Kello käy

Luonnonlaki lienee siinäkin että uudet tekniset ongelmat iskevät aina silloin kun on kiire vaikka kiireellä ei olisikaan korrelaatiota teknisiin ongelmiin.

Sitä voisi kuvitella että paljonkäytetyn teollisuus-PC:n emolevyn integroitu verkkokortti ( siis ihan kaapelipohjainen LAN jota on käytetty vuodesta kivi ja korppu) olisi helppoa ja pomminvarmaa teknologiaa mutta ei. Alun kolmatta työtuntia hukkaantui taas siihen että kone ei löytänyt virheilmonsa mukaan verkkopiuhaa. Diagnostiikassa kaikki muut toimi ja pelitti ajureiden osalta mutta linkkiä ei syntynyt. Ei vaikka vaihtoi kaapelia, vaihtoi verkkotökkeliä tai ristikytkennässä reititintä.. Aina vain pimeää vaikka ajurinkin asensi uudestaan eikä edes tökkelin ledit ilmaisseet elämää.

Kunnes sitten tuli kokeiltua epätoivoisena oljenkortena sitä että ajurilta disabloi verkon nopeudentunnistuksen ja kas.. lähtipä heti kuso kulkemaan ilman ongelmaa. Eipä ollut edes merkin teknisen tuen edustajakaan tuollaisesta casesta ennen kuullut mutta aina sitä oppii uutta

Muutenhan asiassa ei olisi ollutkaan mitään kiirehdittävää mutta luonnollisesti juuri tuota PC:tä odottelee luonnollisesti uusi ja tänään sisään saatu tuotantotesteri jonka asennus olisi edessä huomenna ja asentajat sovittuna valmiiksi joten alkoi taas olla hivenen stressintynkää ilmassa etenkin kun kyseessä ei ole emolevyltään ihan normi ja helposti korvattava toimistokone vaan teollisuusmallin purkki jossa tavanomaista enemmän PCI-korttipaikkoja lukuisille mittakorteille..

Ja ennenkuin kukaan muistuttaa vaihtoehtoisista käyttiksistä niin allekirjoittanut on myös kurkkuaan myöten täynnä WiFi debuggausta OS X:n ja Zykel:n langattoman adsl-purkin osalta puitteissa joissa Ibarin X60s:n wlan soi ja laulaa ilman huolenhäivää tai katkon katkoa että se siitä ja sen out-of-box experiencestä..