Voe pask..

Yksi sana kertoo koko tunnelman...

Kuinka hyväntekeväisyydellä jymäytetään

Disclaimer: Aiheeseen päädytty digicamera.net:n aihetta sivunneen keskustelun kautta..

Kohteen arvo lahjoitetaan lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen

Eikö olekin nopeasti ajatellen hyvänkuuloinen tarjous fiksuhuudolla ?  Turha julkkis kaupan hyvän asian puolesta ja koko huudon arvo menossa hyvään asiaan. Kannattaa siis osallistua.. vai kannattaako sittenkään ?

Tarjouksen idealistisuuden suhteen vahinko vain se että senttihuij..huutokaupan perussäännöt huomioonottaen hyväntekeväisyysaatteen moraali alkaa karisemaan kummasti kun markkinointiviestiä lukee tarkemmin ja ajatuksen kanssa. Tuossahan siis luvataan tuon sanamuodon perusteella lahjoittaa hyväntekeväisyyteen vain kohteen arvo, ei kohteen tuotto, joka senttien venytyksessä muodostaa vain murto-osan liikkuvasta rahamäärästä todellisen rahan liittyessä 1,9 eurooppalaisen hintaisiin "huuto"viesteihin.

Mikä tarkoittaa siis sitä että jos löytyisi edes ne 2000 hyväuskoista jotka turhimosta äänestäisivät tarkoittaisi tämä sitä että kohteen arvoksi muodostuisi 20 euroa, äänestystuloiksi 3800 Euroa ja hyväntekeväisyyteen päätyisi vain reilut 0,5% fiksuhuudon saamista tuloista.....

Lunta tulvillaan tuo raikas talvisää

Talvea 2008-003, originally uploaded by jphakola.

Joulunalusajan muistilista osa N+1

Visakopu: Ei sijaa majatalossa

Muista: Jos olet matkalla verollepantavaksi kihlattusi kanssa niin ällös tänne vaivaudu, majatalossa huoneita vain aviopareille...

Tuomarit ajan hermolla...

HS: Oikeus sulki saksankielisen Wikipedian

Jotenkin tuntuu siltä että oikeuslaitokset ovat useammassakin maassa tipahtaneet kehityksen kelkasta.. ja pahasti:

Saksalainen oikeus on määrännyt tietosanakirja Wikipedian Saksan kotisivun suljettavaksi. Oikeus kielsi saksalaista www.wikipedia.de -osoitetta linkkaamasta Yhdysvalloissa sijaitsevalle de.wikipedia.org -sivustolle.

Tämä tarkoittaa, että www.wikipedia.de -osoitteen käyttäjät saavat virheilmoituksen, mutta pystyvät yhä lukemaan Wikipediaa toista kautta. Oikeuden päätöksen taustalla on vasemmistopoliitikko Lutz Heilmannin tekemä valitus. Hänen mukaansa Wikipedian artikkeli hänestä sisältää tietoja, jotka eivät pidä paikkaansa.

Kummalliseksi asian tekee taas puolestaan se että tästä saamme lukea hesarin kulttuurisivustoilta vaikka ennemmin tämän aikamme kahtiajakoisuutta ja virallisen yhteiskunnan unessa uinuvuutta kuvaavan uutisen tulisi olla ennemmin ulkomaanuutisten ykkössivulla..

Hymyile, sinua kuvataan

...Eli katsaus brittiläiseen paranoiaan

Viimeviikolla kesti hetken tajuta se mikä on tänäpäivänä yksi merkittävimmistä* (vaikkakin kaikenaikaa yhä pienenevistä ) eroista Suomen ja Britannian välillä mitä ympäristön perimmäiseen olemukseen tulee: Kamerat ja ulkoisen turvallisuudentunteen tavoitteleminen.

Ensinnäkin valvontakameroita tuntui olevan kaikkialla. Hotellissa vastassa oli jo pelkästään neljä mustaa kupua sillä lyhyellä matkalla mikä oli huoneelta hissille ja hotellin etupihalta kameroita saattoi laskea yhdeltä seisomalta vähintään kahdeksan.. Tuskin nurkkaakaan oli johon katse ei olisi kohdistunut ja sama trendi jatkui muissakin paikoissa. Aina nurkan takana, aina hivenen piilossa mutta aina läsnä.

Toiseksi tavallisten toimitilojenkin turvallisuusjärjestelyt olivat jotain toista kuin mihin Suomessa olemme tottuneet. Tavallisilla teollisuusalueilla saattoi nähdä aidanpäällä kiepitettyä natolankaa ja useissa paikoissa liikennettä rajoitettiin tehtaanporteilla sisään ja ulos maasta ylösnousevilla estebarrikadeilla vaikka suojien takaa ei löydy sotasalaisuuksia tai rahanpainantaa vaan tavallista kappaletavarateollisuuden kokoonpanoa..

En tiedä kertooko tämä kaikki vain siitä että saarivaltiossa jossa Suomea liki puolta pienemmälle maapläntille on pakkautunut 60 miljoonaa naamaa on rikollisuuskin toista luokkaa kuin täällä vaiko ennemmin siitä että vainoharha on saapunut saarelle ja 1984:n yhteiskuntaa ei toteuta isoveli kertarysäyksellä vaan kaikki yhdessä vähän kerrassaan..

Toivon ensimmäistä.. epäilen jälkimmäistä..

Lentolipun hinnanmuodostuksen mystiikkaa

Kaupunkilaisjärjen piiriin mahtuu vielä se että viikonpäiviin pohjautuva kysyntä ja tarjonta voi muuttaa esimerkiksi Helsingin ja Shangain välisen lentolipun hintaa 1000 eurooppalaisella suuntaan tai toiseen sen mukaan halutaanko viikonlopuksi kotiin vaiko ei.

Sensijaan mystiikaksi hinnanmuodostus muuttuu siinä vaiheessa kun samalle tietylle lennolle varattavan & palveluiltaan samanarvoisen euroopansisäisen arkilennon menopaluuistuinpaikan hinta vaihtelee liki 1000 eurosta reiluun 360 euroon vain sen mukaan minkä lennolle osallistuvan yhtiön varauskiintiöistä lippu varataan ja miten se ostetaan...

Onneksi noita ei sentään tarvitse sumpia itse vaan ruohonjuurityön saa teetettyä matkasihteereillä mutta yhtä kaikki olisi joskus kiintoisaa tietää se mistä kaikesta tuo lipunhinta oikein muodostuu...

Oi aikoja..

HS: Ikääntyvät: Netti kuriin, vaikka sananvapautta pitäisi rajoittaa.

Ihmiset.. antakaa heille muutama hassu vuosikymmen rauhallista demokratiaa ja vapautta niin heti ovat valmiina heittämään romukoppaan vuosisatojen työn ja saavutetut vapaudet kun jossain vähänkin rasahtaa. Ikäänkuin kaikenmaailman Venäjissä, Valko-venäjissä, Pohjois-Koreoissa ja muissa vastaavissa ei olisi riittävästi esimerkkiä siitä mitä isoveliyhteiskunta tarkoittaa yksilölle.

Välillä usko demokratian autuuteen on koetuksella..

Kuinka vanha tämä oikein on

Viikonloppuna tuli käytyä rutiininomaisen siivoustyön ohessa lävitse isän vanhoja papereita ja vaikka materiaalissa oli muutakin kiintoisaa oli yksi havainto oikeastaan kaikessa mielenkiintoisuudessaan ylitse muiden.

Oheinen projektihallinnan problematiikkaa valottava sarjakuva on monille varmasti tuttu & sinänsä yllätyksetön vaikkakin kaikessa yksinkertaisuudessaan oivallinen mutta sarjakuvaan liittyvä yllätys oli se että törmäsin 1:1 samaan kuvasarjaan papereissa jotka olivat 1970-luvun alun mustavalkoisia valokopioita mikä tarkoittaa sitä että tämä sama demo on ollut kierrossa itseasiassa kohta vähintään 4 vuosikymmenen ajan.

