Sanojen vaarat

Sitäpä pitäisi omanlaisensa huumorintajun ja nokkelan kielenkäyttönsä kanssa väliin miettiä mitä laukaisee ja millä sanoin ettei saa tahtomattaan aikaan suurempaa sotkua tai toiselle huonoa mieltä. Siinä missä itse näkee hauskan kielikuvan ja assosioi asian aivan toiseen laitaan ja ääripäähän voi huonossa lykyssä toinen tulkita asian paljon henkilökohtaisemmin ja luulla taas aivan toista ja niin on soppa valmista.

Onneksi tälläkertaa sekaannus selvisi hetimiten ja asia on ymmärretty sekä käsitelty mutta ikävästi mieleen tulee vuosien takaa asioita joita joskus sanoi aivan toista tarkottaen mutta jotka tulkittiin aivan päinvastoin väärin ja nousivat sitten muiden murheiden muassa pintaan paljon myöhemmin muhittuaan ja kypsyttyään liian kauan.. Eivät järin kauniita muistikuvia..

Mutta nyt näki senkin edun mikä seuraa siitä että ihmiset nopsaan tai kohtalaisen nopsaan sanovat asiansa auki ja julkisuuteen ilman että mikään jää pinnan alle muhimaan. Väärinkäsityksiä tuskin ihmiselämässä voi edes välttää jos meinaa suutaan avata mutta kysymys ja taito onkin yleensä siinä mitenkä ne puretaan auki.

Edistystä havaittavissa

Jesh, se liikkuu sittenkin. Pieniä askeleita projektin elämässä ja maali vielä kaukana mutta lämmittää mieltä nähdä yhden testifunkiton toimivan käytännössä ja ohjaavan venttiiliä sovitulla tavalla ja tuottaen vielä järkevänoloista mittausdataa toiseen suuntaan. Onhan siinä toki vielä puutteita ja väliin jää jotain toimia suorittamatta mutta liikkuu se jo !!

Parin päivän aktiivinen debuggaaminen ei siis ole ollut aivan turhaa vaan pahimmat puutteet on saatu paikattua ja hommaan potkua. Nyt voikin sitten melko hyvillä mielin lähteä rakentamaan aikaansaatujen palikoiden pohjalta uutta jatkoa hommalle. Sähköisten lelujen käyttöönottointo jatkuu edelleen. Sain alustavasti dippani valvojalta vihreää valoa perustaa työlleni oma foorumi firman intraan helpottamaan kommunikaatiota ja jakamaan tietoa, nyt vielä pitäisi vakuuttaa IT-tuki siitä että olisi ihan kiva että minulla olisi oikeudet sellaisen perustamiseen serverille. EIköhän se onnistu vielä..

Muutoinkin ihan kelpo päivä.. nukuttanut taas ja aamulla vaikeuksia nousta ylös mutta kahvin voimalla sitä taas jaksaa eteenpäin.. pitäisi jaksaa taas miettiä harrastusasioitakin ja partiossa tulevan kauden toimintaa mutta ei ainakaan juuri nyt. Nyt vuorostaan vedetään kaveri-it-tuen viitta harteille ja lähdetään jeesaamaan näppiksen ostossa :-)

Ristiinpuhumista

Pikaviestinten maailmassa on jo pitkään aiheuttanut ainakin minulle harmaita hiuksia se että kukaan ei ole saanut aikaan mitään standardia protokollaaa vaan kaikki viestimet jutustelevat kuppikuntaisesti omassa karsinassaan. Jos jollakulla on on ollut vuorollaan samankaltaisia ongelmia niin täytyypä mainita että tässä törmäsin tässänäin varsin lupaavanoloiseen projektiin nimeltä Trillian joka on pikaviestin joka ymmärtää sekä MSN:n, ICQ:n AOL:n ja plug-inien avulla vielä muutaman muun eri viestimen protokollia ja mahdollistaa siis kerrankin tuttavapiirin hallinnoinnin yhdellä sovelluksella. Kannattaa ainakin tutustua jos on tullut törmäiltyä vastaaviin hankaluuksiin :-)

