Back in business

Rautapuolella taisi tosiaan olla kaiken toimimattomuuden alku ja juuri. Kävin kuskaamassa D-linkin reitittimen takaisin kauppaan ja raahasin kotiin Zykelin vastaavan purkin ja taas ollaan verkonreunassa kiinni ainakin jo puolittain. Perusyhteys piuhaa pitkin kulkee mutta langaton puoli on vielä kokonaan säätämättä ja koestamatta mutta onneksi projekti jo puolessavälissä. Tai no.. ainakin melkein.

Tiedostonjaot ja kansioidensynkkauksetkin pitäisi varmaan viritellä kotiverkon sisällä taas toimintaan ja yhteydet kuntoon kaikkiin suuntiin mutta ainakin tilanne on jo paljon pidemmällä kuin eilen samoihin aikoihin..

Säätö jatkukoon

Työpäivä alkaa olla vihdoin pulkassa ja käyttöliittymäsuunittelun parista aika suunnata kohti verkkokauppaa palauttamaan edellistä ostosta ja miettimään millä raudalla seuraavaksi yrittäisi saada liittymäänsä toimimaan..

Kuinkahan kauan tässä vielä on solmussa piuhojensa kanssa.. :-)

Laadukasta rautaa

Täytyy taas todeta että pitäisi katsoa paremmin mitä ostaa ja googlata esiin kaikki kommentit ennenkuin tekee päätöksiä. En ole pitkään aikaan törmännyt niin epävakaaseen laitteeseen kuin tuo hankkimani D-linkin DSL-purkki jonka asetusten kanssa meni eilisilta rattoisasti ja lopputuloksena kotiverkko joka ei vieläkään toimi. Tai siis toimi hetken ennenkuin purkki vaati taas sen seuraavan resetoinnin. Webbikäyttöliittymä kaatui n. joka 3. kerralla jonka jälkeen joko virta pois purkista tai sitten resetointi tehdasasetuksiin. prkl..

No.. onneksi on hankittu verkkokaupasta ja pätee postimyynnin 14 vrk:n palautusoikeus :-)

Joten taitaa käydä niin että tuo D-linkin DSL-G604T (toivottavasti Google löytää kriittisen palautteen muiden iloksi) päätyy palautukseen ja tilalle jotain vakaampaa rautaa. 3Com:n verkkotuotteet kyllä maksavat vähän enemmän mutta ovat enemmän sitten tuollaista teollista tuotatntorautaa jolla homman pitäisi jopa toimia...

Kierrätysparadoksi

Nauti kylmänä, palauta ehjänä

Näin nuo taas mainostavat radiossa tölkkien kierrätyksen tärkeyttä ja valistavat ihmisiä palauttamaan alumiinin takaisin kiertoon. Tavoite joka sinänsä on ehdottoman hyvä ja metallinkierrätys nykyään muutenkin noista kierrätysbisneksistä se yksi harvoista joka oikeasti toimii ja on teollisesti kannattavaa puuhaa pelkän maailmanparannusaatteen sijaan mutta tuon kierrätyksen käytännöntoteutus on vähintäänkin omituinen..

Lasi ja PET-pullojen kierrätys ehjänä on hyvinkin perusteltua ja järkeenkäypää koska pullot menevät pesun jälkeen takaisin käyttöön mutta miksi ihmeessä alumiinitölkki pitää palauttaa ehjänä. Ensin kuluttajan on varottava hiton ohuen alumiinitölkin lommoutumista juomisen jälkeen. Sitten ennen kauppaankuljetusta tölkkejä on säilytettävä kotona kaapissa tilaaviemässä ehjänä ja tölkit on kannettava kassissa kauppaan niinikään ehjänä vaikka samaan kassiin mahtuisi ainakin arviolta 5 * enemmä tölkkejä rusennettuna eikä paino siltikään haittaisi. Ja kaikki tämä minkä vuoksi ?

Siksipä siksi että tölkin voi tunkea automaatin hihnalle, lunastaa pantin ja kuulla automaatista kauniin *krunts* äänen kun automaatti vuorollaan sitten rusentaa ehjänä palautetun tölkin tuhannensolmuun odottamaan kuljetusta sulattoon...

Harmaa olotila

Taas viikonloppu pulkassa ja oikeastaan mitään varsinaista ei saatuna aikaan vaan henkilökohtainen ToDo-lista senkun kasvaa.

Pitäisi varmaan tarttua niskasta kiinni itseään mutta ei oikein innosta sekään. Oikeastaan ollut marraskuun 9 päivästä lähtien sellainen kumman flegmaattisen rauhallinen olotila. Ei suurta tunnetta ja tuntemusta oikeastaan mihinkään suuntaan, ei tosin mitään suurempia murtumisiakaan. Ei vain aina nappaa niin ei nappaa. ehkä se tämä tästä. Ensi lauantaiksi pitäisi matkustaa keskisuomeen Isän uurnanlaskuun. Ehkä se on sitten taas yhdenlainen rajapyykki. Tai sitten ei ole.

