IC 82: Kuopio - Hki

Taas matkalla

Junassa kun on liikaa aikaa istua paikallaan, kirjoitella muistiin merkintöjään ja pohdiskella asioita mielessään huomaa hyvin myös sen miten viimevuodet ovat muokanneet myös matkustamista ja ennenkaikkea matkustamisen aikaista viihtymistä niissä tilanteissa joissa itse ei osallistu aktiivisesti liikkeen edistämiseen vaan ennemmin asettautuu matkatavaran passiiviseen rooliin.

Lapsena kun hiissautui paikasta toiseen auton takapenkillä milloin Satakuntaan, milloin Keski-suomeen viihteenä olivat lähinnä kirjat ja lehdet sikäli kun niitä aina jaksoi (motivaatio) tai pystyi (pimeys talvella) lukemaan ja muuta ei ollut juuri tarjolla. Vastaantulevia autoja saattoi tietenkin laskea tai leikkiä erilaisia rekisterikilpi johdannaisia leikkejä mutta siinä kaikki suunnilleen. Autoradiosta kuului kasetilta yleensä sitä mikä miellytti kaikkia ( lue useimmiten vanhempia, ei minua..) ja kaikki kuuntelivat aina sitä samaa.

Nyt sitä saattaa istuskella plugit korvassa kuunnellen koko levyhyllystönsä kirjoa sopivien soittolistojen muodossa, kirjoitella muistiin ajatelmiaan blogimerkintöjensä pohjaksi koneellansa ja vaikkapa pistää pyörimään parit elokuvat jos ei intoa ja virtaa ole mihinkään sen aktiivisempaan. Tarjolla siis käytännössä kaikki samat viihde-elementit mistä kotosallakin saattaa nauttia ilman sen suurempia rajotteita. Akusto kestää jokusen tunnin verran ja aikaiselle varaajalle löytyy junasta likimain aina 230v akkujen lataukseen jos sikseen tulee.

Tästä väistänmättä tulee mieleen se että viimeistään nyt on itse ajautunut siihen asemaan missä omat vanhemmat olivat silloin kun minä olin nuori ja voin alkaa ihmettelemään sitä että ei tuollaisia ollut silloin kun minä olin nuori. Oli vain TV, radio ja sitten tulivat ihmeelliset CD-levyt ja VHS videot laajempaan tietoisuuteen. Ja että se oli ihmeiden ihme kun isä kotiin Sinclair Spectrumin osti..

Lapsena oli ehkä vaikeaa hahmottaa heidän kokemaansa kuilua mikä erotti 40-50- lukujen Suomen 80-luvusta mutta nytten tilanne alkaa tuntumaan varsin ymmärrettävältä kun katselee viereisen looshin lapsiperhettä jossa lapset katselevat pienen Powerbookn:n näytöltä kiltisti piirrettyjä aivan niinkuin aina olisi niin tehty.