Kauppapolitiikkaa globaalissa maailmassa

HS 2006-09-28 s A9: Ojapelto: Ihmistyön verotuksesta siirryttävä koneiden verotukseen

Mistä näitä edesvastuuttomia ja takuuvarmuudella itseoppineita talous"oppineita" oikein sikiää teorioineen ja eikö heillä ole alkeellisintakaan itsekriittisyyden tajua tai ymmärrystä sille mitä he päästelevät suustaan ?

Ainakin Hesarin artikkelin valossa vastikään ilmestynyt Ari Ojapellon teos "Ahneuden aika" vaikuttaa ajatuksiltaan lähinnä vähäjärkisen houreelta:

"kuinka teknologia ja tuotannon automaatio hävittävät työpaikat"

"laitteita tai pääomaa ei veroteta samalla tavalla vaan annetaan jopa etuuksia, kuten investointitukea"

"tuottoa veroitettaisiin siitä riippumatta tekeekö työn ihminen vai robotti"

Niin. Nyt kun elämme maassa jossa henkilötyötunnin perushinta on saatu globaaliin tasoon verrattuna jo niin korkealle ettei ihmisvaltainen ja matalan jalostusasteen työ kertakaikkiaan täällä enää kannata ja ainoa todellinen kilpailun mahdollisuus on pääoma- ja konetyötuntihintapainotteisessa työssä niin pitäisikö meidän todella ampua itseämme jalkaan kohottamalla myös konetyötunnin hintaa ?

Näin vuonna 2006 valmistavaa ja jalostavaa työtä pitää Suomessa lähinnä se tosiasia että niin raaka-aineet kuin pitkälle erikoistuneet työstö- ja työkoneet ovat oikeastaan kaikkialla maailmassa ostohinnaltaan suunnilleen samalla tasolla ja globaalisti ainoastaan käsiparin hinta vaihtelee jolloin tuotteissa joissa raaka-aineiden ja prosessin koneiden osuus hinnasta on dominoiva ei Suomen ja Viron välillä enää ole suurtakaan hintaeroa ja edes Kiina ei ole radikaalisti halvempi.

Tässä hintarakenteessa osaavan koneistajan, luokkahitsaajan tai tuotekokoojan kotimainen osaaminen ja soveltamisen kyky tuo tuotteeseen ja tuotantoprosessiin vielä niin suuren lisäarvon lisähintaan nähden että kykenemme vielä perustelemaan linjassa ylöspäin sen että valmistuksen osoite on FIN eikä EE tai sitä kiinalaisempaa sorttia.

Jos tästä paletista viedään konetyötunnin tuoma tasa-arvoisuus niin voimme olla varmoja että ainoat hyötyjät ovat teollisuusmuuttofirmojen virolaiset työntekijät jotka muutaman seuraavan vuoden ajan rahtaavat työstökoneita laivalla lahden ylitse tai pakkaavat kontteihin matkaamaan kohti kaukoitää. Todellisuus on ikävän raadollinen paikka.

Eikä tämä ole mitään spekulaatiota vaan reaalimaailmaa tasolla jossa valmistetaan hyödykkeitä myytäväksi maailmalle. Paine laskea valmistuskustannuksia on jatkuva ja käytämme tavoitteisiin pääsyyn kaikkia keinoja. Tähänasti meillä on ollut käytössämme automaation ja teknologian aseet puolustaessamme asemiamme ja pitäessä työtä Suomen rajojen sisäpuolella. Toivottavasti nämä aseet ovat jatkossakin käytössämme.

Tragikoomista tuossa teoksessa on se että siinä hän leimaa IT-osaajat ja kansantalouden moottorin muut kehittäjät "pääoman palkkatappajiksi" hän itse heiluttelee kirvestään senverran holtittomastti suuntaan ja toiseen kontrollitta ja järjettä että päätyisi tuolla menolla koko kansantalouden teloittajaksi jos hänelle joku antaisi liian suuren astalon kädenjatkeeksi.

Maailma liipasimella taas kerran

Wikipedia: Stanislav Petrov [Via Kasa]

Eilen tuli kuluneeksi 23 vuotta siitä kun maailma oli taas kerran liipasimella kylmä sodan vuosina ilman että meitä edes koskaan kukaan siitä sai kuulla. Neuvostoliiton ilmavalvonnassa varoitusjärjästelmän tietokonevirhe sai aikaan illuusion siitä että Yhdysvallat olisi laukaissut ohjuksen kohti Rodinaa ja ainoastaan Stanislav Petrovin kylmäpäinen ja neuvostofasistisen diktatuurin koneiston ohjeita vastaan noussut harkinta pelasti päivän.

Se mikä tässä minua itseasiassa hämmentää on Slashdotin aihetta käsittelevän kommenttikentän keskustelu jossa joku juniori ihan oikeasti ihmettelee että miksi "20 läheltäpititapauksen" listalla käsitellään vain Jenkkien ja Neukkujen välisiä säätöjä vaikka ydinaseita on muillakin mailla ikäänkuin näitä asioita voisi verrata edes samana päivänä.

Mutta ilmeisemmin kylmä sota alkaa olla muurinjälkeisille sukupolville niin etäinen historiankirjojen luku ettei siitä jakseta koulussa kiinnostua kun se on "tylsää historiaa" ja ajatus siitä että ihmiset ottaisivat esimerkiksi ydinsodan alkua kuvaavan radiokuunnelman totena ja soittelisivat hälytyskeskuksen tukkoon on melkein mahdoton..

Pasilan dinosaurus ja uudemmat innovaatiot.

Tietokone: Yle ampuu alas tvkaista.fi-palvelua

Elämme melko surullisessa maailmassa. Tuskin koskaan on tullut tavallisen kuluttajan saataville niin nopeasti niin monia elämää ja ajankäyttöä helpottavia palveluita ja sovelluksia kuin tämän vuosituhannen alkumetreillä ja tuskin koskaan on näitä ihmistä palvelemaan kehitettyjä ideoita ammuttu alas niin nopeaan kuin nykypäivinä. Muutoksen pelossa tekniikka halutaan edelleen nähdä ainoastaan kankeana ylhäältäpäin annettavana herranlahjana ja ajatukset ihmiskasvoisista informaatioteknlogioista ovat ah niin kovin vaikeita ymmärtää.

Esimerkiksi tämä viimeisin.

Voisiko ajatella kansalaisen kannalta parempaa palvelua kuin tv-kaista joka asettuu virtuaaliseksi digiboksiksi tv-lähetysten ja tietokoneen välille ja vapauttaa katsojan fyysisten laitteiden ikeestä.

Ohjelmat saisi nauhoitukseen sieltä missä nauhoitustarve ilmenee, kuten itsellä olisi ollut viikonloppuna tarve tilanteessa jossa jo poissa kotoa ollessani tuli kaverilta tieto Teemalla pyörineistä Robert Capa-dokkareista, ja nauhoitukset ehtisi sitten katsomaan silloin kun on aikaa riippumatta siitä onko tämä ajanhetki kotona, kaverilla, töissä kahvitauolla tai missä tahansa muualla. Tarjonta täyttäisi jo olemassaolevan kysynnän ja digitalisoituvasta tv-maailmasta olisi jopa jotain lisäarvoa tv-tarjonnan asiakaskunnalle pelkän pakkolaskutuksen ja kauniiden puheiden sijaan.