Agnostikko ihmemaassa

Viikko sitten sunnuntaina tuli tehtyä jotain perin kummallista ja poikkeavaa. Äiti halusi lähteä vielä kuulemaan kun kirkossa luettiin kuulutuksissa tiedot hautaan siunatuista ja lähdin sitten hänen tuekseen ja niin sitten päädyin ihan oikeaan jumalanpalvelukseen ihmettelemään sitä mitä oikeastaan siellä tein.

Mutta omalla tavallaan kokemus oli sivustakatselijalle perin mielenkiintoinen tilaisuus seurailla maailmaa joka on itselle kovin vieras perusteiltaan. Mielenkiintoiseksi tämän teki se että saarnaajaksi oli paikalle hankittu hyvin vanhahko pastori joka tuomiosunnuntain saarnassaan äityi saarnaamaan viimeisestä tuomiosta ja jaosta pelastuviin ja kadotukseen joutuviin. Siis kunnolla klassikkokamaa senkerran kun itse osuu paikalle.

Mutta kun tuota saarnaa jäi kuuntelemaan niin jotenkin siitä paistoi lävise pieniä moraalisia paradokseja. Korostettiin uskoa, siteerattiin raamatun jakeita jossa kadotukseen joutuvat tuomittiin todellisen lähimmäisenrakkauden puutteesta ja tällä korostettiin sitä kuinka tärkeää on ottaa muut huomioon.

Mutta eikö tämä ole oikeastaan kovin itsekästä. Huomioi lähimmäinen jotta itse pelastut, minä, minä, minä..

Mihin katosi oikea empatia ja välittäminen lähimmäisistä, halu pitää toisista huolta siksi että se on oikein, ei siksi että mytologian mukaan joskus nousee kuolleista ja tuomitaan. En minä tarvitse mitään pelkoa persiiseeni siihen että kysyn ystävältä että kuinka jakselet ja onko kaikki hyvin, en tuomion uhkaa siihen että jaksaa yrittää auttaa.

Sisäinen skeptikkoni voisi rivienvälissä epäillä aiheen suhteen yhtä ja toista ja jopa provokatiivisesti kysyä että ettei kirkko vain pelkää sitä että kansa tajuaisi sen ettei yleinen moraali ja etiikka vaadi taustakseen isoa kirjaa ja myyttejä vaan nuo perusarvot nousevat ihmisestä itsestään ja ovat laumaeläimen vaistoina paljon vanhempaa perua kuin mikään kirja tai kertomus..

PainStation

The artwork formerly known as PainStation

Unohtakaa pleikkarit ja FPS-räiskinnät. Tässä toivepeli jokaisen joulupukin konttiin. Häviäminen ei enää vähennä pisteitä tililtä tai näy pikseleinä ruudulla vaan peli rankaisee pelaajaa todenteolla. Löytyy kuumuutta, sähköä ja iskuja näpeille ja voittaminen ei koskaan ole tuntunut näin makoisalta.

Vakavasti ottaen.. mitä tälläiset pelit oikein kertovat ajastamme ja siitä millainen maailma oikein on ympärillämme ??

Hermojen kiristymä

Osaavat joskus olla pienet operaatiot kovin työläitä, taas se on nähty. Edelleen päivitystyö puissa mutta nyt saa sen suhteen olla luvassa aikalisä ja erätauko ja selvittelyä ensin sensuhteen onko Elisan päässä kaikki kytketty kuntoon. Ainakin niinkauan kuin tämä vanha toimii..

Onneksi sentään hommasta jää jotain konkreettistakin käteen ja vaikka tekniikkaa ostettaessa ei estetiikan pitäisikään olla se tärkein argumentti niin on se pakko hieman taputtaa itseään olkapäälle ja todeta että alkaa tuo työpöytä näyttämään suhteellisen tasapainoiselta ja kauana alkavat olla ne ajat kuin tietokone käsitteenä merkitsi sellaista beigenharmaata kantti-kertaa kantti murkulaa pöydännurkalla..


Harmoniaa ?

Vielä kun pääsisi tuosta kiemurtelevasta verkkokaapelista tässä eroon..

Suomi NYT

Suomi NYT

Miltä Suomessa näyttää juuri nyt. Ylen linkittämänä 15 katukuvaa taltioivaa webbikameraa Kittilästä Nuijamaalle.

..tunkkinne

Elisan asiakaspalvelun numerossa kilometrin jono ja aihetodisteet viittaavat vahvasti siihen suuntaan että uuden liittymän kytkentä on jossainpäin työjonoa ja homma jumissa. Jokatapauksessa tilanne se että vanhalla yhteydellä saa oven auki ulospäin mutta uuden järjestelmän kanssa edelleen yhteys ei toimi.

Ei mikään ihme että ihmisillä väliin hermot kireällä tietotekniikan kanssa, ei näiden vempaiden käytettävyys ole vielä millään kuluttajaelektroniikan tasolla jossa vielä voi soittimen kaivaa laatikosta, tökätä töpselin seinään, levyn sisään ja painaa play ja poppi soi..

No onneksi tämä vanha liittymä vielä näyttää toimivan (koputtaa puuta)

Deja vu Moskovan malliin

Puolustusvaliokunnalle ärhenneltiin Moskovassa

Uutiset kuulostavat kokoajan vain tutummilta ja tutummilta. Nyt noottien kohteena länteenpäin haikaileva Suomi ja ripitystä siitä ettemme ole innostuneet terrorisminvastaisista sotaharjoituksista rauhantahtoisen naapurimaamme kanssa.. Tsetseniassako sitä olisikaan pitänyt harjoitella..

