Tyhjän laatikon autuus

Vaikka joillekkin tuottavuusvillityksen lieveilmiöille ja muodeille voikin hymyillä täytyy tunnustaa että omaan käyttööni muutamien eri lähteiden pohjalta jalostamani sähköpostin kansiorakenne ja rakenteen tukema tyhjän inboksin periaate on ollut omiaan helpottamaan työntekoa ja keventämään lomillelähtöstressiä.

Kun inboksiin ei päästä keräytymään kymmenien viestien suota vaan sisääntullut tavara on järjestetty hetimiten sen mukaan vaatiiko meili jotain aktiviteettiä, tarvitseeko se vain lukea lävitse huolella vai onko sillä vain referenssiarvoa näkee sähköisen työtilanteen yhdellä vilkaisulla. Ja vastavuoroisesti kun kaikkien muiden aktiivisuutta vaativista lähetetyistä viesteistä on kopiot seurattavien asioiden kansiossa näkee myös nopeasti sen kuinka monta asiaa on muiden osalta auki ja mihin pitäisi saada vastauksia sensijaan että tarvitsisi yrittää joko elää muistin varassa tai etsiä vastauksia inboksin kaaoksesta.

Erityisen palkitsevaksi järjestelmän tekee se kun viimeisenä lomallelähtöä edeltävänä päivänä sekä action että review-kansiot ovat hiljaisen heinäkuun jäljiltä typötyhjät ja kaiken sisääntulleen on saanut siirrettyä joko arkistoon tai prosessoitua follow-up kansion sisällöksi jolloin on selvää ettei ainakaan tuolla rintamalla mikään jää neljäksi viikoksi roikkumaan vaan kaikkea on potkaistu ainakin vähäsen eteenpäin.

Tuon jälkeen on helppoa kääntää out of office-agentti aktiiviseksi, sammuttaa koneet ja irrottautua arjen oravanpyörästä neljän kokonaisen viikon ajaksi.

Päivä turistina ja ajatuksia arkitodellisuudesta

Viimeinen päivä pulkassa ja edessä enää aamuinen taival Pudongin kansainväliselle ja sielä sinivalkein siivin Helsinki-Vantaalle.

Siinä  missä alkuviikko lukuunottamatta paria maanantai-illan tuntia sujui täysin työn merkeissä joko päivisin palaveria pitäen tai iltaisin toimittajien / potentiaalisten toimittajien kanssa edustaen oli tämä päivä varaa pitää vapaata ja tutustua kaupunkiin turistin silmin ja kyllähän sitä ehtikin tekemään melkein 8 tunnin verran sekä tutustuen Pudongin liikemaailman peililasimaahan että tehden pieniä ostoksia siellä sun täällä. Kaupungin vanhemmasta osasta tarttui mukaan mm syömäpuikkosarja ja sattuman siivittämänä käsin tehtyä kalligrafiaa ja uudemmasta osasta lähinnä omaa valokuvausta.

Tosin turistikierroksen aikana ajatuksia vaihtaessamme totesimme yksikantaan sen että vaikka työmatkan luonteeseen ei vapaa niin kuulukkaan niin tälläisellä reissuilla pääsee usein lähemmäksi maata kuin mitä lomamatkalla. Lomaillessa kyllä ehkä näkee muistomerkit ja nähtävyydet & kuulee museoiden opasteet mutta istuessa illallisella paikallisten kollegojen ja samaa elämäntilannetta edustavien henkilöiden kanssa pääsee keskusteluissa aivan eritavoin sisään arkeen ja siihen mitä esimerkiksi Kiinan nykytilaan kuuluu.

Oppien esimerkiksi sen että vaikka virallisessa retoriikassa käydään jatkuvaa verbaalista mittelyä Taiwanin salmen puolin ja toisin on ruohonjuuritason arkitodellisuus aivan toista Taiwanilaisia investointeja pursuavassa Suzhoussa jossa kahden kiinalaisen hallintomallin kansalaiset tekevät yhteistä työtä ja bisnestä vailla mitään poliittista ongelmaa...

Liikenteestä

Sivumennen sanottuna yhtälö johon kuuluu huomattavan paljon jalakulkijoita, huomattavan paljon suhteellisen.. noh.. vapautuneesti ajavia skootterikuskeja ja melkoisen paljon viimeisten vuosien aikana autonsa hankkineita tuoreita autoilijoita on kaikessa todellisuudessaan lopputulemaltaan melkoisen kaoottinen...

Suomalaista liikennekulttuuria ei todellisuudessa voi edes ajatella arvostelevansa samassa asiayhteydessä vaan kyseessä on aivan erilaisen planeetan ongelmista..

