Hiljaisuutta rikkoen ja tämän hetken keskustelua pohtien

Lifehacker: 5:30 PM, No excuses

Oikeastaan ei ole ollut paljoakaan sanottavaa viimeisinä kuukausina. Maailma on hidastanut menoaan mutta omat työt eivät sitä juurikaan ole tehneet. Ainakaan toistaiseksi. Ala ei onneksi ole suoraan sidoksissa kuluttajamarkkinoihin vaan pitkäjänteisempään liiketoimintaan ja siellä vielä riittää imua joten projektit ovat rullanneet, työtä on ollut kädet täynnä ja työmatkoja kalenterissa.

Oikeastaan viimeisimmät työmatkat ja niiden aikana käydyt keskustelut kansainvälisten kontaktien kanssa  yhdessä viimeaikaisten eläkeuutisten ja linkitetynkaltaisten artikkelien kanssa ovat sensijaan pistäneet ajattelemaan sitä että ymmärrämmeköhän me Suomessa oikeasti sitä kuinka helpossa bisneskulttuurissa me oikeasti elämme ja miten työssä jaksamisen ei pitäisi olla nimenomaisesti meille mikään haaste.

Meillä on 4 viikon kesälomamme, viikon talvilomamme, työaikalainsäädäntömme ja ennenkaikkea työkulttuurimme joka ainakin vielä keskittyy todellakin oleelliseen ja joka ei ennenkaikkea oikeasti vaadi kellonympäri tehtyjä valkokaulustyöläisen työpäiviä ja ppt-raportteja vain raportoinnin nimeen amerikkalaiseen mittakaavaan venytettynä.

Joka puolella jossa olemme lomamme ja työaikamme maininneet eivät katseet ole ihmetelleet sitä miten jaksamme vaan pikemmin kadehtineet etujamme. Ja etujahan ne ovat. 12kk palkka kaikkiaan ehken 10  puolen kuukauden tehollisesta työstä (arkipyhät esmes..) on kansainvälisesti hyvin edistyksellistä! (OK.. ok..  moni meistä venyttää päivää, tarkastaa postejaan kotona ja myy pikkusormea pirulle mutta vielä hyvin harvassa yhteydessä sellaista varsin vaaditaan ja oletetaan vaan työn annetaan olla työtä ja muun ajan muuta aikaa)

Tätä taustaa vasten kannattaisi itse kunkin pysähtyä ajattelemaan sitä että onko se sittenkään niin suurta riistoa jos elinikäodotuksen jatkuvasti kasvaessa, väestön tervehtyessä ja hyvinvoinnin lisääntyessä merkittävissä määrin niistä ajoista jolloin nykyiset eläkkeen speksit ovat laaditut lähdetään myös työelämän kestoa vähäisissä määrin kasvattamaan jottei maa ennenpitkää näänny yhteiskunnallisesti täysin kestämättömän huoltosuhteen alle.

Pikemminkin meidän olisi syytä olla suhteellisen tyytyväisiä siitä miten hyvässä tilanteessa olemme jos noin pienellä muutoksella kansallista kilpailukykyä pystytään ylläpitämään ja varmistamaan tulevaisuudessa sitä että muut etumme pysyvät voimassa.

Lentolipun hinnanmuodostuksen mystiikkaa

Kaupunkilaisjärjen piiriin mahtuu vielä se että viikonpäiviin pohjautuva kysyntä ja tarjonta voi muuttaa esimerkiksi Helsingin ja Shangain välisen lentolipun hintaa 1000 eurooppalaisella suuntaan tai toiseen sen mukaan halutaanko viikonlopuksi kotiin vaiko ei.

Sensijaan mystiikaksi hinnanmuodostus muuttuu siinä vaiheessa kun samalle tietylle lennolle varattavan & palveluiltaan samanarvoisen euroopansisäisen arkilennon menopaluuistuinpaikan hinta vaihtelee liki 1000 eurosta reiluun 360 euroon vain sen mukaan minkä lennolle osallistuvan yhtiön varauskiintiöistä lippu varataan ja miten se ostetaan...

Onneksi noita ei sentään tarvitse sumpia itse vaan ruohonjuurityön saa teetettyä matkasihteereillä mutta yhtä kaikki olisi joskus kiintoisaa tietää se mistä kaikesta tuo lipunhinta oikein muodostuu...

Kuinka vanha tämä oikein on

Viikonloppuna tuli käytyä rutiininomaisen siivoustyön ohessa lävitse isän vanhoja papereita ja vaikka materiaalissa oli muutakin kiintoisaa oli yksi havainto oikeastaan kaikessa mielenkiintoisuudessaan ylitse muiden.

