieltävät järjästelmän oikeudenmukaiseksi ja riittävästi heitä vastaantulevaksi ja missä vaiheessa he alkavat miettiä sitä vaihtoehto että rajattomassa Euroopassa jonkin muun talousalueen tulonsiirtomallit motivoisivat heitä enemmän ponnisteluissaan elämässään eteenpäin.

Sillä vaikka jokaisessa hoiva-hoito-välitys- ja ymmärryskeskustelussa vaaditaankin lisää rahaa yhteiskunnalta niin ei yhteiskunnalla loppujenlopuksi ole paljoakaan mitään mistä jakaa jos kassavirta sisään katkeaa. Se varsinainen jaettava tulee meiltä kaikilta, meidän tuloistamme, ostoksistamme, meidän yhteen hiileen puhaltamien yritysten tuloista ja voitoista ja kaikesta tästä ympärillämme pyörivästä.

Ketään ei toki tule jättää heitteille eikä yksi kadulle mutta tehtäessä populistisia vertailuja ooppera vs hoitoala kannattaa muistaa myös se että vaikka ensiksimainitun tukeminen onkin pääasiassa ns luksusta on se myös yhteiskunnallista palvelua jonka myötä nettomaksajat pääsevät nauttimaan sen yhteisön hedelmistä joita he ovat tuloillaan kastelemassa ja lannoittamassa.

Toki heillä olisi varmasti useimmiten varaa myös maksaa lippunsa kokonaisuudessaan itsekin mutta heillä voi olla useimmiten myös varaa kilpailuttaa työnantajiaan ja asuinpaikkaansa. Olemmeko valmiit ottamaan riskin tästä ja vaatimaan tästä yhteiskunnasta paikkaa jossa nettomaksajan roolina on pelkästään maksajan rooli ja rahaa jaetaan ainoastaan sinne mikä on SAK;n ja SDP:n ideologiassa väistämätöntä ja ei vahingossakaan sivistävää tai, hui kauhistus, hauskaa tai virkistävää.

Jos olemme niin kannattaa muistaa että tuossa lyhyen pika-alusyhteyden päässä on toinen kaupunki ja toinen maa ja jonne jo nyt on siirtynyt kovin paljon suomalaista työtä...

Juuret

Juhannus on jo menneen kesän heiniä mutta juhannuksen rientoja miettiessäni mieleen kristalloitui yksi vähäpätöinen mutta silti tavallaan merkityksellinen kysymys mikä minulle esitettiin keskustelun lomassa. Kysymyksellä tai vastauksella ei sinänsä ollut mitään suurempaa merkitystä vaan sillä että se esitettiin.

Kysymys oli niinkin yksikertainen kuin 'Mistä päin Kannasta sinun isovanhempasi olivat"

En tiedä onko kyseessä vain sattumaa mutta jotenkin minusta on aina tuntunut siltä että meillä joiden juuremme juontavat menetettyihin maakuntiin ja joiden suonissa virtaa vähintään häivähdykseltä mustaa ja punaista sävyä on astetta syvempi tietoisuus siitä mistä olemme. Arvoitus on sitten se että jos näin todella on niin miksi näin on.

Emmehän me koskaan ole olleet sidoksissa Karjalaan eikä Kannas ole näytellyt elämässämme muuta kuin korkeintaan muistoja isovanhempiemme puheissa ja kaipausta heidän olemuksessaan. Silti tuohon aiheeseen kykeytyy mielessä tunne ja tila. Tietoisuus siitä että kaikki ei ole oikein.

En tiedä onko tämä vain kuvitelmaani ja olenko yksin tuon epämääräisen tunnetilani kanssa mutta minkäs teet..

Pullonpyöritystä

Demokratian ongelmana on pohjimmiltaan se ettei se aina ole demokratiaa vaan aina paikkapaikoin omien virastojensa vallan kautta satunnaiset pikkubyrokraatit pääsevät sotkemaan ja kiusaamaan kansalaisten elämää vaikka todennäköisimmin vain aniharvat näkevät heidän älynväläyksissään mitään järjellistä.

Hyvänä esimerkkinä tästä ovat nämä ehdotetut varoitusteksit viinipulloissa.

