Työpäivä taas kerran

Ei ole paras mahdollinen alku päivälle herätä kesken liian realistisen tuntuisen unen kellon sointiin ja viettää ensimmäiset minuutit miettien olivatko tapahtuneet unta vaiko eilisen päivän asioita ennenkuin päätyy siihen lopputulokseen että untahan sitä näki. Varsinkin kun uni ei ollut edes niitä hauskimpia vaan viimepäivien tapahtumien summaa.

Mutta onneksi sentään oli kyseessä uni eikä arkitodellisuus ja saattoi sitten lähteä uuteen päivään jotenkuten levänneenä. Päivä onkin sitten sujunut mallikkaasti. Duunissa viimein siirsimme omat tavaramme, testi- & mittalaitteemme sekä protokappaleet sun muut valmistuneen labranlaajennuksen puolelle ja aika on sujunut tälläkertaa kivasti työpistettä kalustaessa. Nyt alkaa olla homma mallillaan jahka vielä huomenna saa vaihdettua paineilmaletkuun liitoskappaleen ja muutaman muun pikku säädän säädettyä.

Taas vain se tuttu tilanne että pitäisi tehdä samalla oman varsinaisen duunin ja dippatyön ohella aina kaikenlaisia konseptuaalisia pikkutestejä ja virityksiä tuotannon ja tuotekehityksen tarpeisiin. Mielelläänhän noiden kanssa leikkisi jos vain olisi aikaa mutta kun tuohon 8 päiväiseen viikkoon ei vielä ole saatu siirryttyä niin jostain joutunee taas tinkimään.

Tosin kysyivät että oletkos seonnut kun aprikoin että jos sitä vaikka vapaalla ehtisi omasta mielenkiinnosta analysoimaan tietokannasta muutamia tunnuslukuja vuoden tuotannosta..

Vantaan vihreät osaavat

Ekologiaa vantaalaisittain. Vihreiden vaalimainontaahan tämä pihakirppismainos kunnallisvaaliehdokkaineen päivineen kun tarkemmin katsoo mutta herää vain kysymys kuinka tämä teipillä roskiksenkylkeen kiinnihirtetty ja sateen piestäväksi unohdettu tapahtumamainos oikein on sopusoinnussa asuinympäristön viihtyisyyttä painottavien teemojen kanssa...

Havaintoja kaupungista

Työmatkoilla näkee väliin kummia asioita. Kävelen liki päivittäin töihin Siilitien metroasemalta Roihupellon puolelle. Näin tein myös tässä juuri tänään hetkinen sitten.

Puolessavälin matkaa näen kun edelläni kävelee STUK:n suuntaan ehkä sellainen 50-vuotias siististi pukeutunut mies salkku kädessään. Yht'äkkiä hän pysähtyy, kävelee muutaman askeleen taaksepäin, astuu muutaman askeleen pöpelikön puolelle pois jalkakäytävältä, kaapaiseen siinä kasvaneesta pihlajasta kourallisen marjoja ja jatkaa matkaansa pihjalajanmarjoja mutustellen.

Eivät tainneet olla happamia...

Tämä hetki ja tulevaisuus

Aamut eivät edelleenkään ole minua varten. Töissä käyntiin lähteminen kestää aina aikansa vaikka onkin jo muutoinkin se toimiston viimeinen töihintulija joka ensitöikseen linnottautuu kahvikuppinsa kanssa tuijottamaan saapuneita posteja ja heräilemään hitaasti varsinaiseen aivotyöhön iltapäiväksi.

Tässä viimepäivinä on taas ehtinyt miettimään yhtä ja toista mielessänsä elämästä ja asioista. Vaikka väliin tuleva turhauttaa ja ei tiedä mitä edessä on niin on ehkä sittenkin ihmiselämän onni se että tulevaisuudesta ja seuraavasta hetkestä ei ole kenelläkään tietoa ja iloja ja suruja ei ennalta näe kukaan eikä mikään.

Mutta miksi sitten siihen ei ole tyytyväinen vaan niin usein sortuu miettimään tulevaa liiaksi sensijaan että olisimme tyytyväisiä siihen hetkeen mikä on meneillään ja niihin asioihin mitä on. Miksi kuvitella kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, usein vielä niitä kaikista negatiivisimpia, ja jo etukäteen murehtia sellaisia asioita mitkä eivät ole vielä toteutuneet tai eivät edes ehkä koskaan toteudu. Kovin inhimillistähän tuollainen on mutta miksihän asiat ovat noin.

Mieleen tulee onneksi aina erään ystäväni sanat viime talvelta jossa hän muistutti siitä että kuinka tärkeää on keskittyä niihin hyviin asioihin jotka ovat nyt ja kantaa murhetta ja surua vasta kun sen aika ehkä josku on eikä yhtään sitä ennen.