Oheinen projektihallinnan problematiikkaa valottava sarjakuva on monille varmasti tuttu & sinänsä yllätyksetön vaikkakin kaikessa yksinkertaisuudessaan oivallinen mutta sarjakuvaan liittyvä yllätys oli se että törmäsin 1:1 samaan kuvasarjaan papereissa jotka olivat 1970-luvun alun mustavalkoisia valokopioita mikä tarkoittaa sitä että tämä sama demo on ollut kierrossa itseasiassa kohta vähintään 4 vuosikymmenen ajan.

Jotenkin olin aina kuvitellut tuota edes vähän tuoreemmaksi tapaukseksi ja tyyliltään ehken 90-lukulaiseksi mutta en todellakaan heti 70-lukulaiseksi.

Masentavaksi havainnon tekee puolestaan se ettei opeuskäytössä toistamiseen toistettu kuvasarja ole kuitenkaan mitenkään merkittävästi parantanut maailmaa kuluneiden 4 vuosikymmenen aikana vaan on edelleen yhtä ajankohtainen..

Miksi kekkoslovakilainen malli ei vain enää toimi

Päivän Transtech uutisesta irroitettu lause joka kertoo kaiken siitä miksi kekkoslovakialainen liiketoimintamalli ei vain enää toimi:

". Me tarjottiin sellainen tuote ja kuitenkin kun siitä päätettiin, ainoa ratkaiseva tekijä oli hinta, josta ei annettu mahdollisuutta edes neuvotella."

Kuinka jenkkiä jymäytetään

Re-everythinged

Apple meni sitten julkaisemaan uuden ja mullistavan koteloinnin koneillensa. On oikein innovaatiota tehty ja tuotettu uniikkia suunnittelua joka vaatii oikein CeeÄnCee koneistusta:

"There was only one way to achieve this level of precision: mill the unibody from a solid block of aluminium using computer numerical control, or CNC, machines — the kind used by the aerospace industry to build mission-critical spacecraft components."

Vaikuttavaa eikö totta ?  Tottapuhuen menetelmässä olisi jotain uutta ja vaikuttavaa jos eläisimme aikaa 50 vuotta takaperin ja kahlaisimme vuodessa 1952 jolloin NC-pohjainen koneohjaus patentoitiin ja numeerisesti ohjattavia työstökoneita käytettiin nimenomaisesti ilmailuteollisuuden tarpeisiin tai edes vuodessa 1962 jolloin ensimmäinen numeerisesti hankittu avarruskone saapui Suomeen silloiselle Valmetin lentokonetehtaalle mutta moinen hehkuttaminen nyt ja tässä on lähinnä naurettavaa...( No.. Kyllähän ilmailuteollisuus toki edelleenkin käyttää numeerisesti ohjattuja koneita mutta niin käyttävät kaikki muutkin ja teknologiassa ei ole ollut uutuudenkarheutta enää vuosikymmeniin.)

Nykypäivän vinkkelistä katsottaessa tuossa Applen "innovaatiossa" ottaa aihioksi muovaamaton alumiinilevynpalanen ja lastuta siitä ulos haluttu kotelon muoto ei ole oikeastaan mitään uutta vaan menettely vaikuttaa teolliselta kantilta katsottaessa lähinnä tavattoman vanhanaikaiselta ja tehottomalta. Tuolla tavoin olemme perinteisesti teettäneet ensimmäiset tuotekehitysprotot ja testipohjat mutta sarjatuotteille olemme pyrkineet jo hakemaan ratkaisuja joilla päästään jo aihiotasolla lähemmäksi haluttua lopputulosta ja joiden avulla vältytään tolkuttomalta työnaikaiselta materiaalihävikiltä mitä Applen lähestymistavasta väistämättä seuraa.

Mieleen tulee tässä vaiheessa se että ovatko jenkit tosiaan noin takapajuisia, onko kyseessä vain markkinointikikasta tuotteelle jossa on katteet kohdillaan ja joka sietää tehottoman valmistustyön vai onko projektissa loppunut keskenkaiken paukut ja into viedä prosessi loppuun saakka.

(Niin.. ja en keksi tuosta kotelosta mitään mikä vaatisi oikeasti µ:n tarkkuutta vaan toiminnallisilta osiltansa näyttää toteutukselta jossa pärjäillään todellisuudessa ennemin satasten tarkkuusluokilla...)