Voin vain kuvitella kuinka arvon sosiaalitanttamnisteriön pikkubyrokraatti Pikku Nus on saanut mielessään miljoona pientä kun hän on keksinyt sen että kansaahan voisi holhota oikein kädestä vetäen holhota ja kertoa näin viksusti että alkoholi on paha paha asia ja että eihän nyt kukaan varmasti tilaa itselleen ruoan kanssa täyteläistä ja rotevaa viiniä muutoin kuin alkkohoolin vuoksi tai nauti lasillista pehmeän savuista & taivaallisen aromikasta skottimallasta muutoin kuin päihtyminen ja rellestys mielessään ja että tästä paheellisuuden ja synnin rienaamasta elämästä on iiihanaa varoittaa oikein VAROITUSTEKSTILLÄ.

Ei ihme että meillä on lapset kaduilla vetämässä päätä täyteen jos emme suostu käsittelemään aihetta alkoholi ja alkoholijuomat ( tuon byrokraattisen sanahirviön voisi oikeastaan repiä huut hemmettiin suomenkielestäå..) muun kuin päihtymisviitekehyksen kautta ja opi hiljalleen sitä että näihin elintarvikkeisiin voisi sisältyä myös muitakin arvoja kuin etanolin tilavuusprosentin suuuruus.. Ilmeisemmin sosiaalitanttavirastojen kukkahattubesserwissereillä ei edelleenkään ole rotia myöntää sitä että alkoholipolitiikkamme on vuodesta toiseen ollut oikeastaan säännöllisen epäonnistunutta ja että olis ehkä sittenkin aika pyyhkiä pöytä ja pelikenttä puhtaaksi ja ajatella asiat kokolailla uudestaan.

Sympatiat puolellaan

Digitoday: FBI:n it-konsultti hoiti kankean byrokratian tietomurroilla


Vaikka tietomurrot eivät koskaan olekaan kannatettavia niin jotenkin tässä casessa sympatiani ovat konsultin puolella. Tarina kuulostaa osaltaan ah niin kovin tutulta.

Omakohtaisesti ymmärrän kyllä sen että jotta tilanne pysyy edes jotenkin hanskassa useamman tuhannen tai kymmenen tuhannen hengen konsernissa tarvitaan IT:lle selkeitä pelisääntöjä vakioitujen toimistokoneiden osalta mutta ongelmalliseksi kankeus muuttuu silloin kun IT-byrokratiassa ei tajuta sitä että tuotanto tarvitsee myös hieman erikoisempia ja räätälöidympiä sovelluksia joihin ei ole kovin relevanttia yrittää soveltaa samoja lokalisointiperiaatteita vaan että sopivissa paikoissa olisi syytä antaa hieman enemmän vapauksia rajatummalle käyttäjäjoukolle..

Arkea arkea

Ensimmäinen ensimmäisen lomajakson jälkeinen viikko takana ja loput heinäkuusta edessä. Töissä toisaalta rauhallista sen johdosta että kaikki ovat lomalla ja toisaalta kiireistä siksi että kaikki ovat lomalla. Tuuraushommia riittää mutta toisaalta työ ei katkea aivan joka välissä johonkin uuteen asiaan vaan pöydän ääressä ehtii istumaan yhtäjaksoisest hieman pidempiä hetkiä.

Positiivisena piristyksenä työhön liittyen on sitten se että arjen lomassa tarjoutui tässä myös kätevästi lähteä erääksi kesälauantaiksi Poriin Jazz:n merkeissä erään alihankkijan kutsumana ja mikäs sen mukavampaa ja kesäisempää.

Viikko takana, viikko edessä

Lappeenranta, Joensuu, Savonlinna, Rantasalmi, Lieksa, Koli, Ruunaa, Ilomantsi, Miehikkälä, Muurame, Perniö, Salpalinja, Linnansaari, Olavinlinna, Mökki, Hotelli, Hotelli, Mökki, Oma mökki, ystävän mökki, parkkisakko, kokko, nuotio, pallogrilli, sähkögrilli, ystäviä, tuttavia, sukua, perhettä, hellettä, valokuvia, maantietä ja ennenkaikkea roppakaupalla onnellisuutta oman kullan seurassa.

