Toiset saavat rangaistuksensa

Argh

Mitähän tuntematonta mystistä entiteettiä sitä on oikein musiikkivalinnoillaan tullut loukattua kun rangaistus on näinkin julma. Kiitos satunnaisen kirjastosta bongatun ja iTunesiin piruuttaan ripatun levyn minulla soi päässä parhaillaan ikuisessa loopissa ensimmäiset rivit Freemanin Osuuskaupan Janesta..

Hermo menee ja ahdistaa..

2 Kuukautta

Jännää miten ihmisen tajunta siirtää joskus raskaita asioita taka-alalle ikäänkuin jäädytykseen ja pitää mielessä pinnassa muita, vähäpätöisempiä asioita. Onkohan tuo vain noin vai onko kyseessä jokin sisäsyntyinen puolustusmekanismi joka pyrkii ylläpitämään normaalia eloa ja elämänmenoa murheista huolimatta.

Tänään tuli täyteen tasan 2 kuukautta isän poismenosta mutta sellainen kumma tunne että siitä olisi paljon kauemman aikaa.. Asia ikäänkuin piiloittelee jossain tuolla tajunnan taka-alalla tullakseen sieltä esiin ikävinä tunnetiloina ja fiiliksenä aina erinäisissä paikoissa silloin kun sille on tilaa. Useinmiten ilta-aikaan. Monet muut kauempanakin olleet asiat tuntuvat siltä että ne olisivat tapahtuneet vasta äskettäin mutta tuossa tunne on aivan päinvastainen..

Kummallista, luulisi että tuo olisi syöpynyt aktiivitajuntaan paljon lähemmäksi pintaa..

Kai tuo on myös niitä asioita miksi minusta ovat nämä viimeaikojen kollektiiviset surupäivät ja hiljaiset hetket nyyhkimisineen tuntuneet kovin ulkokultaisilta ja pinnallisilta seremonioilta joissa on pikemminkin joukkohurmoksen hengessä paikattu omaa huonoa omaatuntoa todellisen surun tuntemisen sijasta...

Shopping

Vaatteiden ostamisessa on aina omat haasteensa kun omaa pituuteen nähden turhan hoikan ongelmavartalon jolloin sopivan mittaisten yksinkertaisten mustien suorien käyttöhousujen löytyminen alkaa olla jo työn ja tuskan takana useimmissa käänteissä tai sitten vain silkkaa tuuripeliä.

Jälkimmäisestä taisi olla kyse tämän päivän kauppakierroksella. Jostain mystisestä kuun ja tähtien asemasta johtuvasta tilastollisesta kuriositeetista johtuen ensimmäiset sovitetut housut olivat nappivalinnat ja kaikki loput läpikäydyt enemmän tai vähemmän epäsopivia vaikka läpi tulikin käytyä kaikki Stadin oleelliset kaupat Stockaa ja Halosta myöden ja jopa lipsahdettua Dressmanin (no juu juu..) ovien sisäpuolelle.. Ensimmäiset olisivat toki riittäneet jos olivat olleet just' sellaiset mitä etsiskelin duuni- ja arkikäyttöön mutta oli nuokin pakko ostaa pois roikkumasta ihan siksi että osuivat nappiin.

Muutoin reissu oli ihan onnistunut. Ystävä makutuomarina ja seurana auttaa aina jaksamista hyllyjen välissä valikoimaa manaillessa ja mukaan tarttui kaikkea ennaltasuunniteltua ja vähän vain puoliksimietittyä vaatekappaletta sieltä ja täältä ja tuli taas jälleen kerran lipsahdettua myös Tie Rack:n puolelle kartuttamaan lisää skragavarastoa vaikkei niitä nyt välttämättä olisi juuri tarvinnutkaan..

Sitä vain ei aina malta olla ihmettelemättä että millaisille Mc'Donalds-mahoille noita vaatteita keskimäärin oikein suunnitellaan ja mitoitetaan..

Hermo meni.. taas..