Mietteitä maailmanlaidalla.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Välillä uutisten paniikki antaa ymmärtää finanssimaailman parhaillaan romahtavan ympärillämme ja välillä vain vetävän henkeä kesken romahduksen ja kaiken pitäisi olla kohtapuoliin romahtavassa liikkeessä mutta merkillisintä tämän kaiken keskellä on se että täältä toimialamme työpöydän takaa katsottaessa kaikki näyttää edelleen tyyneltä.

Emmekä ole ainakaan vielä edes yksin sillä mitä olen aina tuttuja nähdessä kuulostellut näyttää tilanne olevan koko rintamalla edelleen sama. Työt pyörivät, tilauskirjoissa on tavaraa ja maailma elää edelleen elämäänsä ja pätevistä tekijöistä on edelleen samaa ja tunnelma on tästä johtuen oikeastaan hivenen kummallinen.

Ei oikein tiedä onko kyseessä vain tiettyyn rajalliseen resurssiin nojaavan bisneksen yleisemmästä vakaudesta ja siitä että vaikka talousvivut kampeavatkin finanssimaailmaa kuilun partaalle ovat talouden tietyt perusrakenteet kunnossa vaiko vain tyynestä myrskyn edellä.Olisi mielenkiintoista tietää miltä tilanne on näyttänyt ennen edellistä romahdusta ja ovatko merkit olleet samat vai miten silloin tilanteet ovat edenneet ja onko tässä toiston makua.

Epäilen että ainakaan 1:1 ei sillä tokihan nyt on ainakin teollisessa Suomessa monet asiat toisin. Ei ole olemassa suomettuneen punamullan lobbaaman & käytännössä sairaan clearing-kaupan mädättämää ja siten romahdusvalmista vientipohjaa, ulkomaankauppa nojaa kannattaviin tuotteisiin, organisaatioista on leikelty liiat läskit jo muutamaan kertaan ja verkostoiduttu lisäarvoatuottavan tekemisen hengessä ja jopa finanssipuolellakin on jo yhden talouden vapauttamisen jälkeisen kasinokuplan opit muistissa mutta siltikin kiinnostavaa katsoa mihin suuntaan seuraava kuukauden maailmaa kuljettavat.

Plim, you got mail..

Sydney Morning Herald: Email becomes a dangerous distraction

Yksi hyvä syy sille miksi sähköpostin automaattinen saapumisilmoitus kannattaa kääntää heti ensitilassa pois päältä ja tarkastaa postinsa vain määrävälein:

"In a study last year, Dr Thomas Jackson of Loughborough University, England, found that it takes an average of 64 seconds to recover your train of thought after interruption by email (bit.ly/email2). So people who check their email every five minutes waste 81/2hours a week figuring out what they were doing moments before."

Ilmaista mietekartoitusta

Lifehack: 11 Free Mind Mapping Applications 

Kiireisen päivän keskellä pää on usein kuin romukoppa ja lukuisten keskeneräisten pikkuprojektien ja akuuttien ongelmien johdosta on usein hankalaa pitää kaikki langat hallussa pelkkien H. Poirotin ihannoimien pienten harmaiden solujen voimin jolloin on suositeltavaa avoimesti luovuttaa ja siirtää osavastuu teknologialle jotta kapasiteettia vapautuu luovempaan työhön ja hermo ei mene tyystin. Yhtenä perinteisenä tekniikkana on ollut ajatusten piirtäminen auki paperille mutta tässäkin taiteenlajissa puhaltavat myös uudet tuulet

Mindmappien ja muiden vastaavien visuaalisten hahmotelmien piirusteleminen on tekniikkaa jota on esitelty ties missä ja miten ja sinänsä vanhaa kauraa ja läheskään aina ei hiiri korvaa luovuudessa kynää ja paperia ja sitä vapauttavan keskittyneisyyden tunnetta mitä käsin tekeminen saa aikaan mutta sähköisissä mindmap-työkaluissakin on omat hyvät puolensa.

Ehkä merkittävin etu minkä nämä työkalut tarjoavat on linkittäminen webbisivuihin ja dokumentteihin Toki projektin tai satunnaisen ongelman liitetiedostot ja muistiinpanot pysyvät hallinnassa kansiorakenteessa ja löytyvät työpöytähakukoneilla mutta miellekartan rakenteessa niitä pystyy sijoittelemaan loogisiin kokonaisuuksiin jolloin myös on helpompaa muistaa ja hahmottaa se mitä asiasta jo tiedetään ja on saatu aikaan.