Valitettavasti vain etablishmentin reaktiot ovat arvattavia: Ei, ei ja vieläkerran nitkun natkun nitinati eiieieieie.. eivoitehdä, kiellettyä, puutumme asiaan..

Ei liene mikään ihme miksi kansan syvissä riveissä elää vahvana lupamaksuboikotti Yleä kohtaan. Miksi maksaa ase-ohimolla pakkomyytävää kollektiivista maksua julkisen palvelun kanavista joiden hallinnointi on kivikautisen jälkijätteistä ja jossa muutosvastarinta elää kaikkea uutta tai ainakin vuoden 1980 jälkeistä kohtaan vahvana ja jotka eivät ole tosiallisesti julkisia tai kansalaisten käytössä niinkuin kollektiivisesti maksettuna niiden olisi vähintäänkin syytä olla jotta nykyisellä maksulla olisi edes jonkinmoinen moraalinen oikeutus.

Nyt tällä jääräpäisellä "te maksatte, me määräämme" käytöksellä Yle viimeistään todistaa olevansa vain yksi de facto kansalliseen monopoliasemaan päästetty liikeyritys jonka tuotetta vain pakkomyydään ilman tervettä kilpailua kaikille TV:n omistajille käytöstä tai tarpeesta riippumatta ja jolla ei siten tarvitse olla mitään tulosvastuuta toiminnastaan tai rahankäytöstään..

Mitään julkista tai palvelevaa tässä toiminnassa ei ole jos asennoituminen innovaatioita kohtaan on näin kahlitsevaa ja mekaanista.

Ajatuksia johtamisesta ja johtamisen ongelmista

Johtamista on tutkittu ja teoretisoitu paljon mutta ainakin koulusivistyksen osalta yksi osa-alue on jäänyt ainakin oman kokemuspohjani osalta melko vähäiselle huomiolle: miten johtaa johtajia alhaaltakäsin ?

Tämänpäivän organisaatioista on jo tunnistettu tilanteet joissa johtaja päätyy johtamaan häntä erityisosaamisen alueilla pätevämpiä ja osaavampia ihmisiä ja joissa ei edes voi olettaa että hän hallitsisi kaiken tai edes olisi tietoinen kaikesta mitä yrityksessä tapahtuu. On myös todettu se että muutoksen kiihtyvästä vauhdista johtuen kaiken hallitsemisesta tulee jatkuvasti vaikeampaa ja vaikeampaa ja mitä korkeammalla johtoportaassa liikutaan sen vähäisempää on tieto ruohonjuuritason yksityiskohdista mikä myöskin on tuhansia tai kymmeniä tuhansia henkiä työllistävissä yrityksissä ymmärrettävää.

Kuitenkin suuryritysten keskittyminen on myös tuonut mukanaan maailman jossa todellista investointeihin ja linjapäätöksiin riittävää valtaa on siirtynyt organisaatioissa yhä ylemmäksi ja pois ovat suureksi osaksi kadonneet ne omistajajohtajat jotka ovat voineet tehdä nopeita päätöksiä yhden miehen ja yhden äänen + yhden lompakon periaatteella vaan asiat ovat alistettu hyvinkin korkealle.

Ei ole esimerkiksi mitenkään mahdotonta että pienen työstökoneyrityksen myyntimiehellä on euromäärässä samansuuruinen sopimusvaltuus kuin vasta 5000 työntekijän konsernijohtajalla mikä on neuvottelutilanteissa omiaan tekemään asioista omaltaan osin hankalia kun pöydän ääressä asioita valmistelevat kuitenkin asioista tarkemmin tietävät "rivimiehet" ja johtajan kynää tarvitaan vasta allekirjoitukseen.

Tämä tilanne asettaa asiantuntijan aivan uuden haasteen pariin: Miten tiivistää oma näkemys asiasta riittävän lyhyeeseen ja selkeään executive summaryyn joka jaksetaan lukea ja josta muutamalla silmäyksellä käy helposti ilmi se mitä mieltä minä olen. Miten tarjoilen osaamiseni ja ratkaisuni hyvässä ja helpossa muodossa jotta signaali läpäiseen kohinan. Milloin olisi parasta kirjoittaa lyhyt muistio. Milloin tehokas keynote powerpointilla esimiehen tueksi palaveriin. Miten markkinoida mielipidettään oikealla tavalla.

Sillä en jaksa uskoa että nykypäivän ammattiorganisaatioissa johtajat olisivat tyhmiä tai sivistymättömiä ja tekisivät siksi huonoja päätöksiä vaan kyse lienee useimmiten siitä miten me asiantuntijat parhaiten pystymme helpottamaan heitä johtajuuden uusissa haasteissa ja saamme siten organisaation pyörät pyörimään kaikista tehokkaimmalla tavalla.

Fontit kuriin

Before & After magazine: What's the right typeface for text

Fontit ovat kivoja mutta hyvästä fontinvalinnan perusteita selventävästä tutoriaalista on iloa silloin kun täytyy aikaansaada luettavaa tekstiä pelkän kirjasinsekasotkun sijaan.

Lyhytjänteisyyttä

Pitäisi varmaan varata itselleen päiväksi jokin talon pienemmistä neukkareista, repiä SIM-kortti ulos luurista ja linnottautua sälekaihtimien taakse piiloon ja jättää läppäristä pois verkkojohto.

Senverran ollut taas työnteko pätkittäistä kun vuoroin tuotannosta kysytään apua ongelmaan, vuoroin soitetaan ja kysytään apua toiseen tilanteeseen tai muutoin vain pohditaan alihankintapään ongelmia ja sitä mitä tarttis tehrä. Joku kysyy onko työkaveria näkynyt tai osa-aikaiset pyytävät pientä jeesiä kehitysympäristön tai tuotteiden kanssa puljatessaan jne etc.

Ei sillä ettenkö minä mielelläni aina auttaisi ja jakaisi neuvoja ja osaamista eteenpäin mutta pitkäjänteisemmälle työlle nuo pienetkin breikit ovat myrkkyä.

Samalla pitäisi kuitenkin speksata kovaa vauhtia vähintään sadan kiloeeron edestä laiteinvestointeja aikataululla mieluiten pian, laatia sopimuspohjia ja aikatauluja kyseisille investoinneille, viedä eteenpäin paria pienempää muutosta ja miettiä miten yhden tarkastusvaiheen saisi siirrettyä toisaalle tehtäväksi ja kaikenkukkuraksi pitäisi kovaa vauhtia valmistella sitä miten yksi uusi tuote siirretään omaan tuotantoon ja tuotantotestaukseen. Kaikenkaikkiaan työtä ja muistettavaa on senverran paljon että joutuu muistelemaan enemmän jo sitä mitä pitäisi muistaa.. Luvassa taas lähiaikoina lentelyä pitkinpoikin Suomea.

