Suomalaisia ilmiöitä

Presson debatti: Suomalaisten itsepetos jatkunut jo kauan

Yksi kummallisimmista suomalaisista ilmiöistä lienee katkeruus siitä että menee hyvin. Joko sitä menee hyvin aivan vääristä syistä tai sitten hyvin meno on jotenkin tuuria eikä missään nimessä itse ansaittua. Ja jos nyt joku peeveli menee vielä menestymään näidenkin teesien puitteissa niin vähintäänkin kaikki sellainen menestyminen mikä ei ole itte puusta vuoltua ja hiellä ansaittua on vähintäänkin itsepetosta:

Päinvastoin, suuri osa teoreettisesti lahjakkaista nuorista on hakeutunut trendikkäästi ns. tietotekniikan pariin koodaamaan annettuja tehtäviä. Tätä on sanottu huippuosaamiseksi, vaikka se vastaa lähinnä konekirjoitustyötä. Kirjailijan ja puhtaaksikirjoittajan roolit on sekoitettu. Samoin on käynyt helposti erotettaville käsitteille tuottaminen ja kuluttaminen.

No.. onneksi nämä hiljalleen eläkkeelle siirtyvät kaiut siitä menneestä Suomesta joka häpesi itseään ja katsoi kaikessa Ruotsista mallia alkava olla aina vain enemmän ja enemmän vähemmistön ääntä ja tässäkin tapauksessa kuitattavissa todennäköisimmin pienen googlauksen kautta sillä että kyseessä lienee 70-luvun tekniikalla ratsastavan keksijän katkeruus siitä että hänen silloin innovatiiviset tuotteensa ovat jäämässä näiden "puhtaaksikirjoittajien" kehittämien ratkaisujen jalkoihin.

Herättelyä

Axbo

Tämä on juurikin se mitä olisin tänään tarvinnut aamulla. Kello joka rannesensorin avulla tarkkailee nukkujan unenvaiheita ja herättää unilta ennakoivalla 1/2h tolenranssilla haluttuun nähden nukkujan sillä hetkellä jolla uni on kaikista kevyimmillään ja kynnys herätä alhaisin. liki 200 euron hintalappu on kyllä tyyriinlainen mutta tietyllätapaa hyvin kiinnostavan oloinen konsepti mikäli vielä sattuisi toimimaan riittävällä varmuudella.

En tiedä minkä kesäaikasätkyn sisäinen kelloni oikein sai mutta jos muutoinkin ovat maanantait pahoja niin tänään tuntui herääminen todella takkuisalta ja jotenkin oli vielä työmatkallakin autonratissa olo että olisi ollut ainakin vielä karvanverran untenmailla. Senverran hitaasti ajatukset valuivat eteenpäin päänupin neuroverkoissa..

Palasia paikalleen.

Joskus tuntuu siltä että elämä menee toistuvasti päin seinää ja kierros kierrokselta yhä vain lujemmin ja joskus tuntuu siltä että palaset vain loksahtavat paikoilleen ja kaikki alkaa olla niinkuin pitääkin. Taisin aloittaa tämän bloginpitämisen aikana jolloin tietämättäni toisaalta pahin seinääpäin törmääminen oli vielä edessäpäin mutta toisaalta kaikki loksahtamiseen tarvittavat palaset olivat jo tavallaan kasassa jossain muodossaan.

Nyt alkanut vuosi on ottanut ja loksauttanut palasia oikein mukavalle mallille ja huolimatta siitä että töissä on hyvin hektistä ja pientä tuotejohdannaista poikkeustilaa päällä ja toisaalta opinnot edelleen kesken tuntuu siltä että elämä hymyilee kevään kanssa kilpaa varsin aurinkoisesti.

Sitä jaksaa kummasti pitkiä työpäivä ja kotiinraahattuja työpähkäilyjä kun soppansa kanssa ei tarvitse olla omin nokkinensa vaan tarpeen niin vaatiessa stressiään voi tilittää toiselle joka vieläpä jaksaa kuunnella huolia ja murheita ja johon tietää voivansa luottaa myös elämän huonompinakin hetkinä. Ei tässä kuviossa aivan näin kaiketi pitänyt mennä mutta elämä joskus yllättää ihmiset ja joskus vieläpä varsin positiivisesti...