Vaikka kaltaiseni avomielisen agnostikon kritiikki yleensä kohdistuukin enemmän tai vähemmän vakaumuksensa sokaisemiin tahoihin niin tasapuolisuuden nimissä on todettava etteivät nämä kotimaiset raivoateistitkaan ole niitä suurimpia järjen jättiläisiä.

Voi tietenkin olla että osa artikkelin korostuksesta on peräisin toimittajan kynästä mutta vähintäänkin naiivilta tämäkin vaahtoaminen NYT-liitteen MitäNyt palstalla kuulostaa puhuttaessa Kaakkois-Aasian katastrofista:

Lisäksi yhtenä syynä katastrofin mittavuuteen on liikakansoitus. Kun Raamatussa kehotetaan lisääntymään ja täyttämään maa, siitä seuraa se, että tälläisissä luonnonkatastrofeissa uhriluku kasvaa.
- Paula Vasama

Siis onko tuon kirjoittajalla aivan kaikki kohdillaan vai onko hän yksinkertaisesti tyhmä ?

Samassa kirjoitelmassa hän kyllä peräänkuuluttaa kriittisyyttä uskontoja kohtaan hän itse tarjoaa "syyksi" leimallisen uskonnollista Raamatunlausetta vaikka kuka tahansa täysijärkinen tajuaa jo otsallaan että ylipäätään liikakansoituksen ongelmat ovat jossain aivan toisaalla ja muistaa myös sen että pahiten kärsineet alueet eivät edes olleet niitä kaikista räikeimmin ylikansoitettuja neliökilometrjä mitä tältä pallolta löytyy.

Toki Katolinen kirkko on saanut aikaan keskiaikaisella sukupuolivalistus- ja ehkäisypolitiikallaan aikaan paljon vahinkoa ja hidastanut positiivista kehitystä mutta vain tuon yhden tahon leimallinen syytteleminen on lähinnä naiivia.

Tämä menee jo naurettavaksi

Viimeistään nyt minä alan epäillä näiden testien todenmukaisuutta..

www.iqtest.com

Lieneeköhän tuloksilla selkeää syy-yhteyttä siihen että useammasta testistä voi tilata selvää rahaa (9,95 taalaa..) vastaan useampisivuisen lomakkeen testin tuloksista ja kuka nyt mistään maksaisi jos testitulos näyttäisi ÄO:n lähentelevän laakamatoa..

Lieneeköhän testin todellinen älykkyysmittaus siinä että jättää visan vinguttamisen sikseen vaikka tulos olisikin näennäisen imarteleva..


Thank you for taking the IQ Test at www.IQTest.com.

We are confirming that your IQ Test score was: 145

Please log in at http://www.iqtest.com/login.html to purchase your Complete Personal Intelligence Profile.

Toinenkin testi

Hmm.. Näitähän löytyy lisää :-)

http://www.intelligencetest.com/

Ja tulokset:

Your age adjusted IQ score is 129 and the average score for all test takers is 100. You scored higher than 99 % of all the people that took this test. Your Grade ** Above Average **

Testihän se tämäkin

How smart you are

Uskoisikohan tätä testiä ihan kylmiltään vai ei. Näistä webbitesteistä kun ei aina oikein tiedä kuinka tieteellisellä pohjalla ne lepäävät ja mikä on faktaa ja mikä käyttäjää kosiskelevaa yliarviointia. Ja toisaalta angloamerikkalaiselle kielialueelle suunnatujen testien kielikysymykset aina vetävät ei-natiivin tuloksia alaspäin sillä niissä loogisen päättelykyvyn mittaaminen muuttuu kielitaidon testaamiseksi joka ei ole kokeen perimmäinen tarkoitus.

Mutta mitäpä tuloksia tuolta tuli:

Congratulations, Jyri!
Your IQ score is 133

This number is based on a scientific formula that compares how many questions you answered correctly on the Classic IQ Test relative to others.

Your Intellectual Type is Precision Processor. This means you're exceptionally good at discovering quick solutions to problems, especially ones that involve math or logic. You're also resourceful and able to think on your feet. And that's just some of what we know about you from your test results.

