Myönnän.. myönnän.. hermo joskus omin teoin kireällä mutta..
Olipahan taas juhannusliikennettä moottoritiellä. Onneksi nuo kesäautoilijasesongit ovat pahimmillaan harvassa ja yleensä liikenteessä väljemmät vedet, muuten voisi olla luonnostaan alhainen verenpainekin jo liikaa kohollaan.
Mikä siinä onkin että kun ensin lähdetään sompailemaan sinne ruuhkan sekaan niin liikennetilanteiden seuraaminen voikin olla niin kovin hankalaa.
Ensin posotetaan oikeaa kaistaa sataaviittä alinopeudella käytännössä kiinni edessäajavan täysperävaunuyhdistelmän puskuriin ja sitten viimetingassa on iiihan pakko kääntää ohituskaistalle normaalia nopeutta kulkevan liikennevirran eteen ilman vilkaisuakaan peiliin ja aavistusta siitä että takaa tulee liikennettä oleellisesti nopeampaa niskantakaa. Ikäänkuin siinä liikennevirrassa ei olisi tarjolla riittävästi väljempiä aukkoja ohituksille ilman että tarvitsee erikseen aiheuttaa taaksepäin haitariliikettä ja tukkia ohituskaistaa.
Tai eihän tuo tietenkään vielä yksin aiheuta harmaita hiuksia vaan tilanteeseen tarvitaan vielä se edessäajava jonka liikennesilmä seuraa korkeintaan edessäavan takapuskuria edessäolevan tien sijasta ja eteenkaartava kesäkiesi aiheuttaa jarruvalojen seisontaa pitkin jonoa. Ikäänkuin tietä ei voisi katsella muutaman sadan metrin matkalta ja rekan perästä ennakoida sen että kohta siihen eteen kuitenkin tupsahtaa se täysperän hitaudesta "yllättynyt" oikeakaistalainen ja himmata vähän väliä eteensä..
Puuh.. tulipahan taas avauduttua.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
No comments:
Post a Comment