Ensimmäinen ja hyvin aktivoitu lomaviikko on siis takanapäin ja juhannus juhlistettuna ja toinen samanmoinen vielä edessä. Tosin tälläkertaa rentouttamismetodina ei tule olemaan matkailu ja singahtelu ympäri suomenmaata vaan lomailu sekö puuhastelu keskellä keskisintä Suomea oman mökin rauhassa samaan paikkaan tukeutuen.

Monesta paikasta voisi mainita jotain mutta otettakoon tämän kesän suositukseksi nähtävyys joka sijaitsee Varkaudessa ja joka kannattaa käydä näkemässä ja ennenkaikkea kokemassa. Nimitys museo ei tee kunnollista oikeutta Mekaanisen Musiikin "Museon" nimeä kantavalle paikalle vaan kyseessä on ennenkaikkea elämys eikä vähiten paikkaa esittelevän savolaistunee saksalaisen johdosta. Esittely ja esittelyn yhteydessä hienovaraisesti rivien väleissä esitetyt mielipiteet saattavat tietenkin vetää joillekin nirppanokille hernettä nenuun mutta jos moisesta ei niin välitä niin rahaa vastaan saa tässä tapauksessa täyden vastineen. Suosittelen.

Jalat pöydälle

Sitä ollaan sitten virallisesti lomalla ! Saas nähdä kuinka pitkälle selviää ennenkuin joku kuitenkin soittaa johonkin työasiaan liittyen mutta ainakin se turvajärjästely astuu heti tänään voimaan että evakuoidun pikimmiten kehä-III vyöhykkeen ulkopuolelle ja piipahdan loman aikana seuraavan kerran näillämain vasta hyvän ajan kuluttua..

Kosmoksen salaisuuksia

Northwest Florida daily news: Hawkings & Pope

Rinnastettavissa toisiinsa:

The moderator at the lecture told the audience that at a recent dinner, she asked Hawking what his ambitions were. He said he wanted to know how the universe began, what happens inside black holes and how can humans survive the next 100 years, she said.

But she added he had one more great ambition: "I would also like to understand women."

Poliittisesti korrektia

Iltis: Varas tunki 12 litraa öljyä hameeseen

Niin.. kiertoilmaisu se tämäkin:

Hameiden sisään mitä erinäisempää tavaraa tunkevat varkaat ovat yhä ongelma Porin seudulla. Keskiviikkona napattiin kiinni nainen, jonka hameen alta löytyi mm. kolme neljän litran moottoriöljykanisteria.

Isolla "pyykkipussilla" varustautunut kansallispukuinen forssalaisnainen jäi kiinni anastettuaan tavaraa myymälän tiloista Kyröläistentieltä Porissa, kertoo Satakunnan Kansan nettiuutiset.

Eikö nyt aikuisten oikeasti voitaisi kirjoittaa asioista avoimesti niiden nimillä tälläisten kiertoilmaisukikkailujen sijaan joista kaikki kuitenkin tietävät sen mistä puhutaan.. Kysynpähän vain..

One more day

Vielä yksi päivä ennen lomaa. Saa nähdä millainen härdelli siitäkin vielä tulee kun kaikki edelleen hieman hakusessa olevat hommat täytyy saada lomavalmiuteen ja delegoitua rutiinihommia muiden kontolle. Onneksi sentään on muutama kesätyöläinen talossa olemassa paikalla suurintaosaa kesästä niin voisi kuvitella ainakin osan hommista hoituvan. Tai siis ongelmaahan eivät muodosta ne asiat jotka tiedän keskeneräisiksi vaan ne jotka ovat piiloutuneet sähköpostivuoren alle pieneen unohdukseen..

Mutta ylihuomenna koittaa se ensimmäisen oikean vuosiloman ensimmäinen oikea päivä ja kevään ja alkukesän stressit voi nakata hetkiseksi narikkaan ja suunnata iloiseen itäsuomeen.

Vielä viikko..

Ennenkuin ennenkuin...

Jotenkin epätodellista ajatella sitä että tasan viikon päästä minä olen lomalla. En sillälailla lyhyesti kuin joululomalla tai kevyesti kuin pääsiäislomalla vaan ihan oikeasti kesälomalla. Ensin 2 viikon verran näin kesäkuussa ja sitten vielä uudestaan 2 viikon verran elokuussa. Tuntuu siltä kuin edellisestä oikeasta kesälomasta olisi pieni ikuisuus ja niin siitä taitaa jopa ollakin.

