Puhelinkäyttäytymisestä

Olen muistaakseni joskus jo ihmetellyt asiaa mutta taas jaksaa ihmetyttää. Mikä kumma siinä on että osalle ihmisistä ei käy pirtaan se etten ole heti vastaamassa puheluun vaan heti perään tarvitsee yrittää uudetsaan. Ja sitten vartin päästä uudestaan. Ja vielä varmuuden vuoksi puolentunnin päästä taas uudestaan. Ikäänkuin heti uudestaan soittaminen saisi minulle aikaan mystisesti paremman ajan ja hetken puhua..

Tavoitettavuus on toki kännykkäaikakaudella hyvästä mutta ainakin muutamat perusperiaatteet olen ajatellut pitää:

1. Palavereissa en lähde jutustelemaan niitä näitä keskenkaiken kovinkaan kevyin periaattein. Tuotelinjassa on muutamia henkilöitä joiden tiedän soittavan useimmiten silloin kun on jotain kiireistä asiaa mutta muutoin uskoakseni kaikilla on aikaa odottaa tunnin- parin verran. Uskoakseni.

2. Joskus pidätän itselleni oikeuden vetää puhelimen äänettömälle, kääntää luurin näyttö vasten pöytää ja vetää iPod:n napit korviin tilanteissa joissa jotain keskittymistävaativaa täytyy saada tehdyksi. Avokonttorissa katkoja tulee muutoinkin senverran tiheään että joskus se on vain otettava oma aikansa jos on tarkoitus saada jotain aikaa. Lyhytkin puhelu saattaa terminoida puolen tunnin ajatustyön ja skissailun heti alkuunsa ja tehdä työhön loven. Tällöin EN vastaa luuriin.

Mutta jostain syytä joidenkin nyt on vain soitettava ja soitettava ja soitettava koska kuvittelevat olevansa niin erityisiä ja niiin tärkeitä. Ikäänkuin muut asiat sitä eivät olisi.