Edesvastuutonta.. tulosvastuutonta

Päivän uutisia ihmetellessä tulin taas pohtineeksi sitä miten kertakaikkisen luokattomia tulkintoja suomalaiset virkamieshiiret oikein onnistuvatkaan direktiiveistä laatimaan ja totesin asiaan liittyväksi ainakin yhden kovin ilmeisen syyn. Virkamieskoneiston täydellisen tulosvastuuttomuuden.

Lainsäätäjät eivät juurikaan joudu säätötyön jälkeen tekemisiin lain todellisten elinkaarikustannusten kanssa vaan ilmeisimmin tyytyvät minimoimaan säätötyönä ja lähinnä ctr-c ctrl-v periaatteella siirtämään direktiivisuomennosten sanat lakiin sellaisenaan valitellen sitä että tirektiivi velvoittaa. Helppoa ja yksinkertaista jos laiskottaa eikä säätötyö oikeasti kiinnosta. Kun kirjatyöt on tehty on muiden tehtävänä elää lakien kanssa ja selviytyä järjettömyyksistä miten parhaiten taitaa.

Teollisuudessa asiat ovat toisin.

On väärin kuvitella että lainsäätötyö olisi ainoa osa-alue johon direktiivit vaikuttavat vaan niihin törmätään myös muualla.. On vaarallisten alueiden elektroniikan turvallisuutta säätävää ATEX-direktiiviä.. elektroniikan ympäristökysymyksiä ohjeistavaa Rohs-direktiiviä ja lukuisia muita standardeja ja määräyksiä joiden ehdot täytyy tuotannon ja tuotteiden kyetä täyttämään. Mutta mitä me puolestamme teemmekään ja miten me toimimmekaan ?

Toisin kuin armoitetut virkamiehemme me joudumme myös elämään päätöstemme kanssa joten se mitä me teemme on se että ensin luemme huolella direktiivien rivit.. sitten rivien välit ja sitten vielä rivit ja rivienvälit kertaalleen ja yritämme oppia sen mitä oikeasti halutaan ja miten yhtäällä kykenemme laatimaan tuotteemme siten että maksimoimme turvallisuuden ja turvaamme vaatimuksenmukaisuudet mutta kuitenkin vähimmäisvaatimuksin ja järkeä käyttäen. Panostaen siis ennakoivaan työhön kaikkinaisten elinkaarikustannusten minimoimiseksi..

Kummallisinta tässä on se että nuo asiaperusteiden tehdyt linjavedot kelpaavat vallan hyvin hyväksyntälaitoksille joiden ainoa elämäntehtävä on valvoa vaatimustenmukaisuuksia ja standardien täyttymistä ja osaavat olla siinä hyvinkin tarkkoja ja tarkkaavaisia.. Ei puhettakaan että kaikki sanamuodot pitäisi ottaa aina helpoimman mukaan sellaisenaan vain koska "siinä ny sanotaa nii eikä me muuta voida eikä osata (eikä viitsitä)"

Hyvä ja kullanarvoinen kysymys on nyt vain se miten virkamiehien kalloon saisi taottua alkeellista tulosvastuuta ja järjen käyttöä ennenkuin laiska orjallisuus ja saamattomuus tulee kansantaloudelle kertakaikkisen liian kalliiksi,