Jotenkin olin aina kuvitellut tuota edes vähän tuoreemmaksi tapaukseksi ja tyyliltään ehken 90-lukulaiseksi mutta en todellakaan heti 70-lukulaiseksi.

Masentavaksi havainnon tekee puolestaan se ettei opeuskäytössä toistamiseen toistettu kuvasarja ole kuitenkaan mitenkään merkittävästi parantanut maailmaa kuluneiden 4 vuosikymmenen aikana vaan on edelleen yhtä ajankohtainen..

Ensiksi haluan kiittää..

IS: Yhdeksän kertaa aivan aluksi

Herää kysymys siitä onko demareiden puoluejohdossa urpiaisen ( vai mikäsenytoli..) sijaan hyvinkoulutettu papukaija.. No, ei sinänsä mikään ihme että tällä sanomalla vajotaan kohti pohjaa ja lujaa.

Miksi kekkoslovakilainen malli ei vain enää toimi

Päivän Transtech uutisesta irroitettu lause joka kertoo kaiken siitä miksi kekkoslovakialainen liiketoimintamalli ei vain enää toimi:

". Me tarjottiin sellainen tuote ja kuitenkin kun siitä päätettiin, ainoa ratkaiseva tekijä oli hinta, josta ei annettu mahdollisuutta edes neuvotella."

Miksi Suomi hyväksyy arkitodellisuudesta irtaantuneet dosentit ?

Hs: Psykologi: Miksi Suomi hyväksyy tappavan harrastuksen?

Miksi Suomessa on metsästyksen salliva ilmapiiri, kysyy Jyväskylän yliopiston kriminaalipsykologian dosentti ja koulupsykologi Jaana Haapasalo"

OK. on toki hyödyllistä etsiä syitä ja seurauksia väkivaltaisille käyttäytymismalleille ja pohtia sitä miten maailmaa voisi parantaa mutta mikä mahtaakaan olla tutkimustulosten todellinen lisäarvo jos tutkiva dosentti on selkeästi irtautunut arkitodellisuudesta ja tuijottaa kamminonsa ulkopuolista maailmaa ainoastaan oman kapean tutkimusputkensa lävitse eikä enää mitä ilmeisimmin kykene näkemään laajempaa kuvaa ja ongelmaansa yhteiskunnan osana:

"Pidän metsästystä, niin kuin urheiluammuntaakin, poikkeavana harrastuksena. Mielestäni ei ole normaalia, jos ihminen on kiinnostunut aseista. Se on tappava harrastusväline", Haapasalo sanoo Aamulehden haastattelussa.

Ensinnäkin. Jos nyt puhutaan siitä mikä on normaalia ja mikä poikkeavaa niin jos tarkastellaan psykofyysis-sosiaalista otusta nimeltä ihminen niin luulisi että tarkastelussa pitäisi ottaa huomioon myös se miten historia on ihmistä muokannut.

Jos lajimme 200 000 vuotisesta historiasta ovat ensimmäiset 190 000 vuotta kuluneet metsästäjä-keräilijä-yhteisöissä ja nykyinen maanviljelyskulttuuri on äärimmilläänkin vain 10 000 vuotinen  ja jos metsästäminen on täällä pohjan perukoilla ollut osa elämisen ehtoa ja arkipäivässä tarvittavan ruoan hankintaa aina edellisen vuosisadan alulle asti niin miten millään kantavin perustein voidaan nyt, muutaman hassun hyvinvointiyhteiskuntavuosikymmenen jälkeen vielä väittää että lähtökohtaisesti vietti metsälle lähtemiseen olisi lähtökohtaisesti poikkeavaa tai epänormaalia ?

Toiseksi. Jos arvon psykologi ihan oikeasti kuvittelee että ihmisen mieli olisikin muutamassa vuosikymmenessä muuttunut kuin taikasauvan kopautuksesta ja olisimme astuneet maailmaan jossa leijonat ilakoivat lampaiden kanssa vihreellä nurmella niin kuinkakohan desanttimme kuvittelee jatkossa riistanhoidon toimivan maassa jossa suurten kasvissyöjien luontaiset viholliset ovat kadonneet / kadotetut jos ihmisillä ei olisi kiinnostusta metsästykseen.

Nähdäkseni kiinnostus nykyisen elinympäristömme tasapainon ylläpitämiseen ei ole poikkeavaa vaan enemmänkin normaalia ja jopa vastuullista toimintaa vai ovatko kenties hirvikolareissa kuolleet niitä "hyviä" kuolemia joista desantin ei tarvitse välittää omassa kammiossaan oman putkinäkönsä puitteissa.

Ja kolmanneksi..  Desantiltamme on tainnut analyysissään unohtua se että elämme yhteiskunnassa jossa aseiden käsittely ei ole meille miehille pelkästään sallittua vaan oletusarvoista & poikkeusolojen mahdollisesti koittaessa jopa velvoittavaa ja vaatii tahtoa poiketa valtavirrasta jotta välttyy saamasta koulutusta joka kaikessa koruttomuudessaan keskittyy.. niin.. tappamiseen..

Yhtään omaa asetta en ole omistanut enkä luultavammin tule omistamaankaan mutta niin on valtio lapsestaan huolen pitänyt että kättä pidemmän käyttökoulutusta on tullut aina kolmen aterian sortimenttia syytävään 30 mm:n automaattikanuunaan asti joten kuinkahan skitsofreeniseksi tässä oikein pitäisi ryhtyä jos yhtäältä haluaa nähdä yhteiskunnan oletukset oikeutettuina mutta toisaalta pitäisi olla desantin mielestä jotenkin poikkeava koulutuksen ja sotataitojensa johdosta..

Lokit julkisuuden kaatopaikoilla

Ilmassa on taas annos vilpitöntä pyyteettömyyttä:

• Kirjallisen maailman mr nobody "Rainer Granit" kantaa vilpitöntä huolta BB talon uunoista ja astuu julkisuuden valokeilaan.. ja kas, aivan samana päivänä kun mr nobodyn kirjoittama kirja julkaistaan.
• Espoon sitoutumaton Byman herää vihdoin siihen että kaupungissa olisi mukamas matkailtu epäeettisin perustein jo vuodesta 2001 ja astuu julkisuuteen.. ja kas, aivan samana päivänä kun kuntavaalien ennakkoäänestys alkaa.

Miten mieleen tuleekaan julkisuuden käsite yhdistettynä maailman vanhimman ammatin alatyyliseen teonsanaan

Kuinka jenkkiä jymäytetään

Re-everythinged

Apple meni sitten julkaisemaan uuden ja mullistavan koteloinnin koneillensa. On oikein innovaatiota tehty ja tuotettu uniikkia suunnittelua joka vaatii oikein CeeÄnCee koneistusta:

"There was only one way to achieve this level of precision: mill the unibody from a solid block of aluminium using computer numerical control, or CNC, machines — the kind used by the aerospace industry to build mission-critical spacecraft components."

Vaikuttavaa eikö totta ?  Tottapuhuen menetelmässä olisi jotain uutta ja vaikuttavaa jos eläisimme aikaa 50 vuotta takaperin ja kahlaisimme vuodessa 1952 jolloin NC-pohjainen koneohjaus patentoitiin ja numeerisesti ohjattavia työstökoneita käytettiin nimenomaisesti ilmailuteollisuuden tarpeisiin tai edes vuodessa 1962 jolloin ensimmäinen numeerisesti hankittu avarruskone saapui Suomeen silloiselle Valmetin lentokonetehtaalle mutta moinen hehkuttaminen nyt ja tässä on lähinnä naurettavaa...( No.. Kyllähän ilmailuteollisuus toki edelleenkin käyttää numeerisesti ohjattuja koneita mutta niin käyttävät kaikki muutkin ja teknologiassa ei ole ollut uutuudenkarheutta enää vuosikymmeniin.)

