Bloggaus lähti lapasesta

Blogien aikakaudella informaatio voi levitä yllättävän laajalle ja yllättävän nopeaan ja parhaimmillaan / pahimmillaan yllättää myös ensimmäisen kirjoittajan pahanpäiväisesti. Rajallinen kielialueemme sentään rajoittaa usein kirjoitusten leviämistä kekkoslovakian rajamuurien ulkopuoleisille maille mutta angloamerikkalaisella kielialueella kaikki on näemmä mahdollista.

Tämä referenssijuttu on kuitenkin enemmän varoittava esimerkki epärehellisyyden ja plagioinnin vaaroista ja siitä miten tyhmää on kysyä apua täysin tuntemattomalta nettipersoonalta silloin kun pussissa ei ole puhtaita jauhoja, mutta myös varoittava esimerkki siitä miten pieni vitsi voi blogijulkistuksessa karata käsistä.

Kaikesta ja aihetodisteista päätellen henkilö nimeltä Laura K Pahl oli mennyt ja kysellyt pikaviestimen välityksellä tämän blogin kirjoittajalta josko hän kirjottaisi yhden esseen hänen puolestaan palkkiota vastaan. Blogin kirjoittaja sitten ei malttanut vastustaa kiusausta vaan ajatteli pientä jäynää jolla vilpintekijää voisi vähän hiostaa ja julkaisi asiasta hyvin seikkaperäisen raportin blogissaan ja ajatteli linkillä pidellä plagioijaa tulisilla hiilillä hetkenaikaa. Kuvitellen siis että juttu pysyisi rajatussa piirissä ja sisäpiirin vitsinä..

I had thought I could make her sweat (as had been my plan practically since the paper solicitation fell into my lap) by sending her the link to the original story sometime on Wednesday, after she'd handed the paper in. I expected to be able to find out on Wednesday whether the paper had been turned in, and wait until at least then to make a call about snitching or not snitching.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Blogejahan luetaan ja blogejahan linkitetään ja mehevät jutut tuppaavat leviämään sillä seurauksella että homma lähti lapasesta ja lujaa..

So it became Monday, and instead of finishing off my nice prank I was going to share with two or three dozen real-life friends, I was faced with all of you people looking for blood. I didn't want blood. What I wanted was irony. Perhaps to facilitate the founding of a scholarship at her school, or get her to donate Hinduism books to the library, or even just to get her to actually write the damn paper.

Joten vitsi karkasi käsistä ja lujaa ja nyt aivan liian moni aivan liian laajalta tietää tapauksen, tuntee ihmisen ja vaikka alkuperäisessä blogissa sukunimi Pahl on käännetty anonyymimmäksi Krishnaksi on koko totuus liki lopullisesti kaiverrettu netin muistiin ilman että sitä sieltä koskaan saa poistettua.

Joten. Vaikka tarinan yksi moraalinen opetus on siinä että plagiointiin ei pidä ryhtyä, ainakaan kysymällä apua tuntemattomalta, on toinen siinä että kannattaa kahdesti miettiä sitä mitä kirjoittaa ja julkaisee ja mitä seurauksia tiedon leviämisellä voi olla. Sillä tietohan tuppaa leviämään ja lujaa, varsinkin jos sille voi nauraa ja keventää sähköpostilla työkaverinkin päivää.

Via Kasa