Kiinalaisempi juttu

Harva ehkä suomessa tietää sen ettei noin ainakaan teorian tasolla kiinalaisen työläisen tilanne ole enää retuperällä vaan maassa on todellisuudessa käyttöön uusi työlainsäädäntö joka perustuu itseasiassa hyvin pitkälle saksalaiseen malliin ja teorian tasolla tukee hyvin työntekijää ja rajaa kuukausittaisen ylityön 80 tuntiin ja velvoittaa työnantajaa tottelemaan.

Henkkamaukkojen hikipajoihin tämä todellisuus ei ehken vielä aina yllä mutta oikeasti pitkäjänteistä työtä teettävien teollisuustyönantajien on tähän jo sopeuduttava ja otettava teoria käytäntöön.

Kuulostaa hyvältä mutta ajaa todellisuudessa työnantajan melkoiseen paradoksiin. Työntekijät kun ovat hanakoita tekemään ylityötä, kiitos hyvien ekstrakorvausten ja sen että 12h vuoroilla pystyy kaksinkertaistamaan reaaliset kuukausiansiot, ja äänestävät jaloillaan tilanteissa joissa työnantaja yrittää noudattaa lakia ja rajoittaa ylityöt sallittuun jolloin pahimmillaan tämä johtaa siihen että työnantaja voi joko noudattaa lakia tai menettää ne kaikista aktiivisimmat työntekijät naapurifirmaan jossa työlainsäädäntöön suhtaudutaan kuin vaalirahoitukseen kepussa..

Havaintoja

Vaikka reissu on vasta alussa niin jotain on jo tarttunut silmään. Ensinnäkin Shanghai on vastakohtien kaupunki. Saman kadun varrella vastakkaisin puolin voi olla toisella laidalla vanhahkon asuinrakennuksen kylkeen liimautunut, aaltopelleistä ja käytetyistä tiilistä kokoonpantu kioski mistä kaupataan paikanpäällä kokattua katukeittiöruokaa siinä missä vastakkaisella laidalla kohoaa uudenkarhea hotelli jonka 50. kerroksen pyörivästä ravintolasta voi kovalla rahalla maksava asiakas ihailla ateriansa aikana koko kaupungin ydintä ja Pudongin 400-metrisiä pilvenpiirtäjiä ( ja jonka 35. kerroksestakin aukeavat aika mukavat näkymät nurkkahuoneiston ikkunoista...) ja jonka pohjakerros kohta vastaa kadun kahviltarjontaan milläpä muullakaan kuin starbucks:n kahvilalla..

Toiseksi kaupunki on suomalaiseen ja eurooppalaiseen tottuneelle valtava. 35. kerroksesta katseltuna yön valot eivät lopu vasta kuin horisontissa ja aamulla paikkaa vaihdettaessa tunnin ajamisen jälkeen huomaa korkealta sillalta olevansa edelleen horisonttiin jatkuvan asutuksen keskellä. Talokanta on sekoitus matalaa parikerroksista ja joukkoon mahtuu pari-kolmekymmen kerroksisten, sähköaidoin eristettyjen, asuinalueiden ryppäitä sekä joko yksittäisiä liike- tai hotellipilvenpiirtäjiä tai pieniä pilvenpiirtäjäryppäitä.

Kaupunki on myös palvelun kaupunki. Ei tarvitse mennä kuin paikalliseen ravintolaan niin jo ympärillä on pari-kolme tarjoilijaa pitämässä huolen että lasi on aina täynnä, että ruokaa on ja että kaikki on muutenkin hyvin. Samoin hotellin aulasta löytyy aina useita vastaanotto- ja apulaishenkilöitä ja jossain vaiheessa palvelun määrää alkaa jopa ottamaan aivoon perushärmäläistä joka on tottunut tekemään ihan itse...

Heat is On.. eli mietteitä kiinalaisesta teollisuudesta

Mikäpä mukavampaa kuin kierros alumiinivalimossa puku päällä ulkoilman lämpötilan pyöriessä siinä kolmessakymmenessä viidessä...

Agendan ensimmäinen oikea päivä on siis takana ja fiilis on hyvä. Käynti paikallisella (tai virallisesti sen toisen kiinan omistamalla) valmistajalla vain vahvistaa sitä hiljalleen syntyvää varmuutta siitä että Kiinalainen tuotanto on paljon muutakin kuin sitä halpa krääsää mitä kansalaiset kantavat marketeista kotiinsa pelkän halvan hinnan innostamana ja samalla globalisaatiota manaten.