Nykypäivän vinkkelistä katsottaessa tuossa Applen "innovaatiossa" ottaa aihioksi muovaamaton alumiinilevynpalanen ja lastuta siitä ulos haluttu kotelon muoto ei ole oikeastaan mitään uutta vaan menettely vaikuttaa teolliselta kantilta katsottaessa lähinnä tavattoman vanhanaikaiselta ja tehottomalta. Tuolla tavoin olemme perinteisesti teettäneet ensimmäiset tuotekehitysprotot ja testipohjat mutta sarjatuotteille olemme pyrkineet jo hakemaan ratkaisuja joilla päästään jo aihiotasolla lähemmäksi haluttua lopputulosta ja joiden avulla vältytään tolkuttomalta työnaikaiselta materiaalihävikiltä mitä Applen lähestymistavasta väistämättä seuraa.

Mieleen tulee tässä vaiheessa se että ovatko jenkit tosiaan noin takapajuisia, onko kyseessä vain markkinointikikasta tuotteelle jossa on katteet kohdillaan ja joka sietää tehottoman valmistustyön vai onko projektissa loppunut keskenkaiken paukut ja into viedä prosessi loppuun saakka.

(Niin.. ja en keksi tuosta kotelosta mitään mikä vaatisi oikeasti µ:n tarkkuutta vaan toiminnallisilta osiltansa näyttää toteutukselta jossa pärjäillään todellisuudessa ennemin satasten tarkkuusluokilla...)

Investoi itseesi ja uneesi

HS: Jatkuva univaje alkaa olla suomalaisten kansantauti

Parin viikon kokemusten jälkeen olen täysin valmis toteamaan sen että tällä unettomien öiden ja unettomuutta aiheuttavien uutisten aikakaudella paras investointikohde löytyy oman navan tai oikemmin oman selkäruodon ympäriltä ja pitkässä puussa varmin ja parhaimman takaisinmaksun tuottava sijoitusvinkki piilee ravitsevassa yöunessa.

On suorastaan epätodellista kuinka paljon virkeämpi on aamuinen olo ollut sen jälkeen kun uusi peti vihdoin ja viimein saapui viikkojen toimitusajan & odottelun jälkeen  (Tosin ennusteeseen nähden etuajassa reilun viikon verran mistä propsit Vepsäläiselle ynnä valmistajalle !) ja miten hyvin sitä nukkuukaan vuoteessa jossa jousitus on valittu omalle massalle oikein ja joka on yhtäaikaa sopivan tukeva ja sopivan pehmeä.

Vaikka vielä vähänaikaa sitten unet entisellä ikea-lankulla nukuttuna olivat oman mielipiteen mielestä näennäisen hyviä ja syviä niin ilmeisimmin nukkumisen laadussa on sittenkin ollut senverran parantamisenvaraa että samasta tuntimäärästä on nykyään otettavissa enemmän iloa irti ja nuutuneisuudesta voi päästä eroon muutenkin kuin unitunteja lisäämällä joten tältä pohjalta on sanottava se ettei ainakaan sänkyä hankittaessa kannata heti ensimmäiseksi lähteä tinkimään vaan hankkimaan mielellään sellaista ratkaisua joka ruokkii ja palvelee sekä ruumista että mieltä.

Mietteitä maailmanlaidalla.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Välillä uutisten paniikki antaa ymmärtää finanssimaailman parhaillaan romahtavan ympärillämme ja välillä vain vetävän henkeä kesken romahduksen ja kaiken pitäisi olla kohtapuoliin romahtavassa liikkeessä mutta merkillisintä tämän kaiken keskellä on se että täältä toimialamme työpöydän takaa katsottaessa kaikki näyttää edelleen tyyneltä.

Emmekä ole ainakaan vielä edes yksin sillä mitä olen aina tuttuja nähdessä kuulostellut näyttää tilanne olevan koko rintamalla edelleen sama. Työt pyörivät, tilauskirjoissa on tavaraa ja maailma elää edelleen elämäänsä ja pätevistä tekijöistä on edelleen samaa ja tunnelma on tästä johtuen oikeastaan hivenen kummallinen.

Ei oikein tiedä onko kyseessä vain tiettyyn rajalliseen resurssiin nojaavan bisneksen yleisemmästä vakaudesta ja siitä että vaikka talousvivut kampeavatkin finanssimaailmaa kuilun partaalle ovat talouden tietyt perusrakenteet kunnossa vaiko vain tyynestä myrskyn edellä.Olisi mielenkiintoista tietää miltä tilanne on näyttänyt ennen edellistä romahdusta ja ovatko merkit olleet samat vai miten silloin tilanteet ovat edenneet ja onko tässä toiston makua.

Epäilen että ainakaan 1:1 ei sillä tokihan nyt on ainakin teollisessa Suomessa monet asiat toisin. Ei ole olemassa suomettuneen punamullan lobbaaman & käytännössä sairaan clearing-kaupan mädättämää ja siten romahdusvalmista vientipohjaa, ulkomaankauppa nojaa kannattaviin tuotteisiin, organisaatioista on leikelty liiat läskit jo muutamaan kertaan ja verkostoiduttu lisäarvoatuottavan tekemisen hengessä ja jopa finanssipuolellakin on jo yhden talouden vapauttamisen jälkeisen kasinokuplan opit muistissa mutta siltikin kiinnostavaa katsoa mihin suuntaan seuraava kuukauden maailmaa kuljettavat.

Varmuuden varalle

Complete guide to emergency airplane landings

Helppo homma, Vakauta kone, ota kontakti, seuraa ohjeita ja laskeudu. Vai miten se oli...

Varoaluetta suositellaan

Jokaisella energiantuotantomenetelmällä lienee riskinsä..

Kuka jälkeemme jää.. eli taas varsin turhia mietteitä ajatusleikin vuoksi..

Quo usque tandem abutere, Catilina, patientia nostra?

Idoliksi on taas tunkua, isonveljen alla halutaan näyttäytyä ja julkkikseksi halutaan miten vain tahdotaan mutta taas ruudussa pyörivän Rooman  seuraileminen ja hyllystäkin löytyvän Rubicon:n selaileminen nostaa mieleen synkän ja pintapuolisen maailmanajan vatvomisen sijaan puoliväkisin leikkisän ajatuksen siitä että ketkäköhän nykypäivän julkimoista ja henkilöistä ovat sitten oikeasti heitä jotka jäävät uhmaamaan ajan hammasta ja jotka muistetaan vielä vuosisatojenkin päähän sensijaan että he jäävät vain muutamien hassujen vuosien tai vuosikymmenten tähdenlennoiksi.. Kuka tästä ajasta muistetaan ja kenen sanoilla on painoa & kenen luomistyötä tullaan lainaamaan.Tuskin tuota kultakruunua lunastetaan tv-arvonnoin ja juorulehtien palkinnoin mutta miten sitten..

Jos nyt vaikka pysähdytään ajattelemaan sellaista kynänkäyttäjää kuin Cicero . Kirjoittaessaan puhetta senaatille Catilinaa vastaan ennen ajanlaskumme alkua hän varmasti jollain tasolla tiesi luovansa elinvoimaista tekstiä mutta olisikohan hänkään voinut hahmottaa sitä että hänen sanansa kirjoittuvat niin syvään muistiin että ne selviävät keisareista, kansanvaelluksista, pimeästä keskiajasta, inkivisitioista, uskonpuhdistuksista ja lukemattomien vuosisatojen jälkeen ne löytyvät verkon sähköisestä muistista edelleen tuoreina ja edelleen luettuina ja että hänen ensikertaa kirjallisen muotoonsa pukema valitus ajasta ja aikakauden tavoista on edelleen ah niin ajankohtainen ja siteerattu..

Olisikohan hän edes käsittänyt asiaa vai olisikohan arvon Pater Patriae vain kaikessa itsevarmuudessaan pitänyt asiaa jopa oletettavana..

