Turhauma Tanskassa

Eli tunnelmia lentokoneessa (kirjoitettu jossain itämeren yllä, copypastettu suomessa bloggeriin)

Tämänkin bloggauksen olisin voinut kirjoittaa kaikessa rauhassa Kastrupin kentällä lentoa kotosuomeen odotellessa jos vain kentän IT-järjestelyt olisivat olleet lähimainkaan asiakaspalveluhenkiset.

Ehdin jo innostumaan kylteistä jossa luki suurella "wireless internet area" wifi-logojen kera ja avaamaan iBookin toiveikkaana kuppilan pöydässä mutta kuinkas kävikään. Maksaahan sitä taas olisi pitänyt kortilla itsensä kipeäksi ennenkuin nettiin olisi ollut tie tarjolla. Kotisuomessa sentään voi kävellä vaikka Teerenpeliin "yhdelle" ja surffata asiakkaille tarjolla olevassa wlanissa ilman oheiskuluja mutta ilmeisemmin tämä olisi jo aivan liikaa..

Mutta se mihin oikeasti turhautui oli Kastrupin myymälöiden tuotevalikoiman hallinnan kivikautisuus. Sen nyt tiesinkin ettei EU:n sisällä ole enää tullivapaita tuotteita mutta vielä kentän kauppaan kävellessä ajattelin terveellä kaupunkilaisjärjellä voivani maksaa normaalin hinnan parista mallasviskistä joita ei suomesta saa ja kantaa kotiin täydennyksenä Glendronnachia kun se pääsi taannoin loppumaan kaapista. Mutta kuinkas sitten kävikään..

Tax-free myymälän myyjä siinä selitti että nämä tuotteet ovat tax-free tuotteita ja niitä ei voi ostaa EU:n sisällä matkustajat mutta että kentältä löytyy myymälä jossa saa myös täyshintaisia tuotteita. Siispä sinne. Mutta mutta... Myymälässä oli kyllä erikseen tuotteita joissa sininen hintalappu jökötti merkitsemässä täyttä hintaa ja tuotteita joissa vihreä hintalappu majaili merkitsemässä tax-free hintaa mutta tuotteet olivat.. niin.. eri nimikkeitä...

Kuinka käsittämättömän vaikeaa on anno dominii 2005 toteuttaa myymälän tietojärjestelmään kaksoishinnoittelu samoille tuotteille määränpään ja verokannan mukaan ja myydä kaikkia nimikkeitä kaikille matkustajille ? Suomessa kun käväisee kitumarketissa niin tasantarkkaan tavaran hinta vaihtuu lennossa heittämällä sen mukaan nappaako tiskiin plussakorttinsa tai muun etuläystäkkeen mutta ilmeisemmin tälläisen ymmärtäminen on muualla maailmassa käsittämättömän vaikeaa..

Jäi sitten kantamatta rahat tuolle kentälle..

Taas miestä viedään

Mitä tulikaan mainittua ilta ja aamurytmeistä..

Mutta taas kello ruuvattu herättämään viiden jälkeen ja taksi tilattu aamuksi. Suunta minnekkäs muualle kuin Helsinki-Vantaalle ja finskin siivittämänä tälläerää tanskanmaalle pariksi päiväksi setvimään sitä mitä mätää siellä lieneekään. Tietenkin työmatkailu alihankkija-audittien myötä on tervetullutta vaihtelua arkiseen aikatauluun mutta jotenkin tuntuu siltä etten minä ihan koskaan kunnolla sopeudu näihin aikaisiin aamuihin vaan mielummin heräisi kaikessa rauhassa.

Nyt taas tietää sen että kahvia kuluu aamun aloituksessa enemmän kuin varmaan hyvää tekisi jotta saa silmät auki kentällä ja koneessa mutta onpahan tuo piriste sentään Suomessa viellä laillisten huumeiden listalla..

