Miksi oma auto julkisten sijaan

Iltalehti: Vaihda junaa!

Pääkaupunkiseudun poikittaisen joukkoliikenteen heikkouden lisäksi yksi tärkeimmistä oman auton käyttöön motivoivista seikoista kristalloituu oikeastaan liki täydellisesti tähän haastattelusitaattiin:

Isompaa aikatauluremonttia ei ole tulossa. Junaliikennettä on niin paljon, että lähes koko ratakapasiteetti on jo käytössä. Jos toistuvat myöhästymiset haittaavat, kannattaa miettiä, onko joku toinen juna mukavampi, VR:n viestintäjohtaja Mäkinen kehottaa.

VR:n organisaation vankasta breshneviläisyydestä on tullut avauduttua aina silloin tällöin mutta tälläinen piittaamattomuus asiakkaasta ja suoranainen välinpitämättömyys oman prosessin suorituskyvystä jaksaa aina hätkäyttää.

Ei se jos on ongelmia ja ei vielä sekään että ongelmille ei voida tehdä parissa päivässä aikataulurakenteen vuoksi mitään mutta se että ongelmaan suhtaudutaan venäläisellä työmoraalilla vain olkapäitä kohautellen ja härskisti käsketään asiakkaita pilaamaan omat aikataulunsa ja päivärytminsä vain siksi että mitään ei viitsitä tehdä...

Niinpä tietenkin..

Kaikki olisi liian helppoa jos kaikki onnistuisi kerralla. Otti tuo auton luovutus aikalisän ja lykkääntyi parilla päivällä eteenpäin.. Tosin taas senverran pienten sattumien summana ettei tuosta oikeastaan voi ketään osoitella.

Tai jos voi niin korkeintaan valtiota ja valtiomme järjettömän byrokraattista verotuspolitiikkaa jonka johdosta tiettyjen varustelukomponenttien asentaminen onnistuu satamassa mutta tietyt yhtälailla hankitut komponentit ilmeisemmin muuttuvat osaksi auton verotettavaa / tullattavaa arvoa jolloin niitä ei olekaan voitu asentaa maahantuonnin yhteydessä vaan vasta autoliikkeessä vaikka maahantuoja auton lupasikin liikkeeseen varusteltuna..

Joten menee vielä ylihuomiselle ennenkuin asentajat ovat saaneet webaston kiinni ja kuosiin ja auton satavalmiiksi..

Ajatuksia autonvaihdosta

Pari kuukautta sitten käynnistetty vaihtoprojekti on huomista ja luovutusta vaille valmis ja huomenna tähän aikaan pitäisi olla uusi auto alla ja vanha vaihdettuna pois jos kaikki menee mallikkaasti. Vakuutukset vaihdettu, rahat siirretty, vaihtohetki sovittu ja niinpäinpois. Sitten edessä onkin sisäänajoa ennen tulevaa kesälomaa ja matkailukierrosta kotimaassa.

Tässä vanhaa ja hyvinpalvellutta autovanhusta tyhjäillessä ja luovutuskuntoon laitellessa on tullut kyllä mieleen sekin että miten kummaa on se miten auton tapaiseen käyttöhyödykkeeseen ikäänkuin tottuu vuosien varrella ja sentimentaalisempi saattaisi jopa yhdistää vaihdokseen tunnetiloja.

Mutta tarkemmin ajateltuna eivät ne tunnetilat tuohon ajoneuvoon liity vaan siihen että tuo menopeli tavallaan toimii muistijälkiä yhteen nivovana linkkinä ja nuo ajatukset liittyvät tosiasiallisesti siihen ajanjaksoon jonka ajan tuo menopeli on omistajiaan palvellut ja vaihdos vain keräilee tapahtumat yhteen mielenpohjalta auton ollessa vain auto.

Lyhytaikaisempaan hankintaan tuskin edes sisältyisi tälläisiä puitteita mutta 11 vuoden ajan ensin perhettä ja sitten minua palvelleen auton ajanjakoon mahtuu jo paljon muutosta. Tuolla on opittu ajamaan vaikka ajamaan opettelu sujuikin sitä edeltäneellä luupäällä, tuolla on muutettu pois kotoa, muutetu yhteen, muutettu erilleen, matkattu Suomessa, matkattu häihin ja kuljetettu tuhkauurnaa..

Onneksi emme ole yksin

Jotenkin lohdullista saada tietää se että emme ole tässä maailmassa aivan yksin täällä Suomessa autoverotuksen kummallisuuksien kanssa.

Erilaiset penkinsiirto- ja tilavirityskonstit ovat toki olleet meilläkin käytössä henkilöautoverotuksen välttämiseksi mutta niin näemmä Tanskassakin toimitaan. Vastaan on tullut farmari- ja tila-autoja joissa kyljessä pakettiautoihin kuuluvat painomerkinnät ja joista takapenkit ovat poistettu tilan aikaansaamiseksi ja siksi että auton on saanut siten kirjattua pakettiautoksi edullisemmalla verotuksella.

Voi vain taas hiljaa mielessään miettiä sitä mitä järkeä tälläisessä ihmisten kiusaamisessa aina on..