Aarteita

Minoltan kamerahistoriaa

Tuli tuossa viikonloppuna jeesailtua kotona siustuksen siirroissa ja samalla hieman siivoiltua laatikonpohjia ja taas tuli törmättyä vanhoihin aarteisiin. Tai siis vanhoihin tavaroihin joita pitänyt vain vanhoina tavaroina.

Muistikuvien tasolla olen aina tiennyt sen että isäni, rauha hänen muistolleen, vanha kamera on lojunut erään laatikon pohjalla hieman rikkinäisenä ja pölyttymään jääneenä senjälkeen kun joskus ammoin perheeseen ostettiin pikkunäppärä pokkari joka osasi automaattitarkentaa ja valottaa filmiä ihan issekseen. Olen aina pitänyt tuota vanhusta vain kamerana mutta tälläkertaa laitetta vilkaistessani huomioni kiinnittyi etsimen vieressä olleeseen pienempään ikkunaan jonka jälkeen tajusin asian todellisen tilan. Pitelin kädessäni tavallisen pokkarin sijaan vanhaa kunnon metallirunkoista mittaetsinkameraa !

Hivenen koomiseksi asian tekee oikeastaan se että vaikka pääasiassa nykyään tuleekin kuvattua joko pokkaridigillä tai sitten digijärkkärillä on mielessä aina joskus pyörinyt se että hankkisi jostain pääasiassa diakäytössä olevan filmijärkkärin kaveriksi vielä kunnon patarautaisen mittaetsimen mustavalkoharrasteluihin.. Nyt ei enää tarvitse ostaa vaan shoppailun sijaan pitäisi löytää aikaa pienille hienomekaanisille korjaustoimenpiteille. Sitä en sitten tiedä millaisesta viasta tuossa oikeasti on kyse ja miten sen saisi korjattua mutta kaikesta päätellen tarkennuspuolella on objektiivin puolella jokin päässyt löystymään ja antamaan periksi ja nyt pitäisi lähteä jäljittämään sitä mikä ja miten.

En tiedä mikä noissa mekaanisissa retropeleissä oikein jaksaa kiehtoa mutta jotenkin näin digiajallakin ajatus wanhan kunnon työkalun henkiinherättämisestä on perin kiehtova. Digirungot menevät ja tulevat ja lisää saa kaupasta oravnnahkoja vastaan mutta ei tuollaisia metallikoneita enää tehdä.