Nuppi täyteen ja menoksi

Taloussanomat: Veditkö pään täyteen töitä

Otsalohkot ovat erittäin tärkeät ongelman ratkaisun, abstraktin ajattelun ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen näkökulmasta. Niiden toimintavarmuus alkaa heiketä, kun ihminen joutuu tekemään työtä liian pakkotahtisesti. Kun ihmisellä on liikaa pohdittavaa tai liian vähän aikaa suoriutua tehtävästä, aivot alkavat kuormittua ja älyllinen joustokyky heikkenee. Tämä vaikuttaa suoraan arjen luovuuteen.

Ei hullumpi artikkeli tämäkään ja varmasti todenmukainen ja uskoisin että moni ainakin osittain voi yhtyä havaintoihin. Vaikken aivan kaikkea tästäkään allekirjoittaisi 1:1 sellaisenaan niin osaksi myös itse tunnistan itseni tuosta kuvauksesta. Kun työtahti on kiireinen, mielessä pyörii lukuisia keskeneräisiä asioita ja arkipäivän työrytmi on täynnä keskeytyksiä sitä huomaa hyvin sen miten oma henkinen asetusaika pitkäjänteisempään työhön on hiljalleen kasvanut ja fokusoituminen on välillä työn ja tuskan takana. Ajatukset tuppaavat karkailemaan muihin keskeneräisyyksiin kumman helposti.

Sensijaan en täysin lähtisi tutkijan tavoin syyllistämään täysin työelämää ja ulkoisia syitä vaan väittäisin että ongelmaan pystyy kukin myös tahollaan vaikuttamaan omilla tavoillaan ja näkisin että omakohtainen vaikuttaminen on myös tarpeen jos mielii jaksaa. Työelämän nykyiset puitteet ovat vain heijaste maailmanajastamme ja on turhaa kuvitella että kaikki muuttuisi tuosta noin. Realiteetit ovat realiteetteja ja ne on syytä tunnustaa vaikka kurjaa onkin.

David Allenin hengessä asiaa ajatellen pohtimista ja ajastustyötä voi jäsentää purkamalla keskeneräisyyksiä osiin, muistin kuormaa voi purkaa kirjaamalla asioita luotettavalla tavalla muistioon ja ennenkaikkea itselleen voi antaa anteeksi sen että kaikkea ei vain voi tehdä ja että on täysin ok priorisoida kokonaisuutta palvelevat asiat tehtävien listalle ja loput ilmassa roikkuvat asiat taka-alalle ja listata ne ylös tehtäväksi silloin kun maailma on muutoin täydellinen... 

Ja tässä yhdessä asiassa artikkelissa mennään metsään selvästi:

Kunpa pääsisimme irti koko sanasta.Tuottavuusohjelmat ja kaikenlaiset "miten järjestän tehokkaan kokouksen" -, "miten saan lisää tehoja" ja muut vastaavat mantrat voitaisiin unohtaa.

Pyrkimys tehokaisiin kokouksiin EI ole ongelma vaan ennemminkin avain ongelmaan sillä yksi kiireen perimmäisistä syistä tuntuu olevan se että usein aikaa hukkaantuu huonoihin kokouksiin joissa tunnin asiaa vatvotaan kahdesta kolmeen tuntia jonka seurauksena päivässä on lopun työn tekemiseen 7 tunnin sijaan enää pahimmillaan 4 tuntia jolloin joko jostain täytyy tinkiä tai jotain täytyy lykätä jolloin asiat jäävät roikkumaan ja mielenpäälle pyörimään