Ken miekkaan tarttuu se miekkaan..

Sotakoulu

Panssarivaunun voimallako kenties ajattelevat he kääntää sen toisen poskensa...

Eine Kleine nachtmusik

Luscinia luscinia

Rauhoittavaa musiikkia suositellaan usein avuksi nukahtamiseen mutta näin kesän koittaessa ei ainakaan allekirjoittaneen residenssissä tarvitse turvautua mihinkään köyhiin nauhoituksiin vaan tarjolla on, kiitos ikkunan takana löytyvän pienen pusikon, jokailtainen ja kaunis live-konsertti kiitos paikalle pesiytyneen ja reviiriänsä helskyttävän satakielen. Ei tarvitse kuin jättää tuuletusikkuna yöksi raolleen niin musiikki soljuu mukavasti suoraan sisään.

Sinänsä uskomatonta miten niin pienestä ja harmaasta linnusta lähteekin ilmoille niin voimallinen konsertti.

Kiertoilmaisujen helmiä..

Tools- Lehti valituille

Tiedä sitten mitä tämä "lehdeksi" puettu mainosluettelo oikein palvelee ja ketä näennäisesti objektiivisia artikkeleita muistuttavilla de-facto mainoksilla koetetaan sumuttaa mutta ainakin tekopyhien kiertoilmaisuiden saralla tässä julkaisussa kunnostaudutaan oikein huolella:

Mazda RX-8:lla meno on kuitenkin reipasta: on jopa kivaa ohitella rekkoja moottoritiellä.

Mieleen tulee ajat jolloin keskioluen mainostaminen oli turvakahvasuomessa ankarasti pannassa ja ykkösoluen mainoksiin yritettiin ladata niin paljon III-viitteitä rivien väleihin kuin ikinä vain kyettiin..

Todellista käytettävyyttä

Briggs & Stratton

Informaatioteknologian parissa puuhailessa ja bugien kanssa tapellessa ( sekä itseaiheutettujen että ostettujen) tulee vapaa-ajallansa ruohoa leikatessa mieleen se että olisivatpa IT-sovellukset ja erillaiset gadgetit yhtä suoraviivaisia käytettävyydeltään ja ylläpidettävyydeltään mitä tuollainen 20v vanha Briggs&Strattonin kolmehepoinen 2-tahtikone oikein osaakaan olla.

Ei sitä ole kertaakaan oikein huollettu, talvea varten suojarasvattu tai millään muullakaan tavoin hemmoiteltu, mitä nyt aina väliin öljyä ja bensaa lisäilty, mutta aina se vain jaksaa vuodesta toiseen palvella uskollisesti ja aina se kevään ensi startissakin räjähtää käyntiin vähintään jo sillä kolmannella nykäisyllä kunhan ensimmäiset vedot ovat hieman pistäneet öljyjä liikkeelle talvikuukausien levon jäljiltä. Sininen savupilvi vain pölähtää ilmoille ja ensimmäisen minuutin ajan käynti on ehkä hieman köhivää mutta sen jälkeen kaikki rullaa niin kuin ennenkin.

Nykyään jos menisi kauppaan ostamaan uutta leikkuria niin saisi käsiinsä todennäköisesti paljon elegantimman, hiljaisemman ja savutukseltaan naapuriystävällisemmän mallin jossa lienee jo kaikenmaailman kuolleenmiehenkytkimet ynnä muut härpäkkeet vakiovarusteena haittaamassa käytettävyyttä mutta en oikein jaksa uskoa että samalla saisi hankittua 2 vuosikymmenen huoltovapautta...

Onko kuluttajavirastossa ns elämää

PrinttiHesari (25.5.52006 sivu A9): Kuluttajavirasto määräsi kyläkeinun aikuiskäyttöön

Suomalainen virkamieskoneisto on taas osoittanut suhteellisuudentajunsa ja asettanut Ruotsinpyhtäällä perinteisen kaavan mukaan rakennetun kyläkeinun ainoastaan aikuiskäyttöön 5000 Euron uhkasakon voimalla. Voidaankin hyvin kysyä onko kuluttajaviraston johtajilla mitään alkeellisintakaan elämää vai elävätkö he ainoastaan sääntöjen ja kirjaimien puitteissa:

"Perinteinen kyläkeinu on keinu, jossa on yleensä jäykät puiset aisat ja niiden varassa keinulava. Kyläkeinu on palvelu, jonka luovuttaminen kuluttajille on kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain (75/2004), jäljempänä KuTuL, so-veltamisalalla huolimatta siitä, peritäänkö palvelun käyttäjiltä maksua."

"Ohjeiden mukaan kyläkeinun valvojana pitää olla henkilö joka on perehtynyt toimintaan hätätilanteiden varalle"

"Kun paikalla on vastuuhenkilö niin keinua voidaan käyttää, sanoo (kuluttajaviraston johtaja) Lounema"

"Keinulauta ei myöskään saisi olla puusta"

Kuluttajavirasto, Get a life !

7 päivää lehti boikottiin

7 Päivää lehti boikottiin

Adressi hyvän asian puolesta:

Putaansuun useista pyynnöistä huolimatta lehti meni ja julkaisi kuvan.