Osaavissa yrityksissä jälki on moitteetonta ja toiminta osin jopa kurinalaisempaa kuin pohjoismaissa: ohjeistus on selkeää, tarkastuksiin riittää populaa ja konekanta on aivan samaa tasoa kuin euroopassa joten ei ole mitään riskiä lähteä laajentamaan verkoston pohjaa punaiseen itään vaan melkeimpä päin vastoin. Osaamista on ja tuotteet ovat varmasti sitä mitä halutaan jos omat vaatimukset muistetaan ilmoittaa riittävän selkeästi ja dokumentoida hyvin.

Ulkoistuksissa kaukomaille ehkä korostuukin usein oman toiminnan heikkoudet ennemmin kuin toimittajan, jos toimittaja valittu hyvin perustein eikä vain halvimman hinnan mukaan, sillä vaikka suomalainenkaan toimittaja ei ole ajatustenlukija on hänen kynnyksensä ja kykynsä soittaa ja kysyä & puristaa ulos kaikki halutut tarkennukset siinä missä kaukoitään paikoittuva toimittaja ei tätä välttämättä yhtä helposti tee vaan yrittää tulkita itse huonoja ohjeita parhaimman kykynsä mukaan...

Luvassa lämpenevää

Sellainen etiäinen että seuraavan työviikon jälkeen viileä suomalainen kesäkeli ei jaksa harmittaa sitten pätkääkään:

Visa valmiina vingahtamaan

Auditoinnin checklistit.. check, nimikekohtaiset vaatimusmäärittelyt.. check, viimeisimmät työpiirustukset.. check, printtibackupit.. check.. muistitikkubackup.. todo, näytteet & dokumenttikopiot lähetettynä edeltäkäsin, check & check, eLippu ok, check, viisumi Kiinan kansantasavaltaan..  CHECK

Kaikki valmisteleva kotityö siis tehtynä, varaukset valmiina ja kaikki muutenkin kunnossa siihen että ensiviikolla sitä saa kertarysäyksellä kunnon hands-on tuntumaa siitä millaista on liiketoimintakulttuuri tuolla paljonpuhutussa Kiinassa. Pitkiä lehmänhermoja varmasti tarvitsee ja muutoinkin voi olla hivenen rasittavaa se että kaikki asiat ovat jotta "yes yes" ymmärrettiin asiaa tai vaatimusta ylipäätään mutta eiköhän tuonkin kanssa toimeen tulla..

Se toki hieman huolettaa että miten kaikki vaatimuksemme menevät perille vaikka yhteistyökumppani onkin jo konsernitasolla tuttu ja hyväksi tunnistettu ja pysyykö saatava laatu jo tarkastettujen nollasarjojen tasolla mutta hyvällä omallatunnolla voi jo nyt sanoa sen ettei asia tule ainakaan kaatumaan huonosti tehtyihin kotitöihin. Jokaiselle nimikkeelle on nyt väännettynä pieteetillä & ajan kanssa yksityiskohtaiset dokumentit joista löytyy listattuna kaikki kriittiset piirteet & vaateet sekä määrittelyt sille miten ja millä ne tulee tarkastaa ja miten tulokset tulee kommunikoida toimitusten yhteydessä ja informaatiosta ja epäselvästä määrittelystä asian ei pitäisi jäädä kantamaan.

Etenkään kun ainakin ensimmäisten näytteiden perusteella voidaan jo nyt sanoa että hyvin ohjeistettuna & valittuna kiinalainen työ pärjää aivan tasalaatuisesti pohjoismaiselle työlle ja halpojen tarjoustaloporakoneiden luomat mielleyhtymät perustuvat pikemminkin siihen että ne ovat ensisijaisesti halpoja, ei siihen että ne ovat tehty Kiinassa...

Vaihteeksi hyviä uutisia

HS: Uhanalaisilla merikotkilla ennätyspesintä

Vaikka usein tuntuukin siltä että maailma on menossa kategorisesti aina huonompaan ja huonompaan suuntaan mahtuu joukkoon hyviäkin uutisia. Kuinka ollakkaan tulin juuri tuossa edellisviikonvaihteessa selailleekseni vanhaa v 1982 periytyvää lintuopasta jossa luonnehdittiin merikotkan tilannetta lähes toivottomaksi. Koko maassa maksimissaan parikymmentä pesintää ja 10 poikasen verran lentokykyisiksi varttuvia poikasia ympäristömyrkkyjen ja DDT:n vaatiessa veroaan.

Nyt pesittyjä reviirejä likemmäs 300 ja poikasia laskettuna 263 eli kehitys on ollut melkoinen!