Historialla on kumma taipumus toistaa itseään..

Väliaika..

..kahvia ja pullaa

Onneksi näemmä vanhan liittymän toimintaa ei ainakaan vielä ole saksittu poikki sillä tuon adsl-purkin kanssa on saanut taas jumpata oikein urakalla.. jahdata verkosta d-link:n sivuilta firmispäivityksiä purkin raudalle ja kammata webbifoorumeita lävitse tiheällä kammalla oikeiden verkkoasetusten perässä ja kokeilla mikä toimii ja miten.

Lopputuloksena se että verkkoyhteys kulkee edelleen vanhan dsl-modeemin kautta mutta hei, uudessa on jo tuorein softa sisässä ja puuha voi jatkua..

Haastetta illaksi

Saa nähdä milloin taas kotona verkkoasetukset toimivat ja seuraavan kerran saa koneen kiinni nettiin. Jos Elisalla on kaikki toiminut niin liittymätyypin vaihdoksen olisi pitänyt astua voimaan tänään ja edessä on taas annos kotiverkon säätämistä. Eihän tuossa peruspurkilla varmaan mitään olisikaan muttakun piti hankkia samantien adsl-pääte joka toimii myös wlan-verkon tukiasemana ja hieman katkoa kämpästänsä ylimääräisiä lankoja ja ulottaa verkko aina kotisohvalle saakka. Tai kesällä parvekkeelle...

Ja vaunussa rauha ihmisten kesken

HS - Kaukojunissa kokeillaan hiljaisia vaunuosastoja

Tuppisuinen kansa on siis saanut sen mitä on kaivannutkin, vaunuosastot jossa ylenmääräinen kommunikointi on pannassa ja maassa rauha ihmisten kesken. Tyypillisen suomalaista mutta milloinkahan juniin saataisiin lapsiperhevapaita junaosastoja jossa kanssamatkustajien ei tavitsisi kärsiä yhdestäkään vapaan kasvatuksen pikku herrantertusta. Satunnaiset puhelinsoitot ovat pientä tuollaiseen häiriöön verrattuna mutta asian esilleottaminen lienee Suomessa poliittisesti epäkorrektia..

Mutta tuleepahan tuosta kännypannasta mieleen ne tutkimukset joissa on todettu että eräs suuremmista ärsytyksenaiheista mikä asiaan liittyy on todellisuudessa se että puhelinkeskustelusta kuulee vain sen toisen puolen eikä pääse juoruista täysin perille...

Tilanne kehittyy

Jushtshenkon avustaja: Venäläisiä kommandojoukkoja Kiovassa

Saas nähdä pitääkö uutinen paikkaansa ja kaavaileeko Putin vanhaan malliin periteitä kunnioittaen Prahan kevään toisintoa ja pientä kurinpalautusta kansalle joka ei tajunnut parastaan ja äänestänyt niinkuin Moskovassa haluttiin eikä edes huomannut pientä muutetun totuuden vihjettä oman parhaansa nimissä...

Marraskuu

Ei Marraskuu saa näyttää tälläiseltä. Marraskuussa pitää olla synkkää ja pimeää ja sumuisenharmaata, en minä tilannut arktista lumimyräkkää vielä tähän aikaan vuodesta saapuvaksi


Kaunis ilma tänään

Johan sitä tuli töissä kylmä pelkästään siitä että kurkki ikkunantakaa viihtyisää Itä-helsinkiläistä teollisuusaluetta kauniissa syyssäässä...

Venäläisempi juttu

KAVKAZ CENTER

Lähteiden paikkansapitävyyden joutuu jokainen arvioimaan itse mutta tämä artikkeli asettaa taas Venäjän oman "terrorismin vastaisen sodan" hivenen outoon valoon jos toisaalla iivanat vastustavat tsetsheenien "terrorismia" ja toisaalta rahtaavat Haagin tuomioistuimen sotarikoksista kuuluttamia Serbejä Kaukasukselle avukseen..

Ei mikään ihme että virallinen Venäjä haluaisi Kavkaz-centerin pysyvän hiljaa ja suljettuna..

Tuotteistamisen taito

Pienen sovelluksen laatiminen on vielä helppoa jos se täytyy vain tehdä ja jättää elämään omaa elämäänsä sellaisenaan mutta miten käytkään jos joutuu puuhaamaan sellaisen järjestelmän kanssa joka tulee jäämään eloon ylläpidettäväksi ja kenties laajenemaan globaaliin käyttöön. Pelkkä koodaus ja suunnittelu onkin yllättäen vain pienenpieni osuus kaikesta ja avainasemaan nouseekin speksaaminen, dokumentointi ja dokumentaation ylläpito ja revisiointi sekä määrittelymenetelmien jatkuva parantaminen ja kehittäminen.