Toinen etu on skaalautuvuus. Siinä missä perinteinen kartta näkyy kokonaisuudessaan on jo kerätyt ja käsitellyt muistiinpanot helppoa skaalata taka alalle piiloon pois silmistä mutta esillesaataville yhdellä klikkauksella jolloin lähteisiin on aina tarvittaessa helppoa palata.

Kolmanneksi tukisanojen alle on helppoa kirjata muistiin laajempia muistiinpanoja jotka näkyvät aina tarvittaessa tai tukisanaan saa linkitettyä excelistä suoria snapshotteja jolloin sama kartta näyttää tarvittaessa ulos myös numeerista tietoa raportoinnin tai palaveerauksen tueksi

Ja vielä neljäntenä bonuksena on tiedon tuominen ja vieminen. Ainakin parhaissa kaupallisissa sovelluksissa sovellus osaa luoda kartan tarvittaessa tabulaattorierotellusta tekstitiedostosta tai ranskalaisin viivoin sortatusta html-sivusta ja toiseen suuntaan Word- tai powerpoint exporttauksella jäsennellyn materiaalin kääntää kädenkäänteessä muistion tai esityksen pohjaksi.

Viidentenä kaupanpäällisenä mukaan tulee vielä se että materiaalin jakaminen on sähköisessä muodossa helpompaa ja joidenkin työkalujen kautta samaa karttaa voivat työstää eri henkilöt jolloin menetelmästä on tukea myös ryhmätyöskentelyyn.

Työkaluja on tarjolla monenlaisia ja hyviäkin lukuisia. Itse olen töissä oppinut maksullisen MindManagerin vakiokäyttäjäksi ja oppinut tukeutumaan myös Mindjetin ylläpitämiin mainioihin tuki- ja ideasivuihin joiden malliesimerkeistä ja case-raporteista saa hyvän kuvan siitä mitä kaikkea työkaluilla voi tehdä ja missä kaikessa miellekartoista voi olla apua mutta kokeilemiseen on tarjolla myös hyviä ilmaissovelluksia joiden suhteellisen kattava esittely on löydettävissä Lifehack:n sivuilta

Nuppi täyteen ja menoksi

Taloussanomat: Veditkö pään täyteen töitä

Otsalohkot ovat erittäin tärkeät ongelman ratkaisun, abstraktin ajattelun ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen näkökulmasta. Niiden toimintavarmuus alkaa heiketä, kun ihminen joutuu tekemään työtä liian pakkotahtisesti. Kun ihmisellä on liikaa pohdittavaa tai liian vähän aikaa suoriutua tehtävästä, aivot alkavat kuormittua ja älyllinen joustokyky heikkenee. Tämä vaikuttaa suoraan arjen luovuuteen.

Ei hullumpi artikkeli tämäkään ja varmasti todenmukainen ja uskoisin että moni ainakin osittain voi yhtyä havaintoihin. Vaikken aivan kaikkea tästäkään allekirjoittaisi 1:1 sellaisenaan niin osaksi myös itse tunnistan itseni tuosta kuvauksesta. Kun työtahti on kiireinen, mielessä pyörii lukuisia keskeneräisiä asioita ja arkipäivän työrytmi on täynnä keskeytyksiä sitä huomaa hyvin sen miten oma henkinen asetusaika pitkäjänteisempään työhön on hiljalleen kasvanut ja fokusoituminen on välillä työn ja tuskan takana. Ajatukset tuppaavat karkailemaan muihin keskeneräisyyksiin kumman helposti.

Sensijaan en täysin lähtisi tutkijan tavoin syyllistämään täysin työelämää ja ulkoisia syitä vaan väittäisin että ongelmaan pystyy kukin myös tahollaan vaikuttamaan omilla tavoillaan ja näkisin että omakohtainen vaikuttaminen on myös tarpeen jos mielii jaksaa. Työelämän nykyiset puitteet ovat vain heijaste maailmanajastamme ja on turhaa kuvitella että kaikki muuttuisi tuosta noin. Realiteetit ovat realiteetteja ja ne on syytä tunnustaa vaikka kurjaa onkin.

David Allenin hengessä asiaa ajatellen pohtimista ja ajastustyötä voi jäsentää purkamalla keskeneräisyyksiä osiin, muistin kuormaa voi purkaa kirjaamalla asioita luotettavalla tavalla muistioon ja ennenkaikkea itselleen voi antaa anteeksi sen että kaikkea ei vain voi tehdä ja että on täysin ok priorisoida kokonaisuutta palvelevat asiat tehtävien listalle ja loput ilmassa roikkuvat asiat taka-alalle ja listata ne ylös tehtäväksi silloin kun maailma on muutoin täydellinen... 