Sitten vielä kotona voisi raahata opintojansa taas eteenpäin, kirjoitella muutamat esseet ja luentopäiväkirjat työpsykasta ja kaikkea sensellaista pientä. Tai kuten nyt kirjoitella yhdestä testauksesta ajatuksia ylös vielä punkassa makoillen läppäriään takoen kun vihdoin ehtinyt rauhoittumaan, vetämään henkeä, katselemaan päivän jakson Roomasta ja ei ole enää muuta kiireenä.

Mellakointia ja kaappauksia

HS: "Kukkia ja vettä sotilaille"
HS: Mellakat jatkuivat yöllä Budapestissä

Thaimaassa on siis meneillään rauhallinen sotilasvallankaappaus. Kaduilla on muutamia tankkeja mutta tilanne on rauhallinen. Kansalaiset kuvauttavat itseään sotilaiden kanssa ja kukkia & vettä jaellaan. Unkarissa sitävastoin mellakoidaan, käytetään kyynelkaasua ja ompa TV asemakin ehditty hetkiseksi valtaamaan.

Kuitenkin uutisissa ollaan huolissaan ainoastaan nimenomaisesti Thaimassa olevista matkailijoista, haastatellaan matkatoimistojen edustajia ja kysytään onko Thaimaahan turvallista matkustaa. Missään ei edes pohdita sitä onko Budapestiin turvallista matkustaa.

Go figure..

Narn i Hin Hurin vai jotain aivan muuta?

CNN: Unfinished Tolkien work to be published in '07

Mielenkiintoinen uutinen ainakin heille joilta löytyy jo hyllymetrillinen Tolkienia ja joille "ne elokuvat" olivat vain yksi kerettiläinen muistuma Sormuksen sodan muistiinpanoista:

Christopher Tolkien has spent the past 30 years working on "The Children of Hurin," an epic tale his father began in 1918 and later abandoned. Excerpts of "The Children of Hurin," which includes the elves and dwarves of Tolkien's "The Lord of the Rings" and other works, have been published before.

Nyt olisi vain mielenkiintoista tietää se että kuinka paljon JRRT:ltä jälkeenjääneistä papereista on löytynyt lisää luonnoksia ja hahmotelmia Hurinin lasten tarinaan verrattuna siihen mitä Narn i hin Hurin:sta on Silmarillionissa, Keskeneräisten tarujen kirjassa ja muissa History of Middle-Earthin osissa jo julkaistu vai onko kyseessä vain yritys esittää kertomus yksissä kansissa ja yhteenvedettynä jolloin siinä ei olisi sinänsä enää mitään uutta.

Meille suomalaisillehan tuossa tarussa mielenkiintoista on se että Turinin tarinaan Tolkien on ottanut huomattavasti vaikutteita Kalevalaisesta Kullervon tarusta ja tuon tragedian vaiheet ovat siksikin kovin tuttuja ja tutuntuntuisia. Kovin kepeähän tuo tarina ei ole eikä siitä kannata odottaa hilpeää hobittisatua vitseineen ja kevennyksineen vaan tarina kuvaa hyvin sen mikä oli Hurinin lasten kohtalo Morgothin kirouksen alla.

Slashdot:ssahan monet ovat jo epäilleet tätä vain yritykseksi rahastaa "niillä elokuvilla" mutta en oikein lämpene tälle ajatukselle.

Ensinnäkin en usko että 82 vuoden ikään ehtineellä Christopher Tolkienilla on enää suurempia intohimoja rahan ja mammonan perään ja toiseksi Tolkienille Hobitti sekä Taru olivat ainoastaan kepeähköjä sivuprojekteja ja Ensimmäisen ajan historia ja keskimaan mytologinen perusta olivat hänelle aina se vuosikymmenestä toiseen hitaasti rakennettu pääteos ja jonka loppuunsaattaminen jäi osaksi Christopherin henkiseksi perinnöksi. Jos hän olisi halunnut perinnöllään rahastaa niin siihen olisi kyllä ollut historiassa lukuisia ja taas lukuisia tilaisuuksia ja näitä hän ei ole koskaan varsinaisesti käyttänyt.

Werdammt

HS: Äärioikeiston vaalivoittaja ylisti Hitleriä Saksassa

Jos lausunnosta karsii pois kaikki historialliset viitteet ja tarkastelee sitä mahdollisimman objektiivisesti niin ei voi kuin ihmetellä kuinka idiootteja ja mistään mitääntietämättömiä saksalaiset äärioikeiston edustajat oikein ovatkaan:

"Tämä mies [Hitler] oli ilmiö sotilaallisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti – hänen aikaansaannoksensa ovat mielettömiä melkein alalla kuin alalla"

Jos hehkutusta tarkastelee edes kapean sotilaallisen näkökulman lävitse niin lieneekö maailmanhistoriassa yhtään niin täydellisen kyvytöntä kävelevää sotilaallista katastrofia kuin mitä tuo lyhyenläntä itävaltalaissyntyinen korpraali oikein olikaan..

Kahden rintaman sota,Pommitusten kääntäminen Lontooseen juuri kun Britannian ilmapuolustus oli murtumassa, 6. Armeijan motittaminen Stalingradiin ja saarrostaulosmurtautumisen kieltäminen, Kieltäytyminen Bakun öljykenttien pommittamisesta, harhainen tukeutuminen ajatukseen maihinnoususta Calais'ssa vaikka liittoutuneet olivat jo Normandiassa, resurssien loppuunhaaskaaminen Ardenneilla, viivytystrategiasta kieltäytyminen ja niinedelleen ja niinedelleen...

Tai.. no.. kyllähä mies tavallaan oli ilmiö ja hänen saavutuksensa olivat nimenomaisen mielettömiä..

Puurot ja vellit ja WTC:n kerrokset

Salaliittoilua: Why the NIST Fact sheet "just won't do"

Muistopäivän kunniaksi voisi pistää vielä yhden salaliittoteoreeman "todistelun" suurennuslasin alle ja katsoa millaisia heiniä oikein löytyykään salaliittoeinareiden pusseista. Tälläkertaa teoretisoidaan vakuuttavan oloisesti kerroksista ja kerrosten massasta ja miten WTC ei olisi voinut romahtaa:

They do some "hand waving" talking about momentum but fail to provide any detail. They ignore the fact that the lower floors, that the upper floors collide into, have any mass at all. In other words, they would keep right on going plowing through all the floors as if they were not there. We will show that the floors and what they are made of isn't as important as their actual mass. And we will prove to the reader in a simple example that they just can't be ignored, but first let's see some real-world common sense using examples we can relate to.

Let scale up our car and truck collision example. What do you think would happen if a truck ran into a line of freight trains at 20 mph. Which is going come out of this accident on the short end of the stick? We have seen what happens when trucks get hit by trains and it usually doesn't go so well for the truck--does it? The truck is massive so why doesn't the freight train just move out of the way?

Consider the remaining building has more than ten times the weight advantage over the falling top floors. Why would those floors and the massive 47-core columns decide that it wasn't worth the fight and move out of the way of the falling floors? This assertion is ridiculous on its face. Now bear with me and we'll consider a simple example collision.

The law of conservation of momentum says that the momentum before a collision is equal to the momentum after a collision. Well consider two balls on a frictionless surface to make the concept easy to illustrate. Think of it as two cars on very slippery ice if you like.