Tässä taas päivä mennyt rattoisasti dokumenttipohjia revisioidessa ja suunnitellessa ja tuotteistamissuunnitelman suunnittelussa vaikka samaan aikaan pitäisi myös olla toteuttamassa prototyypin implementointia sekä itse järjestelmän viimeistelyä, jakeluversion laadinnan opettelemista TestStandin työvälineillä ja kaikkea muuta pientä virtelmää. Todellista korvienvälistä concurrent engineeringiä parhaimmillaan..

Ei ainakaan pääse työpöydän äärellä muut ajatukset hiipimään mieleen kun näiden kanssa painii ja jakaa ajatuskapasiteettiaan sinne ja tänne tipoittain..

Bitti poikittain

Ainakin saa ajatukset todella hyvin pois murheista kun rupeaa säätämään kotiverkkoaan parempaan kuosiin ja saa sitten koko systeemin jumiin yhden koneen osalta ja TCP/IP-puolen sekaisin. Kun nyt pääsisi käsiksi siihen mistä alkusyystä kaikki kiikastaa niin sitten voisikin saada verkkopuolen asetukset rakenneltua uudelleen kasaan.

Onneksi sentään on näitä kakkoskoneita jotta ei aivan kokonaan joudu pimentoon yhden koneen tippuessa pois verkosta ja voi sentään googlata esiin vastauksia ongelmiinsa.

Matkan pää

Eilinen takanapäin ja edessä totuttautuminen lopullisesti uudenlaiseen arkeen. Olo edelleen aika tyhjä ajatuksista ikäänkuin alitajunta ei vieläkään olisi kokonaan hahmottanut tapahtunutta ja sitä että Isä on lopullisesti poissa keskuudestamme ja ainoastaan elää muistoissamme. Kai nuo ajatuksen vähän kerrassaan alkavat sopeutumaan todellisuuteen.


Isäni: 1943 - 2004

Muistotilaisuus itsessään oli tunnelmaltaan hyvin lämmin, juuri Isän näköinen, jossa sijansa saivat niin työtoverit konsernijohtoa myöten kuin sukulaiset ja tuttavatkin jotka hänet vuosien varrella ovat tunteneet. Paljon kauniita muistoja ja paljon yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja sanatonta kaipuuta. Voisi kirjoittaa paljonkin mutta toisaalta ei oikein keksi parempaakaan sanottavaa.

Kylmää

Ulkona kymmenen astetta pakkasta ja hautajaispäivän aamu. Sää on kovin kaunis ja rauhallinen. Sopiva Isälle. Olo aika pysähtynyt, tunteet yhtä kohmeessa kuin ihmiset tuolla ulkona. Kovin surumielinen olo mutta eiköhän tästäkin päivästä selviä.

Futublog

Futublog

Taisi paljonmainostetuille MMS-viesteille käydä samoin kuin WAP:lle aikanaan. Kerran itse sellaisen lähettämistä periaatteesta testannut ja todennut konseptin turhaksi ja ylihinnoitelluksi ja viimeistään nyt uudet markkinoille tulevat palvelut tekevät multimediaviesteistä entistäkin turhempia.

Miksi lähettää ylihintaisia viestejä yksi kerrallaan ystäville jos Futublogin kaltaiset palvelut mahdollistavat sen että tilannekuvat voi siirtää pienellä sovelluksella datasiirron hinnalla suoraan webissä olevaan kuvakansioon kaikkien tuttujen nähtäväksi mistäpäin tahansa verkkoa riippumatta siitä millainen puhelin tutulla sattuu olemaan.

Perjantaita odotellessa

Isän hautajaisiin matkaa enää yksi täysi päivä. Mitähän siitäkin päivästä oikein tulee ja millainen olo lienee tilaisuuden jälkeen. Uskonnollinen ihminen en ole mutta tietty lopullisuuden tuntu tuohon seremoniaan aina liittyy vaikka kuolema onkin ollut jo konkreettisesti läsnä eikä vain puhelimessa kuultuna uutisena.

Heti poismenon jälkeisinä tunteina Terhokodissa.. sittemmin hautaustoimistossa arkkua ja uurnaa valitessa, kirjoittaessa kutsuja hautajaisiin ja etenkin silloin kun perjantaina nosti omin käsin arkunkannen Isän päälle ja kiersi viimeisen ruuvin kiinni ikäänkuin sinetöiden kaiken.

Mutta siltikin vielä jotenkin epätodellisena tunteena, ikäänkuin ei vielä kokonaan olisi hahmottanut lopullisuutta ja sitä ettei enää pääse kertomaan omista projekteistaan tai kuulemaan miten Isän vetämät projektit ovat edenneet ja miten tehtaat valmistuneet ajallaan. Sitä että rakkain läheinen, esikuvista parhain ja näin vanhemmalla iällä kollegoista kallisarvoisin on lopullisesti poissa.

Uusia tuulia Ylessä

Maailmanrauhan tervaajasta Yleisradion toimitusjohtajaksi: Mikael Jungner

Mielenkiintoinen sirpale edellisen vuosikymmenen historiasta ja Yle:n uudesta toimitusjohtasta. Ehkä kekkoslovakiassakin alkaa hiljalleen valtiollisten instanssien kurssi kääntyä avoimempaan suuntaan kun yle:n ruoriin valittiin maailmanrauhan tervaaja vuodelta 1991.

