Lehdistön kuolemasta

Niin. Vaikka edellisessä postauksessa viittasinkin trendiin siirtyä printistä webbiin en silti usko että lehdet koskaan kuolevat. Pelkästään informaatiota välittävät pienet julkaisut todennäköisesti vähenevät radikaalisti mutta uskoisin että hyvin toimitetulle artikkelijulkaisulle on aina tilaa.

Jo pelkästään siksi että jos ja kun koko työpäivän on jo viettänyt rotan, näppiksen & monitorin pyhän kolmiyhteyden äärellä on suorastaan nautinnollista istahtaa kotosalla omaan nojatuoliinsa, kenties teemukillisen kera jos talvi ja kylmä on, napaten vieruspöydältä lehden jossa lepuuttaa silmiään ja ottaa hetken aikalisä elektroniikasta ennenkuin kaivaa syliinsä läppärin jatkaakseen hommiaan tai pitääkseen yhteyttä ystäviinsä web 2.0:n aikakaudella.

Esimerkiksi National Geographicin kuukausittainen ilmestyminen on aina pieni ilon aihe silloin kun aviisi odottelee töistäpalaajaa ovenraossa ja pienistä puutteistaan huolimatta myös Tiede on ihan mukava yllättäjä vaikkakin viimeaikoina on käynyt mielessä se että vaihtaisikohan sen vaikkapa New Scientistiin tahi vastaavaan. Viimemmäksi tuli liityttyä jopa HBR:n tilaajien joukkoon vaikkei se enää edustakaan niin poikkitieteellisen keventävää tarjontaa kuin kaksi edellämainittua ja mielessä on käynyt sekin että pitäisiköhän etsiä itselleen jostain vielä jokin hyvä valokuvauslehti joukon jatkeeksi.

En kertakaikkiaan jaksa uskoa että ainakaan vielä mikään näköpiirissä oleva teknologia pystyisi korvaamaan tämänkaltaisten julkaisujen sosiaalista ja elämyksellistä funktionaalisuutta vaikka Online-saitilta saman informaation saisikin luettavakseen samalla rahalla ja informaatio leviäisikin webin sivustoilla paria dekadia nopeammin ja reaaliaikaisemmin. Hektisessä maailmassa kaipaa aina välistä rauhallisempia saarekkeita.