Ja tässä yhdessä asiassa artikkelissa mennään metsään selvästi:

Kunpa pääsisimme irti koko sanasta.Tuottavuusohjelmat ja kaikenlaiset "miten järjestän tehokkaan kokouksen" -, "miten saan lisää tehoja" ja muut vastaavat mantrat voitaisiin unohtaa.

Pyrkimys tehokaisiin kokouksiin EI ole ongelma vaan ennemminkin avain ongelmaan sillä yksi kiireen perimmäisistä syistä tuntuu olevan se että usein aikaa hukkaantuu huonoihin kokouksiin joissa tunnin asiaa vatvotaan kahdesta kolmeen tuntia jonka seurauksena päivässä on lopun työn tekemiseen 7 tunnin sijaan enää pahimmillaan 4 tuntia jolloin joko jostain täytyy tinkiä tai jotain täytyy lykätä jolloin asiat jäävät roikkumaan ja mielenpäälle pyörimään

Tyhjän laatikon autuus

Vaikka joillekkin tuottavuusvillityksen lieveilmiöille ja muodeille voikin hymyillä täytyy tunnustaa että omaan käyttööni muutamien eri lähteiden pohjalta jalostamani sähköpostin kansiorakenne ja rakenteen tukema tyhjän inboksin periaate on ollut omiaan helpottamaan työntekoa ja keventämään lomillelähtöstressiä.

Kun inboksiin ei päästä keräytymään kymmenien viestien suota vaan sisääntullut tavara on järjestetty hetimiten sen mukaan vaatiiko meili jotain aktiviteettiä, tarvitseeko se vain lukea lävitse huolella vai onko sillä vain referenssiarvoa näkee sähköisen työtilanteen yhdellä vilkaisulla. Ja vastavuoroisesti kun kaikkien muiden aktiivisuutta vaativista lähetetyistä viesteistä on kopiot seurattavien asioiden kansiossa näkee myös nopeasti sen kuinka monta asiaa on muiden osalta auki ja mihin pitäisi saada vastauksia sensijaan että tarvitsisi yrittää joko elää muistin varassa tai etsiä vastauksia inboksin kaaoksesta.

Erityisen palkitsevaksi järjestelmän tekee se kun viimeisenä lomallelähtöä edeltävänä päivänä sekä action että review-kansiot ovat hiljaisen heinäkuun jäljiltä typötyhjät ja kaiken sisääntulleen on saanut siirrettyä joko arkistoon tai prosessoitua follow-up kansion sisällöksi jolloin on selvää ettei ainakaan tuolla rintamalla mikään jää neljäksi viikoksi roikkumaan vaan kaikkea on potkaistu ainakin vähäsen eteenpäin.

Tuon jälkeen on helppoa kääntää out of office-agentti aktiiviseksi, sammuttaa koneet ja irrottautua arjen oravanpyörästä neljän kokonaisen viikon ajaksi.

Päivä turistina ja ajatuksia arkitodellisuudesta

Viimeinen päivä pulkassa ja edessä enää aamuinen taival Pudongin kansainväliselle ja sielä sinivalkein siivin Helsinki-Vantaalle.

Siinä  missä alkuviikko lukuunottamatta paria maanantai-illan tuntia sujui täysin työn merkeissä joko päivisin palaveria pitäen tai iltaisin toimittajien / potentiaalisten toimittajien kanssa edustaen oli tämä päivä varaa pitää vapaata ja tutustua kaupunkiin turistin silmin ja kyllähän sitä ehtikin tekemään melkein 8 tunnin verran sekä tutustuen Pudongin liikemaailman peililasimaahan että tehden pieniä ostoksia siellä sun täällä. Kaupungin vanhemmasta osasta tarttui mukaan mm syömäpuikkosarja ja sattuman siivittämänä käsin tehtyä kalligrafiaa ja uudemmasta osasta lähinnä omaa valokuvausta.

Tosin turistikierroksen aikana ajatuksia vaihtaessamme totesimme yksikantaan sen että vaikka työmatkan luonteeseen ei vapaa niin kuulukkaan niin tälläisellä reissuilla pääsee usein lähemmäksi maata kuin mitä lomamatkalla. Lomaillessa kyllä ehkä näkee muistomerkit ja nähtävyydet & kuulee museoiden opasteet mutta istuessa illallisella paikallisten kollegojen ja samaa elämäntilannetta edustavien henkilöiden kanssa pääsee keskusteluissa aivan eritavoin sisään arkeen ja siihen mitä esimerkiksi Kiinan nykytilaan kuuluu.