Rattoisa naapurusto

Pääsi taas jälleen Martsarikin otsikoihin

En sitten tiedä onko tässä kyseessä jokin median voiman balanssia ylläpitävä takapotku Mika-Mika-maan formulajulkisuudelle tai muutoin vain kohtalon ivaa rauhalliselle vantaalaiselle elementtilähiölle, mutta jostain kumman syystä vaikuttaa siltä että viimeaikoina naapurusto on päässyt uutisotsikoihin parin viimevuoden aikana lähinnä siksi että joku on ammuskellut ravintolan ovella, uhannut räjäyttää ravintolan tai sitten ammuskellut ravintolassa tuttavaansa..

Sinänäs hivenen ironistakin että kyseessä on kuitenkin yleisestiottaen varsin rauhallinen ja vanha lähiö joka taitaa paikallislehdistön pikku-uutisjakaumaa tuijottaen tipahtaa hyvänmatkaa häiriömediaanin rauhallisemmalle puolelle ja jonka laitamia eivät täytä ränsistyvät peltihallit vaan menestyvien yritysten toimistotalot. Eikä edes paikallisessa koulussa esiinny sisäänpotkittuja ovia vaan martsari on aina ollut enemmänkin yksi pääkaupunkiseudun halutuimmista opinahjoista

Mutta julkisuus ei aina osaa olla tasapuolista eikä hyvistä asioista saa räikeitä otsikoita..

Tahatonta huumoria

Toisten kielitaidolle ei kyllä saisi nauraa..

Mutta on vaikeaa olla ainakin vähäsen hihittelemättä koneensa äärellä sähköpostille jossa keskieuroopasta tulleissa meilissä puhutaan asiakkaan tarpeista käyttäen periaatteessa sanaa "customer". Tosin säännöllisesti väärin kirjoitettuna muodossa "costumer" joka taas tarkoittaa puvustajaa...

Katsastus

Tulipahan taas käytyä katsastuttamassa itseään seuraavalla tuomiolla:

• Verenpaine 120/76
• Hemoglobiini 163
• Kolesteroli 4.0

Eli kaikesta päätellen voi jatkaa rauhassa epämääräisiä elintapojaan rasvaisen ja epäterveellisen ruoan muodossa, levittää vastakin leipänsä päälle luonnonmukaista voita synteettisten korvikkeiden sijasta ja jatkaa hyvillämielin kaupan karkkihyllyjen verottamista suklaa ja laktritsahyllyjen puolelta ja korkata seuraavan olusen kun tahtoo.

Soittakaa lynkkausporukka jo paikalle!

IS: Susi hyökkäsi päin naista Kuhmoisissa

- Susi oli ehkä kahden metrin päässä, kun nostin kytkintä. Onneksi ikkuna ei ollut auki, kauhun hetken kokenut Ulla Kauhanen huokaa.

Siis hetkinen.. "kauhunhetkiä" kokenut paikallislehden päätoimittaja istui siis "hyökkäyksen" tapahtuessa autossaan ikkunantakana ja tästä on väännetty otsikko jossa susi hyökkää naista päin.
Mikähän lieneekään taas koko totuus asiassa, ettei vain susiparka hypännyt henkensä edestä tieltä ojaan kun maaseutupaikkakunnan susifobiaa lietsova besserwisser osui autoineen samalle hiekkatielle ?

Huutokauppaa

Huuto.Net - WC-paperia *** EI HINTAVARAUSTA ***:

Ei voi muuta sanoa kuin että hulluja ovat ihmiset..

Traumareview 1

Muistaakohan kukaan vielä sitä miten 5 kuukautta sitten media julisti kaakkois-aasiassa kansallisen trauman syntyä ja siten miten tuo tsunamikatastrofi kuolonuhreineen piirtyy kansalliseen tajuntaan vähintäänkin yhtä pysyvästi kuin sotiemme muistot tai jotain sinnepäin. Tai miten useat "tiedostavat" kommentoijat pitivät mediakuvan kritisointia vähintäänkin kyynisenä ja sydämettömänä...

Mutta kuka oikeastaan enää muistaa tuon "trauman" ? Uhrien omaisille kaipuu on edelleen päivä päivältä läsnä konkreettisena ja käsinkosketeltavana mutta minne se kansallinen traumatila onkaan kadonnut kun puheenaiheissa pinnalla tuntuu olevan ennemmin viimeisin "katkera" (kuka edes uskoi...) tappio neuroviisuissa tai *valitse sopiva nimi* julkkispariskunnan erot ja elot kuin joulukuiset tapahtumat. Vai onko nyt niin että traumat nykyään tarkoittavat kuukaudessa tai parissa unohtuvia tapauksia joillen keston määrittää lööpitettävän uutisarvon käypä markkinahinta.