Kukaan ei odota Espanjalaista Inkvisitiota

Kysymys: Onko näissä testeissä mitään järkeä.
Vastaus: Ei, mutta joskus ne ovat jopa hauskoja.

Kuka Monthy Python hahmo oikeastaan olenkaan:


You are a cardinal! You love to try & get others
into trouble, even if you have to make up
lies...NO ONE expects the Spanish Inquisition!

What Monty Python Sketch Character are you?
brought to you by Quizilla

Tämänkin omituisuuden löysin blogien kummallisesta maailmasta:

Prkl byrokraatit

Postimyynti verkonkautta on yksi mainioimmista keksinnöistä. Liikkeestä näkee heti yleensä varastosaldot ja tietää onko tilattavaa tavaraa olemassa ja lähetyskin lähtee liikkeelle melkeinpä heti ja on useimmiten perillä seuraavana päivän kello 16 mennessä lähipostissa josta sen voi hakea jos kotimaasta tilailee. Mutta mikäpä onkaan ketjun heikoin lenkki.

Yleensä tilauksen mukana saa paketin seurantanumeron josta näkee heti kun lähetys on kirjautunut perille ja noudettavissa mutta aina näin ei ole, varsinkin jos asioi vähän pienemmän liikkeen kanssa jonka järjestelmät eivät ole täysin automaattiset jolloin täytyy turvautua perinteisempään menetelmään ja ns. asiakaspalveluun. Kuten tänäänkin jolloin sain hyvin pienellä viiveellä kyselyyni vastausmeilin jossa kerrottiin että lähetykseni on jo mitä varmimmin perillä kun lähti eilen keltainen kuljetus 16:lla liikkeelle.

Tästä iloisena kävelin tietenkin postiin tiedustelemaan asiantilaa mutta mitäpä sainkaan vastaukseksi:

kun ei ole sitä seurantanumeroa niin ei sitä voi mistää nähdä

Mussutti tiskintaakse jämähtänyt elämänsä alisuoriutuja vastaukseksi ja tuijotti ruutuaan apaattisena eikä edes jaksanut muuta kommentoida. Vieressä 2 metrin päässä konttorin pakettihyllystö jossa hyvin rajallinen määrä tavaraa ja edessä ruutu johon varmasti tallentunut tiedot kaikista niistä lähetyksistä joita pari tuntia sitten oli sisään tullut ja joita tuskin paikallisessa aluepostissa niin paljoa on. Mutta ei kun ei niin ei ja ei. Eihän täällä nyt sentään mitään sanaa "palvelu" tunneta.

Nyt sitten huomenna joutuu ensin marssimaan kotiin, hakea sieltä postin tuoma pakettikortti, palata takaisin samaan konttoriin ja vasta sitten saada käsiin se lähetys josta tänään olin fyysisesti muutaman hassun metrin päässä ainoanan esteenä välissä elämäänsä kyllästynyt keski-ikäinen suojatyöllistetty keskinkertaisuus.

Linkittämisen sietämätön vaikeus Osa II

Tietoviikko: Aitoon asiakaskohtaamiseen blogeissa

Oli pakko antaa toimitukselle palautetta kun nämä asiat eivät näemmä ikinä taida kehittyä..

"Linkittämisen sietämätön vaikeus..

Mitä enemmän tässä tulee lukeneeksi erilaisia verkkomedioita sitä enemmän tulee ihmetelleeksi uudelleen ja uudelleen sitä että jos tekstissä viitataan webissä olevaan julkiseen materiaaliin niin miten ihmeessä on niin vaikeaa samantien linkittää artikkelin asiasanaa kyseiseen lähteeseen sensijaan että asiasta puhutaan vain käsitteenä perinteisen printtimedian tapaan.

Case-esimerkkinä taas jälleen artikkelissanne esiintynyt B. Gatesin blogi jonka olisi hyvin voinut joko linkittää suoraan tai sitten liittää tekstiin blogin url (http://www.microsoft.com/billgates/) samaan tapaan kuin esimerkiksi The Seattle times (http://tinyurl.com/34qwm) on vastaavaa aihetta sivuavassa artikkelissaan tehnyt.

Pieni vaiva mutta lisää kummasti sähköisen median tehoa verrattuna perinteiseen."

KAVKAZ CENTER

::KAVKAZ CENTER::news::facts::analysis

Tätä Putin ei sinun halua lukevan. Kaukasuksen kansanmurha on idän virallisessa totuudessa nimikoitu sodaksi terrorismia vastaan ja siististi unohdettu että juuri Venäjän sotavoimat moukaroivat Grosnyin kaupungin soraläjäksi ja muun maan raunioiksi ja loivat pohjan nykyiselle kaaokselle.

Suomettuneiden ulkopolitiikan ex-risupartojen sananvapaudenkäsitteeseen tämä näkökanta ei enää mahtunut mutta onneksi sentään vielä Suomessa ei Putinin-Tuomiojan linjan totuudesta ole saatu aikaan ainoaa totuutta vaikka Itänaapurissa kriittisten toimittajien oletettu elinikä onkin laskemaan päin ja kansa kumartaa virallisen yksimielisesti suurta johtajaa.