Ystävyys

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja ystävien ja kaverien kanssa on kivaa viettää aikaa ja puuhastella mukavia mutta ystävien todellinen arvo tulee punnittua päivinä jolloin kaikki ei ole hyvin ja uutiset vakavampia.

Vaikka epätietoisuutta ei kukaan voikkaan ottaa ja viedä pois mennessään ja ratkoa mitään toisen puolesta keventää mieltä aina tietoisuus siitä että lähellä on ystäviä jotka jaksavat kuunnella, lähteä kävelylle, lähettää halauksia ja muistuttaa myös kaikesta siitä mikä ei ole huonommin.

Sitä vain ei aina muista sanoa heille riittävän selvästi mutta toisaalta eipä tuollaista edes taida tarvita vääntää rautalangasta oikeille ystäville vaan sen tietää, puolin ja toisin. Ja siksi sitä myös muistaa vuoroin kuunnella ystäviensä huolia ja murheita vastavuoroin.

Aurinkoa ja varjoja

Aurinkoinen olo ja pirteä päivänalku tuolla ulkona taas vaihteeksi mutta täällä sisällä heräillessä olo muutamaa astetta mietteliäämpiä ja hiljaisempi.

Vaikea kirjoittaa asiasta suoraan kun kaikkea ei halua aina ääneen ajatella mutta sanotaanko näin heille jotka minut ovat jo joitain aikoja tunteneet ja olleet riittävän lähellä että paras mahdollinen alku aamulle ei ole saada tekstiviestiä jonka sisältö tuo liiaksi mieleen ne uutiset ja tunnetilat jotka iskivät vastaan oikeastaan tasan vuosi sitten.

Välttämättä ei kyseessä ole sen enemmästä ja liiasta tulkinnasta mutta silti tuollaiset viestit pistävät miettimään ja synkentävät päivää. Epävarmuus on kaikenkaikkiaan viheliäinen tunne.

Toivottavasti tämä ei ollut täysin kryptistä kirjoittelua..

Viikko paketissa

Koti-ilta on joskus varsin rentouttava vaihtoehto viikon päätteeksi, varsinkin jos on kiva leffa katsottavana tai muuta ajanvietettä tarjolla. Nyt oli "ihan pakko" käydä eilen taas elokuvaostoksilla kun kauppoihin tuli leffapaketti jonka sisältöä ei voi oikein edes itse objektiivisesti arvioida vaan joka kuuluu sellaiseen "pakko omistaa" kategoriaan.

Tähtien sota-trilogia nyt vain on yksi melkolailla kiinteästi lapsuuteen liittyvä käsite jota ei voi ohittaa ja vaikka omistaakin jo vanhoista Laser-levyistä waretetut DVD-versiot niin pakkohan tuokin nostalgiapaketti oli ostaa ja nyt on jo eka osa katsottuna taas jälleen kerran. Kysymys onkin vain siinä että kuinkahan monta kertaa nuo leffat on jo elämässään nähnyt..

Viikko onneksi kunnialla paketissa vaikka flunssan myötä vähän menikin susille, aina ei voi voittaa :-)

Sesam aukene ?

Käyttöliittymäsuunnittelu on todella haasteellista puuhaa ja vaikka kuinka miettisi voi siltikin syntyä huonoja lopputuloksia. Periaatteesahan tämän uuden paikallisjunan ovenavauksen pitäisi olla melko selkeä omalla tavallaan jos sitä hetken katselee mutta onko se sittenkään niin onnistunut ?

Ensinnäkään nopeasti vilkaistuna mikään ei selkeästi yhdistä kyseistä paneelia toiminnallisesti oveen ja viimeksi juuri tänään näin miten ovea yritettiin moneen kertaan avata punaisella napilla...

Kasvi: Rutistumme tietoyhteiskunnan puristuksessa

digitoday / työ ja ura / Kasvi: Rutistumme tietoyhteiskunnan puristuksessa

Mielenkiintoisia ajatuksia tietoyhteiskunnan tilasta ja tulevaisuudesta. Toki vain yhden ihmisen suusta mutta vuosien varrella olen ainakin itse varovaisesti arvostanut J.J. Kasvin artikkeleita siitä että vaikka ne sisältävätkin visiointia ja spekulaatiota niin turhaa hypeä niissä on harvemmin näkynyt.

Suunnittelustudio

Tulipahan sitten paikalle kutsuttuna edustettua itseään suunittelustudion avajaisissa ja flunssaa uhmaten piipahdettua Otaniemessä nauttimassa virvokkeita, näkemässä tuttuja ja kuunneltua muutamia puheita.