Vai olisiko peräti niin että varsinaista traumaa tuosta ei tullut omaisten ja lähimmäisten ohella muulle kuin lööppejä hehkuttaneelle keltaiselle lehdistölle jolle myynti, markkina-arvo ja korostetut otsikot ovat elinehtoja. Ja todellisuudessa kaikenaikaa enin osa kansasta suhtautui tapahtuneeseen realistisesti ja rauhallisesti ja kaikenkarvaisten Kari Lumipallokerojen hehkutuksilla korkeintaan markkinoitiin ja rahastettiin ?

Shit hits the fan

PRKL..

Mikään ei ole niin masentavaa kuin nukkumaanmennessä tajuta että paitapyykki olisi vielä pitänyt pistää linkoutumaan pesun jäljiltä.. ja vaikka yökyöpeli onkin niin ei sentään kehtaa kiusata puolenyönaikoihin naapureitaan linkoavalla pyykkikoneella...

Elämä on...

Nightlife

Aamun hesarin Elämä & Terveys osastolla ollut artikkeli erilaisista vuorokausirytmeistä oli perin mielenkiintoinen mutta sen sisältämä "oletko aamu- vai iltarytmin ihminen" kysely ei tarjonnut paljoakaan lisäarvoa, 10 pistettä 7-28 pisteen ilta-aamurytmiasteikolla vain vahvisti taas todemmaksi sen mitä aina olen tiennyt itsestäni eli yökyöpeli ja pahinta laatua. Sensijaan tuo tietokulman analyysi oli aika kiintoisa. Sen mukaan iltaihmiset ovat:

• Elämäntavoiltaan epäsäännöllisempiä kuin aamuihmiset
• Herääminen ja nukahtaminen vaikeampaa kuin aamuihmisillä*
• Enemmän unettomuutta ja päiväväsymystä kuin aamuihmisillä
• Suorituskykly parhaimmillaan illalla
• Elimistön vuorokausirytmi selvästi yli 24h, joskus jopa 25h tai enemmänkin.

*) tätä minä en nukahtamisen suhteen sulata.. yleensä kun arkena raahautuu sänkyyn puolenyön jälkeen sitä silmä sammuu hyvinkin nopeaan

Mielenkiintoista luettavaa mutta osin kyllä todentuntuista. Olen aina kaivannutkin 30h vuorokautta että ehtisi saamaan kaiken aikaan mutta sitä ei kylläkään ole mistään vielä kalenteriin ilmaantunut. Mutta olisi kyllä kiintoisaa alistaa itsensä pieneen laboratoriokokeeseen ja kellottaa mikä olisi se oman elimistön "oikea" vuorokausirytmi ja mikä tuntuisi hyvältä.. Tämä nykyinen 24h pohjainen kun aina loppuu kesken ja sittenkun ehtii nukkumaan tulee aamu vastaan liian aikaisin.. 5-6h yöunet alkavat taas sitten jossain vaiheessa kantaa veroaan armottomana aamukoomana.

Käyttäkää niitä turvavöitä..

HS: Auton ajoa harjoitellut törmäsi puuhun Espoossa

Silläkin uhalta että alan kuulostaa liikenneturhan papukaijalta niin voisiko asiaa paremmin ennää ilmaista kuin parilla lainauksella tuosta Hesarin uutisesta:

"Päivystävän palomestarin mukaan tilannenopeus törmäyshetkellä oli alhainen mutta autossa olleet eivät käyttäneet turvavyötä... Vuonna 1963 syntynyt kuljettaja loukkaantui erittäin vakavasti pään ja rintakehän alueilta."

Niinkuin Newton 1. mekaniikan peruslaissaan asian määritteli: "Kappale jatkaa tasaista suoraviivaista liikettään ellei jokin voimista pakota sitä muuttamaan liiketilaansa" Auton kuljettajan valittavaksi jää enää se onko vaikuttava ja liikkeen pysäyttävä voima sitten turvavyön vaiko ohjauspyörän tukivoima..