Asiaa tarkemmin pohdittaessa saatetaan tosin päätyä hyvin kiusalliseen pitkän aikavälin näkemykseen tästä maailmanajasta sillä jos katsomme tuon aikakauden kestotähtiä; Caesaria, Markus Antoniusta, Brutusta, Augustusta, Cassiusta ja muita niin voimme huomata myös sen ettei heistä yhdelläkään tainnut olla jauhot niin kovin puhtaita ja jopa Augustuksenkin maine perustunee vain siihen että hän oli sitten se joka veti pisimmän korren ja sai kunnian pistää sen viimeisen pisteen tasavallan historialle eli muistiin ovat tuolloinkin jääneet rikollisista suurimmat..

Pimeän viikon ajatuksia

 Kauhajoki
Laitetaan kuvat pannaan, kielletään videot, rajoitetaan aseita, tuomitaan poliisi, eroteaan ministeri ja tuudittaudutaan valheeseen että kaikki olisi hyvin..  Helppoja ratkaisuja helpolle kansalle mutta ratkaistaanko niillä mitään todellisuudessa.

Jos noustaan hetkeksi päivän tapahtumien yläpuolelle ja tarkastellaan tapahtunutta niin ei ongelma ole aseessa, ei ongelma ole saatavuudessa vaan ongelma on ihmisessä joka on päässyt tai tarkemmin päästetty synkkyydessään niin pitkälle että on kehittänyt itselleen vuosien mission vihata ja tuhota. Ongelma on siinä että yksilö on potkittu vuosien kuluessa kuilun partaalle ja reunalta ylitse niin pitkälle että oikea on muutettu vääräksi ja toivo käännetty epätoivoksi ja jäljelle on jäänyt enää yksi tarkoitus.

Voidaanko rehellisesti edes kuvitella että tälläinen missio voidaan pysäyttää sillä että yksi välineluokka ja pelkkä keinojen ryhmä kiellettäisiin ja leikittäisiin tämän jälkeen että kaikki on hyvin.

Ihmismieli on luova, ihmismieli on oppiva ja kykenevä mukautumaan joten voidaanko edes kuvitella etteikö mission omaava ihminen löytäisi keinoja toteuttaa sisäistä vimmaansa ja sisäistä paloansa. Rohkenen väittää että ei. Olemme jo nähneet maailmalla sen mitä teräasein saa aikaan, olemme nähneet sen mitä kotitekoiset pommit saavat aikaan ostoskeskuksissa ja jos itse ongelmaan ei löydetä ratkaisua tulemme näkemään vielä paljon synkkää luovuutta.

Aseiden saavutettavuutta rajoittamalla saattaisimme päästä eroon viikon putken jälkeen kännipäissä tehdyistä tapoista mutta Myyrmannin, Jokelan ja Kauhavan tapaisisita purkauksista emme siten välty.

Oppimäärä anonyymiyteen

Opittua satunnaiselta foorumilta: Jos haluat pitäytyä tehokkaasti nimimerkkisi suojissa ja piilottaa todellisen minäsi suhtaudu varauksella kaikkeen mitä teet.

Sillä esimerkiksi copyright ongelmien suhteen kuvien exif-tagit saattavat olla kiistatilanteissa avuksi mutta toisaalta ne saattavat puolihuolimattomasti tarjoilla nimesi ja sähköpostisi koko maailman silmien alle mikäli kuvienkäsittelyohjelmasi on säädetty oletusarvoisen avuliaaksi...

Luonnollisesti jos naaman ja nimen tarjoilee oletusarvoisesti näkyville ei asialla ole sen suurempaa merkitystä.

Tie poikki

Darien Gap Via: Dark Roasted Blend


Sarjassa turhaa tietoa: Tiesitkö ennestään että Alaskasta Tulimaahan johtavan Pan American highwayn maineesta huolimatta on tosiasiallisesti mahdotonta ajaa autolla Etelä-Amerikasta pohjoiseen maanteitse kiitos Panaman ja Kolumbian välille jäävän kapean sademetsäkaistaleen jonka poikki ei edelleenkään johda yhtään autolla ajettavaa tietä..

Värinäkö koetukselle

FM Hue test

14 pistettä kalibroimattomalla mutta suunnilleen säädetyllä näytöllä ja bonuksena hivenen kivistävät silmät.. olosuhteisiin ja harrastuneisuuden tasoon nähden siedettävänä pidettävä tulos. Testin tekeminen suositeltavissa tosin vain henkilöille jotka haluavat tosissaan kokeilla sitä miten näköaistin kyky erotella sävyjä toimii.

Plim, you got mail..

Sydney Morning Herald: Email becomes a dangerous distraction

Yksi hyvä syy sille miksi sähköpostin automaattinen saapumisilmoitus kannattaa kääntää heti ensitilassa pois päältä ja tarkastaa postinsa vain määrävälein:

"In a study last year, Dr Thomas Jackson of Loughborough University, England, found that it takes an average of 64 seconds to recover your train of thought after interruption by email (bit.ly/email2). So people who check their email every five minutes waste 81/2hours a week figuring out what they were doing moments before."

Nyt ei taas ymmärrä uutista..

Yle: Vehviläinen: Hanko-Hyvinkää rata ei mahdoton

Perinteinen media pyrkii nostamaan omaa häntäänsä vetoamalla laatuun ja hyvin toimitettuun journalismiin mutta suoraan sanottuna esimerkiksi tälläkertaa minä en edes toisella lukemalla ymmärrä tämän uutisen perusteella sitä mistä nyt oikein on puhuttu:

Hanko - Hyvinkää-radan toteuttamista vaativat eduskunnan liikennepolitiisessa keskustelussa kansaedustajat Matti Saarinen ja Maarit Feldt-Ranta.

Vaatimus sinänsä olisi nykypäivänä muuten kohtuullinen ja järkeenkäypä ellei Hankoniemeltä olisi jo vedetty kiskoja karjaan kautta Hyvinkäälle jo vuonna 1873 ja aikeet liikennöidä radalla myös kannatettavia mikäli rata ei jo nyt olisi rahtiliikenteen käytössä..  Joten nyt en taas oikein jaksa ymmärtää sitä mitä tässä uutisessa oikein uutisoidaan..

( terve oletus voisi olla radan modernisointi ja ottaminen kulunvalvonnan piiriin mutta... )

Ilmaista mietekartoitusta

Lifehack: 11 Free Mind Mapping Applications 

Kiireisen päivän keskellä pää on usein kuin romukoppa ja lukuisten keskeneräisten pikkuprojektien ja akuuttien ongelmien johdosta on usein hankalaa pitää kaikki langat hallussa pelkkien H. Poirotin ihannoimien pienten harmaiden solujen voimin jolloin on suositeltavaa avoimesti luovuttaa ja siirtää osavastuu teknologialle jotta kapasiteettia vapautuu luovempaan työhön ja hermo ei mene tyystin. Yhtenä perinteisenä tekniikkana on ollut ajatusten piirtäminen auki paperille mutta tässäkin taiteenlajissa puhaltavat myös uudet tuulet

Mindmappien ja muiden vastaavien visuaalisten hahmotelmien piirusteleminen on tekniikkaa jota on esitelty ties missä ja miten ja sinänsä vanhaa kauraa ja läheskään aina ei hiiri korvaa luovuudessa kynää ja paperia ja sitä vapauttavan keskittyneisyyden tunnetta mitä käsin tekeminen saa aikaan mutta sähköisissä mindmap-työkaluissakin on omat hyvät puolensa.

Ehkä merkittävin etu minkä nämä työkalut tarjoavat on linkittäminen webbisivuihin ja dokumentteihin Toki projektin tai satunnaisen ongelman liitetiedostot ja muistiinpanot pysyvät hallinnassa kansiorakenteessa ja löytyvät työpöytähakukoneilla mutta miellekartan rakenteessa niitä pystyy sijoittelemaan loogisiin kokonaisuuksiin jolloin myös on helpompaa muistaa ja hahmottaa se mitä asiasta jo tiedetään ja on saatu aikaan.