Verkostoitumista

Ja jottei aiheesta edelleenkään pääsisi eroon niin taas törmää uusiin ilmiöihin ja sovelmiin verkostoitumisen saralla. Tai tarkemmin ottaen kahvipöytäkeskustelun sivutessa aihetta nousi taas yksi verkottumishanke tapetille. Siinä missä erilaiset vapaat foorumit ja uutisryhmät vielä muotoutuvat pelkän asian tai keskustelun ympärille on maailmaan putkahtanut myös muutamia projekteja joiden päämääränä on enemmän tai vähemmän muodollinen verkottuminen ja tiedonkulun lisääminen.

Yksi näistä virallisemmista sovelluksista on sellainen projekti kuin Linked In jonka tarkoituksena on luoda ammattimaisempaa verkostoa niin yhteydenpidon kuin tiedonkulun ja ongelmaratkaisun tueksi. Näissä verkostoissahan taustalla pyörii ns. 6 asteen / askelman teoria jonka mukaan oikeastaan valtaosa ihmisistä ja asioista linkittyy toisiinsa n. 6 askelman etäisyydellä toisistaan silloin kun ihminen-ihminen kontaktissa jokainen keskittyy miettimään sitä parasta "asiantuntija" ystäväänsä kussakin tapauksessa.

Asiantuntijan ei tarvitse tässäyhteydessä siis tarkoittaa akateemista ammattilaista vaan esimerkiksi penkkiurheiluhullu kumminkaima riittää tarvittavaksi asiantuntijaksi jos on tarvetta selvittää kuka voitti joissain kisoissa joskus kauankauansitten jotakin. Raflaavan kuuloinen teoria mutta käytännön kenttäkokeissa osoittautunut yleensä melko todenmukaiseksi.

Tämän pohjalta lisäsin itsenikin tuonne verkon jatkoksi ja blogin aloittelun hengessä katsellaan miten käy :-)

Keltavihreää ja virtuaaliajatuksia

No niin.

Talttuuhan ne häiriöt kun istuu riittävän kauan aikaa laitteiston ääressä, vetää keltavihreää maapiuhaa, vaihtaa kaapeleita suojavaipallisiksi ja kitkee häiriöalttiita paikkoja yksi kerrallan pois pelistä. Jonkinverran siihen upposi kyllä hyviä työtunteja mutta nyt alkaa olla siltäosin kaikki töissä valmista ja voidaan jatkaa muita hommia. Tosin erävoitto tuo korkeintaan taisi olla.. ottelu vielä pitkään käynnissä..

Hassua toisaalta miten sitä alkaa törmäämään samanlaisiin kehityskulkuihin niin töissä kuin vapaalla. Tämä bloggaus oikeastaan lähti liikkelle ajatuksesta kehittää ystäväpiirin kommunikointia ja kokeilla erilaisia välineitä miten hajallaan olevat tutut saavat selkoa siitä mitä kuuluu ja kuinka sujuu ja nyt alkaa huomaamaan että työelämässä painitaan hyvin pitkälti samankaltaisten haasteiden edessä.

Kiireinen ja hajasijoitettu organisaatio joka voi pahimmillaan ja parhaimmillaan olla levineenä ympäri tätä pientä palloa alkaa suorastaan vaatimaan erilaisia virtuaalitiimejä jotka työskentelevät yhdessä ilman että tiimien jäsenet välttämättä edes koskaan näkevät toisiaan. Kommunikaatio tapahtuu erilaisten pikaviestimien ja foorumien välityksellä parhaimmillaan siten että ryhmän eri jäsenet eri aikavyöhykkeillä osallistuvat työhön kukin omalla ajallaan.

Oma vajaan 10 hengen työtiimimme on nyt vain levinneenä ympäri Suomenmaata Tamperetta ja Kajaania myöten mutta samat ilmiöt tässäkin yhteydessä alkaa toistumaan vaikka 50% porukasta istuukin samassa maisemakonttorissa vierekkäisissä loosheissa.

