Turhuuksien turhuudet

Verbien taivutuskaava

Ei mikään ihme miksi ulkolaiset ystävämme ovat väliin helisemässä suomen kielen kanssa. Taivutuskaavastot poikkeuksineen ja poikkeuksenpoikkeuksineen ovat yleisesti ottaen hepreampaa kuin heprea ja lopulliset syy seuraus-suhteiden hahmottaminen usein hämärän peitossa.

Pelkän kuriositeettiarvon lisäksi tuo lista herättää mieleen kaikenlaisia muistumia sellaisista asioista joita on joskus takonut päähänsä.. Pluskvamperfektejä.. partisiippejä.. perfektejä..

Äidinkielemme rakenteita joita ala- ja yläasteella luettiin suorastaan pyhällä hartaudella ja opeteltiin papukaijamaisesti ulkoa koska niin piti tehdä. Luettiin ja tankattiin ilman että kukaan edes koskaan olisi kyseenalaistanut moisen kielioppiknoppologian tarpeellisuuden ja pysähtynyt miettimään sitä että mitä kertakaikkista hyötyä tuon terminologian ulkoaoppimisella on ja mitä tekemistä tuolla termistöllä oikeastaan on edes äidinkielen todellisen käytön ja hallinnan kanssa.

Mieleen ei noilta vuosilta tule oikeastaan mitään niin kertakaikkisen turhaa oppia kuin äidinkielen kielioppikurssit. Uskontoa on hyvä osata että ymmärtää edes vähän hihhuleiden maailmankuvaa ja yhteiskuntaa jossa edelleen elämme, biologiaa senverran että tietää mitä geenimuuntelu oikeastaan tarkoittaa ja mitä viruksia tulee pelätä ja miksi on huono juttu vaatia antibiootteja influenssaan.. Maantiedosta senverran että tajuaa juosta korkeimmalle mäelle jos ensin tärisee ja sitten meri vetäytyy karkuun.. jne jne..

Kaikilla aineilla on edes jotain sovelluskohteita siinä maailmassa jossa elämme mutta että äidinkielemme kieliopilla joka eroaa vieläpä likimain täydellisesti kaikista muista maailman oleellisista kielistä ja ei siten edes tarjoa paljoakaan apua Englannin, Saksan tai muiden hyödyllisten kielten opiskeluun..

Onneksi Lukiossa alkoi opintosuunnitelmassa olla jo vähän enemmän järkeä ja sen yhden pakollisen kielioppikurssin lisäksi opeteltiin teorian sijaan käytäntöä ja siten miten ihminen voi ilmaista tehokkaasti itseään omalla äidinkielellään puhuen, kirjoittaen, väitellen ja esiintyen. Ja omakohtaisesti tapahtui se ihme että yläastevuosien eräästä vastenmielisimmästä kouluaineesta tuli yksi lukiovuosien mielenkiintoisimmista asioista..

Joskin tähän muutokseen saattoi myös opintosuunnitelman lisäksi vaikuttaa myös kohdalleni osunut opettaja jonka asenne ja ote kieleen ja kielenkäyttöön oli ja on aivan toiselta planeetalta kuin yläasteen leipääntyneellä opettajalla joka keskittyi ainoastaan opettamaan kielioppia ja luetuttamaan suomalaista äärimmäisen keskinkertaista ja tasapaksua nuortenkirjallisuutta..

(Verbikaava Via Visa Kopu)