Ihalainen, älä valehtele

HS: Ihalainen esittää paperiteollisuuteen välirauhaa

"On tärkeätä korostaa, että paperimiehet eivät ole massiivisessa lakossa vaan työnantaja estää töihin pääsyn työsululla."

Ihalainen, älä jaksa valehdella. Paperiliiton ylityökielto ja sen perusteella harrastama jatkuviin sairaslomasyihin pohjautunut lakkosissisota tehtaiden jatkuvien alasajojen muodossa on rampauttanut paperiteollisuutta jo hyväaikaa ennenkuin työnantajat päättivät selkeyttää peliä paljastaakseen karun todellisuuden ja ennenkaikkea suojatakseen teollisuuden koneita ja laitteita joille jatkuva alas- ja ylösajot aiheuttavat kohtuutonta rasitusta ja ennenaikaista kulumista.

Tokihan on ymmärrettävää että paperiliitolle tälläinen yksipuolinen käytännön lakkoilu ilman lakkoa palkan juostessa tilille ja pr-kuvan säilyessä puhtoisena on hyvinkin kompaktin käyttökelpoinen ratkaisu mutta se että tätä illuusiota yläpidetään noinkin julkisissa lausunnoissa on jo kovin paksua tavaraa.

CERT ja revisionhallinta

Tuli taas tuossa sähköpostissa tuorein CERT:n tietoturvatiedote joka sattui olemaan päivitys 24.3.2005 julkaistuun Mozilla / firefox-perheen gif-haavoittuvuustiedotteeseen siltäosin että siihen on lisätty korjaavaksi toimenpiteeksi nyt julkaistun Netscape 8:n asentaminen vanhan alttiin netscape 7:n tilalle. Muutoin hyvä mutta tuonne tiedotteeseen on jäänyt kummittelemaan tämä hieman kyseenalainen ohje:

RATKAISU/RAJOITUSMAHDOLLISUUDET:
Päivitä haavoittuva Firefox -selainohjelmisto versioon 1.0.3 osoitteessa:
http://www.mozilla.org/products/firefox/

Ongelmalliseksi tuon tekee se että kun tuo Firefox:n 1.0.3 osoittautui vielä paljon pahemmin reikäiseksi löydettyjen javascipt-reikien kautta ja CERT itsekin suosittaa jo alunperin 8.5.2005 julkaistussa tiedotteessaan Tuliketulle seuraavaa korjaavaa toimenpidettä:

RATKAISU/RAJOITUSMAHDOLLISUUDET:
Päivitä haavoittuva Firefox-selainohjelmisto versioon 1.0.4 osoitteesta:
http://www.mozilla.org/products/firefox/

Luulisi että tietoturvaorganisaatiokin hieman pitäisi huolta ohjeittensa revisioimisessa eikä julkaisisi vanhoihin tiedotteisiin "päivityksiä" joissa neuvotaan päivittämään jo kertaalleen huonoksi havaittuun versioon. No, sinänsä vahinkoa ei tässä pysty tapahtumaan sillä molemmat linkit onneksi viittaavat Firefox:n sivustoon jossa on aina tarjolla selaimen ajanmukaisin versio eikä tuota 1.0.3:a toivottavasti enää löydy mistään jakelusta. Mutta koomistahan tuo silti on.

Miten osuikin silmään sopivasti

Mustaa huumoria

*Disclaimer* Jos huumorintajuusi ei mahdu lähes morbidin huumorin viljeleminen, älä lue pidemmälle.

Mutta näin työkiireiden keskeltä sermintakaa heitettyä kysymystä mukaillen:

Kys: Mitä teet jos työkaverisi iloittee kesken päivän voivansa hieman huonommin ja tekee lähtöä kotiin ?
Vast: Soitat paikalle psykiatrin ja varmuudeksi poliisipartion hänen kotiovelleen...