Vakuuttavaa. Eikö totta. Kyllähän tälläisen varmasti täytyy olla totta kun oikein myöhemmässä vaiheessa esitetään matemaattia laskelmia teoreeman todeksi. Vai kuinkas sittenkään..

Ensinnä muistellaan hieman WTC:n tornien rakennetta. Tornithan muodostuivat rakenteesta jossa oli pystysuuntainen keskiydin ja pystysuuntainen tuenta ulkoreunoilla. Kerrokset kiinnittyivät näihin tukirakenteisiin ja kahden kerroksen välillä ei ollut mitään muuta tuentaa ja alempi kerros ei näin mitenkään auttanut ylemmän paikoillaanpysymistä. Kerrosten ainoa merkitys kokonaisrakenteen pystyssäpysymiselle oli se että ne puolestaan sitoivat pystyrunkoa sivusuunnossa ja estivät rungon nurjahtamisen (Buckling).

Sitten ryhdyntään tarkastelemaan romahtamisen mekaniikkaa. Yhden kerroksen N massaa voidaan kuvata tässä yhteydellä merkinnällä M. Yhden kerroksen tuenta on mitoitettu ehkä noin massalle 1,75M varmuuskertoimineen päivineen ja tilanne on vakaa. Sitten tapahtuu yhden kerroksen suuruinen romahdus. Lämpö heikentää metallin lujuutta ja Hooken lain puitteissa tukirakenteet muuttavat muotoaan kunnes kerros N+1 romahtaa kerroksen N päälle. Yhtäkkisesti kerroksen N tuentaan kohdistuu 2M:n massa jota gravitaatio kiskoo kohti maan keskipistettä ja N-1:n tuenta ei tätä kestä.

Yhdessä paketissa N ja N+1 romahtavat kerroksen N-1 niskaan jolloin N-1:n kiinnityksiin kohdistuu 3M:n massa. Tämä murtaa tuennan entistä helpommin jolloin kolmen kerroksen verran tavaraa romahtaa kerroksen N-2 niskaan ja alaspäin syöksyvä massa on jo tässä vaiheessa 4M. Romahtamisen kuvio alkaakin jo hahmottumaan.

Kerros kerrokselta seuraavan kerroksen niskaan romahtava massa kasvaa M:n verran ja ainoa tuki joka asettuu tätä massaa vasten on kerta kerran jälkeen allaolevan kerroksen 1,75M:lle mitoitettu tuenta. Kerros kerrokselta tämä mitous jää alimittaisemmaksi ja alimittaisemmaksi kasvavan massan alla ja alemmista kerroksista ei ole yhdellekään ylemmälle kerrokselle edes henkistä apua ja tukea vaan korttitalo romahtaa vaihe vaiheelta taso kerrallaan nopeammin ja varmemmin.

Tässä vaiheessa kerros N+2 ja sitä ylemmät kerrokset ovat vielä pysyneet aloillaan mutta niiden kohtalo on jo sinetöitynyt. Kerrosten massa lepää vielä hetken vakaana pystytuennan yllä
aiheuttaen pilareihin puristusta. Kerros kerrokselta alapuolella romahtava rakenne vie pilareilta sivuttaisuuntaista tukea ja muutaman sekunnin sisällä pilareiden vapaa pituus kasvaa liian pitkäksi suhteessa niiden poikkiprofiiliin ja rakenne nurjahtaa. Ylemmät kerrokset menettävät pystysuuntaisen tuentansa ja aloittavat gravitaation hellässä hyväilyssä matkansa kohti maan pintaa hitaalla mutta 9,81 m/s2 kiihtyvän varmalla vauhdilla..

Ei ole olemassa mitään alempien kerrosten mystistä massaa joka hitaudellaan pysäyttäisi romahduksen, ei mitään mekaanista vuorovaikutusta jolla alemmat rakenteet auttaisivat rakennuksen pystyssäpysymistä. Autojen törmäysanalogiat eivät yksinkertaisesti toimi tässä yhteydessä.

Hilpeää symmetriaa

BBV News: Nigeria widows lose their money ( via slashdot)

Nigeriahan on maa josta on perinteisesti tullut tänne pohjanperukoille pääasiassa nigerialaiskirjeitä, noita huijauksen perikuvia joissa kerrotaan miten sukulaisella X on tilillään rahaa miljuunittain mutta rahat ovat piilossa ja jos juuri Sinä autat asiassa niin saat tuntuvat provikat. Tarvitaan vain vähän voitelurahaa paikallisille viranomaisille jotta homma luistaisi ja sitten Sinä saisit sijoituksesi moninkerroin takaisin.

No.. nyt Nigeriasta tulee uutinen jonka mukaan kaksi sikäläistä leskeä on ensin kiistellyt yhteisen aviomiehensä ( tosin tätä eivät tienneet miehen eläessä) 55 miljoonan taalan hieman hämärämmästä omaisuudesta ja tämän jälkeen maan korruptiota vastaan taistelleet viranomaiset olivat kiinnostuneet asiasta ja omaisuudesta joka oli sijainnut 23 eri tilillä eri nimillä.. Maailma on joskus hilpeän symmetrinen

League of extraoridinary engineers

Yle: Jaakko Pöyry kuollut

Referenssien vähyys anteeksiantakoon mahdolliset pienet virheet

Aina silloin tällöin historia synnyttää pienen kaveriporukan joka saa aikaan jotain suurta. 1950-luvun alkaessa eli ja vaikutti Suomessa muutaman nuoren lahjakkaan teollisuusmiehen pieni piiri. Oli Lassila, oli Nelimarkka, Oli Pöyry ja heillä oli näkemyksiä siitä mitä Suomessa voisi tehdä, miten voisi menestyä ja ennenkaikkea näkemystä siitä että tuolla ulkona on kokonainen maailma ja rajat eivät ole esteenä. Ja näkemysten lisäksi oli uskallusta:

Lassilasta kehkeytyi Rauma Repolan vahva mies, Nelimarkan ja Eino Santasalon liiketoimista saivat alkunsa Neles maailmanluokan venttiileineen ja Santasalo oy teollisuusvaihteineen. Pöyry sensijaan lähti konsultin uralle ja perusti insinööritoimiston joka alkoi rakentamaan Suomen viennin tueksi tehokasta paperiteollisuutta.

Innovaatiot ja ideat eivät olleet IT-kuplan tapaisia korttitaloja vaan ovat kantaneet kirkkaasti nykypäivään. Jaakko Pöyry on yhtiönä tipauttanut nimestään Jaakon ja on nykyisin Pöyry group. Santasalo on muutaman polveilun kautta osa Moventasta ja Neles risteydyttyään ensin Rauma-repolan kanssa on nyttemmin yksi Metson tukijaloista.

Yksi kerrallaan ovat miehet poistuneet keskuudestamme ja nyt näiden teollisuusmiesten aikakausi on lopullisesti ohitse. Suomi on astunut suuren loikan sodasta toipuvasta agraariyhteiskunnasta nykypäivän tietoyhteiskunnaksi jolla on uskallusta ja itsetuntoa olla globaali. Myydä osaamista, koneita ja kännyköitä joka maailmankolkassa ja tuottaa tavaroita jokaisella mantereella ilman anteeksipyytelyä. En usko että on liioiteltua sanoa että Nokiankin on ollut helppoa astua ulkomaille sen jälkeen kun nämä edelläkävijät ovat todistaneet sen että Suomessa voidaan suunnitella paperitehdas Brasiliaan.

