Nopeita liikkeitä ja ajatuksia työnteon nykypäivästä.

Kun herää aikaisin niin ehtii paljon. Kuten esimerkiksi iltapäiväpuoli kolmeen mennessä käymään Joensuussa, palaveeraamaan lävitse nipun asioita, siirtämään tuotantoon parit työtapamuutokset ja vielä ehtimään takaisin kotisohvalle toipumaan 04:20 tapahtuneesta karusta herätyksestä. Jos jossain asiassa elämä lienee toden teolla helpottunut niin matkustamisessa.

Sähköinen lipunvaraaminen ja lipunsiirtäminen on tuonut mukanaan sen että vaikka matkustustarve selviäisikin edellisenä päivänä loppuiltapäivästä ja seuraavan työpäivän kalenteri menisikin uusiksi pienellä varoitusajalla niin matka-asiansa saa järjästeltyä helposti parilla puhelinsoitolla ilman että asiassa tarvitsee pyöritellä oravannahkoja tai muita propuskoita turhan päiten.

Erityisen paljon oppii arvostamaan lentolipun siirrettävyyttä joko seuraavalle tai aikaisemmalle lennolle sen mukaan miten päivän aikana hommat edistyvät ja mahdollistuu joko aikaisempi lähtö takaisin kotiin tai sitten joutuu venyttämään reissuaan muutamalla tunnilla asioiden loppuunsaattamiseksi jolloin kiireessä päätetyt aikatauluratkaisut eivät edes hankaloita liiaksi seuraavan päivän elämää.

Tänäänkin paluu oli kirjattu vasta 17:30 koneelle mikä olisi tehnyt työpäivästä käytännössä 14 tuntisen matkoineen mutta onneksi asiat etenivät niin että jo varttiavaille yhden kieppeillä (lounaasta joutui kyllä tinkimään) sitä istui jo Aeron kyydissä kohti kotia.

Ja ei. Omassa työssäni en usko minkäänlaisten virtuaalineuvotteluratkaisujen koskaan korvaavan sitä kalliasrvoista kontaktia ja vuorovaikutusta jonka saa aikaan matkustamalla itse paikanpäälle tuotantoon näkemään asiat luonnossa ja käsinkosketeltavina paikanpäälle ja jolloin pääsee ennenkaikkea puhumaan tuotannosta vastaavien ja työtä tekevien työntekijöiden kanssa ja kuulemaan myös niitä risuja jotka muutoin voivat filtteröityä pois viestistä jos asioista puhutaan vain toimihenkilötasolla.

Virtuaalisessa ja immateriaalisessa työssä kollaboraatioratkaisuilla päästään pitkälle ja netin kautta pystytään tekemään paljon mutta ehkä sittenkin perinteiseen savupiippumaailmaan pätevät osaksi edelleen vanhemman maailman opit.

Me informaation kulusta vastaavat tuotantofilosofit vielä osaamme omaksua nopeasti kaikki uusimmat lelut ja työkalut ja kokeilla ruohonjuuritasolla sitä miten RSS syötteillä jaetaan tuotannon vikatilannetietoa suoraan webbiselaimen pikalinkkeihin tai muutavastaavaa mutta alalla työskentelee edelleen paljon konservatiivisempaa mutta työssään hemmetin pätevää porukkaa ja sanoisin että meidän propellihattuisten on syytä heidän kanssaan toimia ainakin osaksi heidän maailmansa ehdoilla sensijaan että leikkisimme liian tietäväisä.