Ystäviin ja tuttaviin ei tietenkään voi soveltaa aivan samoja oppeja ja ajatuksia kuin työkollegoihin mutta mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan maailma kaikenkaikkiaan on kehittymässä ja miten sosiaaliset verkostot tästä eteenpäin muovautuvat. Eri pikaviestimet ovat olleet jo jonkinaikaa arkea ja todellisuutta mutta nyt ainakin näyttää hyvältä sen suhteen että markkinoille alkaa ilmaantumaan sellaisia viestimiä jotka yhdistävät eri viestinverkkojen saarekkeita ja kuilu sen suhteen onko kyseessä mahdollisesti msn vai icq-ystävät hämärtyy.

Elämme kiintoisia aikoja

Puhadasta sähköä

On se kerpele ettei tässä maailmassa edes sähkö voi olla puhdasta.. Tai voihan se toki olla jos kaikki on kunnossa muttakun ei taas ole. Päivä meni oskilloskooppia tuijotellessa ja etsiessä sekalaisia häiriölähteitä jotka indusoivat mittapiuhoihin ikäviä jännitepiikkejä jotka taas näyttävät ihan liikkeeltä mittauksen silmissä. Voisiko turhempaan aikaa käyttää kun ongelmaa ei olisi jos osaston maataso olisi riittävän vakaa ja sähköt tehty huolella.. prkl..

Tosin ovatpahan taas sellaisia suureita ettei niiden mittakaava paljoa tavallisen ihmisen elämää hetkauta mutta tarkemmassa puuhailussa alkaa vastaan tulla kaikenlaisia ilmiöitä..

Muutoin taisi taas viikko alkaa ihan normaalisti.. Aamulla väsytti, junassa nuutunut olo, töissä kului kahvia ja kaikki niinkuin ennenkin. Sain jopa vihdoin pakattua purkkeihin ne kaikki mausteet joita minulla oli lojumassa pöydällä pusseissa ja nyt riittää currya ja chiliä pitkäksi aikaa kotitarvevaraksi ja kelpaa kokkailla. Töissä taas nauratti kun firmassa on menossa sydänkampanja ja pöydälle oli jaettu kysely ruokailutottumuksista ja samassa suositukset..

Minut varmaan ammuttaisiin aamunkoitossa hetimiten jos vastaan siihen rehellisesti miten kaikki on kun joka kohtaan tulisi se pahin mahdollinen vastaus ;-)

Testing BlogJet

I have installed an interesting application - BlogJet. It's a cool Windows client for my blog tool (as well as for other tools). Get your copy here: http://blogjet.com

"Computers are useless. They can only give you answers." -- Pablo Picasso

Reipasta huomenta

Huh, kyllä tekee välistä hyvää nukkua ihan kunnolla. Perjantain kesäjuhlat liukuivat taas pikkutunneille ja vaikka olikin oikein kivaa ja tapasi oikein mukavia uusia ihmisiä koko joukon niin kummasti meni lauantai hieman susille kun ensin nukkui puolillepäivin ja sitten oli koko päivän nuhjaantuneena kotosalla välistä vain kaupassa käyden. Onneksi sentään sai mentyä ihmisten aikaan nukkumaan ja tänään herättyä jo yhdeksän jälkeen niin olotila jo astetta virkeämpi ja pirteämpi :-)

Kumma miten sitä ihminen voikaan muuttua vuosien varrella. Perjantai palautti mieleen sen että joskus aikoinani olen tosiaan tainnut olla se luokan hiljainen kaveri mutta nykyisellään ei tuota kovinkaan paljoa ongelmia päätyä tilausuuteen josta tosiaan ei tunne kuin yhden hengen ennestään ja huomata olevansa vielä jossain vaiheessa iltaa se melkeinpä aktiivisin jutustelija aiheesta kuin aiheesta.

Toki tietenkin asiaan vaikuttaa suuresti se että koolla on samanhenkistä porukkaa ja jutustelun aihepiiri on laajempaa kuin pelkkä seiskan juorujen kertaileminen tai muu vastaava henkinen mitäänsanomattomuus vaan ihmisillä on ihan oikeasti ajatuksia päässään ja laajempi ote elämästä ja maailmasta.