Vuorovaikutusta

Olipahan taas mukavaa nähdä piiitkästä aikaa nenätysten erästäkin ystävää jonka kanssa tulee usein jutusteltua koneen äärellä mutta jota muuten tapaa aika harvakseltaan.

Vaikka pikaviestinnällä pystyykin keskustelemaan myös syvällisempiäkin juttutuokioita kuin vain pelkkiä "hei-moi-mitäkuuluu" rupatteluja niin ei mikään voita juttutuokiota teemukin äärellä sopivanrauhallisessa kuppilassa.

Coffee Housen voisi kyllä pistää huonon teevalikoiman johdosta pienee boikottiin henkilökohtaisella tasolla..

Oikeastaan tuo tuttavuus taas osoittaa todeksi sen miten mielenkiintoisia tuttavuuksia voi sähköisten medioiden kautta syntyä ja miten loppujenlopuksi hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa saa aikaan hyvin mielenkiintoisia keskusteluja ja miten ei aina kaikesta tarvitse ajatella todellakaan samalla tavalla.

Tuttavuuden mielenkiintoisuushan on siis siinä että siinä missä minä olen aika tyylipuhdas agnostis-ateistinen maailmanihmettelijä (en ole noista teologisista termeistä koskaan löytänyt 1:1 sopivaa määritelmää) omaa ystäväni taas hyvinkin syvän hengellisen vakaumuksen mutta elämänmenoa luotaaviin keskusteluihin tuo luo vain uutta mielenkiintoa varsinkin silloin kun voi kaikesta höpötellä täysin avoimesti molemminpuolisen ajatusmaailman kunnioituksen hengessä :-)

Ja senhän arvaa että taas puhetta riitti ja aika kului turhankin nopsaan. Mutta ehkä taas joskus mahdollisesti uudestaan :-)

Kevennetty olotila

Vuodenvaihde merkitsi sitäkin että lippukunnan toimikausi vaihtui kalenterivuoden mukaan ja vaalikokouksen päätöksen mukaisesti allekirjoittaneella ei sitten ole enää yhtään juridista toimea Ry:ssä jonka lippukunta muodostaa yhdistyslain silmissä ja pesti on takanapäin kaikinpuolin.

Hieman haikea fiilis mutta ennekaikkea keventynyt ja helpottunut olo. Ei siinä ettenkö viihtynyt harrastuksessa ja pestissäni mutta kaiken työ ja koulukiireen keskellä ja viimeaikojen tapahtumien ja elämänvaiheiden jälkeen hommasta oli tullut senverran stressaavaa että siitä ei enää niin nauttinut ja tarve irtiotolle alkoi olla todellinen.

Jossain vaiheessa sitä heräsi siihen että onko harrastus enää oikeassa asemassa jos kalenteriin merkitty palaveri tuntui pakkopullalta joka piti vain käydä hoitamassa vaikka harrastuksien pitäisi olla enemmän vastapainoa muulle elämälle ja rentoutumista työstressistä ja kiireestä.

Ei tuosta elämäntavasta voi mihinkään luopua ja minulla on sellainen kutina että ennenpitkää sitä löytää itsensä taas jostain pestistä mutta juuri nyt on sellainen olo että kaipaa harrastusta johon voi vain ottaa ja mennä ilman että kaikki pitää ensin itse valmistella. Onneksi joululomat ovatkin jo ohitse ja voikin tästä taas tarttua sulkismailaan.. Ja tulee kesä ja pyöräilykausi. Ja kaikkea muuta pientä kivaa

*Jalat pöydällä istuskellen*

Kotimaassa kaikki hyvin

Apua Acehiin

Pikainen vilkaisu Iltapäivälehtien kansiin antaa ymmärtää että pahin olisi jo ohitse ja kotimaassa kaikki hyvin. Jotkut pääsivät vihdoinkin kotiin, Vierikot eivät aio lähteä Phuketista mihinkään, Brittityttö pelasti sata henkeä ja jotkut kotiinpäässeet turistit haluavatkin jo takaisin mahdollisimman. Syntyipä vielä saarilla poikakin joka sai nimekseen Tsunami.

