Potentiaalikuopassa

ButtUgly: Local MinimaTheory

Potentiaalikuoppateoriaa voidaan soveltaa esimerkin tavoin hyvin matkustamishalukkuuteenkin mutta kirjoitusta mielessä makustellessa tulee mieleen se että sama perusajatus vaikuttaa elämässä ja ajankäytössä paljon muuhunkin. Työpäivän jälkeisessä olotilassa tulee mieleen kyllä paljon sellaista jota pitäisi tai oikeastaan olisi ihan mukavakin tehdä mutta niin sitä vain liukuu sinne senhetkisen nollakohtansa energiaminimiin turvaan ja päätyy lykkäämään asioita sinne seuraavaan hetkeen.

Ajatteluntäyteisen päivän jälkeen on joskus helpompaa syventyä rss-syötteisiin ja sukeltaa seuraamaan maailman menoa kuin opetella kuvankäsittelyohjelmansa saloja tai kirjoittaa meilejä joissa pitäisi olla sisältöä pitkälti lähinnä vain siksi että noita tehdessä pitäisi ainakin miettiä sitä mitä tekee. Helpommalla pääsee kun tyytyy vain sisäistämään asioita.

Tämä kevätkausi varsinkin on ollut tuossa suhteessa esimerkillinen. Lightroom:n opettelu on ollut mielessä yhtäällä, toisaalla pari kuvakirjaprojektia viimekesän kuvista, vanhoille ystäville on pitänyt heittää meiliä ja kysellä kuulumisia kun ei ole hetkeen ehtinyt näkemään ja yhteydenpito jäänyt ikävän vähälle ja niinpäin pois mutta aina sitä on vain siirtänyt ja siirtänyt asioita eteenpäin kun on kotiin ja kotisohvalle asti päässyt illalla. Toisaalta inhimillistä, toisaalta moisesta hivenen huono omantunnontynkä..

Nyt sentään on RAW-arkistot käytännössä importattuna Lightroom:n hallintaan parin päivän puuhastelujen jäljiltä..