Osoittaa lehden ala arvoista toimintaa, sekä yksityisyyden kunnioittamatta jättämistä.
Toivon, että adressilla saataisiin media hieman harkitsemaan, missä menee raja, vaikka sana on vapaa, kunnioitus toista kohtaan on perushyve. Tämä tempaus teki lopullisen niitin jo valmiiksi inhoamaani lehden toimintatapaa vastaan. Sano ei tämän tapaiselle uutisoinnille ja rahastukselle

Elämää ja sarjakuvaa

Dilbert

Taas ollut niitä viikkoja viimeajat jolloin tuntuu siltä että Scott Adams osuu sarjakuvassaan tuskallisen lähelle työelämän totuuksia ja ettei yrityskulttuurien todellisuus aina vastaa aivan prikulleen sitä mitä missioissa ja visioissa kirjoitellaan vaan että ainakin silloin kun on kiire ja kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu alkaa usein yhteispeli hieman takkuamaan ja käy ilmi se millaisia ongelmia voi mukanaan tuoda se että organisaation eri haaroilla on hieman eritavoin painotetut tulostavoitteet ja näkemykset asioista.

Dilbertmäiseksi tilanteen tekee taasen se että tuotannon etulinjassa työskentelevät joutuvat puolestaan usein yhtäaikaa ja hivenen skitsofreenisesti venymään kohti näitä kaikkia tavotteita vaikka työfysiikan lait siinä samalla hieman natisevatkin.. Mutta meidän erikoisalaammehan onkin mahdottoman muuttaminen ainakin lähes mahdolliseksi *sarkastinen äänensävy*

Näistä nykyisin pinnalla olevista työelämää käsittelevistä sarjakuvista Dilbert on nimenomaisti se kaikista pisteliän ja hauskin siinä missä esimerkiksi tämä kotimainen B. Virtanen jaksaa kyllä hetkenaikaa naurattaa muuttuen kuitenkin melkoisen nopeasti hivenen tylsäksi ja itseääntoistavaksi vitsinheitoksi.

Ero johtunee siitä että siinä missä Dilbert on ennenkaikkea arkitodellisuudesta ideoita ammentavaa satiiria on B. Virtanen pelkkää parodiaa joka ammentaa huumoriansa stereotypioista jotka ovat ainakin suuremmissa yrityksissä jääneet jonnekkin 70-80 luvuille eivätkä enää edusta arkea sitten niin mitenkään. Murikan kuritukselle jaksaa hymähdellä siinä missä Roope Ankan oikuillekin mutta molemmat tunnistaa kuitenkin pelkäksi saduksi ja vitsiksi. En ainakaan minä tunnista tuosta komiikasta mitään sellaista mitä näkisin työssä päivittäin tai edes vuosittain.

Tuo yleinen mielipide

Länsimaisen mediatulvan keskellä elellessä unohtuu usein se ettei tasapuolinen ja asioita monilla eri äänenpainoilla kommentoiva, monesta suuntaa lähestyvä ja edes suunnilleen rehellinen uutisointi ole kaikkialla aivan niin itsestäänselvää ja että monissa maailman eri kolkissa ns. yleinen mielipide ei ehkä sittenkään perustu objektiivisiin faktoihin vaan tarkoitushakuiseen ohjailuun.

Tästä hyvänä esimerkkinä on päivän Hesarin (22.5.06) taloussivujen artikkeli jossa käsiteltiin Metsä-Botnian tiedoituskampanjaa jossa Fray Bentosin tapauksen tiimoilta oli kutsuttu Suomeen vierailulle argentiinalaisia toimittajia ja paljastettiin millaisen kohtelun eräskin uutiskuva Argentiinassa sitten saikaan:

Sen sijaan nettilehti El Argentinossa julkaistun Macielin jutun kuvateksti vääristeli että "Botnian ongelmat aiheuttivat alan lakon Suomessa" Maciel sysäsi vastuun kotimaahan. "Kollegat Gualeguaychússa laittoivat sen siihen", hän selitti hämillään.

Voidaan hyvinkin kysyä mitä paikalliset Argentiinassa oikeastaan mahtavatkaan vastustaa. Tehtaan mukanaan tuomia ongelmia vai ongelmia joita tehtaan on väitetty mukamas aiheuttavan kenties siksi että se satuttiin sijoittamaan joen väärällä rannalle.. Ja voidaan myös pohtia sitä pitäisikö suomalaisessa teollisuudessa miten aina huomioida tälläistä yleistä mielipidettä vaiko sittenkin jättää propagandan jätökset omaan arvoonsa ja toimia ja antaa tekojen puhua puolestaan.

Suhteellisuudentajun riemuvoittoja

Rahalle olisi parempaakin käyttöä kuin agettipuhelimien suunnittelu

(Via Just sopivasti) Juuri tälläistäen yleisönosastohelmien johdosta olisi perin hauskaa jos anonyymeihin nimimerkkeihin piiloutuvat kirjoitukset kiellettäisiin ilman erityisiä perusteita ja mielipiteet laadittaisiin avoimesti omalla nimellä. Sillä olisi nytkin perin hilpeää kysyä tämän tajunnanvirran raapustajalta sen kuuluisan kysymyksen eli "miltä nyt tuntuu".

Voisi myös kysyä sen että millaisen poliittisen sokeuden vallassa tuo teksti oli aikanaan kirjoitettu ja nostaa tämän sokeuden hyväksi esimerkiksi siitä miksi useimmissa tilanteissa muut kuin suuntaa-antavat kansanäänestykset kannattaa unohtaa heti kättelyssä. Kaikenmaailman avojalakasten edustajia ei yksinkertaisesti ole varaa päästää päättämään asioista muutoin kuin välillisesti ehkä hieman täysjärkisempien edustajiensa välityksellä.