Maininnat katastrofista ovat jo kutistuneet pieneksi alanurkan uutiseksi totaalisesta tuhosta ja lööpissä ihmetellään jo sitä että hyppääkö Janne liian pitkälle. Median muisti on joskus oudon lyhyt

Onneksi sentään löytyy vähemmänpopulistisia uutiskanavia jotka jaksavat kertoa karua kieltään siitä että kaikki ei todellakaan ole hyvin vaikka viimeinen härmäläinen saatiinkin jo kotiin vaan esimerkiksi Aceh:n kyliin on vasta nyt alettu saamaan perille apua sen jäljiltä kun tsunami tuhosi alueelta todellakin kaiken. Mukaanlukien tiet ja rantaviivan.

Hyvää syntymäpäivää vaan

Syntymäpäivä sitten tosiaan tuli ja meni. Päivä joka lapsena oli hauska ja odotettu mutta näin vanhemmalla iällä sille ei enää oikein osaa nähdä sen kummempaa arvoa, vuodet kuluvat päivä päivältä ja ikää karttuu joten miksi sitä oikein pitäisi juhlistaa tai pitää mitenkään merkittävänä merkkipäivänä. Jos haluaa pitää hauskaa ystävien kesken niin eikö sitä voi tehdä 365 päivää vuodessa jos sikseen tulee eikä keskittyä tuohon mittarinnollaushetkeen.

Ylipäätään syntymäpäivätoivotusten suhteen minulla on vähän kahtiajakautunut fiilis. Ystäviltä ja kavereilta niitä on kivaa saada kun he muistavat muistaa minua muulloinkin kuin kerran vuodessa mutta sitten jos "onnittelut" saa joltakulta kerran vuodessa muistavalta niin tulee vähän väljähtynyt olo. Voisi sitä muistaa muutenkin kuin kalenterin vuoksi ja viran puolesta, eivät ne kortit minulle juuri mitään merkitse yksistään.

Kivoja kuvia mutta yleensä Hesarin maailman kuvistakin löytyy enemmän oivaltavia ja ajatuksiaherättäviä otoksia kuin keskiverroista postikorteista..

No.. en kai minä yleensä näin kyyninen ole mutta taas sellainen vaihde päällä maanantaista :-)

Valtio olen minä

Tämä aihepiiri nyt ei osaa jättää minun ajatuksiani rauhaan.. onneksi voi vielä sängyssäkin kirjoitella ajatuksiaan auki wlanin ylitse.

Sivustan kommenttikeskustelussa on heitetty ilmaan ajatus siitä että ajatus siitä että valtiollisen avun merkityksen korostaminen olisi jotenkin vastuun välttelemistä:

Voi pojat, miten helppoa sitä olisikaan, jos voisi aina laittaa kaiken muun niskoille. "Mäne sinä kotiis ja anna kun valtio hoitaa hommat, kun et sä kuitenkaan osaa."'

Tässä kuitenkin unohdetaan se mikä yleensä yhteiskunnasta puhuttaessa unohdetaan.

Yhteiskunta ja valtio olemme me ja ei valtion merkityksen korostaminen tässäkään yhetydessä ole vastuun välttemistä. Pikemminkin päin vastoin, meillä on vastuu valtiolaivan suunnasta ja nimenomaan tuo suunta on se työkalu jolla todella voidaan kehittää maailmaa ja elinoloja parempaan suuntaan. Ei mikään muu.

Ei tosin mikään ihme että suuntaus on kohti kiviä kun tätä vastuuta ei ymmärretä ja valtio nähdään anonyyminä tahona jonka kuvitellaan hoitavan kaikki. Samat naamat äänestetään eduskuntaan ja kunnanvaltuustoihin kuin ennenkin eikä jakseta ottaa selville vaihtoehdoista. Laiminlyödään edustuksellisen demokratian velvoitteet ja kuvitellaan että asiat ratkeavat kun tiputetaan kolikko keräykseen omantunnon lievittämiseksi.

