Toimiston ulkoistus

Kesän merkkejä ja asiakaspalvelun kummallisuuksia

Lasitettu parveke, langaton kotiverkko, Tivolin Pal, Radio Helsinki, puutarhatuoli, pöytä ja mukillinen haudutettua teetä yhdistettynä aurinkoiseen kesäpäivään tekee yhtälön lopputulemana oikein mukavan ja rentouttavan ympäristön pohdiskella työasioita ja muitakin.



Kuten esimerkiksi sitä kuinka monimutkaiseksi prosessiksi on onnistuttu tekemään vakuutustarjousten sähköinen hakeminen lähikonttoreista.

Ok, Ok, vakuutusyhtiöillä on kyllä asiakaslinjansa ja erilaiset tarjouspyyntökaavakkeet joita käyttää jos hakee tietoa yhdestä yksittäisestä vakuutusasiasta mutta niiden käyttökelpoisuus on sitäsuntätä jos ajatuksena olisi lähettää sama ja samanmuotoinen tarjouspyyntö yhdenmukaisena kaikkiin vakuutusyhtiöihin ja kilpailuttaa kokonaisuutta joka kattaa koko vakuutusturvani alkaen tapaturmista ja päätyen vertailukelpoisten tulosten kanssa.

Mielummin siis lähettäisin tarjouskyselyt suoraan lähimpiin konttoreihin suoran keskusteluyhteyden avaamiseksi henkilöihin joilta joltakulta otan sitten sen lopullisen paketin neuvottelun alle mutta tässä tulikin haastetta.

Ainoastaan Pohjantähdellä näyttää olevan suoraan näkyvillä konttorin sähköpostiosoite mutta muilla toimistoilla tiedon joutuu nyhtämään palvelunumeroiden kautta jonottaen, painellen nappeja ja käyttäen aivan turhaa aikaa ja vaivaa. Pohjolalta sain nyhdettyä irti jopa myyjän sähköpostiosoitteen mutta jostain kryptisestä syystä niin If kuin Tapiola ei edes antanut ulos yhteystietoa vaan välittivät konttorille yhteydenottopyynnön...

Se Loppuu Ny..

Reuters: Lack of fuel may limit U.S. nuclear renaissance - MIT

Mitä veikkaamme. Kuinkahan kauan menee ennenkuin joku ehtii taas tämän uuden uutisen otsikon tukemana vastustamaan ydinenergiaa sillä argumentilla että uraani loppuu, hinnat nousevat ja ydinenergia on vanhanaikaista koska oikein MIT:ssä on näin todettu taas kerran

Väittämään siis pelkän otsikon perusteella ja sisältöä ymmärtämättä. Sillä kun uutisen lukee tarkemmin ja huolella niin käy ilmi hyvin mistä ydinenergiaan liittyvästä polttoaineongelmasta MIT:ssä ollaan ilmeisen oikeutetusti huolissaan:

Over the past 20 years, none of the nation's utilities has ordered a new reactor and there has been little investment in new uranium mines or facilities to produce fuel for existing reactors due to safety concerns.

Currently, much of the uranium used in the United States comes from mines in Australia, Canada, Namibia and Kazakhstan. Mines in the western U.S. only produce a small amount of uranium.

The United States could be the "last one to buy, and it could pay the highest prices, if it can get uranium at all," Neff noted.

Eli ongelman ytimessä on se että polttoainetuotantoon ei halvan uraanin ja ydinenergia pelkäämiskauden aikana ole investoitu riittävästi ja sitäkautta jenkit saattavat jäädä pahaan välikäteen, ei se että hyödyntämiskelpoinen raaka-aine olisi loppumassa tai että polttoaineen hinnannousullakaan olisi dramaattisia vaikutuksia tuotetun energian hintaan kiitos ydinsähkön kustannusrakenteen jossa polttoaineen hinnan osuus merkitsee vain pientä osaa kokonaisuudesta.

Palmusunnuntain synergiaedut

Kierossa mielessä juolahti mieleen eräskin tämän kevään tarjoama mahdollisuus.

Edessähän on seuraavaksi sunnuntai jolloin perheen pikku vaahtoammuttimet käyvät rienaamassa naapurustoaan ja kerjäämässä pajunoksaan kietaistujen höyhenien varjolla karkkeja, kivaa ja mammonaa mutta mitäpä erikoista onkaan juuri tämän vuoden palmusunnuntaissa ?

No tietenkin se että kiitos kalenterin yhdistyy tänävuonna kaksi merkkipäivää: Palmusunnuntai ja Aprillipäivä jolloin sitä voisikin ryhtyä kätevästi punomaan juonia oventaakse ilmestyvien kerjääjien aprillaamiseksi perinpohjin...