..Ei meidän ole mitään syytä epäillä etteikö menestyksellinen vienti Neuvostoliittoon jatkuisi vahvassa kasvussa vähintäänkin seuraavan vuosisadan ajan..

..Maamme yhteiskunnallisen, taloudellisen ja ennenkaikkea teknisen kehityksen pääpaino tulee mukauttaa tärkeimmän ja edistyksellisimmän kansainvälisen yhteistyö- ja kauppakumppanimme eli Neuvostoliiton vastaaviin linjauksiin..

Mielipiteen kirjoitushetkellä Neuvostoliitolla oli jäljellä enää 4 vuotta elinaikaa ennenkuin jo alkuaan sairaalloisen potilaan kaari päättyi lyhyeeseen syksyn 1991 terminaalivaiheeseen.

Varttuneempaa ikäluokkaa..

Eli ajatuksia suomalaisen terveyspolitiikan yksisilmäisyydestä

Sen vielä jotenkin ymmärtää että artikkelissaan meijerivoin kulutuksen romahtamisesta Hesarin sunnuntainen (21.5.06) talousliite sortuu karkeaan yleistykseen väittäessään että voin käyttäjiä on enää 4 sadasta ja että he kuuluvat "varttuneempiin ikäluokkiin" mutta artikkelissa esiintyvät virkamieskoneiston mielipiteet palauttavat optimistin taas jälleen takaisin maanpinnalle sen totuuden pariin ettei Suomessa edelleenkään osata ajatella sellaista vaihtoehtoa että uudemmat havainnot saattavat tuoda esiin tarvetta korjata menneiden vuosikymmenien dogmeja.

Siinä missä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Professori Hannu Korhonen jo uskaltaa viitata Uppsalan yliopiston toteuttamaan tutkimukseen joka viittaa vahvasti siihen ettei maitorasvoille ole tulosten mukaan osoitettavissa suoranaista korrelaatiota sydän- ja verisuonitautiriskin kanssa ja ettei riskien yksilöllisyyksiä ole tutkittu tarpeeksi sortuu Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska suoranaiseen kekkoslovakialaiseen virkamiesmäiseen minä-olen-oikeassa-koska-minä-olen-oikeassa-niih.. arroganttiuteen todeten yksikantaan että:

Harva asia on lääke- ja ravitsemustieteessä niin selvä kuin tämä. Tyydyttynyt rasva on monella tavalla haitallista.

Eli kun yksi Pohjois-Karjalasta alkunsa saanut ja tiettyyn hypoteesiin pohjannut projekti on onnistunut niin tästä virkamiesbyrokratia vetää sen epätieteellisen johtopäätöksen että hypoteesin täytyy olla taivahan tosi ja on turhaa haihattelua tutkia sitä olisiko taustalla sittenkin jokin piilossa pysytellyt tekijä joka on vaikuttanut samaan aikaan ja sitämyöten tuloksiin..

Koomiseksi tämän tekee etenkin se että samassa lehdessä lehden Sunnuntai-sivuilta löytyy hyvin mielenkiintoinen 2 sivun artikkeli jossa käsitellään David Barkerin sydänsairauksia käsitteleviä tutkimuksia. Sekä Britanniasta että etenkin Suomesta saatujen tulosten pohjalta kun näyttää vahvasti siltä että elintapatekijöiden sijaan paljon merkittävämpi sydänsairauksiin vaikuttava muuttuja onkin se millaiset olot lapsella on ollut raskauden ja elämän ensikuukausien aikana ja millaisen ravintotilanteen keskellä lapsi on saanut varttua. Että sydänsairaudet ovatkin tulosta siitä että jo sikiökehityksen aikana heikkoon ravintoon optimoituneet ihmiset pääsevät myöhemmässä elämässään yltäkylläisemmän elintason piiriin ja ettei elimistö pysy täysin tässä mukana.

Ettei vain olisikin niin että aivan kaikkea ei ravintorasvoista vieläkään tiedetä ja että luonnonmukaisten levitteiden nykyinen huono maine juontaa juurensa vääristä johtopäätöksistä. Itse ainakin olen nähnyt ympärilläni sen miten isovanhempien piiri on taittanut elämänsä taivalta säännönmukaisesti aina 90 ikävuoden rajamaille tai paremmalle puolelle asti turvautuen rehellisiin luonnontuotteisiin epämääräisten synteettisten teollisuuskorvikkeiden sijaan ja olen hyvin taipuvainen uskomaan siihen että tässä kuviossa myös perintötekijöillä on oma merkittävä merkityksensä.

Ja siksi kuulun nyt ja ennenkaikkea edelleen noihin 4 tapaukseen sadasta ja päällystän leipäni hyvällä mielellä puhtaalla meijerivoilla vaikka en vielä tunne kuuluvani varttuneisiin ikäluokkiin.

Mistä on pienet Lordit tehty

Iltalehti: Tomi piirteli örkkejä vihkot ja kirjat täyteen

Päivä mennyt sulavasti Lordihurmoksen jälkimaininkeja seuraillessa mutta tähänmennessä kahlatusta kirjoittelusta erottuu ainakin tämä Iltalehden artikkeli sisältönsä puolesta oikein mieltälämmittävänä.