Vastenmielistä sen sijaan tuossa kommenttikeskustelussa on se että vallitsevan hysteriailmapiirin hengessä selvästikään ei edes haluta ymmärtää sinänsä ansiokasta nykymenon ja avustusraha-anekaupan kritiikkiä vaan leimataan kriikin esittäjää ennemmin liki tunnevammaiseksi ja kysytään että "onko halussa auttaa jotain väärää" jos kritiikki on kohdistunut siihen että ihmiset haluavat ennemmin auttaa hetkittäin populistisia kohteita ja kriisien välissä unohtaa kaiken kuin saada aikaan todellista kestävää kehitystä josta olisi myös apua vähemmän mediaseksikkäille hädänalaisille.

Nuo kun eivät ole toisiaan poissulkevia asioita mutta ilmeisemmin tässä kirjarovioiden henkisessä ilmapiirissä sellaisen tajuaminen on kovin vaikeaa. Pitää vain juosta karjalauman mukana päättömänä pää kolmantena jalkana.

Voisiko paremmin sanoa

Kun ei itse osaa, silloin on parasta lainata ja referoida. Ja kun eletään hypertekstin aikakautta niin ei tarvitse edes referoida vaan voi linkittää. Voisiko mediakritiikkiä paremmin sanoiksi tiivistää ?

Surupuku

( Blogit saavat taas maailmalla julkisuutta sekä ABCnews:n että BBC:n kautta. Lähde: Pinseri )

Tänään on sitten ollut oikein virallinen surupäivä kauttamaan ja virallinen maansuru on vallannut meidät kaikki jos mediaan on uskominen. Suomi24:n palvelu on verhoutunut mustaan kaapuun (mitä nyt soneran mainos loistaa kaikissa väreissä mainostaen Lissun kotisoittopiiriä ja Kolumbus kyselee miksi sorkkia ampiaispesää haarukalla korostetun iloisesti) ja kaikki nyyhkivät.

Tai ainakin näin annetaan ymmärtää kaikissa medioissa. Mutta onko tässä joukkoliikkeessä kohta enää henkistä tilaa kenelläkään myöntää ettei tapahtunut oikeastaan ole herättänyt tunneskaalaan tuolla alueella oikeastaan mitään suurempia tuntemuksia ilman että leimautuu Huonoksi Ihmiseksi (TM) ja ei kuulu enää jengiin.

Empaattinen puoliskoni on kyllä täynnä ymmärrystä katastrofin kaikille uhreille ja omaisille ja voin vain kuvitella millaisia tunteita on heillä joilla omaiset ovat kadonneiden listalla mutta hemmetti, en minä osaa olla oikein kollektiivisen surullinen tai järkyttynyt tai miettiä että mitä jos minä olisin ollut matkalla ja kantaa huonoa omaatuntoa.

Toki tuo katastorfi oli siinäkin suhteessa etäinen ettei minulla edes ole ollut matkasuunnitelmia mutta en osannut olla kollektiivisesti järkyttynyt silloinkaan kun kriisi kolkutteli kotikulmilla ja Gerdtin poika räjäytti kotikauppani.

Tuolloin sentään ehdin kotimatkalla vaihtaa junamatkan aikana 3 kertaa mielialaa siitä että käydäkkö tänään kaupassa vai ei ja toiseen suuntaan jos olisi kallistunut niin olisin ollut H-hetkellä luultavasti cittarin kassalla pakkaamassa reppuani. Kellonajat ja rutiinini tuntien.

Tai silloinkaan kun Lapista palaillessa heti meidän junasta heti seuraava pyyhkäisi Jokelan vaihteessa mutkan suoraksi tunnetuin seurauksin. Kai sitä sitten vain on senverran suruton poika ettei tuollaisista osaa ottaa itselleen huolta tai ahdistusta sen enempiä..

Sen vielä ymmärrän että televisiokanavat ovat revisioineet ohjelmistojaan ja vaihtaneet toisiin sellaisia jotka tässä tilanteessa olisivat korostetun räikeitä mauttomuuksia mutta onkohan sitä kuitenkin unohdettu se että parasta terapiaa surulle on ilo ja vaikka mikä olisi ei nauraminen ole kiellettyä.