Herne sieraimessa

Näitä työpäivän kukkasia taasen

Sitä saattaa saada alkuun hieman suivaantuneenoloista palautetta kun ensin on hieman väsyneenä ja ärtyneenä reklamoinut alihankkijaa käyttämällä mm sanamuotoja "alkeellisintakaan visuaalista tarkastusta" ja "silminnähden selkeitä" ja sittemmin saa puhelimen toiseenpäähän alihankkijan edustajan joka henk koht on ollut työjälkeisistä tarkastuksista vastuussa ja ilmeisimmin ottanut noista sanamuodoista hivenen itseensä....

Suivaantuneen palautteen saa kuitenkin vaiennettua myös helposti toteamalla yksikantaan: "kyllä, jälki oli todellakin niin huonoa"

Melkoisia herättäjiä

Top 5 weirdest alarm clocks

Jotenkin ajatus karkuun kurvailevasta herätyskellosta joka aamusella ajaa itsensä keskelle sängynalusta ja jää sinne piippailemaan EI kuulosta kovinkaan viehättävältä mutta ilmeisemmin sellaisellekin pirulaiselle on maailmalla tilausta. Aikaisina lentokenttäaamuina tuollainen kyllä kieltämättä pitäisi huolen siitä ettei uninen matkaaja turhaan jäisi tappelemaan torkkukytkimen kanssa...

Mistä näitä sikiää

IL: Vantaalla kaupattu piraattikameroita aitoina

Hei osta aito halpa videokamera, ihan on merkkiuote ja täysin laillinen. niin.. täältä näin takaluukusta katsos.. Ainutkertainen tarjous, only for you my friend ! Siis mistä näitä jymäytettäviä idiootteja aina sikiäää ? Luulisi tavallisella kaupunkilaisjärjellä varustetun kellojen jo soivan jos joku alkaa lontoon murteella kaupittelemaan halpoja videokameroita äkkiseltään keskellä automarketin parkkipaikkaa:

Vantaan poliisi varoittaa piraattivideokameroiden myyjistä. Poliisin tietoon on tullut muutamia tapauksia, joissa on myyty arvottomia jäljitelmäkameroita aitoina.

Poliisille tehtyjen ilmoitusten mukaan englantia puhuneet myyjät ovat kaupitelleet JVC-merkkisiä laitteita, jollaisia ei kuulu valmistajan tuotantoon. Myyjät ovat liikkuneet autolla, jossa on ulkomaalaiset rekisterikilvet.

Mutta ilmeisimmin ei voi kauhalla ottaa jos on vain lusikalla annettu ja halpa hinta saa kaiken suhteellisuudentajun katoamaan.. Ilmeisemmin joku vielä jaksaa uskoa ilmaisten lounaiden olemassaoloon.

Parempi musiikki, parempi mieli

yesh

Sensijaan että työpäiväänsä olisi taas jälleen joutunut viettämään Olavi Uusivirran ponnettoman ulinan, Alphavillen päivästä toiseen toistuvan tautologisen ikuisen nuoruuden volinan ja Ile "Olenhan hauska, olenhan.. pliis olenhan" Kallion mukahauskan omanegonkohotushuumorin riivaamana ovat tätä päivää siivittäneet mm Barry Whiten, Jamie Cullumin, Jim Morrisonin ja Led Zeppelinin sävelet ja täytyy todeta että hommat ovat luistaneet aivan toisella otteella. Hyvä musiikki, parempi mieli !

Olisi vain pitänyt tajuta tuon investoinnin hyödyt jo kauan aikaa sitten mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Ja ennenkaikkea parempi näin myöhäänkin ottaen huomioon sen että töitä on taas inbox pullollaan ja ongelmana on lähinnä oman itsensä priorisointi sekä työjärjestyksen vaiheistus siten että suorituksista saa irti mahdollisimman suuren hyödyn kokonaisvaltaisesti.

