Taas Junassa eli ajatuksia jossain Jämsän ja Mansen välisillä sydänmailla

Vaikka joskus junakyydissä jokin aina väliin mättää ja tulee avauduttua VR:n palvelusta niin täytyy todeta että toisaalta junassa on puolensa. Mukavan väljää ja hiljaista verrattuna esimerkiksi Aeron ATR-72 kyytiin tai Golden Airin:n Saab 340:n matkustusmukavuuteen ja toisin kuin omalla autolla ajellessa voi matkaansa siivittää oluella ja näpräillä samalla läppärillään joko rentouttavia turhuuksia tai tarttua tuottavaan työhön jos siltä tuntuu.

Takana on taas siis viikonloppu Keski-Suomessa ja sukulointia vuosittaisen sukulounaan merkeissä. En tiedä olemmeko me jotenkin poikkeuksellisia tai olenko minä sitten jotenkin poikkeuksellinen mutta toisinkuin monilla ei itselläni sukulounaisiin ja muihin säännöllisen epäsäännöllisiin näkemisiin liity mitään negaatioita vaan lähintä sukua on aina mukava nähdä ja vaihtaa kuulumisia serkkujen ja setien kanssa. ( myös tädin ja muidenkin..)

Vaikka porukkaan mahtuukin monenlaista luonnetta ja ja katsantokantaa ja ammatinharjoittajaa aina sukutilan isäntämiehestä alkaen ja erään rannikkokaupungin kaupunginjohtajaan päätyen on tunnelma aina kerrasta toiseen läheinen ja luonteva eikä kenelläkään ole mitään tarvetta olemiseen tai pätemiseen.

Mökillä sensijaan riittäisi tekemistä useammaksikin viikonvaihteeksi ja viikoksi ihan jo rutiinitoimien puitteissa suuremmista projekteista nyt puhumattakaan. Puuhuolto on jo yksistään jäänyt ikävästi jälkeen kulutuksesta ja pinot kaipaisivat täydennyksiä ja pihamaa näyttää edelleen hivenenverran rujolta viimevuotisen vesi- ja viemärityömaan jäljiltä. Joku voisi sanoa että mökinomistaminen on tietynlainen hulluuden ilmentymä ollen asiassa tietyllätapaa jopa oikeassa.

Onneksi nyt edessä elämäni ensimmäinen kesä jolloin joku maksaa palkkaa siitä että minä vedän tavalla tai toisella lonkkaa 4 viikon verran lomaillen poissa kustannuspaikaltani ja eiköhän noiden viikkojen puitteissa ehdi hyvinkin myös mökille nollaamaan työstressiänsä kirveenvarteen.

Tosin mitä menneisiin sukupolviin vertaa niin yhden eron tunnistan jo hetimiten verratessani itseäni isääni. Siinä missä hänelle oli eräänlaisena kunniakysymyksenä tehdä kaikki mökkityöt itse niinn itse tulee aina väliin mietittyä sitä miten joitain työteliäämpiä työvaiheita saisi ehkä sittenkin ulkoistettua ja josko sitä mielummin keskittyisi saunanlämmitykseen ja tilaisi pihaan muutaman motin kuivaa halkoa joltain paikalliselta yrittäjältä.

Tosin vielä nykyisellään on puiden sijaan ostoslistalla uusi sytytystulppa moottorisahaan...