Valokuvan voima

Pieni virkistävä iltakävely hämärtyvässä lähiön illassa tuli tarpeeseen sisällävietetyn työpäivän jäljiltä ja taas jälleen tuli napattua tuosta tuo kamera mukaan ikuistamaan maisemia ja fiiliksiä puoliksi kokeilu- ja opettelumielessä. Valokuvaaminen ainakin amatööritasolla on aina ollut lähellä sydäntä ja taas uusien hankintojen myötä on opettelemisintoa taas löytynyt jostain lisää. Tosin taidot ja tiedot lienevät sillä tasolla että tässä korkeintaan alkaa tunnistamaan omat puutteensa.

Mutta tässä kotiinpäästyä kuvankäsittelyn äärellä pieneen pirulliseen mieleen hiipi taas ilkikurinen ajatus siitä kuinka pienillä muutoksilla voisi välittää aivan erityylisiä tunnelmia ja vaikutelmia kotiympäristöstään. Oikeat osaajat tekevät tämän toki taidokkaammin ja ennenkaikkea huomaamattomammin omilla valinnoillaan ja kuvakielellään mutta pistinpähän itsekin hieman lusikkaa soppaan kokeillen miten tunnelman saisi vastaamaan keskimääräistä lähiöstereotypiaa:


Pintakiiltoa lähiössä


Piiput horisontissa


Arbeit macht frei

Synkeää eikö totta.. Eihän totuus tietenkään tuossa ole vaan yhtälailla olisin voinut korostaa viereisen toimistotalokeskittymän lasipintoja ja sitä miten maailman metsäteollisuutta suunnitellaan täällä ja miten puhdastiloissa saavat alkunsa kiihtyvyysanturit, mistä tieto leviää kaupunkiin ja mistä kaupunkirata kuljettaa hetkessä keskustaan toisenlaisena totuutena.

Kannattaa katsella kriittisesti.

Hakaniemenrannan kaksinaismoralistit

Ymmärtääköhän SAK:n Ihalainen sen kuinka kaksinaismoralistiselta hän taas illan uutisissa näyttääkään ollessaan "huolissaan" kiristyneestä työmarkkinatilanteesta ja siitä kun työnantajasiipi on kerrankin jättänyt alistumatta paperiliiton eduntavoitteluihin ja rakennemuutosjarrutteluihin samaan aikaan kun AY-liikkeen toiset jäärät samaan aikaan heittävät itse vettä myllyyn ja uhkaavat taas jälleen tukitoimilla. Eli käytännössä kiristetään toista neuvotteluosapuolta koko yhteiskunnan kautta siinä missä toisen neuvottelupuolen toimivalta rajoittuu ainoastaan oman alan puitteisiin ja piireihin.

Jos Ihalainen olisi oikeasti huolissaan tilanteesta hänen tulisi tässä tilanteessa heittää omiensa niskaan kylmää vettä ja antaa sopimuspuolten keskenään sopia riitansa.

Stormcrow

- Eli kuinka luonnevirhe tuotteistetaan

Oikeastaan niin pitkälle kun muistan olen aina ollut jonkinlainen sekoitus eteenpäinkatsovaa optimistia ja väliin hyvinkin kyynistä pikkupessimistiä jonka on aina täytynyt ruotia esiin muiden innokkaista ideoista ne varjopuolet ja vaaranpaikat ja kohdat joissa homma voi mennä pieleen.

En siksi ettenkö innostuisi asioista vaan siksi että nuo varjopaikat aina suorastaan paistavat silmiini alleviivatusti ja en haluaisi homman menevän puihin pelkän riehakoivatn yltiöoptimismin ja vauhtisokeuden johdosta vaan vähän ottaa ohjaksista, himmata vauhtia kiertäen karikot suunnistaen maaliin vähän maltillisemmin.

Luonnollisesti tämä on usein saanut muille hieman hernettä nenään ja tuonut allekirjoittaneelle pienen pahanilmanlinnun leiman.