Baijerilainen moottorivärkki

Ei pitäisi sortua stereotypioihin mutta..

Tuossa iltasella kotiinpäin ajellessa tulin todistaakseni taas jotain perin kummallista liikennekäyttäytymistä joka pistää miettimään sitä että onko tietyssä baijerilaisessa automerkissä jotain sellaista joka saa tietyntyyppiset luonteet hyppäämään rattiin ja ostamaan omakseen.

Kääntyessäni ykköskehältä hämeenlinnanväylälle tulin heti rampin jälkeen ohittaneeksi yhden hitaamman kyseisen automerkin omistajan ja lähdin siinä sitten ajelemaan rikesakkorajoilla kohti kotia kun heti perään toinen samanmerkkinen ohitti koko jonon bussikaistaa käyttäen kohti pohjoista. Tässä ei nyt vielä ollut mitään kummallista mutta ensimmäinen varsinainen kummastuksen aihe oli sitten se miten tuo ohittamani tapaus tuosta innostuneena löysi autostaan ilmeisimmin isomman vaihteen ja kiihdytti heti perään tuo ohittajan kannoille.

Nopeuseroa ei kuitenkaan ollut niin paljoa että nuo olisivat kadonneet varsin horisonttiin vaan pystyin kauempaa seuraamaan sen että tuon ensimmäisen matka jatkui aina Myrtsin liittymän tasalle asti mistä kääntyi sivummalle toisen jatkaessa kohti pohjoista.

Seuraava hämmennyksen kohde olikin sitten se että heti "kilpakumppanin" kadottua tuo peräänlähtijä otti ja hiljensi vauhtinsa likipitäen kahdeksaankymppiin sillä seurauksella että kotirampin tasalla asti olin jo likimain saavuttanut tuon hätäilijän ja näin miten tuolta oli taas kiire kokonaan kadonnut matkan jatkuen kahdeksankympin kieppeillä kuorma-auton perässä madellen muuten tyhjällä tiellä...

weird..

No more Nova eli tuoretta musiikkia toimistokuutioon

Tivoli audio

Kulunut viikko oli töissä vilinää ja vilskettä kun toimiston puolella pistettiin layouttia uusiksi ja vaihdettiin hieman järjestystä ja kaapinpaikkaa. Samalla pääsi kätevästi eroon vanhoista romuista ja "melkein tärkeistä" papereista joita oli kertynyt vuosien aikana kaappiin ja kaapin päälle.

Pöytää siivoillessa tuli tehtyä samalla päätös siitä että enää en tämän pidempään kärsi ilmiöstä nimeltä Radio Nova ja Novan infantiileista ja mukamas hassunhauskoista juontoajista vaan päätin tavalla tai toisella hankkia pöydälleni säädyllisen äänentoiston ilahduttamaan arkea ja uurastusta

Hetkenaika vaihtoehtoja harkittuani kallistui valintani melko helposti Tivoli audion Model Oneen joka tuo oikein valoisan ja tyylikkään vaihtoehdon kaikille nykypäivän välkkyville ja kimmeltäville muovimusiikki-ihmeille ja valkoisena versiona sopii vielä oikein mukavasti iPod:n yleisilmeeseen.

Eihän tuo tietenkään täysiverisille stereoille pärjää äänellään mutta jo lyhyen kokemuksen perusteella voin sanoa että jos tavoitteena on pieni koko ja yksinkertainen toteutus niin yksi Hyvä monokaiutinkonstruktio hakkaa hyvällä äänellään keskinkertaiset kaksikaiuttimiset wanna-be "stereot" 6-0 !


Joten jahka tästä maanantai koittaa siirtyy ylläoleva yhdistelmä työpöytäni nurkalle ja taajuusvalitsin ruuvataan taajuudelle 95,2 Mhz ja annetaan siinä olla. 

