Pimeän viikon ajatuksia

 Kauhajoki
Laitetaan kuvat pannaan, kielletään videot, rajoitetaan aseita, tuomitaan poliisi, eroteaan ministeri ja tuudittaudutaan valheeseen että kaikki olisi hyvin..  Helppoja ratkaisuja helpolle kansalle mutta ratkaistaanko niillä mitään todellisuudessa.

Jos noustaan hetkeksi päivän tapahtumien yläpuolelle ja tarkastellaan tapahtunutta niin ei ongelma ole aseessa, ei ongelma ole saatavuudessa vaan ongelma on ihmisessä joka on päässyt tai tarkemmin päästetty synkkyydessään niin pitkälle että on kehittänyt itselleen vuosien mission vihata ja tuhota. Ongelma on siinä että yksilö on potkittu vuosien kuluessa kuilun partaalle ja reunalta ylitse niin pitkälle että oikea on muutettu vääräksi ja toivo käännetty epätoivoksi ja jäljelle on jäänyt enää yksi tarkoitus.

Voidaanko rehellisesti edes kuvitella että tälläinen missio voidaan pysäyttää sillä että yksi välineluokka ja pelkkä keinojen ryhmä kiellettäisiin ja leikittäisiin tämän jälkeen että kaikki on hyvin.

Ihmismieli on luova, ihmismieli on oppiva ja kykenevä mukautumaan joten voidaanko edes kuvitella etteikö mission omaava ihminen löytäisi keinoja toteuttaa sisäistä vimmaansa ja sisäistä paloansa. Rohkenen väittää että ei. Olemme jo nähneet maailmalla sen mitä teräasein saa aikaan, olemme nähneet sen mitä kotitekoiset pommit saavat aikaan ostoskeskuksissa ja jos itse ongelmaan ei löydetä ratkaisua tulemme näkemään vielä paljon synkkää luovuutta.

Aseiden saavutettavuutta rajoittamalla saattaisimme päästä eroon viikon putken jälkeen kännipäissä tehdyistä tapoista mutta Myyrmannin, Jokelan ja Kauhavan tapaisisita purkauksista emme siten välty.