TKK:n koneensuunnittelun suunnittelustudio on alkujaan työtila joka on syntynyt kurssin tuotekehitysprojekti työ- ja kokoustilaksi jossa projektiryhmät ovat pitäneet projektipalavereita, suunittelusessioita, miettinyt innovaatioitaan ja koetelleen hermojaan. Alkuperäinen studio oli yksi erityis-sisustettu luokkahuone TKK:n koneosaston kakkoskerroksessa mutta kiinteistön remontin myötä studio pakotettiin uudistumaan.

Nyt virallisesti avattu studio on uusimpien ideoiden ja käyttökokemusten myötä muovautunut uudenlainen tiimityötila joka on suunniteltu kesän aikana käyttäen apuna Koneosaston, Taik:n ja Arkkitehtiosaston osaamista ja tietotaitoa ja täytyy todeta että paljon on muuttunut.

Siinä missä entinen studio oli vain yksi luokkahuone on uusi studio entinen voimalaitostekniikan labra jonne mahtuu 2 työtilaa, taukopiste ja vielä hieman ylimäärälattiaa tuleviin tarpeisiin. Kommunikaatiota varten studioon on tuotu TKK:n langattoman Aalto-verkon tukiasema jonka avulla kaikki halukkaat saavat wlan-laitteensa kiinni verkkoon kaikkialla työtilassa, käytettävyyttä laajentaa oma ulko-ovi uniikilla magneettiavaimellaan joka mahdollistaa tilan käytön 24h vuorokaudessa ja studiosta on entistä lyhyempi matka koneenrakennuksen laboratorion työtiloihin joissa projektit näkevät käytännössä päivänvalonsa.


Yleisnäkymä neukkarin suuntaan

Varsinainen neukkarin puoli on melkolailla perinteinen työtila. Työpöytä, tuoleja, paljon tussitaulupinta-alaa, 3D-suunittelutyöasema ja riittävästi verkkotökkeleitä läppäreiden verkottamiseen ja screeni dataprojektorille. Värien ja pintamateriaalien käyttö tässä tilassa on perinteistä koulun linjaa pirteämpää ja ulkoasu työhön houkutteleva. Ainoana miinuksena ehkä korkealla oleva katto joka tekee tilasta hallimaisen.

Sensijaan innovaatiomonttu on tilana varsin mielenkiintoinen. Vanhasta laitemontusta on sisustettu hyvin moderini palaveritila jonka tarkoituksena on houkutella mielikuvitusta ulos kuorestaan, vapauttaa ajattelua ja rentouttaa työn tiimellyksessä. Vanhan purjeen alle on laadittu tila jonka pohjan pehmeä ja jalan alla joustava lattia on miellyttävä jalan alla, pienet jakkarat ja pehmeät nojatuolit mahdollistavat rennon otteen, yhdessä nurkassa on kirkasvalon vierellä pieni datapiste ja yhdelle seinälle sijoitetut tussitaulut toimivat skissailu- ja visiointipintana aivoriihien tarpeisiin. Tälläisen tilan jokainen voisi haluta työpaikalleen tai miksei jopa omaan kotiinsa jos sikseen tulee !


Innovaatiomonttu

Kerrassaan mielenkiintoinen työtila jonka oikeastaan ainoana miinuksena on se ettei sitä ollut vielä viimevuonna jolloin itse oli kurssilla projektipäälikkönä. Mieleen tulee vain se että mitä tuossa on sellaista oppia jota voisi tuoda mukanaan työelämään ja soveltaa käytännössä omassa työssään. Jokatapauksessa tuollaiset tilat ovat omiaan muuttamaan sitä ehkä hieman pajavasarahenkistä imagoa joka konetekniikalla edelleen on oppiaineena...

Uhittelua

Tulee sitten takapakkia tai ei niin olo on senverran hyvä että nyt on pakko lähteä seinien sisältä ulos ja piipahtamaan Otaniemessä. Muutoin menee hermo lopullisesti sisällä nysväämiseen. Huomenna sitten näkee oliko järkee vai ei :-)

Välitila

Ei oikein vielä täysin terve mutta ei nyt enää (omasta mielestä) sairaskaan. Ärsyttävä olotila kerrassaan kun ajattelin välttyä suuremmilta ystävien nuhdesaarnoilta ja jäin vielä toiseksi päiväksi kotiin lepäämään. Ainakin näin päiväksi vielä.Täytyy kehittää vain jotain ajankulua ja ammentaa lisää teetä kurkusta alas.