Nukkuvan karhun naapurissa

Iltalehti: Valko-venäjällä pantiin lehtiä nurin

Kaskealan lausunnot itänaapurimme poliittisesta tilasta herättivät ennalta-arvattavaa närää aina ja iäti itäänpäin kallellaan olevissa voimissa mutta taas jälleen uutisia lukiessa tulee väistämäti mieleen se millaisen maan naapurissa oikeastaan asustelemme. Vai uskooko joku ihan oikeasti että on vain sattumaa että venäläinen lehtipaino kieltäytyy "vähäisten resurssien vuoksi" painamasta 3 valkovenäläistä oppositiolehteä tilanteessa jossa valkovenäjän vaaleihin on vain 3 viikkoa aikaa ja ettei kukaan ole Kremlistä vihjannut siitä miten asioiden olisi ehkä syytä olla...

Vaikka suomalaisittain sähkön ostaminen markkinahinnalla sieltä mistä saa on taloudellisesti järkevää politiikkaa niin ehkä siltikin kannattaisi vielä pariin kertaan harkita energiapolitiikkamme peruskiviä ja sitä kuinka pitkälle itäenergiaan ja itäsähköön kannattaa luottaa ja nojata vai kannattaisiko ennemmin harkita tuotantoyksikköjen lisäämistä vaikkapa Hästholmenin saarelle oman kontrollin alle. Tuolloin ei ainakaan kukaan vääntäisi kaasuhanaa kiinni kesken kovinten pakkasten pienenä painostuskeinona..

FUBAR

Eli liekö Scott adams oikeassa

Kuten sotamies Upham taannoisessa Spielbergin kassamangeentissa, tajuavat harvat fubar:n merkitystä ja perimmäistä olemusta ennenkuin tavalla tai toisella päätyvät elämään tilanteessa ja olosuhteissa joita voi kuvata lyhyesti ja nimekkäästi: fubar

Työelämässä sanonnan saloihin voi päästä mm huomatessaan ruuvaavansa iltakuudelta kasaan testisetuppia oikeastaan vain siksi että joku jossain on mennyt lupaamaan asiakkaalle tilapäiseksi tarkoitetun lisätestausmenettelyn jonka asiakas on sittemmin päättänyt haluta myös seuraaviin toimituksiin eikä kukaan oikeastaan tiedä kenen päätöksen alla menettelyn jatkot oikeastaan on.

Fubariksi asian oikeastaan tekee se että samalla oikeastaan pitäisi olla tekemässä ja toteuttamassa ihan muita toimenpiteitä kuin parin laitteen testauksen improiluja tietäen että aikaa on vähän ja resursseja voisi kohdistaa ehkä pikkuisen tehokkaamminkin.

Erittäin fubariksi asian tekee sitten se että polvea vasten improillessaan tietää syvällä mielessään että tuon asiakasta miellyttävän menettelyn todellinen tehokkuus lähenee tasaisesti nollaa ja että todellisia parannuksia saisi aikaan systemaattisilla kehitystoimilla ja asiakasta ohjailemalla mikromanageroinnin ja satunnaisviritelmien sijaan.

Fubar.. tai sitten vain huonompi päivä..

Aarteita

Minoltan kamerahistoriaa

Tuli tuossa viikonloppuna jeesailtua kotona siustuksen siirroissa ja samalla hieman siivoiltua laatikonpohjia ja taas tuli törmättyä vanhoihin aarteisiin. Tai siis vanhoihin tavaroihin joita pitänyt vain vanhoina tavaroina.

Muistikuvien tasolla olen aina tiennyt sen että isäni, rauha hänen muistolleen, vanha kamera on lojunut erään laatikon pohjalla hieman rikkinäisenä ja pölyttymään jääneenä senjälkeen kun joskus ammoin perheeseen ostettiin pikkunäppärä pokkari joka osasi automaattitarkentaa ja valottaa filmiä ihan issekseen. Olen aina pitänyt tuota vanhusta vain kamerana mutta tälläkertaa laitetta vilkaistessani huomioni kiinnittyi etsimen vieressä olleeseen pienempään ikkunaan jonka jälkeen tajusin asian todellisen tilan. Pitelin kädessäni tavallisen pokkarin sijaan vanhaa kunnon metallirunkoista mittaetsinkameraa !

