Floran kimpussa faunaa väistellen

Tulipahan taas tehtyä mökillä metsätöitä ja perkailtua serkun hakkuuaukosta jämäpuita kuivamaan polttopuiksi saunan ja mökkitakan tarpeisiin. Ja tuli taas säikähdettyä kertaluokkaa hyvin.

Nyt jälkeenpäin fundeeraillen mysteeri ei ole se miksi otus häiriintyi vaan se miksi epeli jaksoi kuunnella hyvänaikaa moottorisahan vingutusta lähimaastossa ja vaihtoi maisemaa vasta kun olin aivan vieressä mutta sen voin sanoa että parin metrin päästä lentoonlähtevä ja pään ylitse kaartava sarvipöllö on aika kookas ilmestys noinniinkuin äkkiseltään nähtynä.

Siihen se sitten jäi hetkeksi puunoksalle istuskelemaan ja katselemaan melko murhaavan näköisenä pahaa-aavistamatonta viikonloppumetsuria jonka ajatuksena oli ollut pilkkoa polttopuiksi juurikin se kaatunut ja kiveävasten kellottava puunrunko jota pöllö oli ilmeisimmin aamusella päättänyt käyttää yöpuunaan.

Jätin sitten tuon puun rauhaan ja vaihdoin seuraavaan..

Perfektionismin kirous

Joskus olisi helpompi osata katsoa itseään läpi sormien.

Tulipahan taas päädyttyä hankalaan välikäteen. On toki totta että minut yleensä nähdään suvun tapahtumissa aina jos jonkinmoisen kameran kanssa napsimassa kuvia sieltä sun täältä suunnasta mutta sitämyöten joutuu tekemään myös problemaattisia valintoja. Taas on näet tulossa elokuussa yhdet häät ja serkku sitten tuossa esitti toiveen että kuvaisin vihkimisen.. videolle..

Ihan hyvä toivehan tuo on mutta kun olen viimeksi koskenut videokameraan viimeksi ehkä likemmäs vuosikymmen sitten keskittyen sittemmin ihan yksittäisten kuvien napsimiseen dialla ja sittemmin digitaalilla ja en todellakaan voi sanoa hallitsevani videokuvauksen tekniikkaa juuri mitenkään noinniinkuin visuaalisesti.

Eihän tuo tietenkään yksistään vielä mitään mutta kuitenkin senverran omaan silmää ja ymmärrystä (Luonnollisesti omasta vaatimattomasta mielestäni.. ;) ) että tietää teoriassa miten tuollainen pitäisi kuvata siten että sen jaksaisi vielä katsoa toisenkin kerran lävitse: vähintään kahdella kameralla, erikseen äänet mikittäen ja jälkeenpäin koneenruudulla leikaten ja editoiden kunnolliseksi dokumentiksi ja niinpäin pois. Ja tietää että se mitä itse tässä tilanteessa saisi aikaan olisi lähinnä epätoivoista yritelmää jota ei edes itse haluaisi suin surminkaan katsoa jälkeenpäin..

Hemmetti olisi helpompaa jos osaisi olla yleisesti vähemmänkriittinen ja epäperfektionistimpi mutta kun ei niin ei. Ja toisaalta ei kehtaa kieltäytyäkään kun tietää että aikaansaannos täyttänee jokatapauksessa tilaajan tarpeet.

Ajatus kuvaamisen nopeasta opettelemisesta on taas lähinnä absurdi, jos vuosikymmenessä on alkanut oppimaan kuvaamaan sellaisia valokuvia joita jo joskus kehtaa nimittää valokuviksi niin liikkuvan kuvan hallinnan opetteleminen vajaassa kuukaudessa on yksinkertainen mahdottomuus.

Ja nyt herra murphy luultavasti tietenkin potkaisee persiille vielä siten että juuri tämä on se bloggaus joka osuu satunnaisen sukulaisen silmiin.. *koputtaa puuta*

Elämä on..

Walokuwauksen perinteiset arwot

Dpreview.com: Epson R-D1 Digital Rangefinder Camera

Tätä kameraa katsellessa kyllä silmä lepää toteutuksessa nykypäivän minidigikompaktipokkarinäppäri-hilavitkuttimien rinnalla. Digitaalinen kuvannustekniikka yhdistettynä perinteisen mittaetsinkameran toteutukseen manuaalikontrolleilla ja selkeillä analogisilla indikaattoreilla. Ja yhteesopivana Leican optiikkaan.