Vaikka normaalisti saakin lukea kertomuksia siitä miten koulumaailmassa kansaa ajetaan samaan harmaaseen muottiin eikä kenenkään sovi menestyä enempää kuin muita kohtaan reilua tai herra paratkoon, poiketa massasta, on mukavaa lukea että jo 80-luvullakin on osattu ymmärtää sitä että kaikkien ei tarvitse olla samaa massaa selvitäkseen elämässään:

Sanoin (Matti Nortamo, joka oli Lordina sittemmin tunnetun Tomi Putaansuun luokanopettaja kolmannelta), että anna pojan piirtää. Kyllä se paikkansa maailmassa hakee. Muistelimme tänä päivänä asiaa, kun soitin Tomin äidille onnittelut. Kumpikin meistä oli tyytyväinen, ettemme painaneet jarrua missään vaiheessa. Kannustimme vain poikaa, Nortamo kertoo.

Juuri tämän kaltaisista oloista syntyy todellista menestystä. Hatunnosto Lordille mutta myös hatunnosto 80-luvun Rovaniemelle.

Joku toinen olisi voinut tuossa paikassa piiskata pojan kuriin ja herran nuhteeseen ja "kunnollisten luterilaisten perusarvojen" pariin kahlaamaan harmaaseen suohon muiden rinnalle murskaten taas yhden menestyksen peruskivet ja tarjoillen meille vaihtoehtoisen todellisuuden jossa jokin puhkikalutunkopioidulla tusinaballadillaan nollat pisteet kerännyt "oikeaa musiikkia" esittänyt metsänpeto palailisi nyt Ateenasta häntä koipien välissä ja lehdistö pohtisi taas sitä miksi näin kävi..

Nyt meillä sen sijaan oli heittää lauteille artisti joka uskaltaa olla oma itsensä, toteuttaa omaa juttuaan ja edustaa rehellistä ja kunnollista suomalaisuutta suomi-finland-perkele sisulla tietään eteenpäin raivaten. Emme tarvitse menestykseen botoxia, emme poveen pumpattua silikonia emmekä paljasta pintaa jolla välittää nuorille esimerlkiä siitä että pärjätä voi ainoastaan vähillä vaatteilla ja MTV:ltä plagioidulla persiinkeinutuksella jossa ei ole sitten niin mitään omintakeista tai uniikkia.

Hallelujaa ja oksat pois.

Finland 292 points !!

Helvetti lienee jäätynyt mutta viimeistän nyt lienee jauhot suussa niillä nyypiöillä joiden mielestä Lordia ei olisi pitänyt lähettää Ateenaan edustamaan Suomea Euroviisuissa !! Historiallinen hetki suorastaan.

Mr Murphy

Arvon herra murphy muistuttaa itsestään tuon tuostakin työmaalla ja nyt taas näemmä myös kotosallakin näin vaihteeksi. Illan lepäily muuttuikin kuin itsestään PC-huolloksi kun pöytäkoneen virtalähde otti ja sanoi itsensä irti ja käyttäjän ei auttanut muuta kuin piipahtaa lähimmän kaupan kautta ruuvaamaan uutta poweria kopan sisään.

Diagnoosi sinänsä oli vian osalta helppo kiitos powerin sisältä kuuluneen poksahduksen ja sinisen välähdyksen ja onnea oli matkassa siltäosin ettei yksikkö hajotessaan aiheuttanut mitään ainakaan tähän mennessä ilmenneitä kerrannaisvaikutuksia vaan kaikki näyttäisi pelittävän kuin ennenkin. Mysteerinä asiassa vain on se että oliko kyseessä ainoastaan heikosta komponentista vai kuormittiko jokin muu vikatila poweria liiaksi..

Vaan olisi tämän illan voinut muutenkin käyttää..

Venäjä on Venäjä on Venäjä

YLE: Mari-johtajan Suomen-matka katkesi

Syyksi ilmoitettiin viallinen passi. Rajaviranomaiset väittivät, että oppositiojohtajan passin parilliset sivut olivat kadonneet, raportoi Helsingin Sanomat.

Niinpä niin.. että oikein parilliset sivut kadonneet. Tälläiset uutiset kummasti pitävät aina mielessä sen faktan että loppujenlopuksi Venäjä on Venäjä vaikka voissa paistaisi ja siihen on Venäjänä syytä aina suhtautua eikä hairahtua siihen illuusioon että maa olisi jotenkin muuttunut kuin taikaiskusta viimeisen reilun vuosikymmenen aikana.

Se mikä tässäkin pistää ihmetyttämään on YLE:n tekemät otsikkovalinnat. Ei tässä matka mihinkään neutraalisti "katkennut" vaan lienee jokaiselle harvaisen selvää se että matka tietoisesti katkaistiin ja estettiin Venäjän rajaviranomaisten toimesta. Ilmeisemmin tälläisen ääneensanominen on kuitenkin edelleen kovin vaikeaa vuosikymmenien ajan itään päin kumartelemaan oppineelle organisaatiolle.

Osataan sitä meilläkin..

Digitoday: IT-ala ei sovellu heikkohermoisille

Asiallinen ja nykytilaa hyvin kuvaava artikkeli mutta näinköhän hieman liioitteleva tai tutkimustuloksia hieman värittäen kuvaava sellainen:

Arki on erityisen ankaraa tietotekniikan ammattilaisille, viestii Britanniassa julkaistu kyselytutkimus.