Terapiaratkaisuko

Saa nähdä oliko toimenpide terapeuttinen vai aiheuttaako se lopullisen terapian tarpeen mutta kun tunne on viimeaikoina ollut vahvasti se että kotosalla 4 seinän sisällä pitäisi saada muuta ajateltavaa niin otin sitten ja pistin tilaukseen langattoman wlan-adsl-reitittimen vakaana tarkoituksena rakentaa kotosalle toimiva langaton verkko ja päästä eroon ylimääräisistä piuhoista.

Toisena toimenpiteenä päänupin vapauttamiseksi olen myös vakavastin harkitsemassa astumista ulos ikkunasta ainakin osittain ja ibookin hankkimista wlan-verkon kaveriksi ja kevyeksi matkakoneeksi jota voi raahata mukanaan jos on tarvetta näytellä matkakuvia tuttaville tai kirjoitella hommiaan jossain vähän rauhallisemmissa puitteissa tai vaikkapa siirtää harrastekonttorinsa johonkin virikkeellisempään ympäristöön stressin välttämiseksi.

Saas nähdä kuinka äijän käy ideoissaan mutta raportteja / kirosanoja / kevyempiä kommentteja lienee luvassa.

Isätön isänpäivä

Isänpäivästä selvitty ilman suurempia tunnemyrskyjä vaikka alkuun hieman hirvittikin. Viikon mittaan nähdyt lukuisat mainokset eivät kylläkään nostaneet fiilistä tai parantaneet oloa mutta onneksi kukaan ei sentään tullut ja kysynyt että mitäs ostit isälle lahjaksi. Olisi saattanut tilanne olla varsin vaivautunut puolin ja toisin jos olisi vain lakonisesti todennut että mäntyarkun ja että kannen ruuvasin omakätisesti kiinni perjantaina..

Oma onnensa oli se että Partiokannuksen lippukunnanjohtajaretki osui sentään samalle päivälle ja pääsi karkuun rutiineita ja arkea aivan muihin puuhiin ja tuttuun porukkaan. Tuli jopa sitten elämänsä ensimmäistä kertaa istuttua hevosen selässä ja ei se edes tuntunut yhtään hullummalta. Mitä nyt alkuun olivat kontrollit vähän hakusessa ja olo melko jäykkä mutta vähän sitä ehti jopa rentoutumaan sen lyhyen kokemuksen aikana. Tosin taisi olla senverran lauhkea kouluhevonen että se olisi kävellyt sitä lenkkiään ihan ilman minun ohjastusta mutta siitä nyt ei sen enempää :-)

Avokonttorin melu

Hämeen Sanomat: "Avokonttorin melu"

Taas yksi tyypillinen avokonttoriartikkeli jossa vain keskitytään työskentelytavan yhteen ulottuvuuteen ja katsotaan asiaa varsin jämähtäneestä näkökulmasta keskittyen ainoastaan siihen että työntekijä istuu omassa kuutiossaan ja naputtaa koneella omaa työtään ja kritisoidaan sitä että mahdollinen häly ja muut aistiärsykkeet haittaavat tätä naputtelua ja laskevat työtehoa.

Tyypillisessä fyysikkolähestymistavassa kuitenkin unohdetaan tuon taustahälyn positiiviset puolet ja ne mahdolliset työtehoa ja tuottavuutta lisäävät vaikutukset joita ei pystytä kellolla kellottamaan.

Konttorin taustahäly kun harvoin on varsinaista melua vaan koostuu enemmän puheesta ja vuorovaikutuksesta jolloin myös siirtyy ihmiseltä toiselle enemmän tai vähemmän merkityksellistä tietoa ja mahdollisesti luovaan ongelmaratkaisu- ja ideointiprosessiin tempautuu sivusta mukaan sellaisia ihmisiä ja ideoita jotka eivät muutoin tulisi mukaan vaan jäisivät virallisten viestintäkanavien ulkopuolelle. Keskusteluun uhrattu sekunti tai minuutti saattaa siis poikia mukanaan monta hyvää ideaa tai jättää alintajuntaan hautumaan uusia katsantokantoja tilanteeseen

Työterapiaa

On sitä sitten jollaintapaa sekaisin tai sitten vain muutoin viihtyy työssänsä mutta parin raskaan kotipäivän jälkeen paluu työpaikalle on ollut varsin terapeuttinen.

Saa muuta ajateltavaa ja puuhasteltavaa surullisten mietteiden sijaan ja hetkeksi nupin tuulettumaan. Tosin ei tämä nyt mitenkään kovin tehokas työpäivä ole ollut vaan aikalailla tässä on pyöritellyt papereita ympäriinsä ja vähän skissaillut käyttöliittymää mutta eikait tässä tilanteessa paljon muuta edes itseltään voi olettaa. Ainakin taas iskenyt tutuista uutispalveluista silmään kaikenlaisia mielenkiintoisuuksia ja kommentoitavia asioita.

Mittasuhteet

Tiesittekö että hautajaisilmoitusristin viivanpaksuus on n. 1 ja mittasuhteet n. 1:3 siten että poikkiviiva on hieman alempana kuin mitä se symmetrisesti sijoiteltuna olisi. No, nyt tiedätte ja tiedän minäkin. Vaati taas yhden henkisen ponnistelun saada aikaan hautajaiskutsu ja kirjoittaa nimi ja kuolinpäivä kutsun kansilehteen.