Se miksi tämä koskettaa tietyllä tasoa minua johtuu osaksi siitä että jonkun sattuman oikun kautta oma elämäni jotenkin omaa rajapintoja näiden yritysten suuntiin. Isäni teki elämäntyön Jaakko Pöyry Oy: uskollisena projektivetäjänä, Lassiloiden suuntaan minulla on sattumalta sukukytkös ja omalta osaltani olen päätynyt työhön yritykseen joka niinikään kuuluu samaan ketjuun. Nyt mestarit ovat lopullisesti poissa ja meidän nuorempien olisi ylläpidettävä menestystä. Kukin osansa mukaan

Salaliittoilua taas kerran

Tekniikka&Talous: Suomalainen turvatekniikan insinööri uskoo salaliittoteoriaan.

Siitä on nyt 5 vuotta kun maailma pysähtyi. Pysähdyksen aikaiset tapahtumat eivät olleet silloin helppoja tajuta eivätkä ne ole ilmeisimmin sitä vieläkään kaikille. 9.11. ympärille onkin kehkeytynyt kokonainen salaliittoteorioiden saaristo vaikka teoriat itsessään ovatkin yleensä sellaisia että ne sisältävät enemmän loogisia kuin mihin ne yrittävät muka tukeutua. Yksi tälläinen satujen summa on jopa päässyt, ilmeisemmin koomisena yksityiskohtana, Tekniikan&Talouden jakeluun:

Yksi heistä on tutkimusinsinööri Heikki Kurttila. Kurttila on yli kaksikymmentä vuotta tutkinut muun muassa paineastioiden rakenteita, käyttöä ja niihin liittyviä onnettomuuksia.

Kurttila on katsellut lukuisia videoita syyskuun 11. päivän tapahtumista, mitannut romahdusaikoja ja tehnyt omia malleja tapahtuneesta.

Teollisuuden yleisimiehen hommissa on tullut havaittua myös sekin että yleisellä tasolla kukaan ei ole niin kapeakatseisen fakkiintunut ihminen kuin yhden alan spesialisti joka kuvittelee pystyvänsä selittämään myös koko muunkin maailman oman erikoisosaamisensa kautta..

Kurttilan perushuomio on yksinkertainen. Hänen mukaansa omena putoaa 417 metriä korkean WTC1- tai WTC2-tornin katolta 13 sekunnissa ilmanvastus huomioon ottaen. WTC1 ja WTC2 romahtivat 15 sekunnissa

Perushuomio jonka lähtökohta on virheellinen on huono perushuomio. Törmäyskohdat ja sitämyöden romahdusten alkupisteet eivät sijainneet rakennuksen katolla 417m korkeudessa vaan enemmän tai vähemmän rakennusten puolivälien kieppeillä jolloin matkaa maahan on jo 150-200m vähemmän.

"Emme voi tietää tätä mutta voi olla, että rakennukset oli ehkä panostettu jo rakennusvaiheessa tai remontin yhteydessä siltä varalta, että tornit pitäisi purkaa joskus. Räjähdysaineet eivät aina näytä räjähdysaineilta, eivätkä asentajatkaan välttämättä tiedä asentavansa räjähteitä", Kurttila sanoo

Tässä vaiheessa kriittisen mielen pitäisi jo viimeistään hälyyttää. Viimeistään. Siis korostan. Viimeistään. Teoria jossa joudutaan tukeutumaan tälläisiin juonellisiin epätodennäköisyyksiin on jo itsessään naurettavan ja säälittävän rajamailla.

Siis rakennus joka suunnitelmallisesti olisi panostettu ihan vain varmuuden vuoksi mahdollista purkamista silmälläpitäen ? Mitä satukirjoja Kurttila on viimeksi oikein lukenut. Scifiä joissa aluksissa on itsetuho joka toimii kun nappia painetaan.. ?

Ja ajatus siitä että 2 rakennuksessa olisi useita kymmeniä kerroksia pystytty rakenteellisesti panostamaan kaikessa hiljaisuudessa ilman että yksikään asentaja olisi jo silloin ihmetellyt tekemäänsä työtä tai saatika sitten kuluneiden 5 vuoden aikana ilmiantanut tapahtunutta.

Katsottaessa dokumentteja joissa pienehköjä rakennuksia räjäytetään kasaan hallitusti ilmenee hyvin se että 1. räjähteitä tarvitaan paljon, 2. räjähteet on sijoitettava kantaviin rakenteisiin suunnatusti ja 3. oikea-aikainen räjäytys on enemmän kuin tarpeen ja on lähinnä utopistista ajatella että tälläinen panostus olisi kyetty toteuttamaan täysin salassa rakennuksissa joissa on jatkuvasti väkeä työssä ja joissa toimii mm pankkiiriliikkeitä ja finanssialan firmoja kulunvalvontoineen päivineen ilman että tekijöitä olisi huomattu. Selityksessä on enemmän aukkoja kuin sveitsiläisessä emmetalissa.

Häntä ihmetyttää myös betonin puuteroituminen pölyksi. Kurttilan mukaan betonista olisi pitänyt syntyä myös lohkareita ja palasia.

"Kaikki viittaa siihen, että tornien läpi meni räjähdysperäisiä shokkiaaltoja", hän sanoo.

Betoni nyt vain on erinomaisen huono materiaali johtamaan ääntä. Värähtelyjen vaimeneminen on nopeaa ja shokkiaallot eivät kulje siinä kovinkaan hyvin. Teoria siitä että romahduskerroksiin asetetut panokset olisivat pystyneet pulverisoimaan betonia myös ylimpiin kerroksiin asti, ilman että törmäyskorkeutta ylemmissä kerroksissa ei romahduksen aikana näkynyt mitään räjähdyksiin viittaavaa, ei ole kovinkaan validi vaan lähinnä huuhaata.

Myös lähes seitsemän tuntia myöhemmin romahtanut kolmas torni, 174 metriä korkea WTC7, tuli alas kuin se olisi räjäyttämällä purettu Kurttilan mukaan.

WTC7 on itseasiassa salaliittoteorioiden pahin akilleenkantapää. Rakennuksen tuhosta on etsitty epäkohtia kissojen ja koirien kanssa mutta asiassa on unohdettu se oleellisin. Jos WTC olisi ollut järjestetty juttu niin miksi WTC7 ? Rakennus jolla ei ole minkään valtakunnan symboliarvoa, rakennus josta "kukaan" ei ole edes koskaan kuullut ja joka ei edes ketään kiinnosta tilanteessa jos varsinaiset tornit olisivat matalana. Miksi oletetussa salaliitossa olisi uhrattu penninjenin vertaa huomiota näin turhaan kohteeseen ja riskeerattu vielä yhden rakennuksen osalta mahdollinen kiinnijääminen ?