Siksi oikeastaan tämänpäivän tuotepalaverin yhteydessä mieleenhypähtänyt ahaa-elämys oli oikeastaan aika hilpeä. Patologisena pahanilmanlintuna taas jälleen kerran nappasin heti yhdestä kehitysohjelmasta esiin pari karikkopaikkaa ilman sen suurempia ajattelematta ja samalla tein tuon hassun havainnon:

Toisin kuin ennen jolloin lähinnä hiillytin intomielisempiä kavereitani, minun oikeastaan nykyisessä toimenkuvassa oletetaan ruotivan esiin potentiaalisia ongelmia ja vaaranpaikkoja ja tavallaan minulle nimenomaan maksetaan siitä että roikun aidanreunalla hivenen hirtehisenä pahanilmanlintuna..

Kätevää.

Jäljet johtavat sylttytehtaalle

Ei. Virusten ja haittaohjelmien tehtaileminen ei enää aikoihin ollut pelkkää kiusantekoa ja koodaustaitojen demoamista jota on tehty vain tekemisen vuoksi vaan taustalta löytyy aina vain useammin raaka bisnes ja harmaa raha.

Haittakoodin luomien aukkojen kautta pahaa-aavistamattomien koneita on valjastettu roskapostin lähettämiseen ja siten roskapostibisneksen pyörittämiseen sekä enemmän tai vähemmän epämääräisten tiedostojen jakamiseen ja omien jälkien peittelemiseen. Taustalta on voinut löytyä pönkäleitten tapaisia harmaan vyöhykkeen helppoheikkejä tai sitten mustempaa alamaailman bisnestä mutta yhteistä tälle kaikelle on raha ja voitontavoittelu.

Viimeisimpien haittaohjelmien variantit taas herättävät esiin uusia kysymyksiä virustehtailun harmaista eminensseistä ja liike-elämän kiertyvistä lonkeroista. Nabir.B oli tämän saagan ensimmäinen julkisuuteen ponnahtanut yrittäjä levitessään vertaisverkoissa ja tuhoten musiikkia sisältäviä mp3-tiedostoja ja nyt esiin noussut Whiter.f seuraa samoja polkuja eläessään elämäänsä vertaisverkoissa. Kenen intressejä tälläiset virukset palvelevat, kuka näistä hyötyy, kenen etua palvelee se että luottamus vertaisverkkojen tiedostoihin rapautuu.

On selvää että tälläisen harmaan eminenssin taskussa on oltava rahaa, tälläisellä toimijalla on oltava voimakas motiivi asiaan kenties suurten taloudellisten etujen kautta. Tälläisellä kummisedällä on lisäksi oltava kanttia astua laittomuuksien tielle joko kenties siksi että laki ei merkitse paljoakaan, tai kenties siksi että taustalta löytyy legioonallinen lakimiehiä viivyttämään, harhauttamaan sekä muuttamaan mustaa valkoiseksi mahdollisen käryn käydessä. Kaiken tämän lisäksi on löydyttävä vielä motiivien ja keinojen lisäksi paljon lujaa tahtoa pitkäjänteiseen viivytyssotaan.

Ei tarvitse kummoistakaan Occamin partaveitseä kun väistämättä katse alkaa kääntymään MPAA:n ja RIAA:n kaltaisiin väritettyä ja painotettua totuutta kauppaaviin media-alan etujärjestöihin joiden asenne kuluttajien viimeistenkin pennosien nyhtämiseen ja saman tuotteen moneen kertaan kauppaamiseen on tunnettu ja joiden historia tallennusteknologian vastustuksessa on tunnettu aina VHS-videon ja C-kasetin päivistä lähtien. En hetkeäkään ihmettelisi jos nyt paljastuisi että Hollywoodista olisi kannettu matkalaukuissa dollarinippuja filippiiniläisille koodareille ja kaiken tietoliikenteen häirinnän takana olisi mediateollisuuden luinen koura.

Kotimaassa kotoinen teosto on jo yrittänyt vaatia tietoliikenteen seuraamiseen sellaisia valtuuksia jotka nykyään kuuluvat poliisin repertuaariin ja viimeistään nyt pitäisi kansalaisten havahtua siihen että Soneran esimerkkiä muistaen ei tälläisiä oikeuksia pidä antaa voittoa tavoitteleville tahoille joiden kynnys väärinkäytöksiin on luultavimmin hyvinkin matala. Aina on vaihtoehtoja.

Tähän on sitten viimein tultu... 

Tyypillinen IT-ajan avunpyyntö

Niin..