Illemalla jos olotila sen suo saatan kyllä piipahtaa tuolla Otaniemen suunnassa kun tuli vallan Proffalta kutsu muuton alla evakuoidun tuotekehityksen uuden suunittelustudion avajaisiin ja katsomaan millaiseksi tuo maanmainio tiimityötila on rakennettu uusien ideoiden ja käytössä hyväksi havaittujen ratkaisujen pohjalta ja voisiko tilasta ja sen esittelystä ammentaa jotain oppeja myös tuonne työmaailman puolelle.

Me portinvartijat

Flunssassa ehtii hyvin istumaan TV:n äärellä ja tuijottamaan ruutua ja katselmaan mitä sieltä tulee. Ja ehdin nyt ensimmäistäkertaa katsomaan tuota maikkari komediasarjaa Me Stallarit ja täytyy taas todeta että 70-luvun vaikutus elää ja voi hyvin suomalaisessa mediakentässä.

Vaikeaa olisi kuvitella hilpeää sitcomia "me natsit" jossa iloinen arjalaisperhe eläisi elämäänsä, isäpappa kävisi töissä leirinvartijana ja lapset olisivat iloisia Hitler Jugend-nuoria rotupuhtaan aatteen palossa mutta nähtävästi sama on todella mahdollista näiden meidän omien keskitysleirin portinvartijoiden osalta.

Pikkusievästi esitetään Suomea kohti totalitääristä diktatuuria ohjanneet stalininistit hilpeinä ja vaarattomina sitcom-hömelöinä ja siivotaan samalla omia taustoja maton alle. Ikäänkuin yritettäisiin vähätellä menneitä ja sillälailla sulavasti unohtaa se että tekeillä oli vallankumous ja yhteiskunnan täydellinen romuttaminen. Vapauksien menettäminen ja sisäiset puhdistukset ja valtiollinen terrori.

Samaa asennetta kielii sekin että siinä missä muissa medioissa käsiteltiin taannoin suhteellisen laajasti professori Esko Salmisen tutkimusta Tampereen yliopiston viestinnän koulutuksesta ja koulutuksessa levinneestä vasemmistoajattelusta stalinistiprofessoreiden Nordenstrengin ja Hemanuksen johdolla ei Yle juurikaan noteerannut tutkimusta. Liekö sitten syynä se että tutkimuksen tulokset liippaavat liian läheltä liian montaa yleläistä..

tilannetiedoitus

Jos olo ei olisi nuutunut juoksisin jo pitkin seiniä. Flunssassa kotona istuskelu on itseasiassa ärsyttävämpää kuin muistinkaan. En jostain syystä osaa tehdä sitä että menisi vain sänkyyn lepäämään ja vaikka lukemaan vaan jotain pitäisi muka yrittää puuhata päivän muttakun ei jaksa ja pää tukossa niin hermohan siinä menee

Luovutusvoitto

Nämä hetket ovat sitten masentavia. Muutoin sitä vielä pääsääntöisesti oikeasti vain vitsailee vanhenemisestaan mutta flunssan oireiden ja muiden vastaavien yhteydessä alkaa huomaamaan että ei sitä ole enää aivan siinä terässä kuin lukiovuosina jolloin jaksoi raahautua teatterin valopöydän taakse vaikka kuumeessakin vetämään omalta osaltaan proggista lävitse teen ja termospullon voimalla. Nyt sitä on vanhennut..

Tämä on myös kovin ristiriitainen olotila sillä toisaalta alkaa olla jo senverran järkeä päässä että toisella olkapäällä istuskelee jos se kaveri joka kuiskaa korvaan että olisi ihan oikeasti järkevämpää levätä yksi päivä ja antaa flunssan taittua ja että niin järkevät ihmiset tekevät ihan oikeasti mutta edelleen toisella olalla istuskelee se pieni sarvipää jonka kunnia ei anna periksi sairastaa sitten tippaakaan ja jonka voimalla sitä onkin jaksanut eteenpäin. Huutaa vain että lisää hanaa ja havuja perkele.

Toisaalta ehkä tälläinen saamaton olo yhden pienen nuhan vuoksi myös kertoo siitäkin että siinä missä lukiovuosina sentään vielä säännönmukaan joka aamu läpi lumen tuulen ja tuiskun pyöräili koululle ja takaisin on sitä nytten degeneroitunut laiskaksi joukkoliikenteen suosijaksi ja että jotain ehkä kannattaisi harkita yleiskunnon kohottajaksi jotta ei ihan näin olisi lyötävissä.

Elämä on uhkapeliä ja ehkä tänään on annettava sen järkikaverin voittaa pistettävä panokset lepäämiselle. Mutta auta armias jos huomenna ei ole helpottanut ja tämä päivä on sairastettu turhaan, sitten kyllä harmittaa.. Jos kohta vähän jurppii jo nyt.

Voi voitettuja.