Hivenen koomiseksi asian tekee oikeastaan se että vaikka pääasiassa nykyään tuleekin kuvattua joko pokkaridigillä tai sitten digijärkkärillä on mielessä aina joskus pyörinyt se että hankkisi jostain pääasiassa diakäytössä olevan filmijärkkärin kaveriksi vielä kunnon patarautaisen mittaetsimen mustavalkoharrasteluihin.. Nyt ei enää tarvitse ostaa vaan shoppailun sijaan pitäisi löytää aikaa pienille hienomekaanisille korjaustoimenpiteille. Sitä en sitten tiedä millaisesta viasta tuossa oikeasti on kyse ja miten sen saisi korjattua mutta kaikesta päätellen tarkennuspuolella on objektiivin puolella jokin päässyt löystymään ja antamaan periksi ja nyt pitäisi lähteä jäljittämään sitä mikä ja miten.

En tiedä mikä noissa mekaanisissa retropeleissä oikein jaksaa kiehtoa mutta jotenkin näin digiajallakin ajatus wanhan kunnon työkalun henkiinherättämisestä on perin kiehtova. Digirungot menevät ja tulevat ja lisää saa kaupasta oravnnahkoja vastaan mutta ei tuollaisia metallikoneita enää tehdä.

Euroja ja viisuiluja

HS Keskustelu: Voittiko oikea kappale

Joskus tämä nurkkapuskainen suomalaisuus alkaa lähinnä itkettämään. HS:n keskustelufoorumit sekalaisine anonyymeine puskista-ampujine edustaa kansanradion tapaan tietenkin vain pelkkää jäävuoren näkyvintä huippua mutta kovin masentavia ja sisäsiittoisen suhteellisuudentajuttomia ihmisten kirjoitelmat euroviisukarsintojen lopputuloksesta ovat:

Euroviisuja en arvosta, mutta Suomea kotimaanani kylläkin. Lisäksi niitä kymmeniätuhansia ihmisiä, jotka tekevät työtä matkailun ja Suomi-kuvan kanssa kansainvälisesti ja heitä, joiden pitäisi saada matkailusta leipänsä. Tämän jälkeen saadaan huuhtoa viemäriin kymmenien jos ei satojen miljoonien eurojen satsaukset Suomi-kuvaan maailmalla. Ajatelkaa nyt!

Eikö ihmisillä ole enää rahtustakaan huumorintajua tai käsitystä siitä että euroviisut ovat viihdettä ja showta ja niitä katseleva kansa haluaa nähdä mitä todennäköisimmin jotain muutakin kuin samaa pohjaa toistavaa tusinajumputusta mitä puolet suomen karsinnan kappaleistakin edusti. Viihdettä yleisö kaipaa ja viihdettä sille myös tulee tarjoileman ja ainakin tälläkertaa on Suomesta luvassa jotain takuulla erikoista ja harmaasta massasta erottuvaa.

Kuvitteleeko joku oikeasti että yksi hyvällä fiiliksellä heitetty show jotenkin kaataisi suomikuvan ja että suomikuvaa olisi jotenkin paremmin välittäneet ctrl-c ctrl-v pohjaiset tusinajumputukset viiaipii-janeineen ja shangain valoineen tai suoraan italiasta lainatut metsäneläimet sinänsä ihan melodisine muttta ah-niin-puhkikaluttuine kappaleineen..

Eletään kuin ennenkin

HS: Brunila ja Sailas uskovat irtisanomisten jatkuvan

UPM saneeraa ja sulkee tehtaitaan ja uutisissa keskitytään haastattelemaan tehtaiden siivoojia, paperimiehiä ja koneenhoitajia jotka kauhistelevat sitä kuinka nyt näin kävi ja mitä seuraavaksi kun isäkin ja isoisäkin on ollut ja aina on eletty niinkuin ennenkin.

