Turvallisuuspolitiikasta ja populistipoliitikoista

Yle: Asevelvollisuus on saanut poliitikot riitelemään

Turvallisuuspolitiikka on aivan liian tärkeä asia jätettäväksi sotilaiden vastuulle mutta turvallisuuspoliittisiin uhkiin varautuminen on myös liian tärkeä asia jätettäväksi 4 vuoden suunnitteluhorisontilla elävien palkkapoliitikkojen vastuulle.

Ikävä kyllä tämän kahtiajakoisuuden toinen puolisko tuntuu, etenkin näin vaalien alla, unohtuvan liian usein politiikan tuuliviireiltämme ja taas nämä kansanviisaat ovat sorkkimassa asevelvollisuuden hiekkalaatikolla kuka mihinkäkin suuntaan. Joku jaksaa vielä ajatella järjellä mutta liian monet ovat taas kosiskelemassa niitä äänestäjiä joiden mielestä kaiken pitäisi olla helppoa ja olis ihan kiva jos joku muut tekis ikävät asiat puolestansa..

Jaakonsaaren agitoimana ovat Cronbergit ja kumppani lähteneet taas kyseenalaistamaan yleistä asevelvollisuutta kepein perustein. Yhtäällä haetaan esimerkkiä Euroopan maista joiden geopoliittinen asema ei ole Suomen perukoita nähnytkään ja toisaalta esitetään varauduttavaksi "oikeisiin uhkiin" kuvitellen että maailma säilyttää seuraavallakin vuosikymmenellä sen status quonsa joka juuri tänään sattuu olemaan vallalla.

Tuijotettaessa ensinnäkin laput silmillä pelkkää nykypäivän turvallisuustilannetta olisi syytä muistaa 20-30-lukujen vaihdetta jolloin elettiin uskossa että suursota on "modernissa euroopassa" mahdoton ja tämän vuoksi laiminlyötiin puolustusvoimien määrärahoja seurauksin jotka sittemmin opittiin tuntemaan "malli cajanderin" nimellä. Ei tuolloinkaan kukaan omistanut kristallipalloa josta olisi aavistanut kaiken sen mitä tapahtuu seuravassa 10 vuodessa ja yhtä hämärää on meidänkin tulevaisuutemme.

On äärimmäisen todennäköistä että talouden integraatio rauhoittaa Eurooppaa entisestään ja sitoo myös lähialueidemme valtioita tiiviimmin rauhanomaiseen yhteistyöhön mutta todennäköinen ei tarkoita koskaan takuuvarmaa. Ei puolustusvoimia ylläpidetä siksi että halutaan tapella vaan samasta syystä miksi omaisuus palovakuutetaan. Varmuuden ja äärimmäisen epätodennäköisten tapahtumaketjujen varalle.

"Valikoivalla" asevelvollisuudella haluttaneen taas kosiskella niitä äänestäjiä jotka haluavat muiden hoitavan elämän heidän puolestaan ja jotka haluavat vain kaiken valmiina pöytään unohtaen samalla sen mikä tärkeä sisäpoliittinen merkitys yleisellä asevelvollisuudella on. Sen kautta me kaikki seisomme samassa veneessä ja meille jokaiselle on yhtäältä tärkeää se että rauhantila säilyy nyt ja iäti. Valikoiva asevelvollisuus ennenpitkää tarkoittaisi jakoa niihin jotka päättäisivät ja niihin jotka joutuisivat päätöksien seuraukset.

Kiihkomieltä on aina helpompaa lietsoa yhteiskunnassa jossa kiihkoilijoiden ei tarvitsisi kantaa huolta siitä että joutuisivat myös seisomaan sanojensa takana ja laajasta kansanarmeijasta ei ole kovinkaan hyväksi poliitikkojen hyökkäysvoimaksi vaan sitä voidaan rakenteensa puolesta käyttää ainoastaan perusteltuun puolustamiseen.

Asevelvollisuutta vastaan on helppoa hyökätä esittelemällä sen kansantaloudellisia kustannuksia mutta tällöin unohdetaan se että yleisestiottaenkin vakuutukset maksavat. Valitsisin mielellään maailman jossa puolustusvoimia ei tarvitsisi ylläpitää ja rauha olisi maassa ihmistenkesken nyt ja iäti mutta meidän maailmamme ei sellainen ole ja tämä ikävä ja inhottava realiteetti olisi aina syytä muistaa. Me emme tiedä millainen poliittinen tilanne Euroopassa vallitsee 20v päästä ja me tarvitsemme vakuutuksen. Ja me tarvitsemme vakuutuksen jolla on substanssia, emme nimellistä paperia jolla ei ole tosipaikan tullen mitään katetta.