Yksi kummallisimmista suomalaisista ilmiöistä lienee katkeruus siitä että menee hyvin. Joko sitä menee hyvin aivan vääristä syistä tai sitten hyvin meno on jotenkin tuuria eikä missään nimessä itse ansaittua. Ja jos nyt joku peeveli menee vielä menestymään näidenkin teesien puitteissa niin vähintäänkin kaikki sellainen menestyminen mikä ei ole itte puusta vuoltua ja hiellä ansaittua on vähintäänkin itsepetosta:
Päinvastoin, suuri osa teoreettisesti lahjakkaista nuorista on hakeutunut trendikkäästi ns. tietotekniikan pariin koodaamaan annettuja tehtäviä. Tätä on sanottu huippuosaamiseksi, vaikka se vastaa lähinnä konekirjoitustyötä. Kirjailijan ja puhtaaksikirjoittajan roolit on sekoitettu. Samoin on käynyt helposti erotettaville käsitteille tuottaminen ja kuluttaminen.No.. onneksi nämä hiljalleen eläkkeelle siirtyvät kaiut siitä menneestä Suomesta joka häpesi itseään ja katsoi kaikessa Ruotsista mallia alkava olla aina vain enemmän ja enemmän vähemmistön ääntä ja tässäkin tapauksessa kuitattavissa todennäköisimmin pienen googlauksen kautta sillä että kyseessä lienee 70-luvun tekniikalla ratsastavan keksijän katkeruus siitä että hänen silloin innovatiiviset tuotteensa ovat jäämässä näiden "puhtaaksikirjoittajien" kehittämien ratkaisujen jalkoihin.
Posts
No comments:
Post a Comment