Ajankuvaa

Viikko osaakin olla lyhyt ajanmitta. Ainakin silloin kun on kiirus ja arki.

Sikäli tilanne on työsektorilla edennyt että siinä missä jokin aika sitten oli niskassa pelko siitä että on jotain unohtanut tehdä niin nyt oikeastaan jo tietää melko varmaksi sen että henkilökohtaisessa input bufferissa esiintyy puskurin ylivuotoa ja aina jotain jää unholaan siitä yksinkertaisesta syystä että kesken on noin N+1 asiaa ja projektintynkää ja kaikkeen ei pysty ihminen repeämään.

Laskeskelin kuluneesta viikosta sen että jos tahti jatkuu tulevaisuuteen samalla tempolla niin ei kestä kovinkaan montaa vuotta niin yhden ylimääräisen henkilötyövuoden panos on tullut runnottua kasaan ekstrana tuosta vain siinä sivussa..

Ei siinä mitään että työtä on paljon ja päivistä tulee pitkiä silloin kun työ on mielekästä ja mielenkiintoista mutta se alkaa väliin jäytämään että vaikka kuinka hyvin tekisikin ne asiat jotka ovat työllä niin aina jokin asia menee pieleen senverran pahasti että viikon uutisista tulee pääsääntöisesti negatiivisia ja uuden luominen degeneroituu tulipalonsammutukseen ja epävarmuuteen siitä missä mättää seuraavaksi.

Väliin tuntuu siltä että sarkastinen ja mustan huumorintajun sävyttävä luonne on tässä hommassa elinehto..

No.. huomenna on uusi viikko ja uudet kujeet..