Kuka jälkeemme jää.. eli taas varsin turhia mietteitä ajatusleikin vuoksi..

Quo usque tandem abutere, Catilina, patientia nostra?

Idoliksi on taas tunkua, isonveljen alla halutaan näyttäytyä ja julkkikseksi halutaan miten vain tahdotaan mutta taas ruudussa pyörivän Rooman  seuraileminen ja hyllystäkin löytyvän Rubicon:n selaileminen nostaa mieleen synkän ja pintapuolisen maailmanajan vatvomisen sijaan puoliväkisin leikkisän ajatuksen siitä että ketkäköhän nykypäivän julkimoista ja henkilöistä ovat sitten oikeasti heitä jotka jäävät uhmaamaan ajan hammasta ja jotka muistetaan vielä vuosisatojenkin päähän sensijaan että he jäävät vain muutamien hassujen vuosien tai vuosikymmenten tähdenlennoiksi.. Kuka tästä ajasta muistetaan ja kenen sanoilla on painoa & kenen luomistyötä tullaan lainaamaan.Tuskin tuota kultakruunua lunastetaan tv-arvonnoin ja juorulehtien palkinnoin mutta miten sitten..

Jos nyt vaikka pysähdytään ajattelemaan sellaista kynänkäyttäjää kuin Cicero . Kirjoittaessaan puhetta senaatille Catilinaa vastaan ennen ajanlaskumme alkua hän varmasti jollain tasolla tiesi luovansa elinvoimaista tekstiä mutta olisikohan hänkään voinut hahmottaa sitä että hänen sanansa kirjoittuvat niin syvään muistiin että ne selviävät keisareista, kansanvaelluksista, pimeästä keskiajasta, inkivisitioista, uskonpuhdistuksista ja lukemattomien vuosisatojen jälkeen ne löytyvät verkon sähköisestä muistista edelleen tuoreina ja edelleen luettuina ja että hänen ensikertaa kirjallisen muotoonsa pukema valitus ajasta ja aikakauden tavoista on edelleen ah niin ajankohtainen ja siteerattu..

Olisikohan hän edes käsittänyt asiaa vai olisikohan arvon Pater Patriae vain kaikessa itsevarmuudessaan pitänyt asiaa jopa oletettavana..

Asiaa tarkemmin pohdittaessa saatetaan tosin päätyä hyvin kiusalliseen pitkän aikavälin näkemykseen tästä maailmanajasta sillä jos katsomme tuon aikakauden kestotähtiä; Caesaria, Markus Antoniusta, Brutusta, Augustusta, Cassiusta ja muita niin voimme huomata myös sen ettei heistä yhdelläkään tainnut olla jauhot niin kovin puhtaita ja jopa Augustuksenkin maine perustunee vain siihen että hän oli sitten se joka veti pisimmän korren ja sai kunnian pistää sen viimeisen pisteen tasavallan historialle eli muistiin ovat tuolloinkin jääneet rikollisista suurimmat..