Satu pikkunäppärästä kolumnistista eli ajatuksia tulonsiirtoyhteiskunnasta & "julkisesta rahasta"

Suomen Kuvalehti 23/2006: Satu nettomaksajasta

OK. Kolumnistien perimmäinen tehtävä lienee tässä maailmassa keskustelun provosoiminen pikkunäppärillä kirjoitelmillaan mutta jotenkin Jertta Blomstedin taannoisesta ( mökilläå on aikaa lueskella..) kolumnista ei oikein tiedä mitä ajatella ja ennenkaikkea ei tiedä mitä kolumnisti kirjoitelmassaan on oikein halunnut sanoa vai onko halunnut yhtään mitään.

Kolumnissa luodaan heti aluksi elämään fiktiivinen henkilöhahmo Paavo Pääkirjoituystoimittaja jonka teesinä on se että (alunperin HS 20.4.2006) hän ei käytä niin paljoa yhteiskunnan palveluja mitä hän niistä maksaa ja että hän on loppujenlopuksi tämän yhteiskunnan nettomaksaja. Tämän jälkeen kolumnisti kuvaa Paavon elämää seuraavinja ajanhetkinä jolloin häneltä epäytyvät yksi kerrallaan useimmat yhteiskunnan palvelut sillä moneen niistä on, hui kauhistus, kytkeytynyt julkista rahaa.

Kirjoitelma on siis selkeää provokaatiota mutta en ymmärrä mitä sillä halutaan sanoa. Kertoako siitä mihin kaikkeen nettomaksajan rahat valuvat muiden iloksi vaiko kenties antaa ymmärtää että nettomaksajan käsite on satua koska julkiseen rahaan törmää monessa paikassa.

Jos sanoma on ensiksi mainittua ja missiona arvokeskuselun pohjustaminen sillä mihin kaikkiin vaihtoehtoisiin kohteisiin yhteistärahaa sijoitetaan myös nettomaksajia palvelevassa muodossa niin silloin ymmärrän kolumnin tarkoitusperät vielä jotenkuten mutta jos jälkimmäistä niin silloin kirjoittaja menee nähdäkseni metäsään niin että lepikko raikaa.

Nettomaksajia on aina. Koska maassamme on onneksi tuloeroja ja lujasti työskentelemällä on siten mahdollista edetä tavoitteissaan on myös selvää että eri kansalaisten kantama verotaakka on erilainen ja koska osa meistä on kyllästynyt esimerkiksi terveydenhoidon saralla kunnallisiin palveluihin ja ostaa mielummin kunnollista hoitoa yksityiseltä sektorilta ( esim nuivat hammaslääkärijonot vs kutsut vuositarkastuksiin jotka alkava sanoilla Milloin teille sopisi & reikäkontrolli mukavasti röntgenillä leipääntyneen piikilläraaputtelun sijaan) on myös selvää että me rasitamme yhteiskuntaa eritavoin. Tämä ei ole satua millään mittakaavalla ja tätä tuskin on syytä llähteä kieltämään tai antamaan rivienvälissä ymmärtää sitä että nettomaksajuus on jotain höpöhöpöä.

Nettomaksajia on siis aina ja tämä on syytä ottaa huomioon kaikissa keskusteluissa ja tämän pohjalta lähteä miettimään sitä millaisia tulonsiirtorakenteita yhteiskuntaan kannattaa rakentaa. Mihin asti nettomaksajat mieltävät järjästelmän oikeudenmukaiseksi ja riittävästi heitä vastaantulevaksi ja missä vaiheessa he alkavat miettiä sitä vaihtoehto että rajattomassa Euroopassa jonkin muun talousalueen tulonsiirtomallit motivoisivat heitä enemmän ponnisteluissaan elämässään eteenpäin.

Sillä vaikka jokaisessa hoiva-hoito-välitys- ja ymmärryskeskustelussa vaaditaankin lisää rahaa yhteiskunnalta niin ei yhteiskunnalla loppujenlopuksi ole paljoakaan mitään mistä jakaa jos kassavirta sisään katkeaa. Se varsinainen jaettava tulee meiltä kaikilta, meidän tuloistamme, ostoksistamme, meidän yhteen hiileen puhaltamien yritysten tuloista ja voitoista ja kaikesta tästä ympärillämme pyörivästä.

Ketään ei toki tule jättää heitteille eikä yksi kadulle mutta tehtäessä populistisia vertailuja ooppera vs hoitoala kannattaa muistaa myös se että vaikka ensiksimainitun tukeminen onkin pääasiassa ns luksusta on se myös yhteiskunnallista palvelua jonka myötä nettomaksajat pääsevät nauttimaan sen yhteisön hedelmistä joita he ovat tuloillaan kastelemassa ja lannoittamassa.

Toki heillä olisi varmasti useimmiten varaa myös maksaa lippunsa kokonaisuudessaan itsekin mutta heillä voi olla useimmiten myös varaa kilpailuttaa työnantajiaan ja asuinpaikkaansa. Olemmeko valmiit ottamaan riskin tästä ja vaatimaan tästä yhteiskunnasta paikkaa jossa nettomaksajan roolina on pelkästään maksajan rooli ja rahaa jaetaan ainoastaan sinne mikä on SAK;n ja SDP:n ideologiassa väistämätöntä ja ei vahingossakaan sivistävää tai, hui kauhistus, hauskaa tai virkistävää.

Jos olemme niin kannattaa muistaa että tuossa lyhyen pika-alusyhteyden päässä on toinen kaupunki ja toinen maa ja jonne jo nyt on siirtynyt kovin paljon suomalaista työtä...