Nyt jos piipahtaisi ulkosalla ja sitten lähtisi vanhemmilla käymään.

Viikko pulkassa

Taas voisi vetäistä pulikkaan yhden viivan ja kuitata yhden viikon työt tehdyksi. Pulikkaan, ei pulkkaan sillä kuten varmaan tiedättekin ei tuolla päivän pulkalla ole mitään tekemistä talvisen mäenlaskuvempaimen kanssa vaan sanonta juontaa vanhaan taksvärkkikäytäntöön ja ajan laskemiseen perinteisin keinoin.

Töissä saatiin siis leiska muutettua ja homma alkaa sujumaan uusissa puitteissa joten viikonlopun voi aloittaa hyvillä mielin. Ja vielä paremmin mielin kun edessä on yhdent kivat kesäjuhlat joihin sain peräti kutsun sekä ohjeistuksen käyttäytyä maltilla.. tai ainakin melkein ;-) Saas nähdä millainen ilta muotoutuu kun porukasta tuntee peräti yhden henkilön entuudestaan mutta eipähän se ole ennenkään elämänmenoa haitannut. Mitä luultavammin mukavaa meininkiä edessä :-)

Viikonlopun agendaa keventää myös sekin että sain kuin sainkin hoidettua lippukunnan syysseminaarille kämpän ja sitäkin asiaan vietyä parilla askeleella eteenpäin, nyt on edessä enää vähän ennakkojuonimista johtajakuvioista ja käytännön järjestelyjen säätäminen. Vähän kerrassaan..

Muutoin sitten pitäisi viikonloppuna piipahtaa taas kotipuolessa vanhemmilla muistamassa äidin syntymäpäivää. Onneksi tuota matkaa ei ole kuin pari-kolme kilometriä niin ei aiheuta reissu sen kummempia järjestelyjä vaan voi vain hypätä bussiin ja ajella perille.

Tavarat paikalleen ja työpisteet kuntoon

Kiva fiilis katsella töissä kun lay-out-muutos alkaa olla tehtynä ja tuotanto muutettu siihen järjestykseen jota on jo pitkään pyöritellyt mielessään. Osin tietenkin noudattelee yleisiä materiaalinvirtautuksen periaatteita mutta on siellä löydettävissä pari yksityiskohtaa ja ideaa jotka ovat oikeastaan meikäläisen käsialaa. Ja näyttävät vieläpä jopa toimivan hyvin. Siitä olisi sitten tarkoitus paukauttaa vuodessa sellaiset 20.000 laitetta lävitse koottuna ja testattuna ja tietokantaan tallennettuna.

Sitten voikin taas keskittyä paremmin varsinaiseen työprojektiinsa ja dippatyöhön. Kiirettä alkaa kohta olemaan niskassa sen osalta ja asiaa ei tietenkään kevennä se että osavuosikatsaus-infossa aihetta sivuavat laatuasiat nostettiin melkeimpä korostetusti tapetille. Pitäisi varmaankin onnistua hommassa..

Muutoin pitäisi täällä kotosalla löytää lisää virtaa puuhiinsa. Leiriltä kehitettynä ja kehyksiä vailla rapiat 150 ruutua diaa ja serkun häistäkin vielä käsittelemätöntä materiaalia.. Tuntuu vain väliin siltä että kun kotiin pääsee ei vain ole ylimäärää virtaa näpertelyille vaan on liika helppoa vain lysähtää kasaan. En tiedä onko se sitten tuo työmatka vai mikä väsymyksen ja nuutuneisuuden tuojana mutta noin vain on. Pitäisi jollain koettaa piristyä...

Työpaikan vankina

Onkohan tämä sitten se hätähuuto autiolta saarelta.. Minun oli kyllä tarkoitus sulkea kone ja lähteä kotiin mutta tälläkertaa luonto pitää huolen siitä ettei sitä vain noin vain livetä. Ikkunan toisella puolella raivoaa niin maan perusteellisen räväkkä ukkoskeli kaatosateineen ja raekuuroineen ettei tuonne oikein lyhythihaisessa paidassa ilkeä lähteä sekaan kun sateenvarjokin on kiltisti kotosalla.. Noh.. onneksi ei täällä työ tekevältä lopu..

