Viikonloppuillan tunnelmia.

Luvassa luultavati kesän hiljaisin työviikko ainakin mitä tulee työkavereiden läsnäoloon ja vilskeeseen tehtaalla. Seuraavalla viikolla paluuliike alkaa jo vaikuttamaan mutta nyt lienee tilanne kaikista hiljaisemmillaan mikä sinänsä on mukavaa sillä parkkipaikan löytää heti oven edestä lähes varmuudella vaikka töihinraahautuminen tapahtuisikin vasta siinä vähän ennen yhdeksää ja muutoinkin matka-ajo on mukavaa "hiljaisilla" teillä.

Juuri sellainen viikko johon ei tarvinne varautua näin viikonloppuna juuri mitenkään vaan rauhallista sunnuntai-iltaa voi venyttää myöhään istuskelemalla parvekkeella hiljentyvässä illassa hivenenverran Taliskeria siemaillen ja ajatuksiaan muistiin merkiten.

Oikeastaan kummallista miten päivän hiipuessa kaikki ympäristön äänet kuuluvat paljon selkeämmin mitä keskipäivällä. Stadia kohti kaartavan paikallisjunan kiihdytys asemalta etelään, HKI-Vantaalle laskevan koneen pehmeänmatala jyminä tai satunnaiset autojen kiihdytykset ja jarrutukset.. Ännet jotka ovat aina ja jokakerta tasantarkkaan samanvahvuisia mutta jotka eivät niin hyppää esiin ympäristöstään muun tasaisen taustametelin seasta.

Juuri sopiva päätös pitkästä aikaa rauhassa kotosalla vietetylle viikonlopulle jonka aikana sai suoritettua pitkästä aikaa kodinhuollollisia toimenpiteitä ( toimia jotka oikeasti pitäisi automatisoida tai ulkoistaa...), täydennettyä kameralaukun sisältöä muistikortilla ja akulla kesän leirin kuvauspestiä silmälläpitäen, hankittua itselleen uuden PAL:n , jos kömpelö sanaleikki sallittakoon, ja saatettua hyvänmatkaa eteenpäin kesälomareissun kuvien jälkikäsittelyä...