leirihajatelmia

Loppu

Luppo on sitten historiaa ja maanantaina taas paluu arkeen ja rutiineihin. Partiohuivia voi taas roikottaa naulassa ennen seuraavia rientoja ja avara ulkoilmaelämä on vaihdettava globaaliin liiketoimintaan ja niihin haasteisiin mitä teollistunut maailma tarjoaa. Molemmissa on puolensa..

Näin jälkikäteen leiriä tarkastellen mieleen nousee ensimmäiseksi ennenkaikkea se elementti joka toiminnassa on näin vanhemmalla iällä aina miellyttänyt. Ei ole olemassa mitään yhteen muottiin mahdutettavaa partiojohtajan stereotypiaa ja yhtä "partiolaisen" mallia vaan leirin kaltaisesta organisaatiosta löytyy toteuttavasta portaasta ihmisiä todella laajalta skaalalta ja kaikki toimii hyvin yhteen yhteisen asian nimessä vaikka muu maailmankuva eroaisi hyvinkin paljon.

Ei ole mitenkään harvinaista että samasta tiimistä löytyy niin rauhanpuolustajia kuin aktiivisia reserviläisiä ja poliittisesti kenttä on todennäköisesti vieläkin hajanaisempaa. Yksi manaa sitä että leiritoimistoon on joku tuonut, hui olkoon, Kokoomuksen muovitaskuissa tavaraa toisen vain hymyillessä tilanteelle.. Itse valokuvaajana kuvasin tunnollisesti lerin leirikirkonkin vaikka itse seremonialle ja sen järjettömyydelle samalla hieman hymyilinkin mielessäni mutta tärkeintä tässä toiminnassa onkin toisten kunnioittaminen ja avoimmuus & puolueettomuus vaikka "liittotasolla" kaikki eivät esimerkiksi uskonnon suhteen asiaa aina niin ymmärräkään.

Onneksi lippukuntatasolla on aina enemmän liikkumatilaa eikä ihan kaikkea tarvitse tehdä Lammiomaisen tarkasti vaan tilaa jää Koskelan villen menetelmille.

Sensijaan lasten vanhemmat jaksavat aina hämmästyttää. Useimmiten 99% heistä on täysin normaaleja mutta se viimeinen prosentintynkä osaa joskus käydä hermoille vaikkei asia suoranaisesti tälläkertaa edes minulle kuulunutkaan.

Tapaushan oli sellainen että muutama pojankoltiainen sitten parista varoituksesta huolimatta taas onnistui törttöilemään sen viimeisen kerran leikkimällä tulella olosuhteissa joita voisi kutsua sanalla ruudinkuiva jonka seurauksena leirin johto asiallisesti päätti poistaa lapset leiriltä hyvin jo ennen leiriä tiedossaolleiden pelisääntöjen nojalla.

Kaikkien muiden vanhemmat suhtautuivat asiaan asiallisesti mutta tämän yhden herrantertun kotiväki ottikin sen kannan etteihän nyt Heidän Kaino-Matti-Petterinsä (nimi muutettu) nyt ole voinut mitään tehdä ja jos onkin niin vikahan on ensisijaisesti leiriorganisaatiossa ja siitä ettei heidän herrantertullaan ole ollut riittävää valvontaa ( kyseessä ei siis ollut 7v sudenpentu vaan liki vartionjohtajaikäinen 14v pojankoltiainen.. ) ja että vikaa on aivan varmasti kaikessa muussa paitsi Kaino-Matti-Petterissä ja on kauheaa kun Heidän lomailunsa eteläsavolaisessa pikkukaupungissa nyt näin katkeaa..

Onneksi en joutunut asiaan mukaan sen enempää tai olisi puhuteltavien listalle päätynyt yhdet kotijoukot lapsen lisäksi..