Toinen etu on skaalautuvuus. Siinä missä perinteinen kartta näkyy kokonaisuudessaan on jo kerätyt ja käsitellyt muistiinpanot helppoa skaalata taka alalle piiloon pois silmistä mutta esillesaataville yhdellä klikkauksella jolloin lähteisiin on aina tarvittaessa helppoa palata.

Kolmanneksi tukisanojen alle on helppoa kirjata muistiin laajempia muistiinpanoja jotka näkyvät aina tarvittaessa tai tukisanaan saa linkitettyä excelistä suoria snapshotteja jolloin sama kartta näyttää tarvittaessa ulos myös numeerista tietoa raportoinnin tai palaveerauksen tueksi

Ja vielä neljäntenä bonuksena on tiedon tuominen ja vieminen. Ainakin parhaissa kaupallisissa sovelluksissa sovellus osaa luoda kartan tarvittaessa tabulaattorierotellusta tekstitiedostosta tai ranskalaisin viivoin sortatusta html-sivusta ja toiseen suuntaan Word- tai powerpoint exporttauksella jäsennellyn materiaalin kääntää kädenkäänteessä muistion tai esityksen pohjaksi.

Viidentenä kaupanpäällisenä mukaan tulee vielä se että materiaalin jakaminen on sähköisessä muodossa helpompaa ja joidenkin työkalujen kautta samaa karttaa voivat työstää eri henkilöt jolloin menetelmästä on tukea myös ryhmätyöskentelyyn.

Työkaluja on tarjolla monenlaisia ja hyviäkin lukuisia. Itse olen töissä oppinut maksullisen MindManagerin vakiokäyttäjäksi ja oppinut tukeutumaan myös Mindjetin ylläpitämiin mainioihin tuki- ja ideasivuihin joiden malliesimerkeistä ja case-raporteista saa hyvän kuvan siitä mitä kaikkea työkaluilla voi tehdä ja missä kaikessa miellekartoista voi olla apua mutta kokeilemiseen on tarjolla myös hyviä ilmaissovelluksia joiden suhteellisen kattava esittely on löydettävissä Lifehack:n sivuilta

Liikaa aikaa ja taitoa

Ei voi kun nosta hattua tämän laitteen tekijälle. Eihän tuolla tietenkään tee mitään oikeasti mutta kaikessa hypnoottisuudessaan upea ilmestys.

Ja ennekaikkea melkoinen käsityötaidon näyte.

Nuppi täyteen ja menoksi

Taloussanomat: Veditkö pään täyteen töitä

Otsalohkot ovat erittäin tärkeät ongelman ratkaisun, abstraktin ajattelun ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen näkökulmasta. Niiden toimintavarmuus alkaa heiketä, kun ihminen joutuu tekemään työtä liian pakkotahtisesti. Kun ihmisellä on liikaa pohdittavaa tai liian vähän aikaa suoriutua tehtävästä, aivot alkavat kuormittua ja älyllinen joustokyky heikkenee. Tämä vaikuttaa suoraan arjen luovuuteen.

Ei hullumpi artikkeli tämäkään ja varmasti todenmukainen ja uskoisin että moni ainakin osittain voi yhtyä havaintoihin. Vaikken aivan kaikkea tästäkään allekirjoittaisi 1:1 sellaisenaan niin osaksi myös itse tunnistan itseni tuosta kuvauksesta. Kun työtahti on kiireinen, mielessä pyörii lukuisia keskeneräisiä asioita ja arkipäivän työrytmi on täynnä keskeytyksiä sitä huomaa hyvin sen miten oma henkinen asetusaika pitkäjänteisempään työhön on hiljalleen kasvanut ja fokusoituminen on välillä työn ja tuskan takana. Ajatukset tuppaavat karkailemaan muihin keskeneräisyyksiin kumman helposti.

Sensijaan en täysin lähtisi tutkijan tavoin syyllistämään täysin työelämää ja ulkoisia syitä vaan väittäisin että ongelmaan pystyy kukin myös tahollaan vaikuttamaan omilla tavoillaan ja näkisin että omakohtainen vaikuttaminen on myös tarpeen jos mielii jaksaa. Työelämän nykyiset puitteet ovat vain heijaste maailmanajastamme ja on turhaa kuvitella että kaikki muuttuisi tuosta noin. Realiteetit ovat realiteetteja ja ne on syytä tunnustaa vaikka kurjaa onkin.

David Allenin hengessä asiaa ajatellen pohtimista ja ajastustyötä voi jäsentää purkamalla keskeneräisyyksiä osiin, muistin kuormaa voi purkaa kirjaamalla asioita luotettavalla tavalla muistioon ja ennenkaikkea itselleen voi antaa anteeksi sen että kaikkea ei vain voi tehdä ja että on täysin ok priorisoida kokonaisuutta palvelevat asiat tehtävien listalle ja loput ilmassa roikkuvat asiat taka-alalle ja listata ne ylös tehtäväksi silloin kun maailma on muutoin täydellinen... 

Ja tässä yhdessä asiassa artikkelissa mennään metsään selvästi:

Kunpa pääsisimme irti koko sanasta.Tuottavuusohjelmat ja kaikenlaiset "miten järjestän tehokkaan kokouksen" -, "miten saan lisää tehoja" ja muut vastaavat mantrat voitaisiin unohtaa.

Pyrkimys tehokaisiin kokouksiin EI ole ongelma vaan ennemminkin avain ongelmaan sillä yksi kiireen perimmäisistä syistä tuntuu olevan se että usein aikaa hukkaantuu huonoihin kokouksiin joissa tunnin asiaa vatvotaan kahdesta kolmeen tuntia jonka seurauksena päivässä on lopun työn tekemiseen 7 tunnin sijaan enää pahimmillaan 4 tuntia jolloin joko jostain täytyy tinkiä tai jotain täytyy lykätä jolloin asiat jäävät roikkumaan ja mielenpäälle pyörimään

Kaikessa depressiivisydessään...

Menneen kesän synkempää kuvasatoa edustaakon tämä hotellihuonelaukaus Shanghaista. Loppuiltapäivän aurinkoinen olemus kertonee oikeastaan yhdellä kertaa kaiken oleellisen tuosta kaupungista ja siitä millainen mielikuva tuosta urbaanista autiomaasta onkaan päälimmäisenä...

Takaisin arkeen eli loman summaava blogimerkintä

4 viikkoa hyvin ansaittua kesälomaa kuluu loppujenlopuksi nopeaan ja huomenna pitäisi taas palata takaisin arkeen ja katsomaan miten muu maailma on kuluneen kuukauden aikana edennyt eteenpäin ja missä jamassa taakse jätetyt projektit oikein ovat.

Lomalle asetetut tavoitteet täyttyivät odotetusti. Työläppäri pysyi kaapin perällä visusti kiire, kertaakaan ei tullut stressiä siitä mitä pitäisi tehdä seuraavaksi ja mitä on vielä mahdollisesti vielä tekemättä vaan kaikki sujui oikein leppoisasti. Myös 2 viikon reissu pohjoiseen jonka aikana tuli nähtyä Pallasta, Kilpisjärveä, Norjaa ja poroja.. Tätä ehkä avitti sekin että matkaan lähdettäessä oli selvää vain ensimmäiset etapit ja loppu suunniteltiin lennosta ja sen mukaan mikä mielekkäältä tuntuu jolloin ennakkopaineita ei ollut eikä tullut.

Mökillä tuli puolestaan päivitettyä vanha huussi nykyaikaiseen kompostoivaan aikakauteen sateitten lomassa ja sateiden sattuessa luettua, levättyä ja syötyä hyvin. Paksu varasto Banksia, Ellroyta ja sekalaisia elokuvia auttaa pahimpaankin kaatosateeseen ja hyvä mediumiksi grillattu file karkoittaa synkänkin harmauden..