Missä viipyvät haastattelut joissa haastatellaan liki surrealistisessa työmaailmassa eläneitä paperitehtaiden toimihenkilöitä, kehittäjiä ja eteenpäinviejiä jotka ovat tämän päivän todellisuuden nähneet ja laskeneet jo aikoja sitten todeksi ja tulevaksi jos mitään ei tehdä ja yrittäneet huutaa asiaa julki vain tullakseen omasta navastaan, saavutetuista eduistaan ja status quostaan kiinnostuneiden liittojen jyräämiksi...

Eilen oli liki tragikoomista seurata uutisia ja nähdä kuvavirran lomassa pätkän jossa eräs erään tehtaan (en saanut kiinni sitä minkä) työntekijä manaa alimpaan *vettiin ahneet amerikkalaiset eläkeläiset jotka haluavat sen osinkonsa yhtä suurena menee tehtailla taloudellisesti hyvin tai huonosti. Mitä muuta paperiliitto on ollut muiden liittojen joukossa kun yksi ahne kotikutoinen "amerikkalainen eläkeläinen" joka on aina halunnut saavutetut etunsa entisenlaisina tai vähän parempina oli tehtailla sitten mennyt hyvin tai huonosti.

Jos uutisissa on jotain hyvää niin ehkä viimeinkin Suomessa herätään siihen kovaan ja synkkään todellisuuteen että 70-80 lukujen kekkoslovakialainen turvalintukoto on saavutettuine etuineen enää muisto vain ja että uudenlainen ja kylmää sotaa avoimempi globaali maailma uusine talouden lainalaisuuksineen ei katoa tuolta ulkoa vaikka äänestettäisiin Soinin Timon populistipoppoota suurin joukoin ja sulkeuduttaisiin sisäänpäin ja pidettäisiin sormia korvissa.

Jotain lohtua

Tekijänoikeuslaki

Vaikka parit viimepäivät ovatkin kuluneet melko sekavasti ja reikäisesti dokumentoidun TestStandin rajapintojen parissa ja erinäisten developer-saittien ja keskustelufoorumeiden uumenissa niin voin sentään lohduttautua sillä että juristiparoilla jotka joutuvat käsittelemään uutta uljasta tekijänoikeuslakiamme on edessään paria dekadia sekavampi soppa:

121 pykälää ja 458 sisäistä pykäläviittausta !! Jösses.. Kuinkahan monta ikuista viittauslooppia ja sisäistä ristiriitaisuutta tuohon muotopuoleen oikein mahtuu..

Vielä kepistä ja porkkanasta

Jotta palkokasvi ei kulkeutuisi hengitystiehyeeseen turhanpäiten..

Lienee ehkä selkeintä tässä vaiheessa alleviivata sitä että minä en suin surminkaan ole vastustamassa sitä että kunnollisesta työstä maksetaan kunnollista korvausta ja että ylimääräisestä vaivannäöstä annetaan taskunpohjalle asiallista ekstraa.

Se mikä minua sensijaan nyppii on se että mukaan mahtuvat ne loiseläjät jotka ottavat mielellään sen mitä ahkerat heille etujen tasolla petaavat mutta jotka ovat samalla omalla toiminnallaan rapauttamassa muiden oikeutettuja etuja ja lisäämässä epäluuloja koko kannustinjärjästelmiä kohtaan.

Taannoisen paperilakon yhteydessä tapetilla olleet sairaslomakarenssit ovat hyvänä esimerkkinä siitä mihin tälläinen lyhytnäköinen vastuuttomuus voi johtaa:

En jaksa uskoa että karensseista olisi edes puhuttu jos vain sairaat sairastaisivat eikä yksittäisiä ja ilmoitusluonteisesti otettavia sairaslomapäiviä väärinkäytettäisi ylläpidettyyn joutenoloon silloin kuin ei oikein hotsita tuo työnteko tai kun aurinko paistaa terassille oikein lokoisasti. Tälläkertaa tuo karenssi ei mennyt lävitse mutta pelkään pahoin että tuokin päivä vielä koittaa jos tilanteeseen ei jatkossa löydy muita ratkaisumalleja ja ihmiset ota järkeä käteensä. ( hei minä jaksan vielä edes teoriassa uskoa että niinkin voisi tapahtua.. siis järjen suhteen.. )

Sanonnan sitä niittää mitä kylvää pitäisi toteutua työelämässä molempiin suuntiin entistä selkeämmin jos halutaan että Oy Suomi Ab:ssä on hyvinvointia vielä seuraavallakin vuosikymmenellä.