Oppien esimerkiksi sen että vaikka virallisessa retoriikassa käydään jatkuvaa verbaalista mittelyä Taiwanin salmen puolin ja toisin on ruohonjuuritason arkitodellisuus aivan toista Taiwanilaisia investointeja pursuavassa Suzhoussa jossa kahden kiinalaisen hallintomallin kansalaiset tekevät yhteistä työtä ja bisnestä vailla mitään poliittista ongelmaa...

Kiinalaisempi juttu

Harva ehkä suomessa tietää sen ettei noin ainakaan teorian tasolla kiinalaisen työläisen tilanne ole enää retuperällä vaan maassa on todellisuudessa käyttöön uusi työlainsäädäntö joka perustuu itseasiassa hyvin pitkälle saksalaiseen malliin ja teorian tasolla tukee hyvin työntekijää ja rajaa kuukausittaisen ylityön 80 tuntiin ja velvoittaa työnantajaa tottelemaan.

Henkkamaukkojen hikipajoihin tämä todellisuus ei ehken vielä aina yllä mutta oikeasti pitkäjänteistä työtä teettävien teollisuustyönantajien on tähän jo sopeuduttava ja otettava teoria käytäntöön.

Kuulostaa hyvältä mutta ajaa todellisuudessa työnantajan melkoiseen paradoksiin. Työntekijät kun ovat hanakoita tekemään ylityötä, kiitos hyvien ekstrakorvausten ja sen että 12h vuoroilla pystyy kaksinkertaistamaan reaaliset kuukausiansiot, ja äänestävät jaloillaan tilanteissa joissa työnantaja yrittää noudattaa lakia ja rajoittaa ylityöt sallittuun jolloin pahimmillaan tämä johtaa siihen että työnantaja voi joko noudattaa lakia tai menettää ne kaikista aktiivisimmat työntekijät naapurifirmaan jossa työlainsäädäntöön suhtaudutaan kuin vaalirahoitukseen kepussa..

Heat is On.. eli mietteitä kiinalaisesta teollisuudesta

Mikäpä mukavampaa kuin kierros alumiinivalimossa puku päällä ulkoilman lämpötilan pyöriessä siinä kolmessakymmenessä viidessä...

Agendan ensimmäinen oikea päivä on siis takana ja fiilis on hyvä. Käynti paikallisella (tai virallisesti sen toisen kiinan omistamalla) valmistajalla vain vahvistaa sitä hiljalleen syntyvää varmuutta siitä että Kiinalainen tuotanto on paljon muutakin kuin sitä halpa krääsää mitä kansalaiset kantavat marketeista kotiinsa pelkän halvan hinnan innostamana ja samalla globalisaatiota manaten.

Osaavissa yrityksissä jälki on moitteetonta ja toiminta osin jopa kurinalaisempaa kuin pohjoismaissa: ohjeistus on selkeää, tarkastuksiin riittää populaa ja konekanta on aivan samaa tasoa kuin euroopassa joten ei ole mitään riskiä lähteä laajentamaan verkoston pohjaa punaiseen itään vaan melkeimpä päin vastoin. Osaamista on ja tuotteet ovat varmasti sitä mitä halutaan jos omat vaatimukset muistetaan ilmoittaa riittävän selkeästi ja dokumentoida hyvin.

Ulkoistuksissa kaukomaille ehkä korostuukin usein oman toiminnan heikkoudet ennemmin kuin toimittajan, jos toimittaja valittu hyvin perustein eikä vain halvimman hinnan mukaan, sillä vaikka suomalainenkaan toimittaja ei ole ajatustenlukija on hänen kynnyksensä ja kykynsä soittaa ja kysyä & puristaa ulos kaikki halutut tarkennukset siinä missä kaukoitään paikoittuva toimittaja ei tätä välttämättä yhtä helposti tee vaan yrittää tulkita itse huonoja ohjeita parhaimman kykynsä mukaan...

Luvassa lämpenevää

Sellainen etiäinen että seuraavan työviikon jälkeen viileä suomalainen kesäkeli ei jaksa harmittaa sitten pätkääkään:

Visa valmiina vingahtamaan

Auditoinnin checklistit.. check, nimikekohtaiset vaatimusmäärittelyt.. check, viimeisimmät työpiirustukset.. check, printtibackupit.. check.. muistitikkubackup.. todo, näytteet & dokumenttikopiot lähetettynä edeltäkäsin, check & check, eLippu ok, check, viisumi Kiinan kansantasavaltaan..  CHECK

Kaikki valmisteleva kotityö siis tehtynä, varaukset valmiina ja kaikki muutenkin kunnossa siihen että ensiviikolla sitä saa kertarysäyksellä kunnon hands-on tuntumaa siitä millaista on liiketoimintakulttuuri tuolla paljonpuhutussa Kiinassa. Pitkiä lehmänhermoja varmasti tarvitsee ja muutoinkin voi olla hivenen rasittavaa se että kaikki asiat ovat jotta "yes yes" ymmärrettiin asiaa tai vaatimusta ylipäätään mutta eiköhän tuonkin kanssa toimeen tulla..

