Isätön isänpäivä

Isänpäivästä selvitty ilman suurempia tunnemyrskyjä vaikka alkuun hieman hirvittikin. Viikon mittaan nähdyt lukuisat mainokset eivät kylläkään nostaneet fiilistä tai parantaneet oloa mutta onneksi kukaan ei sentään tullut ja kysynyt että mitäs ostit isälle lahjaksi. Olisi saattanut tilanne olla varsin vaivautunut puolin ja toisin jos olisi vain lakonisesti todennut että mäntyarkun ja että kannen ruuvasin omakätisesti kiinni perjantaina..

Oma onnensa oli se että Partiokannuksen lippukunnanjohtajaretki osui sentään samalle päivälle ja pääsi karkuun rutiineita ja arkea aivan muihin puuhiin ja tuttuun porukkaan. Tuli jopa sitten elämänsä ensimmäistä kertaa istuttua hevosen selässä ja ei se edes tuntunut yhtään hullummalta. Mitä nyt alkuun olivat kontrollit vähän hakusessa ja olo melko jäykkä mutta vähän sitä ehti jopa rentoutumaan sen lyhyen kokemuksen aikana. Tosin taisi olla senverran lauhkea kouluhevonen että se olisi kävellyt sitä lenkkiään ihan ilman minun ohjastusta mutta siitä nyt ei sen enempää :-)