"Koko juttu tuntuu niin kipeältä, etteivät ihmiset ehkä pysty ajattelemaan selkeästi", hän sanoo.

Tässä Kurttila sensijaan osuu oikeaan. Hän tosin unohta tätä ääneen lausuessaan katsoa peiliin.

Surullisinta näissä salaliittoteorioissa on itseasiassa se että ne vievät huomiota todellisilta ongelmilta. Siltä miksi näin pystyi tapahtumaan ja ennenkaikkea siltä kuinka härskisti Republikaanit ovat terroriteolla ratsastaneet ja kuinka 9.11. on politisoitu vaaliaseeksi.

Alkoholi-illuusio

HS: 43 pulloa vuodessa ( maksullinen nettilehti / Printti 11.9.2006 s.A6)

Suomalaiset eivät osaa käyttää alkoholia, juovat tolkuttomasti ja ainakin näin täytyy kirjoittaa lehdissä kansan kaitsemiseksi. Tälläkertaa rivienvälisessä viestinnässä kunnostautuu toimittaja Kaisa Hakkarainen Hesarin Tällä viikolla-palstalla.

On totta että suomalaiset juovat per capita 10,6 litraa alkoholia vuodessa mutta on sen sijaan melkoisen amatöörimäistä turvautua aina perinteisiin kossupullovertauksiin ja dramatisointeihin seuraavaan sävyyn:

Porukat on ihan sekaisin, eikä tuo ole ihmekään. Suomi kiskoo alkoholia tahtiin joka vastaa lähes perspullollista koskenkorvaa viikossa.. Alkaisiko oma ja muiden törttöily jo kyllästyttää.. jne jne etc..

Ensinnäkin. On totta että tuo keskimääräinen kulutus tarkoittaa toimittajan laskemaa kossupullokokoelmaa mutta kannattaa muistaa että samaan pääsee jo 2 olutpullollisella / 2 viinilasillisella päivä ja en usko kovinkaan monen olevan vielä täysin sekaisin moisesta. En usko edes toimittajan konttaavan katuojassa moisen annostuksen humalluttamana..

Ja toiseksi. Kyseessä on keskimääräinen kulutus laskettuna tilastollisesti ilmiöstä jossa todennäköisimmin 20/80 suhdekaan ei riitä vaan puhutaan ilmiöstä jossa lienee stetson-menetelmällä validia arvella todllisuuden vastaavan sitä jossa 20% väestöstä kulutaa 80% kulutuksesta ja jossa tuo 20%:kin jakaantuu vielä samaan suhteeseen missä lukumääräisesti pieni alkoholiongelmaisten joukko tuottaa sen terävimmän kulutushuipun jolloin koko väestön paapominen on asiassa enemmän kuin turhaa.

Annos kilpailuhenkeä

Partiokuva 2006

Itsevarmuus kuvaajana on vihdoin päässyt sille tasolle että ensimmäistä kertaa elämässäni päätin alistaa kuvani aitoon kilpailutilanteeseen ja osallistuin 2:lla leirikuvallani Lähten Vartijoiden järjestämään vuotuiseen partiokuvakilpailuun. Kilpailuaikaa kisassa on kuluvan kuun 22. päivään saakka ja sen jälkeen selviää kuinka kävikään äänestyksessä..

Kilpailuun osallistuvat kuvani ovat siis:

1. Tukkihumala
2. Vastuu ja velvollisuus

Innovatiivisuus on elämän suola

NetworkWorld: PC hard disk system warns of tsunamis

Uusista sovelluksista on aina hauskaa lukea mutta kaikista mielenkiintoisimpia ovat yleensä konseptit jossa olemassaolevalle tekniikalle keksitään aivan uudenlaisia sovelluksia sellaisilla ideoilla joita tekniikan alkuperäiset kehittäjät tuskin edes ovat osanneet ajatella.

Tässä konseptissa on tarkoitus rakentaa kustannustehokas tsunamivaroitusjärjestelmä P2P-verkkojen ja tietokoneiden kovalevyjen varaan. Idean pohjana on se että useimmissa uusissa kovalevyissä on anturointi joka haistelee kovalevyn kokemaa tärinää ja ohjaa sen mukaan lukupäätä oikeaan kohtaan. Nyt näitä antureita olisi tarkoitus verkottaa ja lukea niiden antamaa dataa ja analysoida sitä onko suurehko ja laaja-alainen joukko koneita aistinut samalla ajanhetkellä tietyntyyppistä tärinää jota ei enää voida selittää lokaaleilla ilmiöillä vaan joka indikoinee riittävän suurta maanjäristystä mikä taas voisi aiheuttaa tsunamin.

Konseptissa on toki puutteensa. Tsunami voi syntyä muistakin ilmiöistä (merenalaiset maanvyörymät etc), kaikki richteriltään suuret järähdykset eivät aiheuta tsunameita, (varsinkaan jos maankuoren liike on sivusuuntaista) levyjen anturit eivät ole ehkä riittävän herkkiä ja datan analysoinnin vasteajat voivat olla liian pitkiä mutta kiintoisaa tässäkin oikeastaan on se että joku on ylipäätään osannut yhdistää olemassaolevista palasista tämänkaltaisen konseptitason idean.

Innovatiivisuus on elämän suola

NetworkWorld: PC hard disk system warns of tsunamis

Uusista sovelluksista on aina hauskaa lukea mutta kaikista mielenkiintoisimpia ovat yleensä konseptit jossa olemassaolevalle tekniikalle keksitään aivan uudenlaisia sovelluksia sellaisilla ideoilla joita tekniikan alkuperäiset kehittäjät tuskin edes ovat osanneet ajatella.

Tässä konseptissa on tarkoitus rakentaa kustannustehokas tsunamivaroitusjärjestelmä P2P-verkkojen ja tietokoneiden kovalevyjen varaan. Idean pohjana on se että useimmissa uusissa kovalevyissä on anturointi joka haistelee kovalevyn kokemaa tärinää ja ohjaa sen mukaan lukupäätä oikeaan kohtaan. Nyt näitä antureita olisi tarkoitus verkottaa ja lukea niiden antamaa dataa ja analysoida sitä onko suurehko ja laaja-alainen joukko koneita aistinut samalla ajanhetkellä tietyntyyppistä tärinää jota ei enää voida selittää lokaaleilla ilmiöillä vaan joka indikoinee riittävän suurta maanjäristystä mikä taas voisi aiheuttaa tsunamin.

Konseptissa on toki puutteensa. Tsunami voi syntyä muistakin ilmiöistä (merenalaiset maanvyörymät etc), kaikki richteriltään suuret järähdykset eivät aiheuta tsunameita, (varsinkaan jos maankuoren liike on sivusuuntaista) levyjen anturit eivät ole ehkä riittävän herkkiä ja datan analysoinnin vasteajat voivat olla liian pitkiä mutta kiintoisaa tässäkin oikeastaan on se että joku on ylipäätään osannut yhdistää olemassaolevista palasista tämänkaltaisen konseptitason idean.

Parhaat ideat syntyvät suihkussa

Eräänkin poliitikon yönylitsenukkumisille vitsailtiin menneillä vuosikymmenillä mutta on tuossa hitaan harkinnan perusviisaudessa pointtinsa.