Sinänsä muutenkin ollut puuhakasta kun on tehty layoutin muutosta uuden tuotteen tuotannon parantamiseksi, mietitty laatuasioita ja uuden testaustuotteen demoversion nopeaa valmiiksisaantia, evakuoitu poistuvista työpisteistä hyödyllisiä komponentteja, kuunneltu osavuosikatsaus-infoa ja kaikkea sensellaista. Pöytä ainakin on sopivasti kaikkea sälää ja rompetta täynnä. Edistystä sensijaan se että sain evakuoitua itselleni tähän pöydälle ihan oikean labravirtalähteen ja tuon sähköturvallisuutta halveksivan pikkupowerin saattoi siirtää takaisin hyllyyn...

Peliä pidetty

Puttaus ja pallo reikään.. siinä se on. Tai ainakin siltä se kuulostaa mutta miksi kukaan ei kertonut että minigolfissa myös välineet ovat mitoitettu 170 senttiselle jaappanilaiselle kanantaluttajalle... No, onneksi välineet lisäsivät vain haastetta, eivätkä estäneet peliä.. Tulos jätettäköön hiljaisuuteen ettei minulle vastata mykkäkoululla :-)

Muutoin alkaa olo olla taas urbanisoitunut, töissä rutiinit kulkevat, kalenteri alkaa täytyttymään vuoroin töistä, vuoroin ystävistä riippuen päivästä ja kellonajasta. Eilen kävelyllä, tänään puttaamassa, huomenna lainaamassa matkaopasta ja sitten taas terassilla.

Ainoa mikä taas alkaa ahistamaan on se että pitäisi taas varmaan saada jotain suoritettua tuolla koulussa. Tai siis siinä se että pitäisi napata itseään niskasta kiinni ja edes hetkeksi kirjan ääreen, ikävästi vain rutiinit siihen puuhaan hieman hukassa vai onkohan niitä koskaan edes löytynyt.. Lukiosta selvisi omasta mielestä hyvin ja kunnialla olemalla paikalla ja laiskottelemalla puolet ja sittemmin aina jostain on löytynyt johonkin kurssiin virtaa mutta rutiinia ei ole tainnut koskaan olla.. no, kyllä se tästä ja onneksi työssä tarvitsee taas jo ihan toisenlaisia aseita ja otteita.. :-)

Töissä taas

Taas sitä löysi itsensä oikein kunnolla täältä työpöydän ääreltä ja eipä tässä oikeastaan ole mikään kummemmin viikossa-parissa muuttunut. Yllättävää, eikö totta.. Viime perjantain työpäivää ei oikein voinut kunnolla laskea arkeenpaluuksi kun leirin univelka painoi silmäluomia ja oikeastaan ajatuskaan ei kulkenut kunnolla vielä vaan päivä meni lähinnä palautuessa mutta nyt sitten ollaankin arjessa oikein kunnolla.

Kalenteri ainakin alkoi täyttymään vauhdilla päiväsajan työpalavereista ja illan ajanvaruksista ystäville ja kaveripiirille ja kesän hiljaiselo alkaa olla enenevissämäärin takana. Tästä tämä taas alkaa riennot ja puuhailut. Pitäisi varata kämppä lippukunnan syysseminaarille, junailla vartiot ja laumat kuntoon, miettiä muuta toimintaa ja motivoida omaa organisaatiota jaksamaan. Samalla saaden aikaan dippaa ja löytäen omaa aikaa itselleen ja ystävilleen ihan kaikessa rauhassa ilman kiireitä.

Paljon tekemistä mutta nyt taas tuntuu että jaksaa. Reilu viikko leirillä taas palautti mieleen oikein kunnolla sen miksi sitä oikeastaan harrastaa ja mitä harrastukseltaan saa. Nyt vain pitäisi vielä sopivissamäärin oppia sanomaan EI, delegoimaan paremmin ja jakamaan aikaansa huolellisemmin niin kyllä tämä taas tästä.

