Investoi itseesi ja uneesi

HS: Jatkuva univaje alkaa olla suomalaisten kansantauti

Parin viikon kokemusten jälkeen olen täysin valmis toteamaan sen että tällä unettomien öiden ja unettomuutta aiheuttavien uutisten aikakaudella paras investointikohde löytyy oman navan tai oikemmin oman selkäruodon ympäriltä ja pitkässä puussa varmin ja parhaimman takaisinmaksun tuottava sijoitusvinkki piilee ravitsevassa yöunessa.

On suorastaan epätodellista kuinka paljon virkeämpi on aamuinen olo ollut sen jälkeen kun uusi peti vihdoin ja viimein saapui viikkojen toimitusajan & odottelun jälkeen  (Tosin ennusteeseen nähden etuajassa reilun viikon verran mistä propsit Vepsäläiselle ynnä valmistajalle !) ja miten hyvin sitä nukkuukaan vuoteessa jossa jousitus on valittu omalle massalle oikein ja joka on yhtäaikaa sopivan tukeva ja sopivan pehmeä.

Vaikka vielä vähänaikaa sitten unet entisellä ikea-lankulla nukuttuna olivat oman mielipiteen mielestä näennäisen hyviä ja syviä niin ilmeisimmin nukkumisen laadussa on sittenkin ollut senverran parantamisenvaraa että samasta tuntimäärästä on nykyään otettavissa enemmän iloa irti ja nuutuneisuudesta voi päästä eroon muutenkin kuin unitunteja lisäämällä joten tältä pohjalta on sanottava se ettei ainakaan sänkyä hankittaessa kannata heti ensimmäiseksi lähteä tinkimään vaan hankkimaan mielellään sellaista ratkaisua joka ruokkii ja palvelee sekä ruumista että mieltä.

Oudon rentouttavaa

Kertookohan enemmän kroonisesta stressitilasta vaiko tilanteen rentouttavasta vaikutuksesta se että sitä huomaa pitkiin aikoihin rentoutuneensa henkisesti hyvin täydellisesti niinkin rauhaisassa paikassa kuin hammastarkastuksessa.

Mielessä ei pyörinyt aikoihin mikään työhön, muuttamiseen, remontointiin, harrastamiseen eikä etenkään työhön liittyvä vaan ajatukset olivat liki täysin seis ja keskittyminen vain siinä hetkessä. Olo oli jopa suorastaan Zen jos niin voi sanoa.

Tulosta toki edesauttoi se että olin varannut tarkastusajan kiireettömäksi loppuillan hetkeksi vakiohammaslääkärilleni jonka palvelussa ei ole moitteen sijaa ja jossa on aina mukava käydä silloin kun kutsuvat vuosittaiseen tarkastukseen sensijaan että asialla olisi ollut kiire kesken työpäivän joten ehkä rentoutumiseen vaikutti myös sekin että työpäivän palaverit olivat ohitse ja pää muutenkin tyhjänä.

Jokaisella sukupolvella haasteensa

Jokaisella ikäluokalla lienee haasteensa mitä tulee kodin rakentamiseen, varustelemiseen ja perhemuotojen muutoksiin. Isovanhempiemme haasteista nyt ei edes kannata varmaan puhuakaan mutta uskon että pelkästään omiin vanhempiimmekin verratessa ovat meidän haasteemme hyvin erikoisia.

Siinä missä oletettavasti aikanaan on jostain haalittu kasaan lautasia, jostain aterimia ja muuta pientä sieltäsun täältä kiitollisena siitä mitä on saatu aikana jolloin rakennemuutos oli arkipäivää, lähiöt rakentuivat kaupunkien laidalle ja kansa muutti kaupunkiin on aikakautemme riesana oikeastaan yltäkylläisyys.

Kahta kotitaloutta yhdistellessä on tavaran paljous melkoista ja kaikkea on vähintään kaksin kappalein. On patoja, kattiloita, laseja, mukeja niin maan perusteellisen paljon ja aterimiakin 3 täyttä sarjaa linjalla Fiskars-Hackman-Iittala ilman että tarvitsee mukaan laskea satunnaisia pöytähopeita tai aikanaan soluasuntoon kiireessäostettuja sekundaaterimia jotka voineekin nyt pistää kiertoon tai kirpparille.

Onneksi on nyt uutta ja remontoitua kaappitilaa keittiö täysi ja astianpesukone huolehtimassa pyykkäyksestä mutta on tämä silti jotenkin kummallista..

9. Päivä

Urakka etenee

Kiinnitystä vailla enää allaskaappi, kuivauskaappi sekä pienen seinäkaapin alle tuleva mikrouunin asennuskehys kalusterunkoasennusten ollessa muilta osin valmiina. Huomisen jälkeen ei enää niitäkään jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.

En tiedä ovatko kaikki osat toisissaan kiinni aivan ortodoksisesti ja onko jokaisessa välissä seurattu täysin valmistajan speksejä mutta yhtä kaikki takuuvarmasti riittävän tiukasti toisissaan ja kantavissa rakenteissa pultattuna ja propattuna. Kokoonpano-ohjeiden epäselvyyttä on korjattu kotitarvevaraston kulmaraudoilla ja urakan edetessä rakenteet ovat aina neuvoneet rakentajaa eteenpäin taipaleellaan.

