Elämä jatkuu

Elämä jatkuu omalla painollaan vaikka tuntuukin siltä että maailma olisi pään sisällä pysähtynyt. Viimeisin kuukausi on mennyt pelottavan nopeaan ja tuntunut iäisyyden pitkältä huonojen uutisten seuratessa toinen toistaan ja epätoivon kasvaessa. Tuntuu kuin aika olisi ollut paljon, paljon pidempi kuin mitä se on siitä kun syyskuun 26 päivänä sain puhelimeeni aamusta tuon lyhyen, karun japahaenteisen viestin:

Isä on sairaalassa, soita -Äiti

Viestin joka jo asiaa sen tarkemmin vielä tuntematta toi liian paljon mieleen ne lukuisat muut uutiset joita vuosien aikana oli jo kuullut.

Ja tässä sitä nyt ollaan epäuskoisina tästä kaikesta. Vihollinen jota vastaan on kaikkiaan kamppailtu viimeiset 13 vuotta on saanut voittonsa. Lääketieteellä joka voitti meille monta hyvää vuotta ei ole enää keinoja jäljellä vaan edessä on enää arvon mukainen saattohoito viime metrien ajaksi. Yhteinen taival on kutistunut kovin kapeaksi ja käsillä on jo se piste jossa polut erkanevat iäksi. Viime hetket sanoa sanottavansa, kiittää kaikesta, kuulla viimeiset ohjeet elämäänsä. Seuraavan sukupolven lopullisesti tarttua siihen työhön joka nyt kesken on jäävä.

Jäljelle jää kipeä ikävä