Mitenkään väheksymättä nimenomaisen IT-alan haasteita ja koetteluksia voisin pers-tuntumalta todeta ettei se aina niin ruusuista ole täällä uudemman ajan savupiipputeollisuudenkaan piirissä. Haasteisiin ja stressinlähteisiin voidaan lukea aina tilaus-toimitus-ketjun hallinnan mukanaan tuomat ongelmat, minimoitujen välivarastojen riittävyyden varmistelut kysynnän vaihdellessa, fyysisten valmistettavien kappaleiden haasteet ja kaikki muut mahdolliset pikkupikkuseikat...
.

Elämää vai elokuvaa

Kohtaus kliseisestä elokuvasta:

Vanha japanilainen sedan kiertää kerros kerrokselta alaspäin urbaanissa parkkihallissa, etsien sovittua paikkaa ja aikaa etsien kontaktihenkilöä jonka kanssa apukuskin paikalla istuva mies on puhunut puhelimessa mutta jota kumpikaan heistä ei ole ennestään tavannut. Alimmassa kerroksessa auto kaartaa kiireellä ruutuun hieman vinottain ja matkustajat nousevat ulos. Kuljettaja nostaa aurinkolasit silmiltään ja he marssivat hissiaulaan joka on sovittu 5 minuuttia aikaisemmin tarkaksi paikaksi.

Aulassa katseet poimivat odottavan miehen joka istuu yksin penkillä musta lääkärinlaukku vierellään. Vaihdetaan tervehdykset. Kätellään. Kontakti selittää hieman skandivaavisesti murtavalla Suomellaan tuotteen speksit. Laukku avataan, tavara varmistetaan ja miesten tiet eroavat. Miehet nostavat lääkärinlaukun vanhan japanilaisen sedanin takapenkille, hyppäävät autoon ja pienellä kiireellä pakittat ulos ruudusta.

Kevään pölyn likamaan vihreä auto lähtee kiertämään parkkihallin ramppia kohti ulkoilmaa ja kaupungin kaduilla matelevaa ruuhkaa.

Paitsi että kohtaus ei ole kliseisestä elokuvasta vaan todellisesta elämästä ja tästä kuluvasta työpäivästä ja toinen noista vanhan japanilaisen sedanin miehistä olin minä. Ja lääkärinlaukulla ei ole mitään tekemistä hiihtovalmennuksen kanssa vaan laukku itsessään oli puhdasta sattumaa. Totuus on joskus käsikirjoitusta ihmeellisempi ja kliseisempi paikka.

Mietityttää vain se miltä tuo on näyttänyt kauppakeskuksen valvontakameroissa...

Hyvin huono-onninen nainen

Sarjassa historian kuriositeetteja:

Yle:n Britannic-dokumentin eräs sivujuonteista sattui olemaan viittaus Violet Jessopiin jota voisi hyvällä syyllä nimittään hyvin, hyvin huono-onniseksi naiseksi ilman että nimitykseen tälläkertaa sisältyy mitään viktoriaanista kaksoismerkitystä. Jo yksistään merihätään joutumisessa on aina osaltaan huonoa onnea mutta mitä voisi sanoa siitä että onnistuu palvelemaan peräkkäin 3:lla saman sarjan matkustajalaivalla ja jokaisella joutuu merihätään:

Ensin kokee Olympicilla vakavan törmäyksen HMS Hawken kanssa, sitten on Titanicilla törmäämässä jäävuoreen ja kaiken huipuksi kokee Britannicilla miinaräjähdyksen ja likimain joutuu aluksen upotessa aluksen potkureiden silpomaksi...

Sanoisin huonojen tähtien alla syntyneeksi...

Tau.. Tau.. Tautologiaa

Yle: Kiehtova maailma: Laivayhtiön kirous

Kiinnostava dokumentti mutta ah niin äärettömän tuskallinen seurattava. Ilmeisemmin lyhytjänteiselle MTV-sukupolvelle suunnattua brittituotantoa tai jotain vastaavaa mutta toistossaan alkaa mennä pahasti yli sietokyvyn.

Ei siinä mitään että dokumentissa jossain vaiheessa summataan yhteen alkupuolella selvennettyjä faktoja siltä varalta että informaatioähky saa input-bufferin hetkelliseen ylivuotoon tai uusi katsoja liittyy ohjelmaan vasta vartin myöhässä mutta liika on liikaa tässäkin lajissa.

Jos dokumentti tuo esiin oikeastaan vain kourallisen faktoja: Olympic-Titanic-Britannic perheeseen kuului kolme epäonnista laivaa, potkurit aiheuttivat imua, laivat olivat vanhanaikaisia, sisälsivät laipioita, upposivat jos konehuoneisiin pääsi liikaa vettä ja että Britannicin upotti miina + avonaiset laipioiden ovet niin ei ole enää kovinkaan katsottavaa jos lievästi karrikoiden yhtä faktaa kerrotaan 5 minuuttia, siirrytään seuraavaan ja 2,5 minuutin päästä jo kerrataan edellisen 5 minuutin asiat siltä varalta että unohdus on iskenyt..