Kyllä sitä saa ilman huonoa omaatuntoa nauraa katketakseen jos sille on aihetta vaikka mikä suru painaisi, ei ilo ole surun pilkkaa vaan tarjoaa ainakin hetken turvapaikan synkässä maailmassa ja auttaa jaksamaan.

Ystäväni suosituksen kautta voisin suositella tänä surupäivänä lääkkeeksi oloon Hyvästejä Leninille. Pitkästäaikaa oli kyseessä komedia jonka katsominen oli kaikkiaan oikeasti hauskaa ja ei tarvinnut kertaakaan turhautua ala-arvoiselle alapäähuumorille.

Muistakaa nauraa ja iloita elämästä.

Peruutuspeili

Sitä kun vanhenee rintarinnan maailman kanssa niin on hyvä tilaisuus vilkaista taaksepäin ja katsoa sekä vuotta 2004 että 27:ttä elinvuottansa ja tarkastella mitä oikein jäi käteen kuluneesta.

Ensinnäkin päälimmäisenä mielessä edelleen on, ymmärrettävää kyllä, Isän syksyinen kuolema ja tuo luopumisen aika ja toiveet siitä että vuonna 2005 ei mikään sattuma vetäisi taas kertaalleen mattoa jalkojen alta juuri kun alkaa näyttää siltä että on edellisistä murheista ja raskaista ajoista noussut ylös ja alkaa näyttää hyvältä. Eteenpäin sanoi mummo lumessa mutta piruako se kinos on aina niin paksu..

Sitten mitäs muuta.. Ainakin vuoden aikana on syntynyt uusia ystävyyssuhteita, vahvistettu olemassaolleita ja huomattu että raskaammatkin päivät ovat paljon kevyempiä kun on lähellä ystäviä joihin voi luottaa.. Samoin on tullut koettua enemmän ja vähemmän perinteisempiä ihmissuhteita kuin sitten myös hieman vaikeamminmääriteltävissä olevia suhteita ihmisten kanssa pilkkeellä silmässä ja onneksi sellaisia että noista kaikista on oikeastaan hyvä fiilis ja huomattavan hyviä muistoja *vink vink*

Saas nähdä mitä sillä rintamalla on tulossa alkavana vuonna vastaan, mielenkiinnolla odottelen. Vuoden aikana on hyvin ehtinyt pohtimaan sitäkin miten mielenkiintoisiin persoonallisuuksiin sitä verkossa törmääkään ja miten erilaisiin ihmisiin erinäisissä yhteyksissä tutustuu. Työn tai opintojen kautta kertyvä ystäväpiiri on loppujenlopuksi useimmiten melko homogeenistä ja samoista asioista samallatavoin katselevaa mutta verkossa usein törmää paljon poikkitieteellisempiin tuttavuuksiin ja tarjolla on sitämyöten huomattavan mielenkiintoisia ihmisiä ja keskusteluja ja uutta pohjaa ajatustenvaihdolle.

Ei sitä aina tarvitse olla kaikesta samaa mieltä viihtyäkseen toisten seurassa kun vain seura on toisten ajatuksia ja näkemyksiä kunnioittavaa ja avarakatseista laadultaan.

Muutoin vuodessa tuskin taisi olla mitään kummallista. Harrastukset jatkuivat, tuli leireiltyä, aloitettua kesällä blogin pito alkuun ihan kokeilumielellä ja piruuttaan parin ystävän iloksi (tai kummastukseksi.. valitkaa vaihtoehtonne) tietämättä yhtään tuleeko tästä mitään ja mihin suuntaan tämä vielä kehittyy. Omalta osaltaan elämän mukanaan tuomat yllätykset ovat muokanneet kirjoittelun fokusta enemmän yleismaailmalliseen pohdiskeluun työnäkökulman sijasta mutta saa nähdä mihin tämä taas alkaa tästä etenemään.

Sentään onneksi tänävuonna yhteiskunta huomioi tuota vanhenemiseni muistopäivää asiaankuuluvalla suruliputuksella, ainakin vapaasti tilannetta tulkiten.