Huomenna pitää kyllä jo saada raahattua itsensä töihin jotta saa ajatuksena hieman irti arkitodellisuudesta ja muuta mietittävää mieleensä. Edes vaikka joku kiva pikku tietokantabugi ratkaistavaksi tai jotain.

Viimeinen aamu

Eilisen verevänpunainen auringonlasku oli ikäänkuin enne tästä päivästä ja siitä että Isäni elämässä se jäi auringonlaskuista viimeiseksi. Kieltämättä tilanteen tietäen ja tuntien se tuli mieleen kun sitä metrossa matkalla Terhokotiin illansuussa katselin mietteissäni ja enne ainakin tälläkertaa piti paikkansa. Illan rauhallisesta unesta ei enää aamulla herätty uuteen päivään.

Jotenkin kovin moninainen olotila. Toisaalta kovin rauhallinen siitä että kaikki on nyt ohi, ei enää tarvitse huolehtia Isän voinnista, siitä onko kaikki kontekstiin nähden hyvin ja onko toisen olo yksinäinen ja milloin saapuu se viimeinen viesti. Toisaalta pohjattoman surumielinen olo ja ikävä. Huoli siitä miten lähimmäiset jaksavat ja kestävät.

Sitä väkisinkin huomaa näissä hetkissä sen miten kuolema on siivottu nykypäivän elämässä jonnekin taka-alalle ja kaikki ne toimenpiteet mitä kuoleman jälkeen täytyy tehdä ovat kovin vieraita ennenkuin ne joutuu käymään lävitse. Kuolintodistukset, virkatodistukset, yhteydenotto hautaustoimistoon, paikan ja ajan varaamiset, vainajan kuljetukset, pukeminen ja arkun valinta. Kaikki tuo melkolailla uutta vaikka ikää itsellä kohta 30v jo on.

Edessä pitkä ja raskas toipuminen ja sopeutuminen uudenlaiseen tilanteeseen ja siihen että perheestä yksi on poissa.

Myrskyn silmässä

Kumman rauhallinen olotila ottan huomioon tämän kaiken tapahtuneen. Ikäänkuin sitä olisi jollaintapaa ottamassa tilanteen sellaisena kuin se on ja hyväksynyt tämän kaiken lopullisuuden alitajunnassaan tai sitten sitä on viimeviikon tunnemyrskyn jälkeen hurrikaanin tyynessä silmässä odottamassa sitä viimeistä uutista ja sitä kaikkea prosessia mikä siitä sitten seuraa.

Kumma miten sitä tulee yleensä elämässä puhuttua aivan liian vähän vaikka miten yrittäisi. Harvoin kiitettyä lähimpiään niistä kaikista asioista ja kerrottua kuinka tärkeitä he sitten kuitenkin ovat vaikka väliin olisikin hermot kireällä ja ilmassa vähintään kipinää kovapäisten luonteiden ottaessa yhteen. Tälläisinä hetkinä sitten löytyvät ne sanat kun aikaa puhumiseen ei ole enää paljoa ja kaikesta tulee lopullista. Onneksi edes niille on ollut aikaa.

Väistämättä tulee mieleen se että millainen olo olisikaan jos kaikki olisi käynyt silmänräpäyksessä ja asiat jäänyt puhumatta. Mielessä pyörisi se että sekin ja tuokin olisi pitänyt sanoa mutta koskaan ei ollut ehtinyt tai oli pitänyt asioita itsestäänselvinä. Olisi kaipuun ja ikävän lisänä vielä paha mieli ja huono omatunto. Tietenkin nuo asiat ovat varmasti olleet kaikkien tiedossa jollaintapaa mutta silti sanomatta. Nyt onneksi saanut sanansa sanottua ja siitä rauhallinen mieli. Ei enää sellaista mikä pitäisi sanoa tai kertoa.

Kun vain muistaisi aina sen että ei kiitosta ja kauniita sanoja pidä säästää hautajaisiin arkun äärelle vaan sanoa ne silloin kun toinen on vielä ne kuulemassa.

Ihmiskoe omalla itsellään.

Toisaalta tämä taival on eräänlainen ihmiskoe jossa itseään käyttää koe-kaniinina ja tarkkailu on reaaliaikaista ja kaikenkattavaa. Aiheena kaiken lopullisuus ja ihmisen psyyke.

Läheisen kuolema on tähän asti ollut elämässä kuitenkin hieman etäisempää vaikka isovanhempia olenkin ollut saattamassa ja kantamassa viimeiseen lepoon mutta 90 vuoden iässä elämän loppuminen on tavallaan luonnollisempaa ja toisaalta isovanhemmat ovat aina olleet, ainakin fyysisesti, jossainmäärin etäisempiä. Toiset Porissa, toiset Keskisuomessa ja eivät siten niin oleellinen osa arkipäivän elämää.

Oman Isän päivä päivältä lähenevä poismeno on sensijaan aivan toisen kertaluokan ravistelu psyykelle ja tajunnalle. Inhimillisesti aivan liian varhain ja niin kovin läheinen ihminen. Toisaalta tähän mahdolliseen kohtaloon on vuosien kuluessa ja sairauden roikkuessa Damokleen miekkana päiden yllä jollain tapaa alitajuisesti valmistautunut ja ehtiä ajattelemaan asioita moneen kertaan monelta kantilta.