Kokoustekniikan aakkosia

Matkalla: Käytettävyyttä kokoushuoneessa

Käsiteltäessä palavereita ja palavereiden pitoa löytyy eri lähteistä paljon erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä asiasta. On näkemyksiä joiden mukaan suurin osa palavereista on turhia, on näkemyksiä joiden mukaan palavereissa on usein liian väljä agenda ja liikaa metakeskustelua ja on näkemyksiä että palavereita on liikaa. Itse voisin kerettiläisesti väittää että usein liian vapaita palavereita on liian vähän mutta ehkä tämä näkemys pohjautuu tämän mainion viitatun artikkelin ehkä mielestäni parhaimpaan asian tiivistykseen:

Mitä sitten pitäisi tehdä? Ainakin päätöksentekopalaverin ja työriihen (workshop) välillä pitäisi olla kaikille selvä ero. Työriihissä voidaan yhdessä käsitellä ja iteroida (ei luoda!) ennalta käyttäjätutkimuksissa koottua tietoa, ja päätökset tehdään työn pohjalta toisessa yhteydessä.

Ehkä tässä on myös sitäkin että eri ihmiset joutuvat erilaisissa ammateissa ja organisaatioissa tekemisiin erilaisten palavereiden ja palaverikäytäntöjen kanssa ja eri tavoitteet vaativat erilaisia lähestymistapoja. Softafirman haasteet ovat varmasti aivan erilaisia kuin mihin me valmistavassa ja nimenomaan omia tuotteitamme valmistavassa teollisuudessa kohtaamme.

Päätöksentekoa on luonnollisesti paljon mutta toisaalta nykyisellään on liian vähän sellaista aikaa jossa sekä tuotekehityksen, tuotannon että myös asiakasrajapinnan edustajat ehtisivät vain istumaan saman pöydän ääressä vaihtamaan rauhassa tietoa omien alueidensa ongelmista sekä mahdollisuuksista ja sitäkautta vuorovaikutuksella hakemaan parempia tapoja toimia ja etsimään uusia ideoita vanhoille ratkaisuille.

Ainakaan ennenkuin asialle tulee kiire..

Ota näistä ministereistä sitten selvää

HS: Karpela: Koulun opetettava nuorille vaikuttamiskeinoja

Kuinka kertakaikkisen lyhyt kananmuisti tällä meidän kuriin piestyn cockerspanielin missihymyä naamallaan kantavalla kulttuuriministrillä on ja onko hänellä päässään mitään mutta kuin lyhytjänteistäkin lyhytjänteisempää populismia jolla yrittää ratsastaa jokaisella aallolla ja repiä ääniä jokaisesta kauhisteltavuudesta:

Kulttuuriministeri Tanja Karpela (kesk) patistaa kouluja tutustuttamaan nuoria erilaisiin vaikuttamistapoihin ja -kanaviin. Karpelan mielestä nykynuorilta puuttuu käsitys siitä, miten asioita hoidetaan politiikan avulla.

Hän uskoo, että VR:n makasiinien kaltaisten tuhotöiden toistuminen voitaisiin estää, jos nuorilla olisi tietoa muunlaisesta vaikuttamisesta.

Aivan oikein Ministeri Karpela. Koulun pitäisi opettaa nuorille oikean vaikuttamisen kanavia.

Mutta arvon ministeri, te olitte juuri itse se pääpiru ja perkele joka opetti viime syksynä taas jälleen sen että kabineteissaan kähmiville poliitikoille kansan äänet ovat pelkkää olankohautuksella ohitettavaa masinointia silloin kun ne eivät satukaan olemaan sulosoinnussa teidän agendojenne kanssa vaikka ne suunnattaisiinkin täydessä edustuksellisen demokratian hengessä sinne minne ne kuuluukin ohjata eli omille kansanedustajillemme.

Te olette toimillanne juuri yksi tämän hetken suurimmista syntisistä joiden toimien ja ennenkaikkea joidenka ylimielisten asenteiden ja kaikkine piraatti-prada-tekopyhyykisen johdosta nuorista yhä useammalta ja useammalta on mennyt se viimeinenkin usko edustuksellisen edustuksen toimivuuteen.

Juuri te niitätte nyt sitä mitä kylvätte.

Ylikasvaneita lapsia

Hyvää keskustelua aiheesta Haltian Vaaliyössä

Mitä pahaa ovat pätkätyöläiset oikein elämässään tehneet ansaitakseen työolojensa lisäksi "edunvalvojikseen" tälläisten ylikasvaneiden lapsien lauman mitä nämä ns. "prekariaatiksi" itseään kutsuvat pikku herrantertut oikein ovat...

Mitä tarkemmin tuon rajamäen rykmentin julistusta lueskelee sitä tragikoomisemmalta noiden sankareiden ajatukset alkavat vaikuttamaan ja alkaa vaikuttamaan että tuo "aktivisti" porukka koostuu tosiasiallisesti ainoastaan ylikasvaneista kakaroista joille kukaan ei ole kotona tai edes koulussakaan osannut sanoa sanaa EI ja jotka ovat päässeet aikuistumaan saaden tahtonsa aina vain lävitse työtä ja vastuuta vältellen ja jotka nyt kuvittelevat että maailman pitäisi edelleen taipua heidän laiskotteluunsa samaan tapaan ja että he ovat oikeutettuja työhön joka olisi hauskaa hupailua 24/7 ja jos moista ei ole tarjolla niin muut vaihtoehdot voisi kiertää ns paskaduunina:

Emme halua lisää paskaduuneja eikä muutakaan työtä pääoman orjuudessa, sillä osallistumme yhteiskunnalliseen tuotantoon 24 tuntia vuorokaudessa.