Aktiivisen opiskelun vuosina kesät menivät pitkälti kesätöissä ja lomat olivat lyhyitä ja vielä edelliskesänäkin osuin juuri kesän alla työsopimukseni kirjoittaneena väliinputoajakastiin ja sitämyöten vietin lomalla vain palttiarallaa viikonverran mutta nyt on toisin. 4 viikkoa vuosilomaa ja seuraavana vuonna vielä viides viikko talvilomaa ja täytyy todeta että tarpeeseen tulee.

Kulunut kevät on osoittanut viimeistään sen että on vaarallista toivoa haastavaa, vaihtelevaa ja vastuullista työtä sillä pahimmillaan toiveet voivat toteutua täysimääräisinä.. Olen toki aina pitänyt erilaisista peleistä joissa nopeatempoisesti täytyy koordinoida vähäisiä resursseja sinne missä niitä tarvitaan mutta tilanteessa jossa tavaraa täytyy saada liikkumaan oikeasti sinne ja tänne kiireellä tällä pienellä sinisellä pallollamme kuriirifirmojen kyydittämänä on myös ne stressaavatkin puolensa kun esimerkiksi valintoja "save" & "reload" ei ole käytössä..

Nyt vielä täytyy pinnistää jos ei muutoin niin apinan raivolla ja pahalla sisulla viikonverran pitkää päivää painaen jotta saa tilanteen jotakuinkin lomailukuntoon ja opetettua rutiinitoimet kesätyöläisille jotta voi hyvällä omallatunnolla lähteä vetämään lonkkaa.

Ensin kiertämään kesäistä Suomea elämänsä kaikista tärkeimpänsä kanssa ja sitten viikonverraksi mökille kuormittamaan ruumista vaiheessa jossa päänuppi kaipaa lepoa ja raitista ilmaa. Happy happy happy, Joy joy joy..

Meemittelyä

Jos edes tähän liikkeellä olleeseen minun-desktop meemiin jaksaisi osallistua..

 

Taas vähemmän motiivia lupamaksuun

HS: Yle lopettaa YleQ:n ja YLE24:n

Yleisradio on ilmoittanut lopettavansa YleQ-radiokanavan ja digitv:n uutiskanavan YLE24:n. Sen sijaan digitv:ssä aloittaa uusi muun muassa tapahtumiin ja populaarikulttuuriin keskittyvä YLE Extra.

Jahas.. Taas katoaa Yleltä yksi kanava jolta on voinut kuunnella jopa toimitettuja ohjelmia listahutun sijaan ja mitä jääkään jäljelle heille joille Ylen 1 on liian klassinen ja Radio Suomi turhan humppaantunut..

No tietenkin Yle X joka on ah niin "tuore ja uutta musiikkia esittävä " radiojournalismin kukkanen joka todellisuudessa ei tee muuta kuin myy itseään halvaksi mainospinnaksi musiikkiteollisuuden kadunkulmassa huimalla liki 80 kappaleen soittolistallaan jota yritetään piilotella itseään toistavilla formaattipäiväohjelmilla jossa juontajat joilla ei ole pääasiassa päässään mitään sanomisen arvoista heiluttavat huuliaan tunnista toiseen ihan vain siksi että levymainosnäytteiden välissä olisi mukamas ohjelmaa.

Eettinen pohdinta mahdollisen lupamaksun maksamattajättämisen suhteen senkun helpottuu.. ( jos sellaista on koskaan ollutkaan..)

EDIT: Melkoisia sammakoita löytyy tuosta Hesarin artikkelista:

"Luovumme YleQ:sta, joka on kilpailluin alueemme. Teemme tilaa kaupalliselle kilpailulle", sanoi Ylen hallituksen puheenjohtaja Hannu Olkinuora Ylen uutisissa.

Jos tuossa YleQ:n tilalla lukisi YleX niin ymmärtäisin kommentin täysin mutta jos pääkaupunkiseudulla vaikuttava Radio Helsinki unohdetaan niin en ainakaan heti keksi kanavaa joka käsittääkseni profiloituisi edes jotakuinkin YleQ:n suuntaan..

Sanoisivat suoraan sen että kanava maksaa liikaa ja helppoa huttua saadaan tuotettua halvalla amatööritoimittajakunnalla helpommalla..