Tunteet vaihtelevat sopeutuneen rauhallisesta kipeän tuskalliseen ja takaisin. Ikävä ja kaiken lopullisuus päälimmäisinä tunteina. Kaipuu niihin kaikkiin hyviin hetkiin. Väliin nousee kevyemmät ajatukset pintaan ja ystävien seurassa saattaa hymy nousta huulille ja hetken olla iloinen mutta sitten siitä voi taas romahtaa hetkeksi aivan kasaan. Ravistelevaa.

Tää ystävyys..

Tiet kauas voivat kaikota, jää muistot sydämiin
Siis kiitos vielä kaikesta ja terve, näkemiin...

Hiljaista luopumisen aikaa. Päivä päivältä Isä on väsyneempi ja yhteisen elämänpolun päätepiste lähenee vääjäämättä. Onneksi ei tarvitse olla enää sairaalassa kliinisessä ympäristössä vaan Terhokodin lämpöisten puitteiden suojassa. Itsellä tunnerekisteri heitellyt niin laidasta laitaan kuin se vain voi tehdä tälläisessä tilanteessa, päälimmäisenä kaipuu ja ikävä.

Uutisen levitessä suvun ja lähipiirin keskuudessa on luonnollisesti alkanut kulkeutumaan eri kanavien kautta surunvalitteluja ja voimantoivouksia viimeisiin päiviin Isälle ja meille jälkeenjääville voimia ja jaksamista. Lohdullista tietää ettei ole aivan yksin tämän kaiken keskellä vaan surun voi jakaa lähimmäisten kesken. Sitä vain väkisin myös miettii sitäkin että mikähän siinäkin on että yhteydenpitoon ja puhumiseen tulee tarve vasta tälläisinä hetkinä sensijaan että silloinkin kun kaikki on hyvin muistaisi kertoa toiselle mitä hän oikeastaan merkitseekään. Minä siinä koskaan ole ollut itsekään sen parempi toisia.

Myös niitä hetkiä jolloin taas tajuaa kouriintuntuvasti sen ettei rahalla saa tässä maailmassa kaikkea. Oikeat ja välittävät ystävät ovat elämän mittaisella matkalla kultaakin kalliimpia niin hyvissä hetkissä ilon jakajina kuin hädässä tukena ja turvana. Vaikka tuskaa ei voikaan kukaan pois ottaa niin elämää näinä hetkinä helpottaa tietoisuus siitä ettei siinä tarvitse olla yksin vaan voi aina soittaa toisella vaikka olisikin aamuyö tai paeta yksinäisyyttä toisen sohvalle nukkumaan.

Täytyy sanoa että kun kesällä aloitin tämän blogin ylläpidon en arvannut että joutuisi tälläisia ajatuksia käymään lävitse näin nopeaan...

Elämä jatkuu

Elämä jatkuu omalla painollaan vaikka tuntuukin siltä että maailma olisi pään sisällä pysähtynyt. Viimeisin kuukausi on mennyt pelottavan nopeaan ja tuntunut iäisyyden pitkältä huonojen uutisten seuratessa toinen toistaan ja epätoivon kasvaessa. Tuntuu kuin aika olisi ollut paljon, paljon pidempi kuin mitä se on siitä kun syyskuun 26 päivänä sain puhelimeeni aamusta tuon lyhyen, karun japahaenteisen viestin:

Isä on sairaalassa, soita -Äiti

Viestin joka jo asiaa sen tarkemmin vielä tuntematta toi liian paljon mieleen ne lukuisat muut uutiset joita vuosien aikana oli jo kuullut.

Ja tässä sitä nyt ollaan epäuskoisina tästä kaikesta. Vihollinen jota vastaan on kaikkiaan kamppailtu viimeiset 13 vuotta on saanut voittonsa. Lääketieteellä joka voitti meille monta hyvää vuotta ei ole enää keinoja jäljellä vaan edessä on enää arvon mukainen saattohoito viime metrien ajaksi. Yhteinen taival on kutistunut kovin kapeaksi ja käsillä on jo se piste jossa polut erkanevat iäksi. Viime hetket sanoa sanottavansa, kiittää kaikesta, kuulla viimeiset ohjeet elämäänsä. Seuraavan sukupolven lopullisesti tarttua siihen työhön joka nyt kesken on jäävä.

Jäljelle jää kipeä ikävä

Epätodellinen olo

Sanaton olo juuri ennen nukkumista. Vaikea kirjoittaa kaikesta siitä mitä tuntee sisällään juuri nyt mutta pahalta tuntuu. tuntuu kuin tämä viimeisin kuukausi olisi ollut vapaata syöksykierrettä tähän päivään jolloin taas sairaalassa käydessään jo kokee että vähäkin toivo on valumassa hetki hetkeltä ohuemmaksi ja ohuemmaksi ja tilanteen lopullisuus senkun vahvistuu. Nähdä oma Isänsä johon aina on voinut luottaa sängyssä potilaana ja heikkona.

Syöpä on vittumainen vihollinen.