"Ei juuri kannata"

Iltasanomat: Viihde-elektroniikan euroshoppailu ei juuri kannata

Paljonkohan alan kotimaiset kauppiaat ovat mahtaneet toimittajaa lobata tälläisestä lööppikansaan uppoavasta otsikoinnista ja tilastojen tulkinnasta:

" Ajattelitko ostaa kodinkoneen tai viihde-elektroniikkaa muualta Euroopasta. Ei kannata, sillä kyseisten tavaroiden hinnat ovat eurooppalaisen hintavertailun mukaan varsin yhteneväiset.

"

Lause on vähintäänkin merkillinen sillä jos ottaa ja avaa tuon tilastokeskuksen julkistaman indeksin ja vertaa Suomea (113) esimerkiksi hiirenklikkauksen päässä olevaan Saksaan ( 95) niin vaikka numerot ensisilmäyksellä näyttävätkin samaa suuruusluokkaa edustavilta niin kummasti tuo Saksanmaa osoittautuu lyhyellä laskutoimituksella luokkaa ~20% suomea edullisemmaksi ostospaikaksi...

Miksi lomailla vasta elokuussa

Suomi on viittävaille kiinni mutta minä en vaan edelleen tukevasti työn äärellä. Ja en edes ole tilanteesta harmissani vaan päinvastoin. Syy ei ole oikeastaan edes heinäkuun lomasäissä vaan siinä että muut ovat lomalla. Ei siksikään että työkavereissa ja työyhteisössä olisi mitään vikaa vaan siksi että töissä on suorastaan mukavan rauhaisiaa.

Vaikka tuuraushommat tuovat mukanaan outojakin pikkuseikkoja ja ensiviikon työmatka on valmistelussa on oikeastaan muilta osin kaikki projektit ja aktiviteetit jäissä sidosryhmien lomaillessa ja deadlinet siintävät jossain kaukana tulevaisuudessa minkä ansiosta aikaa jää mukavasti omiin hommiin.

Sähköpostilaatikon inbox on käytännössä tyhjennetty, ToDo-sähköpostikansio on niinikään käytännössä tyhjennettynä ja melkein kaikki sähköpostin kautta niskaan kaatunut alkaa olla joko tilassa follow up eteenpäin prosessoituna tai suoraan kuitattuna arkistoon ja muiltakin osin keskeneräisten asioiden listaa on ollut mahdollisuuksia järkeistää ja lyhentää. Mikä voisikaan olla mainiompaa ja rauhoittavampaa.

Tai no.. oikeastaan se että on voinut kuitata lukuisiin elokuulle osoitettuihin kiireen alkupalavereihin notta "decline" koska käytännössä tauoton 4 viikon loma siintelee jo reilun 2 viikon päässä...

Metafyysisisiä geometriavirheitä

Jos työpäivä onkin tylsä ja niskaankaatuva niin ainakin Googlen arvaava hakuehdottelija osaa piristää päivää suosituksillaan:

Nopeatempoisuudessaan

The Atlantic: "Is Google Making Us Stupid?"

Se varsinainen ajattelemisen aihetta sisältänyt artikkeli joka oli omiaan katkaisemaan hiljaisuuden on tämä The Atlantic:n julkaisema laajahko kokonaisuus joka käsittelee sitä voiko sähköistyvällä maailmalla olla vakutusta siihen miten aivotoimintamme hiljalleen muokkautuu toimimaan uudenlaisessa ärsykeympäristössä ja uudenlaisessa tempossa ja täytyy ikävästi tunnustaa että tunnistan ainakin osittain itseni artikkelin kuvauksista:

My mind isn’t going—so far as I can tell—but it’s changing. I’m not thinking the way I used to think. I can feel it most strongly when I’m reading. Immersing myself in a book or a lengthy article used to be easy. My mind would get caught up in the narrative or the turns of the argument, and I’d spend hours strolling through long stretches of prose. That’s rarely the case anymore. Now my concentration often starts to drift after two or three pages. I get fidgety, lose the thread, begin looking for something else to do. I feel as if I’m always dragging my wayward brain back to the text. The deep reading that used to come naturally has become a struggle.

Tempo ja pitkäjänteisyys ainakin töissä on muuttunut mutta eriasia on sitten se onko taustalla fysiologia ja oikeat muutokset vaiko vain se että työ tuotannon yhteydessä sijaitsevassa avokonttorissa vain on kovin lyhytjänteistä ja keskeytyksiä meneillään olevaan asiaan ja aiheeseen tulee tuon tuostakin uusien ongelmien ja uusien kysymysten tullessa esiin. Niiltä ei vain voi välttyä ja aiheesta vastuullisena niihin täytyy myös aina ensitilassa vastata ennenkuin voi jatkaa sitä mitä olikaan tekemässä.