Todellisuudessa nämä prekariaattiviikarit ovat keksineet taas jälleen uuden ikiliikkujan idean:

Kansalaispalkkaa kaikille jotka haluavat viettää elämäänsä "sosiaalisesti tuottaen" mutta ilman edes pienintäkään ajatusta siitä mistä tuo kansalaispalkka sitten syntyisi jos kaikki yhtäkkiä ryhtyisivät opettelemaan kanssakäymistä reilillä hengaten ja pizzaa syöden ilman huolta huomisesta. Mitään mystistä yritysmaailmaa ja pääomaa kun ei ole tuolla ulkona elämässä omaa ja ihmisistä riippumatonta elämäänsä vaan tuon resursseja synnyttävän tuottavan työn teemme me kaikki yhdessä ja vain tuosta työstä syntyy niitä resursseja joita voisi kansalaispalkkana jaella.

Paskaduunien sijaan me haluamme rahaa: taattu toimeentulo kaikille, palkka elämästä! Kutsutaan sitä sitten perustuloksi, kansalaispalkaksi tai universaaliksi tulonsiirroksi.

Taattu toimeentulo tarjoaa reittejä, joita pitkin paeta palkkatyön helvetistä sekä mahdollisuuksia ja oikeuksia olla tyytyväinen, iloinen ja riittävän hyvä sellaisena kuin on.

Jos työ poistetaan tuosta todellisuuden kierrosta niin ennenpitkää istuskelemme kuusen alla kaatosateessa etsien sieniä ja marjoja vatsantäytteeksemme, nuo mainitut luonnonantimet kun ovat ainoata elantoa jotka syntyvät itsekseen... Linkolan hengenheimolaiset voivat toki tuolloin olla edelleen tyytyväisiä ja iloisia mutta jotenkin en usko että nämä heti-mulle-kaikki-nyt ahnehtijat osaisivat tyytyä tuonverran askeettiseen elintasoon ja elämänmenoon kovinkaan iloisina..

(by the way: pizzakuskin työ kyllä muistetaan julistuksessa tyrmätä ikävänä paskaduunina mutta ilmeisemmin tuo visionäärinen krapulapizzakin sitten syntyy prekariaattiteinin kouraan suoraan tyhjästä nyhjäisten aina tilaisuuden niin vaatiessa )

Välähdykset ja keksinnöt syntyvät yhdessä toisten kanssa: yhtä hyvin krapulassa pizzaa syödessä kuin tuotekehittelytiimin miitingeissä, koulussa ja tv:tä katsellessa.

Kotiäidit, työttömät, pizzakuskit, tutkijat ja soittoäänien koodaajat pakotetaan kaikki kilpailemaan liian vähistä työpaikoista, joissa työtä on aina liikaa.

Ettei tässä nyt vain olla haaveilemassa taas jälleen kerran siitä eläinten farmista jossa kaikki ovat ah niin tasa-arvoisia mutta toiset eläimet tasa-arvoisempia kuin toiset ja suunnitella maailmaa jossa "prekariaattikakarat" kuvittelevat olevansa niitä ainoita tasa-arvoisempia joita muiden olisi työllään palveltava.

Surullisintahan tässä on se että siinä missä nykyisestä työelämän kentästä ja kehitysten suunnasta olisi hyvä käydä vakavaa ja realistista keskustelua ja miettiä sitä onko vallitsevassa lyhytjänteisessä kvartaalisuunnittelussa edes omistajienkaan kannalta todellista järkeä hukkaantuu aikaa ja huomiota tälläiseen suoranaiseen pelleilyyn.

Lukko.. Lepo! Lukko.. irroita!

Iltis:

Se mitä näytetään propagandavideolla ei ole koko totuus..

Al-Zarqawin aseessa on jotain selvästi vialla. Hän katsoo alas eikä ymmärrä mitä se on. Sitten hän huutaa toveriaan avuksi saadakseen aseen taas toimimaan, Lynch jatkoi

Yksi heistä tarraa kiinni ampumisen jäljiltä tulikuumasta aseen piipusta, ja selvästi polttaa kätensä. Videolle miehen rimpuilu ei tallennu koska kuvaaja kääntää kameran osoittamaan häveliäästi kohti maata.

Ei taas saisi nauraa vakavalle asialle mutta jotenkin Irakin "vastarintasähläreiden" toilailut tuovat tässä mieleen kummasti Life of brianissa esiintyneet itsemurha
yksiköt..

Ettäs kehtasivat

HS Kuvakooste: Makasiini palaa

Pitääkö kaiken aina tapahtua silloin kun itse on matkalla muualle eikä ole edes mahdollisuutta napata kameraa naulasta ja lähteä ikuistamaan kaupungin tapahtumia ja tunnelmia ihan noin omaksi iloksi ajatellen. Onneksi sentään muutamat muut kuvaajat ovat olleet liikenteessä viran tai huvin merkeissä. Jos nyt sanaa hupi voi tässä tapauksessa käyttää..

Taas Junassa eli ajatuksia jossain Jämsän ja Mansen välisillä sydänmailla

Vaikka joskus junakyydissä jokin aina väliin mättää ja tulee avauduttua VR:n palvelusta niin täytyy todeta että toisaalta junassa on puolensa. Mukavan väljää ja hiljaista verrattuna esimerkiksi Aeron ATR-72 kyytiin tai Golden Airin:n Saab 340:n matkustusmukavuuteen ja toisin kuin omalla autolla ajellessa voi matkaansa siivittää oluella ja näpräillä samalla läppärillään joko rentouttavia turhuuksia tai tarttua tuottavaan työhön jos siltä tuntuu.

