Muistaakohan kukaan vielä sitä miten 5 kuukautta sitten media julisti kaakkois-aasiassa kansallisen trauman syntyä ja siten miten tuo tsunamikatastrofi kuolonuhreineen piirtyy kansalliseen tajuntaan vähintäänkin yhtä pysyvästi kuin sotiemme muistot tai jotain sinnepäin. Tai miten useat "tiedostavat" kommentoijat pitivät mediakuvan kritisointia vähintäänkin kyynisenä ja sydämettömänä...
Mutta kuka oikeastaan enää muistaa tuon "trauman" ? Uhrien omaisille kaipuu on edelleen päivä päivältä läsnä konkreettisena ja käsinkosketeltavana mutta minne se kansallinen traumatila onkaan kadonnut kun puheenaiheissa pinnalla tuntuu olevan ennemmin viimeisin "katkera" (kuka edes uskoi...) tappio neuroviisuissa tai *valitse sopiva nimi* julkkispariskunnan erot ja elot kuin joulukuiset tapahtumat. Vai onko nyt niin että traumat nykyään tarkoittavat kuukaudessa tai parissa unohtuvia tapauksia joillen keston määrittää lööpitettävän uutisarvon käypä markkinahinta.
Vai olisiko peräti niin että varsinaista traumaa tuosta ei tullut omaisten ja lähimmäisten ohella muulle kuin lööppejä hehkuttaneelle keltaiselle lehdistölle jolle myynti, markkina-arvo ja korostetut otsikot ovat elinehtoja. Ja todellisuudessa kaikenaikaa enin osa kansasta suhtautui tapahtuneeseen realistisesti ja rauhallisesti ja kaikenkarvaisten Kari Lumipallokerojen hehkutuksilla korkeintaan markkinoitiin ja rahastettiin ?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
No comments:
Post a Comment