Tyhjän laatikon autuus

Vaikka joillekkin tuottavuusvillityksen lieveilmiöille ja muodeille voikin hymyillä täytyy tunnustaa että omaan käyttööni muutamien eri lähteiden pohjalta jalostamani sähköpostin kansiorakenne ja rakenteen tukema tyhjän inboksin periaate on ollut omiaan helpottamaan työntekoa ja keventämään lomillelähtöstressiä.

Kun inboksiin ei päästä keräytymään kymmenien viestien suota vaan sisääntullut tavara on järjestetty hetimiten sen mukaan vaatiiko meili jotain aktiviteettiä, tarvitseeko se vain lukea lävitse huolella vai onko sillä vain referenssiarvoa näkee sähköisen työtilanteen yhdellä vilkaisulla. Ja vastavuoroisesti kun kaikkien muiden aktiivisuutta vaativista lähetetyistä viesteistä on kopiot seurattavien asioiden kansiossa näkee myös nopeasti sen kuinka monta asiaa on muiden osalta auki ja mihin pitäisi saada vastauksia sensijaan että tarvitsisi yrittää joko elää muistin varassa tai etsiä vastauksia inboksin kaaoksesta.

Erityisen palkitsevaksi järjestelmän tekee se kun viimeisenä lomallelähtöä edeltävänä päivänä sekä action että review-kansiot ovat hiljaisen heinäkuun jäljiltä typötyhjät ja kaiken sisääntulleen on saanut siirrettyä joko arkistoon tai prosessoitua follow-up kansion sisällöksi jolloin on selvää ettei ainakaan tuolla rintamalla mikään jää neljäksi viikoksi roikkumaan vaan kaikkea on potkaistu ainakin vähäsen eteenpäin.

Tuon jälkeen on helppoa kääntää out of office-agentti aktiiviseksi, sammuttaa koneet ja irrottautua arjen oravanpyörästä neljän kokonaisen viikon ajaksi.

Päivä turistina ja ajatuksia arkitodellisuudesta

Viimeinen päivä pulkassa ja edessä enää aamuinen taival Pudongin kansainväliselle ja sielä sinivalkein siivin Helsinki-Vantaalle.

Siinä  missä alkuviikko lukuunottamatta paria maanantai-illan tuntia sujui täysin työn merkeissä joko päivisin palaveria pitäen tai iltaisin toimittajien / potentiaalisten toimittajien kanssa edustaen oli tämä päivä varaa pitää vapaata ja tutustua kaupunkiin turistin silmin ja kyllähän sitä ehtikin tekemään melkein 8 tunnin verran sekä tutustuen Pudongin liikemaailman peililasimaahan että tehden pieniä ostoksia siellä sun täällä. Kaupungin vanhemmasta osasta tarttui mukaan mm syömäpuikkosarja ja sattuman siivittämänä käsin tehtyä kalligrafiaa ja uudemmasta osasta lähinnä omaa valokuvausta.

Tosin turistikierroksen aikana ajatuksia vaihtaessamme totesimme yksikantaan sen että vaikka työmatkan luonteeseen ei vapaa niin kuulukkaan niin tälläisellä reissuilla pääsee usein lähemmäksi maata kuin mitä lomamatkalla. Lomaillessa kyllä ehkä näkee muistomerkit ja nähtävyydet & kuulee museoiden opasteet mutta istuessa illallisella paikallisten kollegojen ja samaa elämäntilannetta edustavien henkilöiden kanssa pääsee keskusteluissa aivan eritavoin sisään arkeen ja siihen mitä esimerkiksi Kiinan nykytilaan kuuluu.

Oppien esimerkiksi sen että vaikka virallisessa retoriikassa käydään jatkuvaa verbaalista mittelyä Taiwanin salmen puolin ja toisin on ruohonjuuritason arkitodellisuus aivan toista Taiwanilaisia investointeja pursuavassa Suzhoussa jossa kahden kiinalaisen hallintomallin kansalaiset tekevät yhteistä työtä ja bisnestä vailla mitään poliittista ongelmaa...

Liikenteestä

Sivumennen sanottuna yhtälö johon kuuluu huomattavan paljon jalakulkijoita, huomattavan paljon suhteellisen.. noh.. vapautuneesti ajavia skootterikuskeja ja melkoisen paljon viimeisten vuosien aikana autonsa hankkineita tuoreita autoilijoita on kaikessa todellisuudessaan lopputulemaltaan melkoisen kaoottinen...

Suomalaista liikennekulttuuria ei todellisuudessa voi edes ajatella arvostelevansa samassa asiayhteydessä vaan kyseessä on aivan erilaisen planeetan ongelmista..

Kiinalaisempi juttu

Harva ehkä suomessa tietää sen ettei noin ainakaan teorian tasolla kiinalaisen työläisen tilanne ole enää retuperällä vaan maassa on todellisuudessa käyttöön uusi työlainsäädäntö joka perustuu itseasiassa hyvin pitkälle saksalaiseen malliin ja teorian tasolla tukee hyvin työntekijää ja rajaa kuukausittaisen ylityön 80 tuntiin ja velvoittaa työnantajaa tottelemaan.

Henkkamaukkojen hikipajoihin tämä todellisuus ei ehken vielä aina yllä mutta oikeasti pitkäjänteistä työtä teettävien teollisuustyönantajien on tähän jo sopeuduttava ja otettava teoria käytäntöön.

Kuulostaa hyvältä mutta ajaa todellisuudessa työnantajan melkoiseen paradoksiin. Työntekijät kun ovat hanakoita tekemään ylityötä, kiitos hyvien ekstrakorvausten ja sen että 12h vuoroilla pystyy kaksinkertaistamaan reaaliset kuukausiansiot, ja äänestävät jaloillaan tilanteissa joissa työnantaja yrittää noudattaa lakia ja rajoittaa ylityöt sallittuun jolloin pahimmillaan tämä johtaa siihen että työnantaja voi joko noudattaa lakia tai menettää ne kaikista aktiivisimmat työntekijät naapurifirmaan jossa työlainsäädäntöön suhtaudutaan kuin vaalirahoitukseen kepussa..

Havaintoja

Vaikka reissu on vasta alussa niin jotain on jo tarttunut silmään. Ensinnäkin Shanghai on vastakohtien kaupunki. Saman kadun varrella vastakkaisin puolin voi olla toisella laidalla vanhahkon asuinrakennuksen kylkeen liimautunut, aaltopelleistä ja käytetyistä tiilistä kokoonpantu kioski mistä kaupataan paikanpäällä kokattua katukeittiöruokaa siinä missä vastakkaisella laidalla kohoaa uudenkarhea hotelli jonka 50. kerroksen pyörivästä ravintolasta voi kovalla rahalla maksava asiakas ihailla ateriansa aikana koko kaupungin ydintä ja Pudongin 400-metrisiä pilvenpiirtäjiä ( ja jonka 35. kerroksestakin aukeavat aika mukavat näkymät nurkkahuoneiston ikkunoista...) ja jonka pohjakerros kohta vastaa kadun kahviltarjontaan milläpä muullakaan kuin starbucks:n kahvilalla..

Toiseksi kaupunki on suomalaiseen ja eurooppalaiseen tottuneelle valtava. 35. kerroksesta katseltuna yön valot eivät lopu vasta kuin horisontissa ja aamulla paikkaa vaihdettaessa tunnin ajamisen jälkeen huomaa korkealta sillalta olevansa edelleen horisonttiin jatkuvan asutuksen keskellä. Talokanta on sekoitus matalaa parikerroksista ja joukkoon mahtuu pari-kolmekymmen kerroksisten, sähköaidoin eristettyjen, asuinalueiden ryppäitä sekä joko yksittäisiä liike- tai hotellipilvenpiirtäjiä tai pieniä pilvenpiirtäjäryppäitä.

Kaupunki on myös palvelun kaupunki. Ei tarvitse mennä kuin paikalliseen ravintolaan niin jo ympärillä on pari-kolme tarjoilijaa pitämässä huolen että lasi on aina täynnä, että ruokaa on ja että kaikki on muutenkin hyvin. Samoin hotellin aulasta löytyy aina useita vastaanotto- ja apulaishenkilöitä ja jossain vaiheessa palvelun määrää alkaa jopa ottamaan aivoon perushärmäläistä joka on tottunut tekemään ihan itse...

