Kevätkuumetta

Lauantai oli tavallaan taas yksi elämän merkkipaaluista. Ei mitenkään dramaattisesti mutta senverran maltillisesti että tuli solmittua elämän ensimmäiset kaupat aivan uudesta autosta.

Auton ostamisessahan ei sinänsä ole taloudellista järkeä mutta ostotapahtuman läpivieminen palautti mieleen hyvin sen että ei ole järkeä tässä nykypolitiikassakaan ja politiikan ristiriitaisissa viesteissä joita suuntaan jos toiseen annetaan. Toisaalta viestitään siitä miten tärkeää olisi leikata CO2-päästöjä mutta toisaalta lyödään verotuksella näpeille joka suunnasta.

Ostin siis TDI-koneella varustetun auton bensakoneen sijaan. Osin siksi että kilometrejä kuitenkin kertyy, osin siksi että hyvä vääntö matalilla kierroksilla tekee ajamisen miellyttäväksi mutta osin siksikin että jatkossa minulla olisi mahdollisuudet hyödyntää nesteen Biodiesel-yksikön II-sukupolven tuotantoa jahka ensimmäinen laitoksista käynnistyy kesällä jolloin polttoaineen päästöjen pitäisi ainakin lupausten mukaan leikkaantua hyvin.

Mitäpä kaikkea tästä saikaan maksaa.

No.. ensinnäkin saman mallin hieman isommalla ja tehokkaammalla bensakoneella varustetun version olisi saanut kampanjahinnalla 3 kiloeuroa edullisemmin, toiseksi sitä olisi välttynyt vuotuiselta dieselveron maksajan ilolta ja kolmanneksi autoon ei olisi ehkä tarvinnut talven varaksi asennuttaa webastoa vielä omalla lisähinnallaan tuomaan lämpöä matkustamoon siltävaralta että koneen paremmasta hyötysuhteesta ei irtoa sisään niinpaljoa hukkalämpöä mitä bensiiniä poltettaessa vapautuu.

Tuo viimeisin valinta edustaa toki omaa mukavuudenhalua mutta nuo kaksi ensimmäistä kohtaa käyvät kyllä hivenenverran sylettämään kun ajattelee sitä että edelleen olisi oman pers'taskun kannalta halvempaa ostaa iso Otto-moottori kuin paremmalla Carnot'n koneen hyötysuhteella energiaa liikkeeksi muuttava Rudolf Diesel:n kättenluomus. Luulisi että autoverotuksella olisi jo nyt saatu aikaan kannustimia muutokseen..