Mutta onko taustalla sitten muutakin niinkuin artikkeli ensin kysyy..

Anecdotes alone don’t prove much. And we still await the long-term neurological and psychological experiments that will provide a definitive picture of how Internet use affects cognition. But a recently published study of online research habits, conducted by scholars from University College London, suggests that we may well be in the midst of a sea change in the way we read and think...

...ja heti perään antaa tulosviitteillään ymmärtää..

...As part of the five-year research program, the scholars examined computer logs documenting the behavior of visitors to two popular research sites, one operated by the British Library and one by a U.K. educational consortium, that provide access to journal articles, e-books, and other sources of written information. They found that people using the sites exhibited “a form of skimming activity,” hopping from one source to another and rarely returning to any source they’d already visited. They typically read no more than one or two pages of an article or book before they would “bounce” out to another site. Sometimes they’d save a long article, but there’s no evidence that they ever went back and actually read it.

Ennen mielipiteen muodostamista pitkähkö artikkeli kannattaa lukea lävitse ajatuksella ilman hyppyjä sivuraiteille tai raidepareille mutta kaiken kiireen ja stressin keskellä olen omakohtaisesti taipuvainen uskomaan että jotain perää tässä saattaa hyvinkin olla...

Taukoa päivityksissä

Syvän hiljaisuuden katketessa..

Ei.. ei tässä ole oikein ollut muuta taustalla kuin se ettei ole ollut oikein mitään päivänpolttavaa sanottavaa sekä se ettei myös ole ollut liikaa virtaakaan muun sanomiseen. Koko kevät mennyt ohitse ikäänkuin huomaamatta työkuorman ja muiden ahnehdintojen alla tapellessa eikä pakollisten suoritteiden alla ole oikein ollut energiaa tahi pitkäjänteisyyttä kovinkaan paljon muuhun. Stressireaktioksi joku voisi jopa oloa nimittää ja ehkä oikeassa olisikin.

Ajateltavaa ja tehtävää ollut senverran moneksi ettei ajatus ole aina pysynyt koossa kovinkaan pitkään yhdessä aiheessa ja taklattavia langanpäitä ollut käsissä senverran monia ettei aina kaikista ole saanut kunnolla otetta mikä entisestään on lisännyt stressintynkää jonka johdosta kotosalla ei ole tullut ajateltua enään yhtään ylimäärää vaan sitä on mielummin keskittynyt lepoon ja lähimpiinsä.

Tilanne ollut ehkä osin omaa vikaa huonon työnsuunnittelun kautta mutta ehkä enemmän olosuhteiden summaa muutamien kiusallisten työproggisten kautta ehkä taas on vähäsen valoa tunnelinpäässä. Töissä on ollut mahdollisuuksia jo vähäsen jakaa työkuormaa toisten kontolle, keskikesä tuo mukanaan hiljaisemman ajan jonka aikana on hyvä tehdä rästitöitä ja nollata tilannetta ennenkuin oma 4 viikon lomarupeama koittaa elokuussa ja Juhannus jo itsessään oli melkoinen hermolevon tiivistelmä.

Hyvä ruokaa hyvien ystävien kesken hyvässä tunnelmassa on resepti jolla harmaat pienet solut eivät voi kertakaikkiaan muuta kuin levätä ja hengähtää..

Long time no see..

Edellisestä päivityksestä taitaa olla jo pieni ikuisuus mutta toisaalta ei ole ollut paljoa sanottavaa. Tai sanottavaa olisi ollut joistain asioista paljonkin mutta effi ja muut ovat pitäneet aiheen muutenkin mukavasti pinnalta ja uutta näkökulmaa ei ole ollut mielessä joten se siitä..

Tauon perimmäinen olemus taitaa kulminoitua siihen että alkanut vuosi ollut työrintamalla kiireinen isolla K:lla ja ylimääräisestä energiasta valtaosa on mennyt työasioiden vatulointiin vähintäänkin ajatusten tasolla. Stressiksi joku voisi kutsua eikä ainakaan hetkeen taida tilanne helpottaa.

Toisaalta tämä tilanne on ollut omiaan vahvistamaan sitä johtopäätöstä että ala on oikea sillä muuten tätä ei taitaisi jaksaa. Nyt tilanne on vain se että siinä missä joku kokoaa vapaa-ajallaan palapelejä tai ratkoo sudokuja niin itsellä on taaskin sudokulautana valkoinen A3-arkki ja lähtöasetelmana ajatus miettiä parin prosessin parannuksia..