Heat is On.. eli mietteitä kiinalaisesta teollisuudesta

Mikäpä mukavampaa kuin kierros alumiinivalimossa puku päällä ulkoilman lämpötilan pyöriessä siinä kolmessakymmenessä viidessä...

Agendan ensimmäinen oikea päivä on siis takana ja fiilis on hyvä. Käynti paikallisella (tai virallisesti sen toisen kiinan omistamalla) valmistajalla vain vahvistaa sitä hiljalleen syntyvää varmuutta siitä että Kiinalainen tuotanto on paljon muutakin kuin sitä halpa krääsää mitä kansalaiset kantavat marketeista kotiinsa pelkän halvan hinnan innostamana ja samalla globalisaatiota manaten.

Osaavissa yrityksissä jälki on moitteetonta ja toiminta osin jopa kurinalaisempaa kuin pohjoismaissa: ohjeistus on selkeää, tarkastuksiin riittää populaa ja konekanta on aivan samaa tasoa kuin euroopassa joten ei ole mitään riskiä lähteä laajentamaan verkoston pohjaa punaiseen itään vaan melkeimpä päin vastoin. Osaamista on ja tuotteet ovat varmasti sitä mitä halutaan jos omat vaatimukset muistetaan ilmoittaa riittävän selkeästi ja dokumentoida hyvin.

Ulkoistuksissa kaukomaille ehkä korostuukin usein oman toiminnan heikkoudet ennemmin kuin toimittajan, jos toimittaja valittu hyvin perustein eikä vain halvimman hinnan mukaan, sillä vaikka suomalainenkaan toimittaja ei ole ajatustenlukija on hänen kynnyksensä ja kykynsä soittaa ja kysyä & puristaa ulos kaikki halutut tarkennukset siinä missä kaukoitään paikoittuva toimittaja ei tätä välttämättä yhtä helposti tee vaan yrittää tulkita itse huonoja ohjeita parhaimman kykynsä mukaan...

Luvassa lämpenevää

Sellainen etiäinen että seuraavan työviikon jälkeen viileä suomalainen kesäkeli ei jaksa harmittaa sitten pätkääkään:

Visa valmiina vingahtamaan

Auditoinnin checklistit.. check, nimikekohtaiset vaatimusmäärittelyt.. check, viimeisimmät työpiirustukset.. check, printtibackupit.. check.. muistitikkubackup.. todo, näytteet & dokumenttikopiot lähetettynä edeltäkäsin, check & check, eLippu ok, check, viisumi Kiinan kansantasavaltaan..  CHECK

Kaikki valmisteleva kotityö siis tehtynä, varaukset valmiina ja kaikki muutenkin kunnossa siihen että ensiviikolla sitä saa kertarysäyksellä kunnon hands-on tuntumaa siitä millaista on liiketoimintakulttuuri tuolla paljonpuhutussa Kiinassa. Pitkiä lehmänhermoja varmasti tarvitsee ja muutoinkin voi olla hivenen rasittavaa se että kaikki asiat ovat jotta "yes yes" ymmärrettiin asiaa tai vaatimusta ylipäätään mutta eiköhän tuonkin kanssa toimeen tulla..

Se toki hieman huolettaa että miten kaikki vaatimuksemme menevät perille vaikka yhteistyökumppani onkin jo konsernitasolla tuttu ja hyväksi tunnistettu ja pysyykö saatava laatu jo tarkastettujen nollasarjojen tasolla mutta hyvällä omallatunnolla voi jo nyt sanoa sen ettei asia tule ainakaan kaatumaan huonosti tehtyihin kotitöihin. Jokaiselle nimikkeelle on nyt väännettynä pieteetillä & ajan kanssa yksityiskohtaiset dokumentit joista löytyy listattuna kaikki kriittiset piirteet & vaateet sekä määrittelyt sille miten ja millä ne tulee tarkastaa ja miten tulokset tulee kommunikoida toimitusten yhteydessä ja informaatiosta ja epäselvästä määrittelystä asian ei pitäisi jäädä kantamaan.

Etenkään kun ainakin ensimmäisten näytteiden perusteella voidaan jo nyt sanoa että hyvin ohjeistettuna & valittuna kiinalainen työ pärjää aivan tasalaatuisesti pohjoismaiselle työlle ja halpojen tarjoustaloporakoneiden luomat mielleyhtymät perustuvat pikemminkin siihen että ne ovat ensisijaisesti halpoja, ei siihen että ne ovat tehty Kiinassa...

Vaihteeksi hyviä uutisia

HS: Uhanalaisilla merikotkilla ennätyspesintä

Vaikka usein tuntuukin siltä että maailma on menossa kategorisesti aina huonompaan ja huonompaan suuntaan mahtuu joukkoon hyviäkin uutisia. Kuinka ollakkaan tulin juuri tuossa edellisviikonvaihteessa selailleekseni vanhaa v 1982 periytyvää lintuopasta jossa luonnehdittiin merikotkan tilannetta lähes toivottomaksi. Koko maassa maksimissaan parikymmentä pesintää ja 10 poikasen verran lentokykyisiksi varttuvia poikasia ympäristömyrkkyjen ja DDT:n vaatiessa veroaan.

Nyt pesittyjä reviirejä likemmäs 300 ja poikasia laskettuna 263 eli kehitys on ollut melkoinen!

"Ei juuri kannata"

Iltasanomat: Viihde-elektroniikan euroshoppailu ei juuri kannata

Paljonkohan alan kotimaiset kauppiaat ovat mahtaneet toimittajaa lobata tälläisestä lööppikansaan uppoavasta otsikoinnista ja tilastojen tulkinnasta:

" Ajattelitko ostaa kodinkoneen tai viihde-elektroniikkaa muualta Euroopasta. Ei kannata, sillä kyseisten tavaroiden hinnat ovat eurooppalaisen hintavertailun mukaan varsin yhteneväiset.

"

Lause on vähintäänkin merkillinen sillä jos ottaa ja avaa tuon tilastokeskuksen julkistaman indeksin ja vertaa Suomea (113) esimerkiksi hiirenklikkauksen päässä olevaan Saksaan ( 95) niin vaikka numerot ensisilmäyksellä näyttävätkin samaa suuruusluokkaa edustavilta niin kummasti tuo Saksanmaa osoittautuu lyhyellä laskutoimituksella luokkaa ~20% suomea edullisemmaksi ostospaikaksi...

Miksi lomailla vasta elokuussa

Suomi on viittävaille kiinni mutta minä en vaan edelleen tukevasti työn äärellä. Ja en edes ole tilanteesta harmissani vaan päinvastoin. Syy ei ole oikeastaan edes heinäkuun lomasäissä vaan siinä että muut ovat lomalla. Ei siksikään että työkavereissa ja työyhteisössä olisi mitään vikaa vaan siksi että töissä on suorastaan mukavan rauhaisiaa.

Vaikka tuuraushommat tuovat mukanaan outojakin pikkuseikkoja ja ensiviikon työmatka on valmistelussa on oikeastaan muilta osin kaikki projektit ja aktiviteetit jäissä sidosryhmien lomaillessa ja deadlinet siintävät jossain kaukana tulevaisuudessa minkä ansiosta aikaa jää mukavasti omiin hommiin.

Sähköpostilaatikon inbox on käytännössä tyhjennetty, ToDo-sähköpostikansio on niinikään käytännössä tyhjennettynä ja melkein kaikki sähköpostin kautta niskaan kaatunut alkaa olla joko tilassa follow up eteenpäin prosessoituna tai suoraan kuitattuna arkistoon ja muiltakin osin keskeneräisten asioiden listaa on ollut mahdollisuuksia järkeistää ja lyhentää. Mikä voisikaan olla mainiompaa ja rauhoittavampaa.