Ainakin itse olen huomannut edellisen päivien ongelmien suhteen aamusuihkun olevan välistä hyvinkin luovaa aikaa jos aikataulussa ei ole liikaa kiirettä ( yleensä varaan aamuksi aikaa 1,5h torkkukellon ensisoinnista ovesta ulos astumiseen jotta ei tarvitsisi kieli vyönalla keittää teetänsä.. ) ja kun ajatukset ovat ehtineet hautua nupissa yönylitse ja Poirotin kovasti ylistämät pienet harmaat solut ovat ehtineet järjästellä asioita kohdilleen.

Välistä sitä huomaa kuinka triviaalilla testisetupilla voisi saada kiinni kasan valmistuspoikkeamia jotka muutoin pääsisivät putkessa liian pitkälle aiheuttaen turhia korjauskustannuksia ja menetettyä työtä ja kuinka monimutkaisesti on asiaa ensin yrittänyt lähestyä tehden hommasta turhan hankalaa. Sitten yks-kaks aivoissa raksahtaa synapsit kohdilleen ja kas. Ratkaisu on siinä ja enää tarvitsee töissä kirjoittaa asia muistiin ja saattaa toteutukseen.

Tietenkin on filosofinen kysymys sekin että kuinka tervettä on pohtia työasioita aamulla suihkussa...

Rule Britannia

Kaksi satunnaista 2 päivän aikana silmiin osunutta linkkiä jotka kenties kertovat jotain saarivaltion tilasta

• [Via just sopivasti]: Ruotsalainen vai Brittiläinen yökerho ?
• [Digitoday]: Brittinaisten laskelmat kertovat: Menestyvän miehen mitta: 73 000 euroa/vuosi

Jopa 45 prosenttia kyselyyn vastanneista naisista kertoo arvostavansa tasapainoista taloutta eli hyvältä näyttävää pankkitiliä enemmän kuin miehen ulkonäköä. Patneriltaan naiset odottavatkin jopa 24 281 punnan eli lähes 36 000 euron säästöjä.

Soihdut palavat, köysiä viritetään

Pinseri: pedofiilipuolue hollantiin

Väliin minusta tuntuu siltä että mikäli tämä yhteiskunta lipeäisi 20-30-lujun keskisen- tai itäisen euroopan tapaan totalitaarisen yhteiskunnan suuntaan tietäisi se minulle heikkoja aikoja.

Ensin nämä totalitarian poikkeuksillaan ja Oikean Asian nimissä tehdyillä oikeusmurhillaan tosiasiallisesti mahdollistavat hyödylliset idiootit todennäköisemmin lynkkaisivat minut taantumuksellisena kun en perspektiivini säilyttäen intoutuisi heti mukaan intoilemaan ja sittemmin uusi etablishmentti lynkkaisi minut heti perään uudestaan liian uudistuksellisena toisinajattelijana kun erehtyisin muistuttamaan jostain ns. "vapauksista". Ei hyvä.. ei hyvä.. Onneksi joku muukin taitaisi olla samassa veneessä.

Kaiketi sitä olisi parempi ensin riehua kristalliyönä talvipalatseissa ja sittemmin hiljaisena keskitysleirin portinvartijana vankileirien saaristoissa olemalla erottumatta massasta sulkien silmiään pieniltä epäkohdilta. Historian tuomion kun todennäköisimmin saisi vasta kun puskisi tukevasti horsmaa maan povessa..

Taannoinen mielipiteeni lienee edelleen validi.

Satunnaiseen taittotarpeeseen

Scribus

Jokainen joka on yrittänyt Wordilla saada aikaan edes jonkinlaista kuvitusta ja on yrittänyt asetella tekstin joukkoon erinäisiä objekteja tietänee kokemuspohjaisesti sen että taittotyökaluna Word on lähinnä alimmasta helvetistä oleva vitsaus jota vain on siedettävä ainakin olosuhteissa joissa kone ja sovellukset ovat työnantajan omaisuutta, taittotarve niin satunnaista ettei lisenssiä kannata oikeaan ohjelmaan hankkia ja "netistä löydetty" indesign ei tule kuuloonkaan juridisten ongelmien johdosta.

Nyt ongelmaan näyttäisi olevan tarjolla Open Source rintamalta ratkaisu nimeltä Scribus joka ainakin pintapuolisesti tarkasteltuna näyttää oikein kelpo taittotyökalulta ainakin sellaiselle käyttäjälle joka ei tee taittoa työkseen vaan tarpeet rajoittuvat lähinnä satunnaisten havainnollisten työohjeiden dokumentoimiseen ja muuhun vastaavaan kevyttyöskentelyyn.

Kokeilun asteelle en ole ohjelmaa vielä jaksanut asentaa ja tuskin sitä teenkään ennenkuin saan työläppärin päivitettyä uudempaan mutta ehkä sitten luvassa myös käytännön kokemuksia aiheesta.

Uutisähkyä

LifeClever: No time for news ?

Jos sanomalehdet, radio- ja tv-uutiset, uutissivustot ja RSS-syötteet eivät vielä riitä tyydyttämään uutisnälkää ja pitämään otetta kiinni maailman pulssinsyrjässä niin nyt olisi vielä mahdollista virittää Newsmap:n tarjoama palvelu tietokoneen työpöydän taustakuvaksi ja varmistaa että mikään ei vahingossakaan mene ohi silmien. Ohjeet OS X maailmaan sovellettuna linkatussa blogissa. Otsikoita aika- & teemakoodattuna, linkkejä uutisiin, enemmän, nopeammin, reaaliaikaisemmin.. Eri asia on sitten se mihin tätä oikeastaan sitten tarvitsee..

Ainakin itse mielummin suosin desktopin taustana mukavia, rauhallisia ja harmonisia maisemakuvia jotka mielummin rauhoittavat kuin antavat lisää potkua muutenkin jo työkierroksilla käyville aivoparoille jotka joutuvat tauotta sisäistämään ja prosessoimaan informaatiota jota tunkee joka lähteestä ja joka tuutista. Se että jokin on mahdollista ei ehkä sittenkään ole järkevää.

Ajatuksia Wagneriumista

HS: Viivi ja Wagner 2006-09-04

Päivän stripissä Wagner tekee merkittävän tieteellisen läpimurron & löydöksen ja löytää uuden alkuaineen mistä tuleekin mieleen hyvä kysymys siitä miten enää nykypäivänä voidaan sanoa kenenkään "löytävän" alkuaineita..

On sentään tiedossa se mistä sisärakenteista alkuaineet muodostuvat ja laskettavissa millainen aina "seuraava" alkuaine olisi jos joku sellaisen onnistuisi hiukkaskiihdyttimessä kasaan muutamaksi nanosekunniksi rusikoimaan..

Oravat.. nuo karvaiset kutaleet..

Marginaali: Orava teloi, nenä murtui

Janin linkittämänä lööppi jonka taustalla olevaa juttua minä en oikeastaan halua lukea. Minä en halua tietää sitä mistä tapahtumaketjusta on saatu mulkattua aikaan näinkin muotopuolisen raflaava lööppi joka kertonee tapahtuneesta yhtä täsmällisesti kuin kilpikonna seinäkellosta.