Hellettä ja mietteitä sadesäästä

Taidan olla tyypillinen suomalainen. Mielummin kylmää kuin kuumaa.

Leirillä ei ainakaan itseäni taivaalta langennut 80mm päivävauhtia ripotellut kaatosade juurikaan haitannut vaan maastossa selvisi helposti ohuessa puuvillavaatetuksessa joka työtä tehdessä kuivui päälle mutta viimepäivien hellekeli on taas jo melkein liikaa. Ei tämä ole pohjoisen arktisen rodun ihmiselle tarkoitettua säätä.

Tarkemmin ajateltuna alkuleirin kaatosade taisi olla parasta mitä leirille saattoi tapahtua. Ennätyssade ja pienimuotoinen tulvinta kummasti yhdisti väkeä ja muutaman tuhannen ihmisen lapioidessa ojaa ja imeytyskaivantoa alkoi vahvistua se että SP:n 3-vuotisteema matkalla metsään ei ole ollut aivan metsäänmennyt vaan tuottanut tulosta.

Kyky selviytyä poikkeuksellisessa säässä todisti kertaheitolla sen ettei kyseessä ollut mikään Tyrvään pyrinnön potkupalloleiri tai 4h-kerhon luontoleikki vaan SP:n järjestyksessä 5 Finnjamboree jota eivät luonnonolosuhteet hetkauta. Ja varmasti jokaisen mukanaolleen mieltä ainakin jossain määrin lämmitti kuulla leirillä vierailleiden viranomaisten arviot siitä että mikä tahansa muu ulkoilmatilaisuus olisi jouduttu vastaavissa olosuhteissa keskeyttämään..

Ja mikä tärkeintä, moisesta leirinaloituksesta jää takuulla enemmän ja pidemmälle kantavia muistoja ja muistikuvia jotka lämmittävät kertojaa vielä vuosia eteenpäin.. pieni hinta siitä että parin päivän ajan vaatteet olivatkin ehkä vähän märkiä ja parhaimmillaan teltassa järventapainen vesiallas. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin saattaa käydä niin että Taruksen vedenpinta jatkaa vuosien varrella nousuaan ja joskus kerrotaan siitä miten silloin kauan sitten vuonna 04 kahlattiin teltassa polvia myöten vedessä.. ;-)

Mutta nyt viikonlopuksi mökille toipumaan lomasta ja univelasta..

"Tää on Tarus"

Huh..

8 päivää, 700 lämmintä ateriaa, 350 Aamupalaa ja samanverran iltapaloja. satoja litroja tiskivettä, kymmeniä litroja puuroa ja paljon muuta.. Sen siitä saa kun amatööri leikkii suurtalouskokkia leirillä aseinaan pari kaasuliekkiä ja isoja kattiloita. Onneksi ainoina tappioina on pari perunamuusijohdannaista palovammaa ranteessa eikä mitään kummempia :-)

On tuo leirimaailma taas kokonaan oma maailmansa. Ja melkoisen merkittävä olo minua. Eilen illalla tavaroita pakkaillessa ja kotiinlähtöön valmistautuessa sitä taas ehti mietiskellä syntyjä syviä kun istui iltaa myrskylyhdyn valossa leiripöydän ääressä keitellessä vielä yhtä pannullista teetä joskus puolenyön jälkeen. Ympärillä 12000 hengen telttakaupunki jossa jokapuolella hiljaista vilinää. Valoja, purkamisen ääntä..

Tuntui vain siltä että juuri kun omaan metsäkotiinsa oli leirissä kotiutunut ja elämänrytmi asettunut omiin uomiinsa sitä pitikin ottaa ja lähteä kotiin. Helposti olisi toinenkin viikko vielä mennyt kiireettömässä rauhassa kokaten ruokaa mielen levätessä. Nyt vain tuntuu siltä että kuinkakohan sitä taas oikein sopeutuu tähän tylsään arkimaailmaan.

Leiristä löytyy päästä vielä paljon mietteitä mutta tältäosin leiriterveiset tässä.. Univelka painaa silmää ja huomenna pitäisi olla taas oman työpöydän ääressä miettimässä että mitä minä täällä teen..