Objektiivinen kuin uutiskuva

HS: Reutersin kuvaaja kärähti valokuvan käsittelystä

Reutersin kuvaskandaali nosti taas jälleen kerran pintaan keskustelun uutiskuvan luotettavuudesta mutta omalta osaltaan tapaus sen räikeällä yksinkertaisuudellaan on liiankin helppo tapaus keskustelun pohjaksi. Kloonisiveltimen käyttö edustaa jo niin selkeää informaation väärentämistä että sen tuomitseminen lienee kaikille helppoa mutta paljon vaikeammaksi kysymykseksi muodostuu sitten se että mitä kuvalle saa tehdä ja milloin kuva ehkä esittää asioita niinkuin ne ovat.

EI MITÄÄN olisi helppo vastaus mutta sellaisenaan varsin paradoksaalinen. Kennolle tai filmille muodostuva kuva on ainoastaan tekninen tallenne hetkellisestä näkymästä ja siihen vaikuttaa näkymän lisäksi myös tekniikan rajoitteet. Valoitus ja filmin herkkyys muokkaa pakostakin valoa ja varjoa, värikylläisyyteen vaikuttaa filmin emulsio tai nykypäivänä kennon tekniikka kaikkien kameran esisäätöjen ohella jolloin olisi lähinnä järjetöntä asettua kieltää sävykorjaukset ja valon hienosäädöt eräänkin jenkkiläisen lehden tapaan. Kuitenkin tiedämme myös sen että kiitos kuvallisen kulttuurimme opettamien oppien, voidaan valolla ja varjolla myös korostaa ja luoda kuvaan erilaisia tunnelmia. Mihin tässä sitten pitäisi vetää raja..

Ja jos unohdetaan kotirintaman photoshoppaukset niin seuraavaksi uutiskuvan ongelmaksi muodostuu rajaus. Kuvaan piirtyy vain se minkä kuvaaja haluaa siihen rajata jolloin olemme taas ongelmissa.

Esimerkiksi leirikuvistani saisi muutamasta hyvinkin rajattua sellaiset joissa 10-13v tenavat hoippuvat humalassa kaatuillen ottamalla työn alle tukkihumalakisan (leikkimielinen viesti jossa juostaan paalulle, pyöritään sen ympäri vinhasti 20 kertaa ja yritetään juosta takaisin mahd. nopeaan tasapainoelimen heittäessä volttia..) otokset ja rajaamalla puitteet pois lapsien ympäriltä jolloin kuvan sanoma loppujenlopuksi riippuu kovin siitä miten kuvaajana haluaisin asiani esittää.

Historia tuntee myös koko joukon kuvia joissa aidan takana leikkineet ja kuvaajaa ihmetelleet lapset ovat esitetty leirivankeina tms vähäosaisina rajaamalla pois portit ja muut puitteet jolloin kuva itsessäänkin voi olla jo hyvinkin kyseenalainen.

Ja sitten on vielä olemassa kaikki lavastuksen mahdollisuudet. Reutersin casen jälkeen on uutiskuvia osattu katsoa taas hivenenverran tarkemmin ja kas kummaa. Libanonista on jo nyt ehditty löytämään eräs hyvin huono-onninen nainen jolla on tavaton tendenssi menettää kotejaan ja eräs mystinen vihreäkypäräinen pelastustyöntekijä joka aina osuu paikalle kantamaan sylissään siionistien tappamaa lasta aina kun kameramies osuu paikalle.

Joissain tapauksissa lapsen kuolemaan johtaneet syytkin saattavat olla aivan toisenlaisia mitä kuvateksteissä annetaan ymmärtää:

On Thursday, doctors said that the 5-year-old Palestinian girl initially believed to have been killed by an Israeli military strike Wednesday apparently died after sustaining head injuries during a fall from a swing in the same area shortly before the strike.

Joten voisi vastakysymyksenä pohtia sitäkin vaihtoehtoa että voiko uutiskuva edes olla objektiivinen ja pitäisikö jokaista kuvaa katsoa edes pienellä ajatuksella ja kriittisyyden siemenellä pohtien kuvan antaman informaation näennäisen kauheuden sijan sitäkin että mitä kuvalla halutaan tarkoituksella sanoa ja voisiko olla sittenkin niin että kuvan totuus ei olekaan se koko totuus..