Muuten kyseessä olisi suorastaan täydellinen kumppani järkkärille toiseksi kameraksi mutta tuo 3000 taalan hinta toimii tehokkaana jarruna.. Mutta positiivista että kameramaailmastakin löytyy vielä perinteisiä arvoja sensijaan että kädet suorina napsitaan metrinpäästä tärähtäneitä kuvia.

Ehkä vielä joskus tuollaisenkin voisi hankkia kalustoon..

Teoria ja todellisuus

Digitoday: Tiedostonvaihtajat ahkeria laillisen musiikin lataajia

Vertaisverkot tappavat musiikin, kappaleen lataaminen on varkaus, Netti on syypää levymyynnin laskuun, heinäsirkkoihin, kulkutauteihin ja kaikkeen pahaan. Tätä yhtä virallista totuuttahan levy-yhtiöt jaksavat alleviivata, kuuluttaa ja keksiä oikeusjuttuihin liki mielikuvituksellisia vaateita siitä kuinka paljon vertaisverkkojen kautta jaettu musiikki on aiheuttanut yhtiöille "tappioita". Mutta mikähän mahtaa olla todellisuus tämän teorian takana.

Brittiläinen tutkimusyhtiö The leading question on tutkinut eri käyttäjäryhmien musiikinkulutustottumuksia ja tehnyt merkittävän havainnon:

The Leading Question huomasi, että musiikinjakajat kuluttivat keskimäärin kahdeksan euroa kuussa laillisiin biiseihin, kun muut musiikkifanit käyttivät vain 1,84 euroa.

Musiikkiteollisuuden penseän skeptinen vastaus tutkimukseen noudattaa kyllä taas puolestaan perinteistä mantraa...

BPI (British Phonographic Industry) toppuuttelee tuloksia huomioiden, että tiedostonjakajien kokonaissatsaukset lailliseen musiikkiin ovat laskussa.

... mutta kannattaisikohan kuitenkin BPI:n seinien sisällä herätä todellisuuteen ja miettiä että kuinka paljon laillisen musiikin osuutta laskevat todellisuudessa kaikki kaikenkarvaiset kopiosuojaukset, DRM-kikkailut ja muut suoranaiset maksavaan asiakkaaseen suunnatut kiusanteot ja kuinka paljon vertaisverkoilla oikeasti on asiaan vaikutusta ja kannattaisiko noitavainojen sijaan tarjota halukkaille asiakkaille enemmän käyttökelpoisia palveuja sillä:

Alan kattojärjestön Ifpin (International Federation of Phonographic Industries) mukaan lailliset lataukset ovat kolminkertaistuneet maailmalla vuoden alkupuoliskolla.

Go figure...

"Viehättävä" ääni

Aaaaargh..

Duunin vieressä on koko kesän tehty laajoja tienrakennustoimenpiteitä erinäisine äänineen ja meluineen mutta tämänkertainen vie voiton kaikista. Pehmeä savimaa vaatii kuopankaivuulle aina elementtirakenteisen tukivallin ja se ääni mikä syntyy kun kaivinkoneen vibralla niitä elementtejä painetaan maahan ei ole mitenkään viehättävä. Etenkin kun savimaa tuntuu välittävän resonanssin aina talon perustuksiin saakka ja sitämyöten jonnekin kallonluiden sisäpuolelle..

Jos tuo joskus tulisi valmiiksi..

Kuka ei kuulu joukkoon ?

Miten sattuikaan liki täydellinen suora silmään kotiparkkipaikalla

Siivoilua

Sen että on aika siivota työpöytäänsä tietää viimeistään siitä ettei löydä pöydälle parkkeerattua kahvimukiaan kuin 3 minuutin etsinnällä.

Vaikka normaalistikin pöytäni ei edusta mitään järjestyksen muotovaliota ovat viimeaikojen ongelmat ja debuggaustarpeet kasanneet koneen ympärille sellaisen kasan komponentteja, piirilevyjä, mittalaitteita, hyppylankoja ja mittajohtoja printtejä, skemoja, mittakuvia ja kaikkia muita mahdollisia lippulappusia että jotain tarttee tehrä ja äkkiä..