Takana on taas siis viikonloppu Keski-Suomessa ja sukulointia vuosittaisen sukulounaan merkeissä. En tiedä olemmeko me jotenkin poikkeuksellisia tai olenko minä sitten jotenkin poikkeuksellinen mutta toisinkuin monilla ei itselläni sukulounaisiin ja muihin säännöllisen epäsäännöllisiin näkemisiin liity mitään negaatioita vaan lähintä sukua on aina mukava nähdä ja vaihtaa kuulumisia serkkujen ja setien kanssa. ( myös tädin ja muidenkin..)

Vaikka porukkaan mahtuukin monenlaista luonnetta ja ja katsantokantaa ja ammatinharjoittajaa aina sukutilan isäntämiehestä alkaen ja erään rannikkokaupungin kaupunginjohtajaan päätyen on tunnelma aina kerrasta toiseen läheinen ja luonteva eikä kenelläkään ole mitään tarvetta olemiseen tai pätemiseen.

Mökillä sensijaan riittäisi tekemistä useammaksikin viikonvaihteeksi ja viikoksi ihan jo rutiinitoimien puitteissa suuremmista projekteista nyt puhumattakaan. Puuhuolto on jo yksistään jäänyt ikävästi jälkeen kulutuksesta ja pinot kaipaisivat täydennyksiä ja pihamaa näyttää edelleen hivenenverran rujolta viimevuotisen vesi- ja viemärityömaan jäljiltä. Joku voisi sanoa että mökinomistaminen on tietynlainen hulluuden ilmentymä ollen asiassa tietyllätapaa jopa oikeassa.

Onneksi nyt edessä elämäni ensimmäinen kesä jolloin joku maksaa palkkaa siitä että minä vedän tavalla tai toisella lonkkaa 4 viikon verran lomaillen poissa kustannuspaikaltani ja eiköhän noiden viikkojen puitteissa ehdi hyvinkin myös mökille nollaamaan työstressiänsä kirveenvarteen.

Tosin mitä menneisiin sukupolviin vertaa niin yhden eron tunnistan jo hetimiten verratessani itseäni isääni. Siinä missä hänelle oli eräänlaisena kunniakysymyksenä tehdä kaikki mökkityöt itse niinn itse tulee aina väliin mietittyä sitä miten joitain työteliäämpiä työvaiheita saisi ehkä sittenkin ulkoistettua ja josko sitä mielummin keskittyisi saunanlämmitykseen ja tilaisi pihaan muutaman motin kuivaa halkoa joltain paikalliselta yrittäjältä.

Tosin vielä nykyisellään on puiden sijaan ostoslistalla uusi sytytystulppa moottorisahaan...

Surreal

Ruygyong hotel (via killinki)

Vaikka maa ei taida kuulua niihin houkuttelevimpiin turistiloukkuihin mitä tarjolla on niin silti Pohjois Koreassa on jotain niin kovin kiehtovaa vetovoimaa jonka ansiosta olisi toisaalta kovin mielenkiintoista päästä käymään paikanpäällä kokemassa tuon epätodellisuuden kaikki ilmentymät.

Niinkuin tämänkin keskeneräisen ja hylätyn hotellin jota ei enää piirretä karttaan ja jonka olemassaolosta kukaan ei tiedä mutta joka massiivisen kokonsa ansiosta näkyy Pjongjangissa oikeastaan kaikkialle ja jota kukaan ei voi oikeasti olla huomaamatta tai tietämättä sen olemassaolosta tai sijainnista.

Mieleen oikeastaan tulee Lovecraftin novelli The haunter of the Dark jossa huono-onninen Blake kiinnostuu ikkunastaan siintävästä Federal hill:n hylätystä kirkosta mutta josta kukaan ei paikanpäällä ole tietävinäänkään..

Vappua ja vanhenemisen oireita

Pitkästä aikaa sää suosi suomalaista vappukansaa niin aattona kuin päivänäkin mutta eilen kaupungilla sitä huomasi taas sen että sitä vanhenee vuosi vuodelta vääjäämättömästi.

Mantan lakitus vielä tuli katsottua mutta muutoin itse vapunajan juhlistaminen on siirtynyt yhä enemmän ja enemmän vappupäivän piknikin puolelle ja itse aaton merkitys on siinä samalla vähentynyt. Ennen sitä jaksoi jo aloitella hyvissäajoin aatonaattona ja jatkaa aina päivän iltaan asti mutta nyt ei oikeastaan moinen jaksa enää edes kiinnostaa. Suotakoon monipäiväset riennot nuoremmille jotka vielä jaksavat ja eivät ole heti seuraavana päivänä täysin kuolleita tai kuolleen oloisia kuten eräät joiden turnauskestävyys on päässyt rapistumaan pahemman kerran.

Mielummin sitä satsaa nykyään siihen että saa kehiteltyä Ullikselle mukaan mukavasti purtavaa ja juotavaa palanpainikkeen tueksi sekä tietenkin kuohuvaa jolla aloitella aamupäivän viettoa mukavissa merkeissä ja hyvässä seurassa. Hyvässä seurassa ja porukassa on sitten mukavaa nauttia kiireettömästi kevätauringon säteistä ja vaihdella kuulumisia.