Jos siis haluaisi olla ilkeä legitiimisti. Itse taidan kuitenkin olla vain kyyninen ja eliminoida ovikellon toiminnan tuoksi päiväksi ja nauttia kevään rauhasta

Beware the were-sheep !!

Now scientists create a sheep that's 15% human (Via: Slashdot)

Scientists have created the world's first human-sheep chimera - which has the body of a sheep and half-human organs.

The sheep have 15 per cent human cells and 85 per cent animal cells - and their evolution brings the prospect of animal organs being transplanted into humans one step closer.

Jotenkin sellainen uutinen jonka olisi voinut lukea lehdistä vasta ensi sunnuntaina mutta siltä varalta että tämä on totta niin tälläiset uutiset aina herättävät mieleen yhden eettisen kysymyksen:

Pitäisikö uutiselle ja maailman omituisuudelle nauraa vai tuntea väristyksiä... ??

Kevätkuumetta

Lauantai oli tavallaan taas yksi elämän merkkipaaluista. Ei mitenkään dramaattisesti mutta senverran maltillisesti että tuli solmittua elämän ensimmäiset kaupat aivan uudesta autosta.

Auton ostamisessahan ei sinänsä ole taloudellista järkeä mutta ostotapahtuman läpivieminen palautti mieleen hyvin sen että ei ole järkeä tässä nykypolitiikassakaan ja politiikan ristiriitaisissa viesteissä joita suuntaan jos toiseen annetaan. Toisaalta viestitään siitä miten tärkeää olisi leikata CO2-päästöjä mutta toisaalta lyödään verotuksella näpeille joka suunnasta.

Ostin siis TDI-koneella varustetun auton bensakoneen sijaan. Osin siksi että kilometrejä kuitenkin kertyy, osin siksi että hyvä vääntö matalilla kierroksilla tekee ajamisen miellyttäväksi mutta osin siksikin että jatkossa minulla olisi mahdollisuudet hyödyntää nesteen Biodiesel-yksikön II-sukupolven tuotantoa jahka ensimmäinen laitoksista käynnistyy kesällä jolloin polttoaineen päästöjen pitäisi ainakin lupausten mukaan leikkaantua hyvin.

Mitäpä kaikkea tästä saikaan maksaa.

No.. ensinnäkin saman mallin hieman isommalla ja tehokkaammalla bensakoneella varustetun version olisi saanut kampanjahinnalla 3 kiloeuroa edullisemmin, toiseksi sitä olisi välttynyt vuotuiselta dieselveron maksajan ilolta ja kolmanneksi autoon ei olisi ehkä tarvinnut talven varaksi asennuttaa webastoa vielä omalla lisähinnallaan tuomaan lämpöä matkustamoon siltävaralta että koneen paremmasta hyötysuhteesta ei irtoa sisään niinpaljoa hukkalämpöä mitä bensiiniä poltettaessa vapautuu.

Tuo viimeisin valinta edustaa toki omaa mukavuudenhalua mutta nuo kaksi ensimmäistä kohtaa käyvät kyllä hivenenverran sylettämään kun ajattelee sitä että edelleen olisi oman pers'taskun kannalta halvempaa ostaa iso Otto-moottori kuin paremmalla Carnot'n koneen hyötysuhteella energiaa liikkeeksi muuttava Rudolf Diesel:n kättenluomus. Luulisi että autoverotuksella olisi jo nyt saatu aikaan kannustimia muutokseen..

Popcornia ja kansanhuveja

YLE: SDP:n sisällä kuohuu

Me vastuullisen talouspolitiikan puolesta äänestäneet voimmekin seuraavaksi keskittyä seuraamaan realitysarjaa nimeltä Puhdistus (Great Purge kansainvälisessä levityksessä..) ja jännittämään kenen poliittinen pää putoaakaan seuraavaksi perinteisen vasemmistolaisissa välienselvittelyissä ja petturivainoissa!

Jännitettävää riittää ja odotettavissa yllättäviä juonenkäänteitä: Joutuuko Tuomiojalainen ortodoksi-sdp:läisyys katoamaan maanpakoon Meksikoon.. Lynkataanko Hakaniemenrannan keskuskomitea.. kuka syyttää, ketä syyttää ja kuka lavastetaan ?

Odotettavissa rattoisia aikoja

Tekoälykäs iPod ?