Niin.. ja jos joku tietää jonkun kauppaavan huomio-oranssilla värillä pinnoitettuja, vähintään 2,5 dl:n vetoisia ja muutenkin kestäviä kahvimukeja niin saa ilmiantaa...

Heil Architec

11212112232734hb.jpg (JPEG Image, 720x543 pixels)

Mitähän ihmettä tämän rakennuskompleksin suunnittelijalla on oikeastaan ollut mielessään..

Via: Just Sopivasti

Laukauksia tunnelissa

Viime päivät on taitettu peistä suuntaan sun toiseen laukauksista joihin päättyi nyttemmin syyttömäksi todetun brasilialaisen taival Lontoon metrossa. Ikävä tapaus mutta paikkapaikoin vaikuttaa siltä että lauseet ovat kovin jälkiviisauden kyllästämiä..

Helppohan sitä on nyt kotikoneen ääressä sanoa että viattoman sivullisen ampuminen on moraalitonta ja hätäiltyä mutta pienenä ajatusleikkinä kannattaisi sittenkin siirtää itsensä tuonne tunneliin poliisimiehen korvien väliin tarkastelemaan skenaariota. Olet juuri metroasemalla metroverkostossa jossa edellisellä viikolla räjähti pommeja, jossa juuri tällä viikolla on yritetty räjäyttää toinen samanlainen sarja pommeja ja tekijöistä ei ole vielä mitään varmuutta.

Olet juuri asemalla suljetussa tilassa, säähän ja vuodenaikaan nähden hyvin epätyypillisesti pukeutunut mies ei noudata käskyä pysähtyä, lähtee juoksemaan kohti laiturialuetta, metrovaunuja ja ihmisiä. Päätöksentekoon ei ole kaikkea sitä aikaa millä jeppe jälkiviisas voi spekuloida ja teoretisoida pöytänsä ääressä tunti toisensa jälkeen vaan joitakin sekunteja. Mitä oikeastaan teet. Mielessä kysymys siitä miksi tuo mies juoksee kohti laituria..

Vedätkö liipasimesta ja otat riskin siitä että ammut kenties sivullisen, jätätkö vetämättä liipasimesta ja otat riskin että kyseessä onkin todellinen terroristi ja asemalaiturille voi kuolla kymmeniä ihmisiä. Ampuako jalkaan ja ottaa riski että kädessä on laukaisin jonka painallus vie pidättäjät ja kasan sivullisia mennessään vai ampuako kohti ja eliminoida tuon laukaisun mahdollisuus.

Ikävä ajatusleikki koska besserwissereiden kaikkivoipaisten "oikeiden ratkaisuiden" sijaan kyseessä on tyylipuhdas no-win situation jossa on tarjolla vain huonoja ratkaisuja ja harkinnan tiimalasissa hiekkaa vain silmänräpäyksen verran. Eikä kaverille ehdi kilauttamaan.

Vastauksessaan kannattaa olla rehellinen itselleen eikä sortua näennäisen oikeaan jälkiviisaaseen etiikkaan vaan pysähtyä todella tuohon muutaman sekunnin aikaikkunaan.

Joltakulta meni hermot

Digitoday:Venäläinen roskapostittaja tapettiin

Meniköhän joltakulta hermot vai yrittiköhän amatööri ansaita siivuaan markkinoilla joilla pelikenttä on jo jaettu "ammattilaisten" kesken ja liiketoiminnan harjoittamisesta ei sovita neukkarissa vaan takakujalla rautaputken kera...

Paimenpoika ja tsunamivaara

Digitoday: Tekstiviesti tiedotti tsunamiuhasta Thaimaassa

Hienoa että uusi järjestelmä toimii ainakin tiedon välityksen kannalta mutta toimiiko se sittenkään todellisen vaaran tunnistuksen osalta vai liipaiseeko järjestelmä viestin aina kun vähänkin tärähtää ? Nyt näyttäisi siltä että todellisuudessa ei vaan palvelusta puuttuu edelleen sisältö.

Kaikki varmaan muistavat lapsuudestaan sadun paimenpojasta joka aina varoitti susista piloillaan ja jonka varoituksia kukaan ei enää kuunnellut kun sudet tulivat. Pahoin pelkään että hienolle Tsunamivaroitusjärjestelmälle käy samoin jos sen tarkkuutta ei saada kohdilleen.