Oli sitten tarvetta töissä saada yhdestä komponentista pari kuvaa poikkeamaraporttiin todisteeksi ja selventäjäksi ja kuinkas sitten kävikään. Noh. Ensinnäkin meidän osaston oma kamera on työkaverilla työmatkalla mukana joten siitä sitten pyytämään pientä palvelusta naapurioastolta ja hyvinhän homma meinasikin toimia. Kaveri lupasi ottaa kuvat ja heittää meilillä. Mutta..

Mikki$ofta taas onnistui tunkemaan näppinsä peliin ja kaverin kone hukkasi USB-liitäntäisen kameran näkymästään pienen säädön seurauksena ja homma tyssäsi siihen pisteeseen silläsuunnalla. Hetken pohdittuamme tuli ideaksi se että USB-laitteet ovat universaaleja ja kannoin kameran ja kaapelin omalle pöydälleni ja iskin kiinni koneeseen. Mutta..

Eihän tuo USB:n autuus siitä auennut, kone tunnisti laitteen mutta hallinnan kautta totesin että ajurit sittenkin uupuvat vaikka periaatteessa tuon kameran pitäisi käyttäytyä kuin usb-muistin eli win2000:ssa heittämällä sisään. Siitä sitten googlaamaan kameran nimellä ajureita ja löytyihän ne. Asennuksen jälkeen todeten että koneen boottaus tarvitaan joten päädyin sitten tallentamaan kaikki työt ja boottaamaan koneen ja ajattelin että no nyt. Mutta..

Kaiken tämän ajan kamera oli tietenkin ollut päällä ja akku lopulta tyhjennyt joten mikäpä muu avuksi kuin kävely naapuriosastolle ja lainaan akkulaturi. Joten tässä minä nyt istuskelen, latailen akkua ja odottelen josko akku olisi kohta kypsää kauraa ja saisin tuon kameran päälle ja ne kuvat ulos ja liitettyä raporttiin ja raportin alihankkijalle vielä tänään ja korjaavat toimenpiteet päälle..

Ja turhauhdun ja bloggaan tätä turhautumaa ruudulle kesken työpäivän. Kerpele*

*) ja tämähän ei ole kirosana vaan joskus muinoin päpan järjestämän "Kansan erä-perinne leikkikurssin" virallinen nimi..

Kokeilua ilman salamaa sisällä 

Kun mökkikausi loppuu - Hylätyltä mökiltä metsäpalstan maastosta 

Lähikuvaa kokeeksi 

Loman tarpeessa

Bloginpidossa ollut taas paussia mutta osasyynä tähän tylsistymisen sijaan se että bloginpitäjä vietti helapuukkotorstailomansa netin ulottumattomissa mökin rauhassa keskittyen lähinnä saunanlämmittämiseen, itsensä löylyttämiseen ja aina niin viilentävän oluen nautiskeluun ilman kiireenhäivää tai pahempaa stressiä. Mikä voisikaan rauhoittaa paremmin suomalaisen miehen sielunmaisemaa kuin saunan lämmittäminen sataseen ja päälle.

Tosin totuuden nimissä on myönnettävä että samalla reissulla kyllä tuli myös tehtyä vaihteeksi fyysisempää työtä kun perkasi serkun hakkuuaukealta saunapuita moottorisahaa perässään vetäen ja tuli todistettua miten oikea työ vetää välistä istumatyöläiselle hien pintaan.. varsinkin kun sahan säädöt ketuillaan ja kone sammuili aina parin sahauksen välein ja taas sai nykiä käyntiin. Mutta tulipahan taas hommia vietyä eteenpäin ja enemmänkin jahka saa sahan purettua paloihin, huollettua ja koottua kuntoon.

Kamera sitävastoin osoittautui sahaa toimivammaksi ja täytyy todeta että ei tästä enää taida olla paluuta digipokkareihin kun taas jälleen on päässyt järjestelmäkameraan käsiksi. Filmipuolellahan ehtikin jo vuosikymmenen verran kuvaamaan diaa järkkärillä ja vanhempi Olympuksen prosumer-pokkari oli vain pieni syrjähyppy kompakteihin. Vaikka tuota 1.8:n valovoimaa kyllä jää kaipaamaan kun ei vielä ole raaskinut hankkia ensimmäisen lasin kaveriksi mitään valovoimaisempaa laajakulmaa auttamaan sisäkuvauksessa. Vaikkakin tuo kuvanvakaaja kyllä auttaa monessa paikkaa jo tuollaisenaankin..