Tietääkseni Applen soittimissa ei pitäisi olla kappaleennimiin pohjautuvaa heuristiikkaa mutta jokatapauksessa seuraava random-playn tuottama peräjälkeinen kokonaisuus 750 kappaleen soittolistasta alkaa vaikuttamaan siltä että soittimeni yrittää kommunikoida minulle:

1. Pain: Same old song
2. Led Zeppelin: The Song remains the same
3. The Who: The Song is over

Ja nimenomaan tuossa järjestyksessä soineena. Spooky..

Toimittajan ajatusmaailmasta taas kerran

IS: Ikea-pöytä räjähti!

Mikähän mahtaa olla toimittaja H. Vesalan ajatus, ajatusmaailma ja yleinen sivistyksen taso valitessaan ylläolevanmukaisen otsikon kuvaamaan seuraavaa uutista:

Perheen olohuoneen lasipöytä oli hajonnut ilman mitään näkyvää syytä ja sirpaleet peittivät lattian. Perheen mukaan Ikeasta hankitun pöydän hajoamiselle ei ole keksittävissä mitään muuta syytä kuin se, että pöytä rikkoutui syystä tai toisesta omia aikojaan. Ikea myy pöytämallia nimellä Eneryda

Sillä ensinnäkin pöydät eivät räjähdä ja tuossakaan ei takuuvarmasti ole ollut kyseessä räjähdys vaan karkaistun lasipöydän hajoaminen.

Ja karkaistut lasipöydät hajoavat juuri noin rikkoutuessaan: kerralla täydellisesti ja sen tuhannen sirpaleeksi. Ja huonekalukäytössä tuo hajoamistapa on nimenomaan se syy miksi karkaistua lasia halutaan käyttää sillä rikkoutumisprosessin tuottamat muruset ovat kooltaan vaarattomia ja turvallisia verrattuna teräväsärmäiseen rikkoumapintaan mikä syntyy tavallisesta ikkunalasista. Big deal ?

Se mikä tuossa on korkeintaan mystistä on se miksi pöytälevyyn on jäänyt valmistusvaiheessa sellaisia jännityksiä jotka ovat ajan ja ympäristörasitusten funktiona lauenneet em seurauksin mutta senkin osalta on kyseessä nähdäkseni valmistusvirheestä ja takuuasiasta eikä räjähdyksestä joka pitäisi uutisoida suurena draamana.

Ellei sitten uutinen ole Skannon lobbaamaa mielikuvamarkkinointia Ikean tuotteista..

Oi aikoja, oi yleissivistystä, oi lähdekriittisyyttä

Hyvä tulos

HS: Kokoomukselle vaalivoitto

Positiivista, positiivista, positiivista.. Näyttää vihdoin siltä ettei kansa sittenkään lankea täysin Hakaniemenrannan substanssittomaan pelottelupolitiikkaan ja punaisen maailman epäuskottaviin illuusioihin vaan äänestäjät osaavat valita ne arvot joilla Oy Suomi Ab:ta viedään eteenpäin muuttuvassa maailmassa yhdessä ja samaan suuntaan. Osuutensa otti sekä oma puolue että eduskuntaan nousi oma ehdokas uutena ja nuorena naamana. Ei hullumpi päätös vaali-illalle!

Writers Block

Päivitystahti jäänyt taas astetta alhaisemmalle oikeastaan siksi että työasioiden ja työprojektien myötä mielessä ei ole ehtinyt pyörimään paljoakaan muuta ajatuksentynkää viimeviikkojen aikana vaan lopun aikaa sitä on mielummin viettänyt vaikka vaakatasossa sohvalla kuin blogia täytellessä koneensa äärellä.

Harrastusten sijaan rutiinissa on ollut ennemmin palaverin alustusta illalla, seuraavan palaverin alustusta edellisen aikana, virheraporttien kommunikointia virheiden tekijöille, varautumista pariin firmansisäiseen seminaariesitykseen, välikokeeseenlukua, laskareita etc etc..

Tilannetta kuvaa hyvin se että yksin tänään on esimerkiksi tullut istuttua pöydän ääressä hyvinkin monissa rooleissa: Laatua luomassa toimintatapojen kehittäjänä, elektroniikan tuotteistajana alihankinnasta, väyläkommunikaation debuggaajana, koneistusosien hintarakenteen asiallisuuden analysoijana noin muutamia asia-alueita nimetäkseni..

Seuraavasi sitä voisikin sitten lähteä vaihteeksi kotiin jatkamaan esitysten valmistelua ja kirjoittamaan muistiota tämänpäivän palaverista ja miettimään seuraavien palavereiden penkkijakoa ja aikataulutusta ja iskemään kasaan agendoja.. Elämme turbulentteja aikoja..