Tuollaiset ~7 Richterin tärinät kun eivät ole laattojen liikuntavyöhykkeillä nyt mitenkään harvinaisia, tältä US Geological Surveyn listalta niitä löytyy tältä vuodelta jo useita ja lisää tulee takuuvarmuudella joten vääriä hälytyksiä on luvassa runsaasti jos pelkät richterit tuohon signaaliin riittävät. Kaikki järistykset kun eivät suuruudestaan riippumatta saa tsunameita liikkeelle vaan siihen vaaditaan laattojen tietynlainen liike jotta vesi siirtyy paikasta toiseen riittävässämäärin.

Ja jos puhelin piippaa vaarasta kerran parissa kuukaudessa ja seuraavaan 3 vuoteen ei näy aallon aaltoa niin kuka enää reagoi siihen seuraavaan hälytykseen kun se aalto sitten joku kaunis kerta tulee ja pyyhkäisee kaupungin matalaksi. Niinkuin ennenpitkää tulee taas tapahtumaan. Varmasti.

Urbaania faunaa

Olisi taas kameran paikka

Stadin valkoposkihanhipopulaatio on jo liki kliseinen esimerkki siitä miten hetken totuttelun jälkeen luontokappaleet sopeutuvat uuteen elinympäristöön ja kotiutuvat kaupunkiin mutta nyt on nähty sekin että tässä keskellä päivää Itä-Helsinkiläisellä teollisuusalueella kettu jolkottelee ikkunan ohitse ihan muina miehinä välittämättä juurikaan ohikulkevasta liikenteestä..

Tosin mikäs ihme tuo on. Vankka rusakkopopulaatio on jo hyvänaikaa suorastaan huutanut ravintoketjun yläpäähän täytettä ja muutakin palanpainiketta viipeltää pusikoissa. Kyllä tänne hyvin pari petoakin mahtuu menoon mukaan.

Järistyksen äänet

The Sound of a Distant Rumble

Diego Garcian merenalaiset mikrofonit rakennettiin aikanaan havaitsemaan mahdolliset ydinräjähdysten äänet ja varoittamaan tapahtuneesta mutta niiden piiriin taltioituu merestä paljon paljon muutakin. Viime joulukuun 26 päivänä mikrofonit nappasivat lähes 3000 kilometrin päästä äänen joka syntyi kahden mannerlaatan liukuessa toisaan vastaan tuottaen 9.3 Richterin maanjäristyksen ja Tapaninpäivän tuhoisan Tsunamin.

Nyt kaiken muun materiaalin lisänä tuo yksinkertainen, monotoninen ja persoonaton jylinä on kaikkien kuultavissa Mp3-muodossa.

Jésustelua Brasilian malliin

HS: Brasilia vaatii Britannialta selitystä ampumisesta metrossa

Jaha.. Nyt näemmä Brassit keksineet tavan kalastella julkisuuspisteitä tuon Stockwellin metroasema-ampumisen jälkimainingeissa:

Brasilian hallitus on järkyttynyt ja hämmentynyt saadessaan tietää, että Brasilian kansalainen kuoli poliisin luoteihin, ilmeisesti valitettavan virheen uhrina. Hallitus odottaa selitystä brittiläisviranomaisilta tragediaan johtaneista olosuhteista

Vakuuttavaa tekstiä ja saattaisi kuulostaa uskottavaltakin kyselyltä jos ei töissä olisi saanut kuulla Brasiliassa työkomennuksella olleen työkaverin kertomuksia Brasilian kovaotteisen Policia Militar:n liipasinherkkyydestä ja siitä että porukka tunnetaan poliisivoimana joka mielummin ampuu ensin ja kyselee ehkä vasta sitten. Tässä valossa Brasilian hallituksen järkytys ja hämmennys kuulostaa vähintäänkin oudolta. Pitäisivät ensin oman kotipesänsä kunnossa...

Yön elämää

Tulipahan taas toimittua väärässä järjestyksessä, ensin olisi tietenkin pitänyt ottaa kamera käteen ja avsta sitten suorittaa pelastustoimet. Nyt tuli ensin pelastettua kohtuu isohko yökiitäjä sisältä parvekkeelle ja sitämyöten ulkoilmaan ilman että perhosesta olisi saanut edes kohtuullista kuvaa..

Ei aina sytytä..