Hiljaisuutta rikkoen ja tämän hetken keskustelua pohtien

Lifehacker: 5:30 PM, No excuses

Oikeastaan ei ole ollut paljoakaan sanottavaa viimeisinä kuukausina. Maailma on hidastanut menoaan mutta omat työt eivät sitä juurikaan ole tehneet. Ainakaan toistaiseksi. Ala ei onneksi ole suoraan sidoksissa kuluttajamarkkinoihin vaan pitkäjänteisempään liiketoimintaan ja siellä vielä riittää imua joten projektit ovat rullanneet, työtä on ollut kädet täynnä ja työmatkoja kalenterissa.

Oikeastaan viimeisimmät työmatkat ja niiden aikana käydyt keskustelut kansainvälisten kontaktien kanssa  yhdessä viimeaikaisten eläkeuutisten ja linkitetynkaltaisten artikkelien kanssa ovat sensijaan pistäneet ajattelemaan sitä että ymmärrämmeköhän me Suomessa oikeasti sitä kuinka helpossa bisneskulttuurissa me oikeasti elämme ja miten työssä jaksamisen ei pitäisi olla nimenomaisesti meille mikään haaste.

Meillä on 4 viikon kesälomamme, viikon talvilomamme, työaikalainsäädäntömme ja ennenkaikkea työkulttuurimme joka ainakin vielä keskittyy todellakin oleelliseen ja joka ei ennenkaikkea oikeasti vaadi kellonympäri tehtyjä valkokaulustyöläisen työpäiviä ja ppt-raportteja vain raportoinnin nimeen amerikkalaiseen mittakaavaan venytettynä.

Joka puolella jossa olemme lomamme ja työaikamme maininneet eivät katseet ole ihmetelleet sitä miten jaksamme vaan pikemmin kadehtineet etujamme. Ja etujahan ne ovat. 12kk palkka kaikkiaan ehken 10  puolen kuukauden tehollisesta työstä (arkipyhät esmes..) on kansainvälisesti hyvin edistyksellistä! (OK.. ok..  moni meistä venyttää päivää, tarkastaa postejaan kotona ja myy pikkusormea pirulle mutta vielä hyvin harvassa yhteydessä sellaista varsin vaaditaan ja oletetaan vaan työn annetaan olla työtä ja muun ajan muuta aikaa)

Tätä taustaa vasten kannattaisi itse kunkin pysähtyä ajattelemaan sitä että onko se sittenkään niin suurta riistoa jos elinikäodotuksen jatkuvasti kasvaessa, väestön tervehtyessä ja hyvinvoinnin lisääntyessä merkittävissä määrin niistä ajoista jolloin nykyiset eläkkeen speksit ovat laaditut lähdetään myös työelämän kestoa vähäisissä määrin kasvattamaan jottei maa ennenpitkää näänny yhteiskunnallisesti täysin kestämättömän huoltosuhteen alle.

Pikemminkin meidän olisi syytä olla suhteellisen tyytyväisiä siitä miten hyvässä tilanteessa olemme jos noin pienellä muutoksella kansallista kilpailukykyä pystytään ylläpitämään ja varmistamaan tulevaisuudessa sitä että muut etumme pysyvät voimassa.