Se toki hieman huolettaa että miten kaikki vaatimuksemme menevät perille vaikka yhteistyökumppani onkin jo konsernitasolla tuttu ja hyväksi tunnistettu ja pysyykö saatava laatu jo tarkastettujen nollasarjojen tasolla mutta hyvällä omallatunnolla voi jo nyt sanoa sen ettei asia tule ainakaan kaatumaan huonosti tehtyihin kotitöihin. Jokaiselle nimikkeelle on nyt väännettynä pieteetillä & ajan kanssa yksityiskohtaiset dokumentit joista löytyy listattuna kaikki kriittiset piirteet & vaateet sekä määrittelyt sille miten ja millä ne tulee tarkastaa ja miten tulokset tulee kommunikoida toimitusten yhteydessä ja informaatiosta ja epäselvästä määrittelystä asian ei pitäisi jäädä kantamaan.

Etenkään kun ainakin ensimmäisten näytteiden perusteella voidaan jo nyt sanoa että hyvin ohjeistettuna & valittuna kiinalainen työ pärjää aivan tasalaatuisesti pohjoismaiselle työlle ja halpojen tarjoustaloporakoneiden luomat mielleyhtymät perustuvat pikemminkin siihen että ne ovat ensisijaisesti halpoja, ei siihen että ne ovat tehty Kiinassa...

Miksi lomailla vasta elokuussa

Suomi on viittävaille kiinni mutta minä en vaan edelleen tukevasti työn äärellä. Ja en edes ole tilanteesta harmissani vaan päinvastoin. Syy ei ole oikeastaan edes heinäkuun lomasäissä vaan siinä että muut ovat lomalla. Ei siksikään että työkavereissa ja työyhteisössä olisi mitään vikaa vaan siksi että töissä on suorastaan mukavan rauhaisiaa.

Vaikka tuuraushommat tuovat mukanaan outojakin pikkuseikkoja ja ensiviikon työmatka on valmistelussa on oikeastaan muilta osin kaikki projektit ja aktiviteetit jäissä sidosryhmien lomaillessa ja deadlinet siintävät jossain kaukana tulevaisuudessa minkä ansiosta aikaa jää mukavasti omiin hommiin.

Sähköpostilaatikon inbox on käytännössä tyhjennetty, ToDo-sähköpostikansio on niinikään käytännössä tyhjennettynä ja melkein kaikki sähköpostin kautta niskaan kaatunut alkaa olla joko tilassa follow up eteenpäin prosessoituna tai suoraan kuitattuna arkistoon ja muiltakin osin keskeneräisten asioiden listaa on ollut mahdollisuuksia järkeistää ja lyhentää. Mikä voisikaan olla mainiompaa ja rauhoittavampaa.

Tai no.. oikeastaan se että on voinut kuitata lukuisiin elokuulle osoitettuihin kiireen alkupalavereihin notta "decline" koska käytännössä tauoton 4 viikon loma siintelee jo reilun 2 viikon päässä...

Nopeatempoisuudessaan

The Atlantic: "Is Google Making Us Stupid?"

Se varsinainen ajattelemisen aihetta sisältänyt artikkeli joka oli omiaan katkaisemaan hiljaisuuden on tämä The Atlantic:n julkaisema laajahko kokonaisuus joka käsittelee sitä voiko sähköistyvällä maailmalla olla vakutusta siihen miten aivotoimintamme hiljalleen muokkautuu toimimaan uudenlaisessa ärsykeympäristössä ja uudenlaisessa tempossa ja täytyy ikävästi tunnustaa että tunnistan ainakin osittain itseni artikkelin kuvauksista:

My mind isn’t going—so far as I can tell—but it’s changing. I’m not thinking the way I used to think. I can feel it most strongly when I’m reading. Immersing myself in a book or a lengthy article used to be easy. My mind would get caught up in the narrative or the turns of the argument, and I’d spend hours strolling through long stretches of prose. That’s rarely the case anymore. Now my concentration often starts to drift after two or three pages. I get fidgety, lose the thread, begin looking for something else to do. I feel as if I’m always dragging my wayward brain back to the text. The deep reading that used to come naturally has become a struggle.

