Pimeä vuodenaika

Se on syksy siinä vaiheessa että taas lienee syytä päivittää sisäinen kellonsa vallitsevaan valonmäärään ettei tule mitään pahempia virhearvioita vuorokaudenajassa. Tänään jo junassa kotimatkalla ehdin jo sadattelemaan sitä että unohtui seutulipun uusiminen ja että aamusta tulee kiire ehtiä ärrälle lataamaan kautta ennenkuin tajusin että kello oikeasti tulee vasta kahdeksan ja että aseman ärrä on vielä tunnin ajan auki. Jotenkin tuntui siltä että olisi ollut jo yö käsillä..

Muutoin on taas kovin harrastepainotteinen viikko. Tänään syysretken ohjelman kokous, huomenna lippukunna johtajaneuvoston kokous, torstaina kokousta syysretken yleisasioiden tiimoilta ja sitten pitäisi jatkaa talvikisan radan suunittelua ensiviikolla odottavaa palaveria silmälläpitäen. Alkaa taas kalenteri täyttymään ikävästi harrastepalavereista. Sitten pitäisi vielä löytää aikaa opinnoille ja kaikelle muullekin jostain välistä jollaintapaa. Ei ihme että väliin on sellainen pikkuisen pöllämystynyt olo kun pääsee kotiin asti ja lysähtää sohvalle.

Ja noihin ei sitten tietenkään ole vielä laskettuna mukaan kaikenlaisia pikkuasioita kuten sitä että serkun hääkuvat ovat vieläkin käymättä lävitse kesältä ynnä muuta kaikkea pientä keskeneräistä. Ettei stressi iskisi..