Tai no.. oikeastaan se että on voinut kuitata lukuisiin elokuulle osoitettuihin kiireen alkupalavereihin notta "decline" koska käytännössä tauoton 4 viikon loma siintelee jo reilun 2 viikon päässä...

Metafyysisisiä geometriavirheitä

Jos työpäivä onkin tylsä ja niskaankaatuva niin ainakin Googlen arvaava hakuehdottelija osaa piristää päivää suosituksillaan:

Nopeatempoisuudessaan

The Atlantic: "Is Google Making Us Stupid?"

Se varsinainen ajattelemisen aihetta sisältänyt artikkeli joka oli omiaan katkaisemaan hiljaisuuden on tämä The Atlantic:n julkaisema laajahko kokonaisuus joka käsittelee sitä voiko sähköistyvällä maailmalla olla vakutusta siihen miten aivotoimintamme hiljalleen muokkautuu toimimaan uudenlaisessa ärsykeympäristössä ja uudenlaisessa tempossa ja täytyy ikävästi tunnustaa että tunnistan ainakin osittain itseni artikkelin kuvauksista:

My mind isn’t going—so far as I can tell—but it’s changing. I’m not thinking the way I used to think. I can feel it most strongly when I’m reading. Immersing myself in a book or a lengthy article used to be easy. My mind would get caught up in the narrative or the turns of the argument, and I’d spend hours strolling through long stretches of prose. That’s rarely the case anymore. Now my concentration often starts to drift after two or three pages. I get fidgety, lose the thread, begin looking for something else to do. I feel as if I’m always dragging my wayward brain back to the text. The deep reading that used to come naturally has become a struggle.

Tempo ja pitkäjänteisyys ainakin töissä on muuttunut mutta eriasia on sitten se onko taustalla fysiologia ja oikeat muutokset vaiko vain se että työ tuotannon yhteydessä sijaitsevassa avokonttorissa vain on kovin lyhytjänteistä ja keskeytyksiä meneillään olevaan asiaan ja aiheeseen tulee tuon tuostakin uusien ongelmien ja uusien kysymysten tullessa esiin. Niiltä ei vain voi välttyä ja aiheesta vastuullisena niihin täytyy myös aina ensitilassa vastata ennenkuin voi jatkaa sitä mitä olikaan tekemässä.

Mutta onko taustalla sitten muutakin niinkuin artikkeli ensin kysyy..

Anecdotes alone don’t prove much. And we still await the long-term neurological and psychological experiments that will provide a definitive picture of how Internet use affects cognition. But a recently published study of online research habits, conducted by scholars from University College London, suggests that we may well be in the midst of a sea change in the way we read and think...

...ja heti perään antaa tulosviitteillään ymmärtää..

...As part of the five-year research program, the scholars examined computer logs documenting the behavior of visitors to two popular research sites, one operated by the British Library and one by a U.K. educational consortium, that provide access to journal articles, e-books, and other sources of written information. They found that people using the sites exhibited “a form of skimming activity,” hopping from one source to another and rarely returning to any source they’d already visited. They typically read no more than one or two pages of an article or book before they would “bounce” out to another site. Sometimes they’d save a long article, but there’s no evidence that they ever went back and actually read it.

Ennen mielipiteen muodostamista pitkähkö artikkeli kannattaa lukea lävitse ajatuksella ilman hyppyjä sivuraiteille tai raidepareille mutta kaiken kiireen ja stressin keskellä olen omakohtaisesti taipuvainen uskomaan että jotain perää tässä saattaa hyvinkin olla...

Taukoa päivityksissä

Syvän hiljaisuuden katketessa..

Ei.. ei tässä ole oikein ollut muuta taustalla kuin se ettei ole ollut oikein mitään päivänpolttavaa sanottavaa sekä se ettei myös ole ollut liikaa virtaakaan muun sanomiseen. Koko kevät mennyt ohitse ikäänkuin huomaamatta työkuorman ja muiden ahnehdintojen alla tapellessa eikä pakollisten suoritteiden alla ole oikein ollut energiaa tahi pitkäjänteisyyttä kovinkaan paljon muuhun. Stressireaktioksi joku voisi jopa oloa nimittää ja ehkä oikeassa olisikin.

Ajateltavaa ja tehtävää ollut senverran moneksi ettei ajatus ole aina pysynyt koossa kovinkaan pitkään yhdessä aiheessa ja taklattavia langanpäitä ollut käsissä senverran monia ettei aina kaikista ole saanut kunnolla otetta mikä entisestään on lisännyt stressintynkää jonka johdosta kotosalla ei ole tullut ajateltua enään yhtään ylimäärää vaan sitä on mielummin keskittynyt lepoon ja lähimpiinsä.

Tilanne ollut ehkä osin omaa vikaa huonon työnsuunnittelun kautta mutta ehkä enemmän olosuhteiden summaa muutamien kiusallisten työproggisten kautta ehkä taas on vähäsen valoa tunnelinpäässä. Töissä on ollut mahdollisuuksia jo vähäsen jakaa työkuormaa toisten kontolle, keskikesä tuo mukanaan hiljaisemman ajan jonka aikana on hyvä tehdä rästitöitä ja nollata tilannetta ennenkuin oma 4 viikon lomarupeama koittaa elokuussa ja Juhannus jo itsessään oli melkoinen hermolevon tiivistelmä.

Hyvä ruokaa hyvien ystävien kesken hyvässä tunnelmassa on resepti jolla harmaat pienet solut eivät voi kertakaikkiaan muuta kuin levätä ja hengähtää..

Long time no see..

Edellisestä päivityksestä taitaa olla jo pieni ikuisuus mutta toisaalta ei ole ollut paljoa sanottavaa. Tai sanottavaa olisi ollut joistain asioista paljonkin mutta effi ja muut ovat pitäneet aiheen muutenkin mukavasti pinnalta ja uutta näkökulmaa ei ole ollut mielessä joten se siitä..

Tauon perimmäinen olemus taitaa kulminoitua siihen että alkanut vuosi ollut työrintamalla kiireinen isolla K:lla ja ylimääräisestä energiasta valtaosa on mennyt työasioiden vatulointiin vähintäänkin ajatusten tasolla. Stressiksi joku voisi kutsua eikä ainakaan hetkeen taida tilanne helpottaa.

Toisaalta tämä tilanne on ollut omiaan vahvistamaan sitä johtopäätöstä että ala on oikea sillä muuten tätä ei taitaisi jaksaa. Nyt tilanne on vain se että siinä missä joku kokoaa vapaa-ajallaan palapelejä tai ratkoo sudokuja niin itsellä on taaskin sudokulautana valkoinen A3-arkki ja lähtöasetelmana ajatus miettiä parin prosessin parannuksia..

Turhauman oireita

Taas kiire & taas pitäisi olla jo osia kasassa että päästäisiin eteenpäin. Ei siinä mitään. Korkeintaan lievää turhautumista aiheuttaa se pikkuseikka että ensin sitä on yrittänyt varoittaa tilanteesta viimeisen puolen vuoden ajan ja tuoda tilanteeseen johtaneita nyansseja esiin säännöllisin väliajoin ilman sen merkittävämpää responssia..

Lievää tyydytystä saa sentään siitä että kaikki kommunikaatio lepää koneella arkistoituna ja aikajanalle aseteltavassa muodossa ja tarpeentullen esilletuotavassa muodossa..

Elämää olmina

HS: Joulukuu poikkeuksellisen synkkä Helsingissä

20h aurinkoa 31 päivässä ja mustana. Ei ihme että tuntunut synkältä ja ei ihme että kun kerrankin aurinko helli tänään kaupunkia oli kokemus lähinnä häikäisevä ja silmiä särkevä. Ikäänkuin joulukuun aikana veltostuneet pupillit olisivat menneet hapoille siitä losta kun saivat kerrankin rajoittaa silmään pääsevän valon määrää vähääkään suuremmissa määrin...