Tosin on kyllä todettava että jo nyt on tekemisen myötä kertynyt senverran oppia ja havaintoja tekemisestä ja tekemisen ongelmista että joiltain osin alkusuunnittelua tekisi toisin ja hieman toisella tavoin...

7. päivä

Edistystä

5. Päivän edistys jäi ennakoitua vähisemmäksi hyvän suunnitelman pettäessä. Lattialaattoja silmälläpitäen ostettu pistosahan keraamiterä osoittautui lähinnä vitsiksi mitä tulee kovan lattialaatan muotoiluun ja 5 minuutin & 5 millimetrin jälkeen oli tappio tunnustettava ja suunnitelmat uusittava mistä seurasi tuon päivän vähäiset saavutukset joihin kuuluivat laattojen mitoitusmerkinnät ynnä timanttilaikalla varustetun rälläkän hankintaoperaatio..

6. päivä meni sitten laattoja leikatessa, latoessa, mitoittaessa ja hienosäätäessä ja nyt tämän päivän jäljiltä tilanne on se että valmiin lattian päälle voidaan ryhtyä huomenna asentamaan kaapistoa ja ensimmäisiä koneita.

4. päivä

Palkkatyön lomassa:

Jatkettu loppuun seinien tasoitustyötä, saatettu loppuun seinien maalauskierrosta sekä raahattu sisään vajaat 400 kiloa lattialaattaa. Näin se homma etenee..

3. päivä

Naapuriystävällisyys huipussaan.

Ohjelmassa ollut laattojen ja rappauslaastin irtipiikkausta laajemmissa mitoin. Toteutettuna poravasaran ja talttauspään voimalla aamupäivästä. Betoniseinän osuus olikin helppoa kauraa ja laatat parturoituivat irti alustastaan helpolla, ongelmalliseksi osoittautui siporex-seinä joka tahtoi lähteä laastin mukana suuremmissa paloissa perässä. Tämäkin ratkesi pienellä innovoinnilla. Raspihöylä puree yllättävän tehokkaasti rappauslaastiin ja pienellä ahkeroinnilla ja pölytyksellä ongelma poistui seinästä seinän jäädessä suunnilleen paikoilleen.

Päivän bonuksena ehdottomasti se että viikolle 42 luvattu kalustetoimitus saapui enemmän kuin ajallaan, heti maanantaina ja toimituslistaan ja suunnitelmaan nähden täydellisenä. Tästä pisteet Novartille. Nyt on sitten kämppä täynnä runkovalmiita keittiökalusteita odottamassa seinien ja lattian valmistumista ja tulevaa asennussessiota

2. Päivä

Summa summarum

Keittiön kalusteet entistä pienemmässä läjässä vesipistettä lukuunottamatta, katto maalattuna, seinät alustavasti tasoitettuna, ostetut tasoitteet käytettynä ja hankalaksi ennakkoon tunnistettu ja tiedetty naapuri kertaalleen suututettuna.

Myönnettäköön että betoniseinän parantelu kevyen hienosäätötyökalun avulla ei ollut toimintana ehkä sitä kohteliainta noinniinkuin pyhäpäivänä suoritettuna mutta puolustuksena todettakoon että työstettyä pinta-alaa oli ehkä noin A3-arkin verran ja työ suoritettiin siinä puolen päivän jälkeen 5 minuutin urakkana kertarykäisyllä jotta alueelle on saatu tasoitteet kuivamaan huomenna odottavan maalauksen pohjaksi joten kovin suureksi ja kauaskantavaksi en rikettä laskisi.

Rapun nyypiö ehkä sensijaan laski toisin sillä tälläkin kertaa tavallaan jo ennakkoon odotettavissa ollut valitusreaktionopeus oli noin parin minuutin luokkaa ja postiluukusta tipautettu otos järjestyssäännöistä toimitettuna lähes kellon varmuudella samalla rytmityksellä ja 1:1 samana kopiona kuin edellisellä remonttikierroksella laminaatteja asennellessa työn livetessä silloin 5 minuutilla pitkäksi hiljaisuuteen nähden..

Hauskinta tässä episodissa oli ehkä sen asian tajuaminen että tuolla tapauksella on oltava ilmeisimmin aina kädenulottuvilla noita järjestyssääntökopiota jaeltavaksi sinne sun tänne ja sen hahmottaminen kuinka katkeraksi ihmisen onkaan maailma nähtävä jotta tuollaiseen kyttäykseen ajautuu !! Eipä käy katteeksi..

Mutta nyt siis odotellaan kattomaalia kuivatellessa huomista ja aamun kello seitsemää(!) jonka jälkeen voisikin järjestyssääntöjenkin puitteissa ryhtyä ilahduttamaan naapureita astetta laajamittaisemmalla betonin ja kiinnityslaastin poisto-operaatiolla..

1. Päivä

Suunniteltu urakka aloitettu ja valtaosa keittiön kaapistosta on nyt pienessä kasassa pätkittynä ja läjään lyötynä.