Tempo ja pitkäjänteisyys ainakin töissä on muuttunut mutta eriasia on sitten se onko taustalla fysiologia ja oikeat muutokset vaiko vain se että työ tuotannon yhteydessä sijaitsevassa avokonttorissa vain on kovin lyhytjänteistä ja keskeytyksiä meneillään olevaan asiaan ja aiheeseen tulee tuon tuostakin uusien ongelmien ja uusien kysymysten tullessa esiin. Niiltä ei vain voi välttyä ja aiheesta vastuullisena niihin täytyy myös aina ensitilassa vastata ennenkuin voi jatkaa sitä mitä olikaan tekemässä.

Mutta onko taustalla sitten muutakin niinkuin artikkeli ensin kysyy..

Anecdotes alone don’t prove much. And we still await the long-term neurological and psychological experiments that will provide a definitive picture of how Internet use affects cognition. But a recently published study of online research habits, conducted by scholars from University College London, suggests that we may well be in the midst of a sea change in the way we read and think...

...ja heti perään antaa tulosviitteillään ymmärtää..

...As part of the five-year research program, the scholars examined computer logs documenting the behavior of visitors to two popular research sites, one operated by the British Library and one by a U.K. educational consortium, that provide access to journal articles, e-books, and other sources of written information. They found that people using the sites exhibited “a form of skimming activity,” hopping from one source to another and rarely returning to any source they’d already visited. They typically read no more than one or two pages of an article or book before they would “bounce” out to another site. Sometimes they’d save a long article, but there’s no evidence that they ever went back and actually read it.

Ennen mielipiteen muodostamista pitkähkö artikkeli kannattaa lukea lävitse ajatuksella ilman hyppyjä sivuraiteille tai raidepareille mutta kaiken kiireen ja stressin keskellä olen omakohtaisesti taipuvainen uskomaan että jotain perää tässä saattaa hyvinkin olla...

Turhauman oireita

Taas kiire & taas pitäisi olla jo osia kasassa että päästäisiin eteenpäin. Ei siinä mitään. Korkeintaan lievää turhautumista aiheuttaa se pikkuseikka että ensin sitä on yrittänyt varoittaa tilanteesta viimeisen puolen vuoden ajan ja tuoda tilanteeseen johtaneita nyansseja esiin säännöllisin väliajoin ilman sen merkittävämpää responssia..

Lievää tyydytystä saa sentään siitä että kaikki kommunikaatio lepää koneella arkistoituna ja aikajanalle aseteltavassa muodossa ja tarpeentullen esilletuotavassa muodossa..

Esitystekniikkaa

Via: Lifehacker

Suhteellisen selkeä esitys siitä mitä Powerpoint esityksessä kannattaa tehdä, mitä ei kannata. Toki erilaisilla esityksillä on aikansa ja paikkansa ja käytettäessä firmojen omia pohjia jälki on usein astetta kankeampaa mutta ajatuksia tästä saa revittyä irti.

From: thecroaker, 3 months ago

| View | Upload your own

Fighting death by PowerPoint... How to make a presentation and not to bore your audience to death. (byAlexei Kapterev)


Link: SlideShare Link

Kiinalaisempi juttu

Ajan hampaan kuluttamaako ?


Ei.. Oheinen kortti ei ole lojunut ulkona sateessa eikä edes tuulessa ja tuiskussa. Kyseessä on tavallisesta PC-pohjaisen mittausjärjestelmän mittakortista joka on ollut n. vuodenpäivät PC:n sisässä tavallisissa & siisteissä tehtaan kokoonpanohalliolosuhteissa Kiinassa alttiina ainoastaan sikäläisille vallitseville ilman epäpuhtauksille. Lopputuloksena korroosiota peltisessä asennuskauluksessa, läpivienneissä, komponenttien jaloissa, komponenttien pinnoilla kuorrutettuna epämääräisellä ruskealla pölyllä...

Ikinä en ole nähnyt vastaavaa Suomessa vastaavissa olosuhteissa. Huonepölynharmaita ja pölykoiriensekaisia kortteja ja koneensisuksia kylläkin mutta en ikinä vastaavaa.

Kuva kertonee karua kieltään siitä mikä on Kiinan teollistuneen osan ympäristön tila tällä hetkellä ja millaisessa puurossa kiinalaiset ja suomalaiset expatit Kiinassa oikein asustavat ja minne olympiaurheilijoita ollaan kiireellä kyöräämässä..