Vaikkakin omalla tavallaan oli tuo reissu myös rankkakin pelkän rentoutumisen ohella. Aivan liian paljon muistoja menneistä vuosista ja kaikesta syksyllä kadonneesta nousi pitkän viikonlopun aikana pintaan ja oli käytävä asiota lävitse mielessään taas kertaalleen. Mutta kait tuollainenkin taas vain kuuluu asiaan ja elämään. Ei vain aina jaksaisi.

Helat ja puuk..torstait

Muutaman päivän vapaa tulee tässävaiheessa kevättä kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Nyt kohta nokka kohti keskisuomea ja mökille latomaan puita saunanpesään ja rentoutumaan.

Samalla voisi kaikessa rauhassa kokeilla mihin uusin lelu kykeneekään käytännössä :-)

Virta vähissä

Taas arki vetäny virrat pois ylimääräisistä eikä oikein työohjeiden ja raporttien kirjoittamisen jälkeen ole muutamaan päivään jaksanut kirjoittaa blogiinsa mitään kärkevää tai muutakaan. Vaikka kommentoimista kyllä taas ympäröivässä maailmassa riittäisi. Voisi muistuttaa taas siitä millaisen nukkuvan karhun vierellä asustelemme tai miten naurettavaa pelleilyä paperin laiton lakkoilu on. Voisi kritisoida köyhyystutkimuksen uutisointia puutteelisuuksista, pohtia miten sopivalla ja ohjaavalla kysymyksenasettelulla kansa ei kannata 6. ydinvoimalaa tai kaikkea muuta.

Mutta lienee vain syytä taas todeta että mikään ei ole niin ärsyttävää kuin aamuruuhkassa urvelot jotka tukkivat pönötyksellään metron liukuportaita koko leveydeltään.

Ja miettiä että pitäisiköhän edellisen post scriptumin kultasydän-assosiaatiosta oikeasti huolestua itsensä suhteen.. :-)

Ja Vaput..

Onkohan maailmassa yhtään muuta yhtä hullua kansakuntaa joka sijoittaisi kanrnevaalihenkisen juhlan ajankohtaan jolloin tilastolliseti voi olla joko +20 astetta lämmintä iloisella auringonpaisteella tai vastavuoroisesti nollakeli ja ilmassa vettä kaikissa eri faaseissaan tuurista ja tilanteesta riippuen.

Ja vielä vähät välittäisi siitä säästä..

No, jokatapauksessa vappu taas paketissa ja juhlat juhlittu. Oikeastaan tässä viimevuosina ei vapussa minulle niinkään ole ollut enää tärkeintä juhlinta ja biletys vaan se että vakioituvissa vappurutiineissa näkee aina Otaniemen suunnalla vanhoja opiskelukavereita kerhon vapunaloituksessa sekä wappuriehan julistuksessa ja pääsee vaihtamaan kuulumisia ja kyselemään kuinkas sujuu. Ilman että edes erityisesti pitäisi sopia näkemisiä tai tarkoituksella tavata vaan tutut näkee oikeastaan puoliautomaattisesti olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Harvoin kun niihin tuttuihin enää törmää jotka eivät satu työskentelemään samassa työpaikassa tai muutoin yleisemmin nähtävissä.

Loppuvappu sitten onkin enemmän tai vähemmän kevyempää viihdettä.

Post scriptum

Ja jotta maanantain kyynisyysannos täyttyisi niin heitetään ilmaan äskeisen radiossakuullun tylsän kliseen pohjalta seuraava ajatus: Jos joku etsii ihmistä jolla tärkeintä kultainen sydän, niin onko hakusessa henkilö jonka sydän on erityisen raskas, metallisen kylmä ja pitää pintansa kovana kaikkelle kuningasvettä vähäisemmälle..