Sopimusyhteiskunnan loiseläjät

HS: tästä riidellään (lakossa)

Meneillään olevassa kuljetusalan lakossa oikeastaan eniten ottaa pattiin se mihin on törmännyt työelämässä aina useasti ennenkin. Ei ole sellaista sopimustilannetta ja lopputulemaa mitä ei hetimiten yritettäisi hyväksikäyttää vastoin sopimuksen alkuperäistä henkeä ja täysin omien etujen tavoittelemiseen. Jos työnantaja jostain antaa hieman porkkanaa niin hetkessä tuosta porkkanasta onkin tehty saavutettu etu ikäänkuin ominpäin ja siitä ollaan pitämässä kiinni kynsin hampain hampaat irvessä ja vaatimassa lisää porkkanoita uusiksi saavuteuiksi eduiksi. Tästähän AKT:n lakkoilussa on taas nimenomaan kyse.

Jos katsotaan historiaa taaksepäin niin aikanaan ilta- ja viikonloppulisät muodostuivat korvaukseksi sellaisista epämukavista töistä jotka eivät osuneet normaaliin työaikarytmiin ja joilla sitämyöden tultiin vastaan työntekijän epämukavuuksissa tilanteissa joissa työnantaja vuoroillaan velvoitti työntekijän työhön hankaliin aikoihin.

Nyt AKT on vesittämässä tuota korvausperiaatetta vaatimalla de facto sitä että nuo hankalat työajat ja sitäkautta normaaliin palkkaan nähden ylimääräiset korvaukset ovat työntekijöiden erityisiä oikeuksia ja että ahne työnantajasika polkee viattomien työläisten oikeuksia sillä että vakituisia kuljettajia ajatetaan vain normaalin työajan puitteissa ja heille tarjotaan siten vapaat viikonvaihteet ja illat..

• Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT vaatii, että yrityksissä saisi olla yksi osa-aikainen työntekijä toimipistettä kohti.
• Kuljettajat pelkäävät menettävänsä osa-aikaisille hauskat tilausajot ja rahakkaat ilta- ja viikonloppuvuorot.

Saman ilmiön huomaa myös teollisuuden piirissä. Jos kerran on pyydetty kiireen vuoksi työntekijöitä viikonlopuksi hommiin sillä porkkanalla että yhdellä viikkotyöhön nähden ylimääräisellä viikonlopputunnilla saa siten kuitattua saldoista pois useampia miinustunteja tai tehtyä saldoja sisään niin eiköhän hetkenpäästä joku ala vaatia sitä että pääsisi viikonlopuksi tekemään saldoja samoilla ekstratuntieduilla eli käytännössä yrittämään sitä että esimerkiksi 8h liian vajaan arkiviikon voisi korvata kätevästi 4 tunnin lauantaitöillä ja siten siirtyä 36h teholliseen työviikkoon.. Työnantajan kustannuksella tottakai.

Samoin ylityöt korvauksineen ovat usein turhan petollisia motivaattoreita sillä ei ole aivan harvinaista se että niiden myötä alkavat kummasti joissain tilanteissa päivän työt kummasti myöhästelemään ja kertymään lisää tarpeita uusille ja uusille ylitöille.

Lakoista ja lakon lieve-ilmiöistä löytyy myös osuvaa kirjoittelua hesarin Jarmo Huhtasen blogista josta kannattaa etenkin lukea merkinnän kommenteista Iiro Jantusen kirjoittamat referaatit agitaattori Rädyn menneistä puheista ja siitä mistä lakkoilussa on todenteolla kyse:

Siitä että kourallinen saavutetuista eduista kiinnipitäviä ay-jääriä haluaa kiusallaan potkia osa-aikaiset kollegansa ulos ja kortistoon.