Kuka tahansa tavallisen järjenjuoksun omaava henkilöitymä nyt arvaakin että kilpikonna ei kerro seinäkellosta yhtään mitään kun ei osaa edes raukkaparka puhua ja että on kohtuullisen mahdotonta että oravankaltainen otus murtaa keneltäkään nenää vaikka äityisikin nyrkkeilemään tai muutoin vihoittelemaan ja että vaikka nuo pörröiset oravanretaleet osaavatkin roskata kaikki puunaluset perkuujätteillään ja muiluttavat tinttipoloisten appeet laudoilta heti kun silmä välttää niin em.syyllistys on lähinnä säälittävää.

Sensijaan olisi oikeastaan tarinan sijaan hauska tietää se jotta pystyykö tuollaisen lööpin keksinyt sanaseppo oikeasti töistä kotiinpäästyään katsomaan eteisessä peiliin ja toteamaan hiljaa mielessään itse itselleen jotain sensuuntaista että: "Kyllä.. tänään oli hyvä päivä. Minä tein töissä jotain hyödyllistä ja että työlläni on tarkoitus..."

Syksy saa

Pitkän ja kuuman kesän jälkeen oikeastaan ensimmäisiä hetkiä jolloin syksyn läsnäolon aistii. Toki viimeviikkojen auringonpaisteessa on ollut mukana jo sävy joka kertoo kesän lopusta mutta nyt sateen rummuttaessa parvekelaseja syksyn tulon oikein todenteolla tuntee. Ja oikeastaan se tuntuu mukavalta.

Vuodenaika jolloin voi linnottautua sisälle katselemaan ulkona tuivertavaa säätä, sytyttää takkaan tuli tai kynttilöihin valkeat, kaataa lasiin hieman viskiä lämmittämään mieltä ja nauttia rauhassa vuodenaikojen kierrosta.

Turvallisuuspolitiikasta ja populistipoliitikoista

Yle: Asevelvollisuus on saanut poliitikot riitelemään

Turvallisuuspolitiikka on aivan liian tärkeä asia jätettäväksi sotilaiden vastuulle mutta turvallisuuspoliittisiin uhkiin varautuminen on myös liian tärkeä asia jätettäväksi 4 vuoden suunnitteluhorisontilla elävien palkkapoliitikkojen vastuulle.

Ikävä kyllä tämän kahtiajakoisuuden toinen puolisko tuntuu, etenkin näin vaalien alla, unohtuvan liian usein politiikan tuuliviireiltämme ja taas nämä kansanviisaat ovat sorkkimassa asevelvollisuuden hiekkalaatikolla kuka mihinkäkin suuntaan. Joku jaksaa vielä ajatella järjellä mutta liian monet ovat taas kosiskelemassa niitä äänestäjiä joiden mielestä kaiken pitäisi olla helppoa ja olis ihan kiva jos joku muut tekis ikävät asiat puolestansa..

Jaakonsaaren agitoimana ovat Cronbergit ja kumppani lähteneet taas kyseenalaistamaan yleistä asevelvollisuutta kepein perustein. Yhtäällä haetaan esimerkkiä Euroopan maista joiden geopoliittinen asema ei ole Suomen perukoita nähnytkään ja toisaalta esitetään varauduttavaksi "oikeisiin uhkiin" kuvitellen että maailma säilyttää seuraavallakin vuosikymmenellä sen status quonsa joka juuri tänään sattuu olemaan vallalla.

Tuijotettaessa ensinnäkin laput silmillä pelkkää nykypäivän turvallisuustilannetta olisi syytä muistaa 20-30-lukujen vaihdetta jolloin elettiin uskossa että suursota on "modernissa euroopassa" mahdoton ja tämän vuoksi laiminlyötiin puolustusvoimien määrärahoja seurauksin jotka sittemmin opittiin tuntemaan "malli cajanderin" nimellä. Ei tuolloinkaan kukaan omistanut kristallipalloa josta olisi aavistanut kaiken sen mitä tapahtuu seuravassa 10 vuodessa ja yhtä hämärää on meidänkin tulevaisuutemme.

On äärimmäisen todennäköistä että talouden integraatio rauhoittaa Eurooppaa entisestään ja sitoo myös lähialueidemme valtioita tiiviimmin rauhanomaiseen yhteistyöhön mutta todennäköinen ei tarkoita koskaan takuuvarmaa. Ei puolustusvoimia ylläpidetä siksi että halutaan tapella vaan samasta syystä miksi omaisuus palovakuutetaan. Varmuuden ja äärimmäisen epätodennäköisten tapahtumaketjujen varalle.

"Valikoivalla" asevelvollisuudella haluttaneen taas kosiskella niitä äänestäjiä jotka haluavat muiden hoitavan elämän heidän puolestaan ja jotka haluavat vain kaiken valmiina pöytään unohtaen samalla sen mikä tärkeä sisäpoliittinen merkitys yleisellä asevelvollisuudella on. Sen kautta me kaikki seisomme samassa veneessä ja meille jokaiselle on yhtäältä tärkeää se että rauhantila säilyy nyt ja iäti. Valikoiva asevelvollisuus ennenpitkää tarkoittaisi jakoa niihin jotka päättäisivät ja niihin jotka joutuisivat päätöksien seuraukset.

Kiihkomieltä on aina helpompaa lietsoa yhteiskunnassa jossa kiihkoilijoiden ei tarvitsisi kantaa huolta siitä että joutuisivat myös seisomaan sanojensa takana ja laajasta kansanarmeijasta ei ole kovinkaan hyväksi poliitikkojen hyökkäysvoimaksi vaan sitä voidaan rakenteensa puolesta käyttää ainoastaan perusteltuun puolustamiseen.

Asevelvollisuutta vastaan on helppoa hyökätä esittelemällä sen kansantaloudellisia kustannuksia mutta tällöin unohdetaan se että yleisestiottaenkin vakuutukset maksavat. Valitsisin mielellään maailman jossa puolustusvoimia ei tarvitsisi ylläpitää ja rauha olisi maassa ihmistenkesken nyt ja iäti mutta meidän maailmamme ei sellainen ole ja tämä ikävä ja inhottava realiteetti olisi aina syytä muistaa. Me emme tiedä millainen poliittinen tilanne Euroopassa vallitsee 20v päästä ja me tarvitsemme vakuutuksen. Ja me tarvitsemme vakuutuksen jolla on substanssia, emme nimellistä paperia jolla ei ole tosipaikan tullen mitään katetta.

Kansikuvataidetta

Jos olisin narsisti pahimmasta päästä niin luultavasti juurikin nyt mainostaisin suureen ääneen kuin onnistuneen kansikuvavalinnan onkaan PäPa:n jäsenlehti Heppu tehnytkään uusimmassa numerossaan ( 5/2006)... Nyt vain totean olevan tyytyväinen siihen että ottamani leirikuva on päässyt näinkin laajaan levitykseen!

Vaikka tuo ei edes vielä ole se kaikkein parhain vaan ne onnistuneimmat sulkimeniskut ovat vielä työpöydällä jälkikäsittelyssä..