Se mikä yllättänyt on se miten heppoisia ovat alkuperäisasennuskalusteet olleet 70-luvulla ja se miten huonoa seinien viimeistelyjälki on kaikkialla siellä missä kaappi on seinän peittänyt. Valussa senttien koloja ja paakkuuntumia ja viimeistely on suoritettu vain sinne missä se on ollut aivan välttämätöntä.

Lopputuloksen helposti sorkkaraudalla kasaan lyöty keittiö jonka pintojen viimeistelyyn täytyy panostaa jonkinverran enemmän mitä aikaisemmin kuvittelin..

Luovaa hulluuttako

Yhtäaikaa sekä tyytyväinen olo että hienoinen hirvitys siitä mitä on tullut tehtyä. Tai siis mitä toivonmukaa tulee tekemään.

Tilattuna kodinkoneet, tilattuna keittiökalusteet, katselmoituna laattavaihtoehdot ja alustava projektisuunnitelma piirusteltuna virtuaalisen klubiaskin kanteen tai ainakin sinnepäin.. ja vakaana aikomuksena tehdä työt ihan itse omin pikku kätösin aloittaen nykyisen seitkyslukulais-lähiöromanttisen kyökin paloiksilyömisellä päätyen toivonmukaan toimivaan ja moderniin pikkukeittiöön.

Eihän tuossa kaiketi pitäisi olla mitään mahdotonta tai mitään maailmaakaatavaa, pelkkää perusmaalusta, laatoitusta ja asennusta mutta taas terveen skeptisesti myös hivenenverran hirvittää. Kun ei noita kyökkejä ihan joka kerta ja joka päivä tule uusittua.. tai siis krhm.. kertaakaan...

Out of office

Loma, mikä ihana olotila..

Työ- ja arkiasiat unohtuneet tyystin kun suunnaksi on otettu pohjoinen ja paettu rutiineita napapiirin paremmalle puolelle. Tällä kertaa kuitenkin enemmän lomailun kuin vaelluksen merkeissä autolla maata kiertäen. Tähän mennessä nähty hyttysiä, poroja, etsitty ametisteja, katseltu sateessa Pyhällä Pyhänkasteenputouksella paikkaa jossa alkuperäiskulttuuri murhattiin ja korvattiin etelätä tuoduilla uskomuksilla ja ihailtu tunturiluontoa. Ja ennenkaikkea syöty hyvin ja nautittu elämästä !

Ja luvassa ennusteena lisää samanlaista.

Potentiaalikuopassa

ButtUgly: Local MinimaTheory

Potentiaalikuoppateoriaa voidaan soveltaa esimerkin tavoin hyvin matkustamishalukkuuteenkin mutta kirjoitusta mielessä makustellessa tulee mieleen se että sama perusajatus vaikuttaa elämässä ja ajankäytössä paljon muuhunkin. Työpäivän jälkeisessä olotilassa tulee mieleen kyllä paljon sellaista jota pitäisi tai oikeastaan olisi ihan mukavakin tehdä mutta niin sitä vain liukuu sinne senhetkisen nollakohtansa energiaminimiin turvaan ja päätyy lykkäämään asioita sinne seuraavaan hetkeen.

Ajatteluntäyteisen päivän jälkeen on joskus helpompaa syventyä rss-syötteisiin ja sukeltaa seuraamaan maailman menoa kuin opetella kuvankäsittelyohjelmansa saloja tai kirjoittaa meilejä joissa pitäisi olla sisältöä pitkälti lähinnä vain siksi että noita tehdessä pitäisi ainakin miettiä sitä mitä tekee. Helpommalla pääsee kun tyytyy vain sisäistämään asioita.

Tämä kevätkausi varsinkin on ollut tuossa suhteessa esimerkillinen. Lightroom:n opettelu on ollut mielessä yhtäällä, toisaalla pari kuvakirjaprojektia viimekesän kuvista, vanhoille ystäville on pitänyt heittää meiliä ja kysellä kuulumisia kun ei ole hetkeen ehtinyt näkemään ja yhteydenpito jäänyt ikävän vähälle ja niinpäin pois mutta aina sitä on vain siirtänyt ja siirtänyt asioita eteenpäin kun on kotiin ja kotisohvalle asti päässyt illalla. Toisaalta inhimillistä, toisaalta moisesta hivenen huono omantunnontynkä..

Nyt sentään on RAW-arkistot käytännössä importattuna Lightroom:n hallintaan parin päivän puuhastelujen jäljiltä..

Painetta kuupassa

Pienen flunssa mukavuuksiin kuuluu lunnollisesti pieni jälkitukkoisuus. Tukkoisuudesta itsestään ei ole periaatteessa normaaleissa puitteissa sen suurempaa haittaa mutta yhdistettynä lentomatkustamiseen ja heikentyneeseen paineentasaukseen korvassa nousun ja laskun yhteydessä on tukkoisuudella tiettyjä kiusallisia sivuvaikutuksia.

Etenkin jos sattuu osumaan kohdalle työpäivänmittainen reissu sinne ja takaisin johon mahtuu kokonaista 4 nousua ja 4 laskua..