Kuinka jättää työt töihin

How to leave work at work (Via Lifehacker )

Sarjassa hyviä neuvoja kuinka tulisi toimia. Osa jo ennestään tuttuja mutta tässä saattaa olla jotain ideaa:

Change your route: What I mean by this is literally "change your route home". If you have a bad or overly stressful day at work, take the long way home. During the first half of your journey home, turn the radio off and think about what you have to accomplish at work and how you will execute. During the second half of the drive, turn on whatever music you like, talk radio, (whatever) and begin the process of thinking about things outside of work. Do not think about work during the entire commute, you must separate before you get home!

Useastihan töiden jättäminen töihin on tietoista toimintaa silloin kun kyse on rutiinien toistamisesta mutta tilateisiin joissa työmoodi jää ongelmanratkaisun kautta päälle vaikka miten muuta yrittäisi tälläinen muiden rutiinien muokkaaminen voisi olla tapa saada aivot työstämään vaihteeksi muuta.

Ajankuvaa

Viikko osaakin olla lyhyt ajanmitta. Ainakin silloin kun on kiirus ja arki.

Sikäli tilanne on työsektorilla edennyt että siinä missä jokin aika sitten oli niskassa pelko siitä että on jotain unohtanut tehdä niin nyt oikeastaan jo tietää melko varmaksi sen että henkilökohtaisessa input bufferissa esiintyy puskurin ylivuotoa ja aina jotain jää unholaan siitä yksinkertaisesta syystä että kesken on noin N+1 asiaa ja projektintynkää ja kaikkeen ei pysty ihminen repeämään.

Laskeskelin kuluneesta viikosta sen että jos tahti jatkuu tulevaisuuteen samalla tempolla niin ei kestä kovinkaan montaa vuotta niin yhden ylimääräisen henkilötyövuoden panos on tullut runnottua kasaan ekstrana tuosta vain siinä sivussa..

Ei siinä mitään että työtä on paljon ja päivistä tulee pitkiä silloin kun työ on mielekästä ja mielenkiintoista mutta se alkaa väliin jäytämään että vaikka kuinka hyvin tekisikin ne asiat jotka ovat työllä niin aina jokin asia menee pieleen senverran pahasti että viikon uutisista tulee pääsääntöisesti negatiivisia ja uuden luominen degeneroituu tulipalonsammutukseen ja epävarmuuteen siitä missä mättää seuraavaksi.

Väliin tuntuu siltä että sarkastinen ja mustan huumorintajun sävyttävä luonne on tässä hommassa elinehto..

No.. huomenna on uusi viikko ja uudet kujeet..

Keltainen lehdistö taas jälleen kerran..

Taas niin tätä:

Etusivun tiivistelmä:

Viisihenkinen perhe pelastui täpärästi tuhoisalta rekkakolarilta sunnuntai-iltana valtatie 3:lla Hämeenkyrössä.

Uutisen todellisuus:

Matkailuautossa oli onnettomuushetkellä kolme lasta, äiti ja isä, kun se toistaiseksi tuntemattomasta syystä ajautui vastaantulevien kaistalle.

Vastaan ajoi rekka, joka kuitenkin ehti väistää nokkakolarin.

Hengästyttävä kuva

Abell S0740

Ensimmäisellä vilkaisulla melko mitäänsanomaton pikku kuva jossa pieniä kirkkaita täpliä mutta mitä enemmän tuota katsoo sen massiivisemmalta kuva vaikuttaa. Ajatus siitä että jokaisen valotäplän taakse mahtuu kokonainen galaksi on oikeastaan melko hengästyttävä siinä vaiheessa kun tajuaa sen millainen avaruudellinen tilavuus tuohon kuvaan oikeastaan mahtuu.

Becel kohottaa verenpainetta

Muuten, olen sitä mieltä, että mainostoimistot ovat tuhottava, niinkuin Cato sanoisi nykypäivässä eläessään.

En tiedä keneltä Becel on kampanjansa ostanut mutta mikään ei aikoihin ole ollut niin kertakaikkisen typerää kun viimeisin kotiovessa vastaantullut promootiotempaus jossa jokaiseen tappumme oveen oli ilmestynyt Post-It-tarra jossa lukee Becel:n mainostekstit ja säälittävää löpinää siitä etä sydän rakastaa pehmeää T. Becel-ystävä. Kun nuo juuttaan tarrat eivät tietenkään ollut pysynyt ovissa kuin 1 tapauksessa 6:sta muiden lappusten roskatessa rappukäytäväämme..