Kiinassa taas vaihteeksi mellakoidaan. Kansa on sydämistynyt spontaanisti Japanilaisille ja vaativat julkista anteeksiantoa II-maailmansodan julmuuksista ja sorron päivistä oikeuden nimissä. Vai kuinkahan lieneekään koko totuus..
En tiedä huomasiko kuinka moni uutisista sen että juuri ennen kuin maailmalle alkoi tulla uutiskuvaa Japanin vastaisista mielenosoituksista oli uutisissa materiaalia levottomuuksista jotka olivat saaneet alkunsa siitä kun Kiinassa kyläläiset olivat vastustaneet alueelle rakennettua kemiantehdasta ja tilannetta oli yritetty taltuttaa poliisivoimin heikoin tuloksin. Samassa yhteydessä myös mainittiin että viimeaikoina on maassa ollut myös useita vastaavanlaisia purkauksia ja että pinnanalla kuohuu enemmän mitä valtio antaa ymmärtää.
Tässä valossa nämä Japaniin kohdistuvat protestit ovat alkaneet suorastaan hämmästyttävän sopivaan aikaan kääntämään kameroita ja median huomiota pois maaseudun ongelmista ja protesteista toisaalle kun uutiskynnys niiden suhteen oli päässyt asiassa ensimmäistä kertaa ylittymään ja länsimedian kiinnostus kääntymässä Kiinan talousihmeen synkkiin varjoihin.
Kuinkahan spontaaneja nuo protestit oikeastaan ovatkaan ja kuinka tehokkaasti niitä mahdollisesti johdetaan ylhäältäpäin käyttäen sumeilematta hyväksi vanhoja kaunoja ja jännitteitä. Ja ennenkaikkea mitä samalla tapahtuu kulissien takana maaseudun "rauhassa".
Ovatko kenties protestoijat päässeet jo viettämään reipasta leirielämää piikkilankamajoitukseen vai onko terveysongelmille löydetty jo ns. lopullinen ratkaisu.
Kiinahan on maa jossa protestoidaan siitä että Japanilaiset koulukirjat vähättelevät II-maailmansodan menneitä tapahtumia mutta jossa lähihistorian Taivaallisen rauhan aukion verilöyly on sensuroitu täysin koulukirjoista pois tahraamasta kulissien kiiltoa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
No comments:
Post a Comment