Lakkopäivä I

HS: Autoliikenne takkuaa vähintään viikon puoliväliin

Ensimmäisestä lakkopäivästä selvittiin loppujenlopuksi melko pienillä hämmingeillä, kiitolinjan palvelukyky osoittautui ainakin vielä riittävästi eikä kriittinen korttilähetys ollut kovinkaan pahasti myöhässä vaan tuotantoa kyettiin pyörittämään melkeimpä normaalisti. Tosin ilmassa on vahvoja merkkejä siitä että mikäli Rädyn sakin öykkäröinti tästä edelleen pitkittyy niin ongelmia alkaa jatkossa ilmenemään enemmän ja enemmän.

Liikenteessä sensijaan huomasi sen että bussien pysähtymisen myötä liikkeellä on koko joukko sellaisia tumpeloita joiden ei ainakaan talviliikenteessä pitäisi suin surminkaan koskea autonrattiin.

Oli taas mieltäylentävää ajella Hertsikasta puoleen väliin Pihlistä vajaata neljääkymppiä siksi että edessä sattui köröttelemään kädet tanassa rattiin nojaillut täti-ihminen tai vetää likimain liinat kiinni Hämeenlinnanväylän rampissa siksi että edessä ajellut papparainen päätti sitten pysähtyä jarrut pohjassa heti kiihdytyskaistan alkuun odottelemaan sopivaa koloa minne varovaisesti vääntäytyä vaikka edessä olisi ollut vapaata kaistaa aina Kantsun liittymään saakka...

Hyvin alkaa seuraavakin viikko

HS: lakko jatkuu

6 päiväinen työviikko ja 1 päiväinen viikonloppu alkaa olla jo vähän liikaa mutta joskus joutuu venymään normaalia pidemmälle jotta hommat luistaisivat eteenpäin. Ehkä ensiviikonvaihteessa ehtii sitten lataamaan paremmin omia akkujaan ja lepuuttamaan nuppiaan kun nyt on rehkinyt ja painanut hommia eteenpäin. Ennusmerkit vain ovat sensuuntaisia että ainakin alkuviikosta tulee kiireinen. Yksi testeri yhtäällä epäkunnossa, yksi robottisovellus viittävaille valmiina käyttöön jos vain testerisovelluksen saisi parsittua valmiiksi, yksi testeri päivittämistä vailla ja muutamat muut kehitysprojektit siinä samassa käynnissä toisaalla.

Ja jos ei tässä vielä mitään niin kaiken lisäksi AKT:n elämäntapahäiriköt aiheuttavat sitten vielä lisää harmaita hiuksia kiukutteluillaan ja lakkohiekkalaatikkoleikeillään aiheuttaen sen että heti alkuviikosta on luvassa tuotannossa nikottelua mikäli piirilevylähetykset jäävät Kiitolinjan varastoon seisomaan ja kuljetuksia ei saada toimimaan edes esimies / järkimiesvoimin..

Luulisi että tässä kansantaloudessa olisi parempaakin tekemistä kuin kiukutella pelkästään periaatteen vuoksi osa-aikaisten kuskien käytöstä järkevinä ruuhkantasaajina tilanteessa jossa pelkästään pääkaupunkiseudulla on vapaana kasapäin vakinaisia ja bussikuskinpestejä eri firmoilla odottamasta täyttymistään mutta ilmeisemmin AKT:n nokkamies Rädyn on yritettävä taas päteä ja pönkittää egoaan kuskikavereittensa avulla.. Harmillista vain tässä on se että taas jälleen koko kansantalous kärsii yhden ay-pampun heikosta itsetunnosta ja siitä kumpuavasta räkänokkaisen lapsellisesta uhoamisesta.

Innolla odotellen huomisaamun ruuhkia..

Squirrel Problem...

Squirrel Problem

Okei.. Minä luovutan. Minä en enää valita varastelevista oravista tai edes siitä rusakoiden tallaamasta polusta (siis ihan kunnon plusta risteyksineen päivineen eikä mistään yksittäisistä jäljistä..) tämän tapauksen jälkeen...

Via Linko